Lohkesipa varsin
filosofinen otsikko… Juoksemisen filosofiasta on keskusteltu laajemmin kuin
pyöräilyn. Kommentoi saman tien, mikäli tiedät hyviä linkkejä filosofisen
puolen pyöräilylinkeistä. Saadaan tieto jaettua tietämättömälle kansanosalle.
Kipu on varmasti
jossain vaiheessa ollut harjoittelussa läsnä jokaisella hieman kovemmin
harjoittelevalla urheilijalla. Itse en voi sanoa olevani mikään
huippu-urheilija, mutta oman osani olen onnistunut tästä tunteesta saavuttamaan
:D
Nostan esiin pari
eri tapausta, joihin olen törmännyt treenaillessani.
Ensinnäkin
valmistautuessa pisimmillään 30 tunnin kestoisiin kilpailusuorituksiin joutuu
pyörän selässä istuskelemaan myös harjoitteluvaiheessa melko pitkiä aikoja.
Työviikkojen aikana pyrin harjoittelemaan 10-20 tuntia viikossa. Lomaviikoilla
sitten harjoitellaan hieman enemmän. Viime kesäloman ensimmäinen viikko sisälsi
34 ja viimeinen 42 tuntia reeniä pyörän päällä. Tämä kesäloma alkoi 41 tunnin viikolla,
saapa nähdä miten päättyy. Enimmäkseen kipu ilmenee jossain vaiheessa treeniä
ja etenkin kisasuorituksissa reisissä tuntuvana poltteena. Joku voisi todeta
tämän olevan ns. tervettä kipua. Näinhän se onkin. Suorituksen jälkeen tätä
tilaa seuraa endorfiinien vapautuminen kehoon. Olotila on kivulle täysin
vastainen. Tämä endorfiinihumala on kokemuksieni perusteella aika suoraan
verrannollinen suorituksen aikaisiin terveen kivun tiloihin. Toki – myönnetään
nyt tämäkin – ei liene tarpeen kertoa, missä muualla kipua tuntuu, kun istuu
yhden ruumiinosan päällä tunnista toiseen. Noh, Bepantheenilla siittä seleviää!
Toinen kipuiluesimerkki
ei tule pyöräilystä, vaan pesäpalloilusta, jota ehdin aikoinaan 20 vuoden ajan
pelata. Laji tarjosi upeita kokemuksia ja paljon ystäviä, mutta kääntöpuolena
olkapää ja polvi on leikkauspöydällä operoitu jokusen kerran. Laji jäi
aiheuttamansa kivun vuoksi, mutta tilalle tulikin täysin uusi laji -pyöräily.
Edellä mainitut
ovat melko mitättömiä äärimmäisiin kiputiloihin verrattuna. Niitä ei
todellakaan toivo kenellekään. Päätän tämän kirjoituksen yhden
menestyksekkäimmän maantiepyöräilijän, Lance Armstrongin osuvaan sitaattiin.
Painoarvoa lisää varmasti se, että mies kykeni selättämään syövän
urheilu-uransa aikana:
” Cycling is so hard, the suffering
is so intense, that it’s absolutely cleansing.” - L. Armstrong
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti