Kuluneen viikonlopun aikana
Tampereella järjestettiin Tour de Tampere -maastopyöräilyn kuntotapahtuma.
Aiemmin ajo on järjestetty syyskuussa, mutta nyt tapahtuma on siirretty
toukokuun lopulle. Kyseessä ei siis ollut kilpailu, vaan matkaa taitettiin
kuntoajomeiningillä Länsi-Tampereen ja Nokian sekä osin myös Ylöjärven parhaita
polkuja ajellen. Näin myös muilta paikkakunnilta tulleet saivat kokea ehkä
Suomen parasta polkuajoa (tästä tosin voi olla muitakin mielipiteitä). Omasta
mielestäni kuitenkin näin. Tapahtuma tarjoaa maastoajoa niin kevyemmistä
maisemalenkeistä aina kisakuskeille (ts. ajokoirille…) tarjottavaan
vauhdikkaampaan maastoajoon. Ryhmiä oli useita ja reitin kesto oli puolikkaan
matkan ajavilla 5 tuntia ja koko matkan taittaville kahdeksan tuntia.
Ajokoirien lisäksi ryhminä olivat aktiiviajajat sekä harrastajille tarjottu ryhmä. Sää suosi auringon paistaessa koko päivän ajan, ehkä joku
saattoi ensimmäistä kertaa tänä kesänä myös polttaa käsivartensa…
Järjestelyt ovat suuri ponnistus
vapaaehtoispohjalta toimivalle seuralle. Tapahtuma vietiin läpi tyylikkäästi
niin lähtöpaikan, reittien kuin maaliintulon osalta. Tapahtumaa hauskuuttamassa
oli myös erityinen hupiryhmä, joka piti yllä iloista meininkiä tarjoten myös
pientä purtavaa ajajille. Edustan myös itse pyöräilyseura Kaupin Kanuunoja,
joka TdT:n järjesti, nyt jo 17. kerran. Oma urakkani valmistelujen osalta oli
kulkea maastossa tutkailemassa sopivia polkuja. Tätä tein pääosin harrastaja-
ja aktiiviryhmien vetäjien kanssa. Ajokoirien reittiä peitti salamyhkäisyyden
verho, mikä toi mukanaan sopivasti lisäjännitystä...
Omalta osaltani tapahtumapäivä
alkoi yhtenä apuohjaajana ajokoiraryhmän mukana. Matkaa taitettiin Nokian
suuntaan, alueelle, jonka alan harrastajat tuntevat Takakallioina. Varsin
hienoa menoa mukavan ripeässä tahdissa. Pieniä ongelmiakin ilmeni, lähinnä
muutaman renkaan puhjetessa kivikko-osuuksilla. Omaa matkantekoani alkoi
haittaamaan kolmen tunnin ajon jälkeen takavaihtajan hajoaminen, jota piti sitten hieman tuunata (Milko Konttisen ottama kuva alla). Yhdellä
vaihteella homma kääntyy hieman haastavammaksi, varsinkin maastossa. Huoltopaikalla
Koukkujärven majalla jouduin jättämään muut ajokoirat kahden ohjaajan
vastuulle. Onneksi heillä matka eteni loppuun saakka hyvin, eikä esimerkiksi
välinerikoista johtuvia takaisin opastuksia tarvinnut tehdä. Koukun majalta
jatkoin matkaa Pasin luotsaaman aktiiviryhmän kanssa sinkuloiden yhdellä
vaihteella. Matkanteko myös loppupäivän osalta oli mukavaa, niin kuin maastossa
ajo aina on.. Tulipa siinä ajettua vastasuuntaan samoja polkuja kuin aiemmin
aamulla toisen ryhmän kanssa, nyt vain yhden vaihteen voimin. Tai no, voimin -sanaa
käytän varauksella, koska pyörittäessä poljinta liian kovaa ketju pyörähti
rattaassa päästäen melko mukavat äänet :D Varsinaista tarkkuuspolkemista siis,
mutta matka meni kivasti loppuun saakka ja takaisin lähtö-/maalialueelle
päästiin aikataulun mukaisesti klo 18.
Kiitokset vielä kertaalleen
kaikille TdT:ssa mukanaolleille ja arvon kollegoille eli ryhmiä vetäneille seurakavereille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti