perjantai 15. kesäkuuta 2012

Treenaamisen sietämätön keveys - Kipu on vain ruumiista poistuvaa heikkoutta..


Lohkesipa varsin filosofinen otsikko… Juoksemisen filosofiasta on keskusteltu laajemmin kuin pyöräilyn. Kommentoi saman tien, mikäli tiedät hyviä linkkejä filosofisen puolen pyöräilylinkeistä. Saadaan tieto jaettua tietämättömälle kansanosalle.
Kipu on varmasti jossain vaiheessa ollut harjoittelussa läsnä jokaisella hieman kovemmin harjoittelevalla urheilijalla. Itse en voi sanoa olevani mikään huippu-urheilija, mutta oman osani olen onnistunut tästä tunteesta saavuttamaan :D
Nostan esiin pari eri tapausta, joihin olen törmännyt treenaillessani.
Ensinnäkin valmistautuessa pisimmillään 30 tunnin kestoisiin kilpailusuorituksiin joutuu pyörän selässä istuskelemaan myös harjoitteluvaiheessa melko pitkiä aikoja. Työviikkojen aikana pyrin harjoittelemaan 10-20 tuntia viikossa. Lomaviikoilla sitten harjoitellaan hieman enemmän. Viime kesäloman ensimmäinen viikko sisälsi 34 ja viimeinen 42 tuntia reeniä pyörän päällä. Tämä kesäloma alkoi 41 tunnin viikolla, saapa nähdä miten päättyy. Enimmäkseen kipu ilmenee jossain vaiheessa treeniä ja etenkin kisasuorituksissa reisissä tuntuvana poltteena. Joku voisi todeta tämän olevan ns. tervettä kipua. Näinhän se onkin. Suorituksen jälkeen tätä tilaa seuraa endorfiinien vapautuminen kehoon. Olotila on kivulle täysin vastainen. Tämä endorfiinihumala on kokemuksieni perusteella aika suoraan verrannollinen suorituksen aikaisiin terveen kivun tiloihin. Toki – myönnetään nyt tämäkin – ei liene tarpeen kertoa, missä muualla kipua tuntuu, kun istuu yhden ruumiinosan päällä tunnista toiseen. Noh, Bepantheenilla siittä seleviää!
Toinen kipuiluesimerkki ei tule pyöräilystä, vaan pesäpalloilusta, jota ehdin aikoinaan 20 vuoden ajan pelata. Laji tarjosi upeita kokemuksia ja paljon ystäviä, mutta kääntöpuolena olkapää ja polvi on leikkauspöydällä operoitu jokusen kerran. Laji jäi aiheuttamansa kivun vuoksi, mutta tilalle tulikin täysin uusi laji -pyöräily.
Edellä mainitut ovat melko mitättömiä äärimmäisiin kiputiloihin verrattuna. Niitä ei todellakaan toivo kenellekään. Päätän tämän kirjoituksen yhden menestyksekkäimmän maantiepyöräilijän, Lance Armstrongin osuvaan sitaattiin. Painoarvoa lisää varmasti se, että mies kykeni selättämään syövän urheilu-uransa aikana:
” Cycling is so hard, the suffering is so intense, that it’s absolutely cleansing.”                                      - L. Armstrong

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti