TahkoMtb 2013/ 180 km - pitkän päivän kisaraportti

Nyt on vuorokausi palauttelua takana Tahkon jäljiltä, joten jaksaa jo tarttua läppäriin. Vuorossa kisaraportti Tahkon 180 kilometrin matkalta. Pitkä oli kisa, ja pitkä on raportti:

Lauantaina ajettiin TahkoMtb. Itselleni tämä kilpailu on jokakesäinen kotimaisen maastopyöräilyn huipennus. Tämänvuotinen kisa on itselleni kuudes, ja yhdelläkään näistä kerroista en ole helpolla päässyt. Ensimmäiset pari kertaa menivät taistellessa 60 km:n matkalla, kolmannella 120 ja sitä seuraavana vuonna 180km. Viidennellä yrityksellä – viime vuoden kisassa – oli sitten vuorossa kahjo yritys neljän kierroksen selvittämisestä. Voisin sanoa, että henkilökohtaisella tasolla räjäytin potin, kun selviydyin matkalta kolmanneksi nopeimmalla ajalla. Tänä vuonna matkana oli pisin mahdollinen, tällä kertaa kolme 60 kilometrin kierrosta. Viimevuotista lyhempi matka siis, vaikka ei tästäkään helpolla tulisi pääsemään. Erityisesti tulevan päivän 30 astetta lähenevä täysin tuuleton sää pitäisi siitä huolen.

Kello 3.31. Herään siihen, että kello herättäisi kahden minuutin kuluttua. Yö meni koiranunessa. Ehkä parin tunnin verran sain yhteensä nukuttua. Aika kova jännitys tulevasta urakasta. Syödään Anssin kanssa aamupalaa sen verran kun kykenee. Molemmat pojat ovat normaaliin verrattuna aika hiljaisia. Ehkä tähän vuorokaudenaikaan saa ollakin. Puoli viiden aikoihin aletaan olla valmiita siirtymään lähtöpaikalle. Matkan varrella Mantereen Veli tulee vastaan. Hän sanoo, että pyörä pysyy kuivana, jos ei ajolinjoja ihan suoraan vesilätäköistä hae. Sanoo myös, että taitaa mennä suihkuun ja unille. Hieman tunnen kateutta tässä kohtaa. Miksi pitää kiusata itseään vapaaehtoisesti heräämällä tähän aikaan, tietäen mikä tuska edessä odottaa? Ei ihminen näköjään opi edes kokemuksen kautta. Olisipa jo kohta kisa, odottaminen tuntuu olevan itselleni se vaikein hetki.

Mietteliäitä miehiä. Kuvassa etualalla Tiimo Tonisson (vas.), Harri Kekola, minä, Jukka Rajala ja Anssi Tervonen. (kuva: Kaisa Kekola)

180km lähtöryhmä. (kuva: Kaisa Kekola)

Pitkän matkan alussa (kuva: Kaisa Kekola)

Kello 5.00. Startti. Turhat ajatukset pois ja keskittyminen oleelliseen. Joukko pitkänmatkalaisia lähtee matkaan sopiva pilke silmäkulmassa, mutta huomaan kyllä muistakin jännityksen. Ensimmäiset kilometrit ajetaan siistissä parijonossa hiekkapohjaista latu-uraa. Kare Eskola vetää letkaa perässään melko hyvällä vauhdilla ja tarjoaa ensimmäisen jyrkemmän nyppylänousun jälkeen vetovuoroa. Muut eivät innostu, joten menen hetkeksi itse kärkeen. Loivassa alamäessä on mukava lasketella, kun saa valita ajolinjat itselleen sopivaksi. Golfkenttää edeltävän puusillan luona huomaan, että porukassa ovat enää Kare ja Tiimo Tonisson. Myös Pasi Pohjasvuo taisi olla nopean havainnon perusteella hieman taaempana. Matkaa taitetaan kolmistaan vuorovedoin ensimmäiseen huoltoon saakka, jonka jälkeen Kare kyllästyy köröttelyyn ja laittaa ison vaihteen silmään. Tiimon kanssa jatketaan matkaa Kinahmin ensimmäiseen polkunousuun saakka, jonka jälkeen jättäydyn suosiolla hieman rauhallisempaan menoon. 

Kuvat yllä: Ensimmäinen huoltopiste. Kare johtaa, Tiimo ja minä vielä näköetäisyydellä. Pasi vielä tässä vaiheessa neljäntenä. (kuvat: Kaisa Kekola)

Eskolan huollon kohdalla vesitäydennystä tehdessäni Pasi tulee takaa ja jatkamme jutustellen matkaa Kinahmin toiseen nousuun saakka. Pasin meno näyttää sen verran vahvalta, että annan miehen jatkaa matkaansa ja tyydyn pyörittelemään omaan tahtiin reisikramppien jo välillä ilmoitellessa mahdollisesta tulostaan. Tämän jälkeen jatkan loppukierroksen yksikseni. Onneksi muutamalla kohtaa Harria ja muitakin pitkänmatkalaisia huoltanut Kekolan Kaisa on tsemppaamassa ja tarjoamassa mukista kokista. Mukavaa vaihtelua yksinäiseen puurtamiseen.

Fillarointia aamusella (Eskolan) takasuoran jälkeisellä peltotiellä Pasin kanssa. (Kuva: Kaisa Kekola)

Tarpisentien loppunousu. Kaisa huolsi pitkänmatkalaisia. Kiitokset kokiksesta! (Kuva: Karoliina Pienimäki)

Kello 8.12. Ensimmäinen kierros takana. Kramppikuume valtasi tänä vuonna jo ensimmäisellä kierroksella. Mitenköhän matka jatkuu? Kare on jo lähtenyt toiselle kierrokselle ja Pasikin ehtii lähteä sillä välin, kun yritän saada sämpylää kurkusta alas. Tiimolla ei näytä olevan isompaa kiirettä lähteä seuraavalle kierrokselle. Itsekin otan vaihdon melko rauhassa, ehkä liiankin varman päälle. Tällä matkalla tosin tulee noutaja, jos hosuu huoltotoimissa.

Suu täynnä uudelle kierrokselle, puolet vielä odottelee oikeassa kädessä :D (Kuva: Kaisa Kekola)

Toinen kierros alkaa perinteeksi muodostuneella taistelulla sämpylää vastaan. Kahtena viime vuonna oli myös ongelmia saada leipää nieltyä, kun sylkeä ei tunnu erittyvän. Parin kilometrin jauhamisen jälkeen saan tämän taistelun päätökseen voittajana. Ilma on jo lämmennyt hellelukemiin.

Kello 9.00. Yhteensä nelisensataa kahden kierroksen ajajaa tai kuudenkympin kuumaryhmäläistä lähtösuoralla täydessä vauhdissa. Minä itseni seurassa toista kertaa Kinahmin ensimmäisen polkunousun juurella. Ajan alkupätkää ylös, mutta mäen jyrkentyessä reisi kramppaa välittömästi. Ei toivoakaan, että pääsisi pyöräillen ylös. Talutteluksi menee.

Kello 9.30. Valtakunnassa kaikki hyvin. Eskolan huollossakin jo toista kertaa, vaikka joskus on parempikin olo ollut. Huoltohenkilökunta oli jo järjestäytymässä asemiinsa ja hyvää palvelua (sieltäkin) sain. Yleensä piti vain kiireellä heittää kylmää vettä niskaan ja suolakurkkua koneeseen, mutta joka kerta yritin muistaa kiittää. Kiitos vielä jälkikäteen!

Matka jatkuu omaa rauhallista tahtia ajellen. Tahkomäentieltä käännyn jyrkälle soratielle. Pakko taluttaa ylös. Mäen päällä on kuvaaja asemissa tallentamassa otoksia jälkipolville. Nolottaa, kun ei mene ajamalla, krampit ovat sen verran massiiviset, että pakko säästellä reisiä tulevia polkuja silmälläpitäen. Kellon vilkuilua. Taakse vilkuilua. Milloin mahtaa tulla kuudenkympin kärki ohi? En haluaisi olla tien tukkeena, kun saapuvat. Varsinkin, jos sieltä tulee isompi ryhmä. Ojalan Henkka menee ohi kevyen ja helpon näköisesti hieman ennen Rahasmäen huoltoa. On tainnut repäistä eroa seuraaviin jo reippaasti. Näin kävi, sillä seuraavat kuskit tulevat ohitseni vasta El Granden nousun alussa. Lopullinen ero 60 km:n sarjassa ensimmäisen ja toisen välillä on 3.31.

Toisen kierroksen loppulaskua lähestyessäni näen edessäni kuskin, jolla on samanlainen 180 – merkki satulan alla kuin itsellänikin. Joko Tiimon meno on hidastunut tai sitten omani on mennyt parempaan suuntaan. Epäilen vahvasti, että jälkimmäisen mahdollisuus on vain teoreettinen. Täytyy tämän tuskan tuntua muissakin ajajissa. Tulemme peräkkäin toiseen vaihtoon. Karen ja Pasin menosta ei ole mitään tietoa, mutta lienevät jo kaukana edellä. 

 

 

Spp-56:n kolmen kierroksen taivaltajia: Harri (yllä) ja Anssi. (Kuva: Kaisa Kekola)

Kello 11.42. Vaihtopaikalla tankkaan ja huollan pikaisesti pyörän Tahkolan Pekan ja Tolvasen Sakarin tsempatessa ja autellessa vieressä. Molemmat ovat kokeneet Tahkon pitkän matkan kisan, joten tällainen kannustus tuntuu erityisen vaikuttavalta. Samassa kahden kierroksen kärki, seurakaveri Mauri Viitamaa, sananmukaisesti vilahtaa ohi toiselle kierrokselleen. Lähden itsekin matkaan.

Tahkon kaksi kierrosta mentiin jälleen Maukan komennossa. (Kuva: Kaisa Kekola)

Viimeinen kierros alkaa hieman samaan tyyliin kuin toissavuoden vastaava: ajan asfalttisiirtymää keskittyen eturenkaan pyörimiseen niin kovasti, että ajan sujuvasti ohi oikealle kääntyvästä reitistä. Niitä Suomalaisia tekstejä ja puheenparsia, jotka silloin mutisin enemmän tai vähemmän kovalla äänellä, ei varmaan ole syytä tähän blogiin kirjoittaa. Onneksi ekstramatkaa ei tästä tullut edes kilometriä. Oikealle reitille palattuani jatkan matkaa kahden kierroksen toisella sijalla olleen Erki Kukkin kanssa. Saan sopivasti peesiapua ja pari kertaa yritän myös vetoa, mutta jalat eivät olleet enää seitsemän tunnin jälkeen ihan tempokunnossa. Toisaalta Maukkaakaan ei oikein tässä kohtaa tarvitsisi yrittää tavoittaa...

Tiimon, joka harharetkeni vuoksi oli noussut takaisin kolmanneksi, saavutan ja ohitan latu-uran jyrkän nousun kohdassa. Tämän jälkeen en enää häntä näe.

Lauran menoa toisen kierroksen helteessä. (Kuva: Kaisa Kekola)

Kello 13.00. Eskolan huolto kolmannen ja tälle päivälle viimeisen kerran. Ajoa takana kahdeksan tuntia ja 40 sekuntia. 120 km sarjan viidenneksi tullut Saarelan Samuli on huoltopaikalla samaan aikaan. 

Huippupyöräsuunnistaja Samuli Saarelalla matka taittui hyvin. Tuloksena 120km:n 5. sija.

Seuraava pitkän kisan kannalta merkittävä kohta osuu jälkimmäiseen Kinahmin nousuun vievälle polulle. Ihmetyksekseni Karen selkä näkyy edellä. Tavoitan hänet melko nopeasti. Jatkamme samaa matkaa porrasosuuden sekä hetkisen verran vielä Kinahmin laella meneviä polkuja jutellen samalla. Varmistun, että mies on riittävissä voimissa, vaikka sanookin koko touhun olevan pahimman luokan itsekidutusta. Tuohon on kyllä helppo yhtyä, vaikka jostain ihmeen syystä johtuen kolmannen kierroksen aikana meno on tuntunut jopa helpommalta kuin toisella. Jatkan matkaa Kalkkiruukin laskuun ollen tässä kohtaa toisena.

Loppumatka menee yllättävänkin sujuvalla liikkeellä, vaikkei yhdeksän tunnin ajon jälkeen voi mistään tykityksestä enää puhua. Tahkomäentiellä saan Artulta juomapullon sekä tiedon parin minuutin turvasta takana tulevaan Kareen. Ajan omaa vauhtia, pidän varaa siihen, että yksi lisävaihde vielä löytyy tarvittaessa Granden nousuun. Sitä vaihdetta ei tarvita, sillä Tahkomäen päällä Korpelan Aki tulee takaa tsempaten ja onnitellen suoritustani. Saan tiedon, että takaa ei tulla enää ajamalla ohi. Tuntuu uskomattomalta. Nyt on vain pidettävä huoli, ettei mopo karkaa loppulaskussa. Muutaman taluttajan joudun ohittamaan päälaskulinjalta poiketen ja vauhti käväisee tarpeettoman isona. Tahkolahden rannassa otan jaloista irti sen mitä jäljellä on, nauttien kaikesta muusta, paitsi siitä kuumuudesta, joka on seurannut mukana matkassa aamuvarhaisesta alkaen.

Reitin loppulasku. Kun Tahkomäen hissilinjaa laskee alas, saa vauhdin halutessaan riittävän suureksi... (Kuva: Kaisa Kekola)

Kello 15.17. Olen maalissa toisena; Pasia 15 minuuttia myöhemmin ja 3½ minuuttia ennen Karea.

Kisan jälkeen olo oli väsynyt mutta onnellinen. Seinäjoen porukan kanssa onniteltiin maaliintulevia ja jutusteltiin mukavia. (Kuva: Kaisa Kekola)

Edellä mainitun tekstin tiivistelmä löytyy Garmintallenteena täältä.

Kiitosten aika:

Kiitos TahkoMtb:n koko organisaatiolle. Tapahtuma on Suomen mittakaavassa vertaansa vailla. Osallistujamäärä puhukoon puolestaan.

Kiitos huoltojoukot ja lukuisat kannustajat matkan varrella, erityisesti Kaisalle kiitos kokiksesta matkan eri kohdissa (sekä kisakuvista) ja Outille ja Artulle viimeisen kierroksen juomahuoltoavusta.

Kiitos pyörälle, jonka tekniikka kesti haastavat röykyt koko matkan ongelmitta. Kiitos suksille (perinteiset ja vapaat), jotka rakensitte peruskuntoani talven kylmillä.

Lainataan tähän kiittelykohtaan Jyväskyläläistä Matti Purojärveä (joka muuten myös ajoi ensikertalaisena kolme kierrosta upeaa aikaan!): ”Kiitos paarmoille, kun ette purreet pelkästään minua, vaan tasapuolisesti kaikkia kanssakilpailijoita.”

Suurin kiitos kuitenkin Lauralle, kun olet vierelläni ja vieläpä jaksanut kärsivällisesti kuunnella liiankin innostunutta puhettani kaikesta pyöräilyyn liittyvästä.

Loppusanat

Tahkon kisaan oli ilmoittautunut 1961. Kisa oli raskas. En tiedä moniko maaliin pääsi, mutta läpihuutojuttuna matkan selvittäminen ei kellekään tainnut tulla. Onnittelut kaikille maaliin selvinneille. Erikseen onniteltakoon jokaista pitkän matkan selättänyttä virtuaalisella hatunnostolla tältä blogialustalta. Kolmen kierroksen ajamista voi testata Tahkolla normaalilla maastopyörällä, ja jos tuntuu liian helpolta, niin saman voi tehdä paksupyörällä. Mielestäni käsittämättömin suoritus oli Pohjasvuon Pasin ajo kolmella kierroksella. Mies veti Fat Bikella luun kurkkuun kanssakilpailijoille ajamalla 180 sarjan voittoon! Maininnan arvoisia suorituksia ovat myös pitkän matkan ensikertalaisten, Jukan kuudes, Heikin kahdeksas ja Harrin kymmenes sija.

Onnittelut myös kahden kierroksen tykittäjille, eli Maukalle 120 km:n mestaruudesta, Samulille (5.), Akille (8.) ja Janille (13.), sekä erityisesti Lauralle (5.). Myös 60 km:n sarjassa Perttu teki vahvaa ajoa ollen todella kovassa sarjassa kahdeksas!

Tulokset kilpailusta löytyvät täältä (valitse valikosta sarja, jonka tuloksia haluat katsoa)