Kesäkuu. Sateesta huolimatta kesä
taitaa olla jo ovella. Sehän tietää myös sitä, että kalenteriin merkattuja
kisoja täytyisi siirtää käytäntöön. Reistaillut takavaihtajakin sai purkamisen,
pesun ja öljyämisen jälkeen uuden elämän, joten mikäpä tässä kisaillessa.
Ensimmäinen mahdollisuus kisaintoilun ruokkimiseen on tulevan sunnuntain
XC-maratoncupin osakilpailu Vantaan Korsossa. Kävin viime vuonna ensimmäistä
kertaa tapahtumassa, ja pidin kyllä kovasti radasta. Mukavaa oli myös se, että
paikalla oli verrattain paljon alan harrastajia. Maracupin kisoja ajetaan
toukokuun puolenvälin paikkeilta syyskuun lopulle saakka keskimäärin joka
kolmas viikonloppu. Ahkerimmat kiertävät lähes kaikki osakilpailut. Itse en ole
ehtinyt näitä kisoja kovinkaan paljon kiertää, mutta pari tapahtumaa kesässä
täytyy yrittää ihan pyöräilijän yleissivistyksen kannalta osallistua. Matkana
näissä maratoneissa on suunnilleen 60 kilometriä, aina kuitenkin
hieman radasta riippuen. Siinä ajassa on ehtinyt saada hien pintaan. Viime vuonna
kiersin radan aikaan 2:41:37. Kilpailun kärki oli jo siihen mennessä ehtinyt
loppuverryttelyt tekemään… No, vauhtihan se tappaa eikä matka, ja tyhjin käsin
ei tarvinnut Tampereelle palata, kun muutaman cup-pisteenkin ansaitsin. Sadetta
on tulevalle viikonlopulle luvattu, joten viime vuoden aikaan täytyy töitä
polulla tehdä.
Kuukauden kääntyminen kesäkuuksi tarkoittaa, että kuluvan kuun viimeisenä päivänä on luvassa ajoa Nilsiäläisellä perinnereitillä. Neljä kierrosta Tahkolla on enää neljän viikon odottelun päässä. Startti ei kuitenkaan ole neljältä, vaan puoliltaöin. Viime vuoden startti kolmelle kierrokselle oli aamuviideltä, mutta kun jännitykseltäni en edellisenä yönä unta saanut, niin samahan se on lähteä edellisen päivän silmillä nauttimaan. Joku voisi tulla Kinahmi 2 nousussa kysäisemään aamukahdelta tai -kuudelta, että nautitko. Todennäköisesti vastaan, että en. Mutta jos kysyy samaa nousun päällä vastaus on toinen.
Norjalaista tunturiylänköä MtbSeikkailussa 2011. Samanlaista maisemaa lupailee OffroadFinnmark tänä vuonna. (Kuva: Pasi Mäenpää)
Kesäkuu tarkoittaa myös, että
heinäkuu on lähellä. Seitsemän viikon kuluttua tänä samaisena perjantaina olen kuvan
sinipaitaisen Anssin ja muiden joukkueiden kanssa kilpailijapalaverissa Norjan
Altassa. Tuskin sitä seuraavana yönäkään saan nukuttua, vaikka koulun lattialta
onkin makuupussipaikka varattuna. En tiedä, kumpi lopulta on pahempaa. Se, että
odottaa kisan alkavan vai kisan aikainen uupumustila. Parasta tässä kaikessa
lienee kuitenkin valmistautuminen – harjoittelu – tuleviin tapahtumiin. Vanha
ja kulunut fraasi: matka on päämäärää
tärkeämpi pitää tältä osin täysin paikkaansa.
Päämääräkin on tärkeä, joten
lopetan tekstin lainaamalla erästä Texaania:
Pain is temporary. Quitting lasts
forever.
Lance Armstrong
Lance Armstrong
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti