keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kesän 2019 tavoite asettaa rimaa ylös myös talven harjoittelun suhteen

"Long time, no see!"

Ja taas kirjoitetaan, vaikka juuri elokuun alussa blogia päivitin.. Pahoittelut radiohiljaisuudesta. Lupaan parantaa tapani kirjoitusaktiivisuuden suhteen pyöräilykauden lähestyessä.

Olen tähän kirjoitukseen koonnut syksyn ja talven kuulumiset harjoittelujen osalta. Elokuun ylimenokaudesta helmikuun loppuun. Lopussa saadaan ehkä vastaus siihen rimaa nostavaan tavoitteeseen. Älä kuitenkaan ylläty, jos ei viime vuosiin verrattuna uusia kisatavoitteita ilmene.

Maaliinpääsykuva. 88 tuntia ja 700 kilometriä kisaa takana. Tähän päättyi kausi 2018 ja kaikki harjoittelu tästä eteenpäin tähtää kauteen 2019. (c) Aki Pekkanen


Elokuu meni Norjan reissun jäljiltä toipuessa. Lähes viikon mittainen univaje täytyi paikata ja toisaalta loman jälkeinen töihinpaluu otti oman osansa aikatauluista. Varsin kevyttä ja mielekästä tekemistä aina, kun siltä tuntui. Loppukuussa muutaman viikon pyöräilemättömyyden jälkeen palasin takaisin maastopyörän päälle ja aloitin Tour de Tampereen reittikartoitukset.

Syyskuu alkoi mukavasti Mustavuoresta startanneeseen Tour de Tampereeseen, jossa tälläkin kerralla oli varsin mukavasti maastopyöräilyn ystäviä. Oman ryhmäni tarinan voit käydä lukaisemassa täällä. Paria viikkoa myöhemmin olisi tarjolla ollut Mustavuoressa 24 tunnin ajo (lisäinfoa linkistä). Tapahtumassa olisin ehdottomasti halunnut olla mukana, mutta pihavaraston rakennus vei tällä kerralla ajan. Ensi vuonna siihen täytyy kuitenkin ehtiä!
TdT 2018, Pinehill-Aktiiviryhmä. Taustalla Ketunkivi. (c) Mikko Petäjämäki

Jos alkoi syyskuu hienon maastopyöräilytapahtuman merkeissä, niin siihen se myös 29.9. päättyi. Kävimme testaamassa Pinehill-Extremen 2019 alkuneljänneksen. Tuosta ajosta voit tarkemmin käydä lukemassa täällä.

Niihaman maja toimi keskuksena, kun kävimme testaamassa Itä-Tampereen kivikot ja juuret syyskuun lopulla. (c) Mikko Petäjämäki

Syyskuun aikana aloitin kuntosalikuurin, joka on jatkunut läpi syksyn ja talven 1-2 kerran viikkotahdilla. Erityisesti kuluneen talven harjoittelussa on keskitytty keskivartalon tukilihasten vahvistamiseen. Ts. lankut, linkkarit, punnerrusvariaatiot, TRX-nauhat ja kahvakuula ovat olleet ohjelmassa. Lisäksi toki perinteisempääkin raudan pumppaamista, mutta kyllä tuon Core-ohjelman myötä selkä on kestänyt hyvin, vaikka joukkoon on mahtunut lukuisia tunteja pyöräilyä autotallissa. Useinhan selkäongelmat maastossa pyöräillessä saattavat johtua siitä, että jalan lihaksisto on erittäin vahva suhteessa keskivartalon syviin lihaksiin. Takareidet ja lonkat koukistajat kiristyvät jne..

Loka-marras- ja joulukuu menivät kuntosalin ohella varsin suurelta osin Zwiftin parissa harjoitellen. Kyseinen peli tarjoaa hyvät puitteet tehdä harjoituksia monipuolisesti. Tarkkana toki saa olla siinä, ettei vedä jatkuvasti liian kovia harjoitteita. Kovat harjoitteet kovina ja kevyet kevyinä. Erittäin kevyinä harjoituksina tein autotallipyöräilyn ohella sauvakävely- ja hölkkälenkkejä metsäpoluista nauttien. Jälkeen päin analysoidessani huomaan harjoitusmäärissä kolmen Zwift-harjoituksen nousseen autotallissa ylitse muiden:

1. The Gorby (tunnin treeni, jossa tehdään viisi viiden minuutin mittaista vetoa hapenottoa kehittävillä tehoilla)

2. Kahdeksan + pitkäPK (Itse tuunattu aerobisen alueen pitkä harjoitus, johon on ripoteltu mielen virkistykseksi ja jalkojen herättelyksi kahdeksan vetoa, á 1 min. Tehona vedoissa puolitoista kertaa ftp eli tässä tapauksessa 1½ * 60 minuutin kynnysteho.)

3. 2h vaihteleva (Edelleen itse rakennettu peruskestävyysharjoitus, jossa peruspyörityksen lomassa useita vetoja eri pituuksilla mielen ja jalkojen virkistykseksi. Vedot tehdään kuitenkin siten, ettei maitohappoa pääse muodostumaan, vaan harjoitus pysyy tukevasti aerobisella alueella).

Näkymä kuvaruudulla, kun pyöräilee autotallissa. Mukana lenkeillä on kuskeja suunnilleen jokaisesta maailmankolkasta. Kuva: photoshoot/Zwift.


Vuoden 2018 päättyessä ynnäilin harjoitustunteja ja lukemaksi tuli 625. Mukavasti parannusta edellisen vuoden lukemaan (415 h). Toki aika kauas jäädään niistä määristä, joita vuosina 2012-2014 on saavutettu. Harjoitustunnit toki eivät kerro koko totuutta, vaan sisältö merkitsee. Joka tapauksessa kokonaistuntimäärän olen huomannut korreloivan melko vahvasti myös maastopyöräni vauhtiin.

Vuoden vaihtuessa vietettiin viikko Vuokatissa hiihdellen ja hiihto tulikin ohjelmaan tammi- ja helmikuussa autotallipyöräilyn pysyessä edelleen vahvasti ohjelmassa. Parissa hiihtotapahtumassakin olen innostunut käymään helmikuussa: Hyvinkää-hiihto tarjosi kilvanhiihtoa 40 kilometriä ja Kauhahiihto pienen flunssan jälkimainingeissa 30 km. Omalta osaltani kauden hiihtohuipennus tapahtuu tulevana sunnuntaina 3.3. Pirkan hiihdossa. Matkana 90 kilometriä ja tyyli on perinteinen. Suurta latujuhlaa on tarjolla myös Pirkanmaalla sen lisäksi, että Seefeldissä ja Wasa-hiihdossa kisataan!

Talvipyöräily ulkona on ollut itselläni varsin vähäistä. Lumien tultua talven ainoan maastopyörälenkkini tein viime viikonloppuna Talvi-TdT:n merkeissä. Pasin ja Petrin matkassa päästiin ajamaan Kaupista Ruutanan Shelille kahveille ja matkaan osui taattua laatua Itä-Tampereen sekä Kangasalan maastopyöräbaanaa. Keli oli lämmin ja aurinkoinen, toki poluilla nastat olivat tarpeen. Tuosta kokemuksesta voit käydä lukemassa halutessasi täällä.

Tavoitteesta vielä: ensi kesän lopulla olen jälleen lähdössä kisaamaan 700 kilometrin kisaa Finnmarkiin. Tällä kertaa sarjana on men elite ja tiimikaverina Ville. Lisätietoa tuosta kisasta löytyy tapahtuman kotisivuilta tästä linkistä.