Osa 2. OffroadFinnmark300 - 2012

Reitti oli jaettu kahdeksaan ”etappiin”, joilla sijaitsivat checkpointit. Matkaan lähdettiin yhdeltä iltapäivällä Altasta, jonne myös jossain vaiheessa kaiken onnistuessa palattaisiin jonain ajankohtana. 

Kuvia lähdöstä: Ylhäällä kärkijoukko, keskellä puolivälin porukat ja alhaalla kaksi sisukasta Suomalaista. (Kuvat: Aki Pekkanen)

Alta – Suolovuombi: Matka 68.1 km / Ajoaika 4h 7min. Johtoauton, ts. mönkijän perässä lähti matkaan noin parisataa raikkaasta ulkoilmasta nauttivaa liikkujaa. Alku koostui kaupungin läpi ajosta, hiihtourasta, ja asfalttisiirtymästä, joka pieneni soratieksi ja edelleen kärrypoluksi. Tässä kohtaa päästiin ensimmäiseen nousuun, puoli kilometriä ylös noin kymmenen kilometrin matkalla. Oltiin tunturiylängöllä. Maastona ylängöt tulivat viime vuonna tutuiksi Mikan järjestämällä MtbSeikkailulla. Sama mies lähetti eilen tsemppausviestin, jossa myös muistutti ottamaan muutaman palan suklaata, mikäli matkalla alkaa näkyä pieniä vihreitä miehiä. Ensimmäisellä etapilla kuljettiin helpohkoa kivikkoa sekä joitain suopätkiä. Yritin pitää jalat mahdollisimman pitkään kuivana, sillä märät hanskat ja kengät kuluttavat yllättävän paljon lämpöä ja energiaa. 50 kilometrin kohdalla upposin suohon sen verran, että turvejäljet näkyivät nousseen reiden puolivälin korkeudelle. GoreTex -sukat ovat varsin tehokkaat vedeneristäjät. Toisaalta, kun vesi on sukan sisäpuolella, ei tilanteesta pääse nauttimaan. Alla Akin ottamia kuvia Suolovuombin checkpointilta.

 Ensimmäinen checkpoint saavutettu.

 Anssi pyöränpesu ja -huoltopuuhissa.

 Väliaika, kahvia ja pullaa.

" Yhtään ei oo kylmä eikä väsy."

 Matka jatkuu. Masissa seuraava checkpoint.

Suolovuombi – Masi: 26.4 km / 1h 21min. Matka jatkui autoilijan kannalta huonoa hiekkatietä, eli varsin mukavaa ja hyvin rullaavaa maastopyöräilyalustaa koko matkan seuraavalle checkpointille. Viimeiset kilometrit lasketeltiin viime vuoden seikkailusta tuttua sora- eli tässä kelissä kuratietä pitkin Masin taajamaan. Tältä etapilta jäi sateesta huolimatta äärimmäisen hyvä tuntu. Molemmilla pyörä kulki ja matka eteni. Masissa odotti perusteellisempi tauko. Ruokailun ja gepsiakkujen latauksen ohella pääsi mm. tyhjäämään vedet rakon ohella myös sukista. Matkaa on mukavampi taittaa vain vähän märillä vaatteilla. Alla Akin kuvat Masista:

 Masi saavutettu.

 Pyörän huoltoa.

 Jalkojen huoltoa. Yleensä en tee tällä tavalla ruokapöydän ääressä...

 Kuraista on matkalla ollut.

 Tiia (vas.), Minttu (kesk.) ja Aki (kameran takana) tekivät kympinarvoista työtä huoltopuuhissa.

Masi – Suossjavri: 42.9 km / 3h 56min. Edelleen jatkettiin viime vuodelta tuttua reittiä. Oli kiva Anssin kanssa muistella viime vuoden taistelua ötököitä vastaan lähes hellesäässä. Nyt ei sitä ongelmaa ollut, sillä pienen sateen lisäksi kävi sopivasti hyttysiä loitontava tuuli. Heti etapin alussa tuli sopivasti lämpöjä tuottava nousu, jonka päältä alkoi upea reitti idän suuntaan. Ennen kisaa ajattelin varsinaisten haasteiden alkavan näiltä kohdin. Tässä vaiheessa meno tuntui kuitenkin edelleen vaivattomalta. Jopa sen jälkeen kun pariin otteeseen ylitettiin reidensyvyinen ja vuolasvirtainen joki. Suossjavrella odotti huoltolaukku, josta sai ylleen pukea kuivat ajovaatteet ja pakata repun muutenkin täyteen. Luksusta olivat huollon järjestämä lohikeitto sekä juuri paistetut vohvelit. Tietenkin kahvin, kokiksen ja leipien lisäksi. Aika kului huollossa nopeasti, sillä puolitoista tuntia siinä vierähti. Päivä on jo vaihtunut sunnuntaihin.

Kuvalinkkejä kisajärjestäjän sivuilta / Suossjavri

Suossjavri – Nedre Mollisjok: 26.1 km / 1h 48min. Pyöräily maastossa maistuu, kun miehet on ravittu ja yllä on puhtaat sekä ennen kaikkea kuiva vaatetus. Asensin kameran katolle ja aloin testailemaan kuvaamista. Materiaalia tästä laitan tänne blogiin myöhemmin. Tämä taipale koostui alun asfalttisiirtymän jälkeen noin parinkympin dirt roadista. Autotietä Norjalaiseen tapaan, jossa Land Cruiserilla pystyy liikkumaan, mikäli ei sada. En olisi autolla tänne lähtenyt, vaikka sade oli jo loppunut edellisen etapin aikana. Pyörällä tietä pääsi kulkemaan sujuvalla vauhdilla. Fiilis oli hyvä: kukapa ei pitäisi pyöräilystä pikkutunneilla. Nedre Mollisjok saavutettiin auringon kajon noustessa menosuunnassa oikealta puolelta. Nopea paussi pyörän pesun ja ketjurasvauksen sekä leivän merkeissä.

Kuvalinkkejä kisajärjestäjän sivuilta / Nedre Mollisjok

Nedre Mollisjok – Jotka ved Vei: 58.3 km / 6h 32min. Kameralla muutama maisemakuva ennen seuraavaa etappia ja sen jälkeen videokuvausmoodi päälle (edelleen: videota laitan kunhan ehdin editoimaan).

Henkisesti raskain etappi alkoi tästä. Ainakin itse arvelin etukäteen näin olevan. Veikkaus osoittautui oikeaksi. Mitään suurempia ongelmia ei aiemmin ollut, mutta tällä etapilla alkoi tulla viitteitä. Etapin oli alku hiekkapohjaista mönkijäuraa, joka alkoi muuttua kivikkoisemmaksi tunturille tyypilliseksi kumpumaastoksi. Ja edelleen hyvin tekniseksi kivikoksi. Noin 180 kilometrin jälkeen alkoi matkanteko selkeästi hidastua. Maasto oli teknistä kivikkoa, jossa oman lisämausteensa toivat suon ylitykset ja aamuyön tunnit. Tuoreilla jaloilla noita kivikkoreittejä olisi hienoa ajaa, mutta aamuviideltä 16 tunnin ajon jälkeen haaste -sana kuulosti huonolta. Edellisillan ajajainfossa kysyin kilpailunjohtajalta, mikä ihmeen pistoreitti tälle osuudelle oli laitettu. Vastaus kuului seuraavasti: ”Se on ensiapupisteenä toimiva asumaton tupa siltä varalta että olette kylmissänne ja kuolemaisillanne. Mikäli olette vain kylmissänne, jatkakaa Jotkaan.” En ole ihan varma oliko mies tosissaan. Totinen kuitenkin. Nyt nämä finskit kulkivat sumussa, vaikka ilma oli melko kirkas. Ei tässä nyt sentään kuolemassa olla, vaikka matka hitaasti taittuukin. Jotka Vein huoltoon päästiin, kun lähdöstä oli kulunut hieman alle 20 tuntia. Kuluneella noin 6½ tunnin etapilla oli tehnyt tiukkaa syödä mitään, mutta yllätyin, kun huomasin, että patukoita ja tyhjäksi vedettyjä geelejä oli kuitenkin lahkeen alle kertynyt 11 roskan verran. Ei ihme, että vähän turvotti.

Kuvalinkkejä kisajärjestäjän sivuilta / Jotka

Jotka ved Vei – Jotka Fjellstue: 8.3 km / 1h 00min. Lyhin etappi, joka sisälsi pari mäkinousua. Jälkimmäisen mäen päällä näkyi alhaalla mökkialue, jossa saisi lämmintä ruokaa. Väsy heijastui Anssin silmistä aika suurena. Todennäköisesti itse näytin samalta, mutta onneksi ei peiliä ollut saatavilla. Tauolla kanakeittoa ja muutama kuppi kahvia sillä välin kun Anssi otti pienet päikkärit.  Vajaan tunnin taukoilun jälkeen matka jatkui kohti viimeistä checkpointia ennen maalia.

Jotka Fjellstue – Sorrisniva: 50.7km / 6h 41min. Reitti jatkui ylöspäin. Eipä sitä laaksonpohjalta muualle oikein pääse. Tunturimaastoa edelleen ylä- ja alamäkeen. Maisemat olivat upeita. Fiilistelin jopa horisontista näkyvää vuoririviä, jolle viime vuoden MtbSeikkailijat antoivat nimeksi Euroopan suurin half pipe. Kuvaava sanonta tuosta paikasta. Oma olo tuntui tilanteeseen suhteutettuna hyvältä. Tauko oli tehnyt tehtävänsä. Vain pientä kivunsekaista tunnetta oikeassa polvessa, ei kuitenkaan kovin paha. Kuuluu asiaan, kun taivalta on taitettu jo vuorokausi. 1½ kilometrin asfalttisiirtymän jälkeen takaisin mönkijäuralle ja ylämäkeen. Ylämäen laella Anssi kysyi, pitääkö huolestua, jos näki äsken oikealla puolella valkoisen Volkswagenin. Naurahdin ja mietin pitäisikö vastata että olisit nyt mieluummin nähnyt vaikka Honda Civicin vuosimallia 90. En vitsaillut, mutta helpotuin kun Anssi nauroi ja totesi, ettei kyllä ollut vielä autoon nousemassa… Autot tulivat tuntureille ennen pieniä vihreitä miehiä, mutta onneksi loppumatkasta ei enää nähty kumpiakaan. Parikymmentä kilometriä ennen Sorrisnivaa alkoi sekoilu reitin suhteen. Oma ajattelu taisi olla offlinella, koska en suostunut noudattamaan GPS –trackia. Olin ajajainfossa kuullut, että joita muutoksia reitin loppuun oli tullut ja jälki ei niillä osin pidä paikkaansa, mutta nuolet ja kartta ovat ajan tasalla. Vajaan tunnin verran sitten etsiskeltiin kiintopisteitä tunturista. Haastavaksi asian teki se, ettei kartoissa ollut korkeuskäyrää. Viimein löydettiin reitti oikeaan suuntaan. Siinä kohtaa huomasin, että Garmin teki toimistaan lopun. Träkkiä ei enää olisi. Ajeltiin hiljakseen juuri löydettyä oikeaa polku-uraa, kun takaa tuli sekasarjassa toiseksi ajanut joukkue. Kerroin gps-ongelmistamme ja kysyin voimmeko seurata heitä Sorrisnivaan. Hienoa yhteistyökykyä norjalaisjoukkueelta ja pääsimme melkoisten vaiheiden jälkeen viimeiselle checkpointille ennen maalia. Etapin lopusta mainittakoon erikoisuutena alamäkeen vievä singletrack, jota laskettiin 220 metriä noin kilometrin matkalla. Tuntui, ettei alamäki lopu ikinä. Jarrut kärysivät ja kädet hapottivat. Vastassa huollossa oli tuttuja huoltajia, joten mieli oli korkealla. Aurinkokin paistoi.

Sorrisnivan kuvat (Aki Pekkanen)

 Sorrisnivan checkpoint sijaitsi Altaelvan (suom. Alattionjoki) rannalla.

 Suomipojat saapuvat Sorrisnivaan. Varsinaisen kisareitin lisäksi tällä etapilla tutustuttiin myös muihin polkuihin, jotka olisi voinut jättää toiseen kertaa. Tuloksena ehkä noin 1h kestoinen "pummi" tällä rastivälillä.

 Viimeinen etappi vielä tarkasti kartalla läpikäyden, koska GPS -laite hyytyi ennen kuskeja.

Sorrisniva – Alta: 26km / 1h 52min. Lähellä sivistystä, mutta ajoa vielä jäljellä normaalin iltalenkin verran. Maastollisesti kaikkein monipuolisin ajoetappi, sisältäen soraa, mutaa, (lento)hiekkaa, savea, lehmäaitauksen sekä aivan upeaa singletrackia Altajoen vierustalla. Tämä oli uusi reittimuutos aiemman maantiesiirtymän tilalle. Kilpailunjärjestäjä oli osannut promota loppureitille maastoa, joka ainakin houkuttelee itseni uudelleen sitä ajamaan, vaikken varsinaiseen kisasuoritukseen enää osallistuisikaan. Toki se uusintakaan ei ole poissuljettu vaihtoehto. Viimeiset kilometrit sisälsivät rapsakan ylämäen kaupungin kuntoilureitistöllä. Meni molemmilta ajamalla, vaikkei helpolla. Kaupungin tutut osat näkyivät. Ajettiin tästä toiseen suuntaan 31 tuntia sitten. Maali ja onnittelut Anssille/Anssilta, Mintulta, Akilta ja Tiialta sekä useilta Norjalaiskatsojilta. 

 Maali saavutettu!

 Palautusjuomaa, niin palautuu nopeammin..

 ..ja lämmintä ylle, ettei sairastu. Energiat kropassa on niin vähissä, ettei vastustuskykyä juurikaan enää ole.

OffroadFinnmark300km /2012. 24. sija, aika 1d 6h 59min.