9.6.2012
Kulunut viikko sisälsi monia
pyöräilyllisiä asioita, sekä hyvässä että pahassa. Ensin niitä hyviä asioita:
Sunnuntaina Korsossa pääsin
haistelemaan maastokisatunnelmia. Sijoituin lähtökarsinassa jälkikäteen
ajatellen liian taakse. Ajatuksena alun perin oli, etten ainakaan ole sitten
tien tukkona poluilla. Lopultahan siinä kävi sitten hieman toisin päin, joten
eka kierros meni rauhalliseen tahtiin pyöritellen ja sopivissa paikoissa edellä
meneviä ohitellen. Toisella kierroksella sain ajaa omaa vauhtia ja kisa
kokonaisuudessaan oli oivaa harjoittelua Tahkoa varten. Keskisykkeet kisassa
jäivät noin 15 lyöntiä/min normaalikisaa alhaisemmiksi, joten virtaa oli
tarpeeksi myös tulevan viikon pidemmille treenimatkoille.
Hymy on herkässä, kun maastokisoja ajelee...(Kuva: Ari Alanko)
Maanantai oli ensimmäinen
virallinen kesälomapäivä. Sen kunniaksi lähdettiin Anssin kanssa ajamaan
Ilmajoen Ahonkylästä kolmipäiväiselle retkelle. Ekaksi yöksi oli Karvialta
varattuna maatilamatkailumajoitus. Matkaa ensimmäiselle ajopäivälle kertyi 134 km, ja se koostui noin
kolmasosaltaan poluista. Loput sitten rullailtiin asfalttia ja hiekkateitä
keskustellen tulevasta Norjan kisasta.
Tiistai oli retken toinen ajopäivä.
Aloitettiin se noin 40
kilometrin siirtymällä Niinisaloon munkkikahveille.
Hinta oli yhtä edullinen kuin taannoin vuoden pakollisen sotilasurani aikana.. Niinisalosta jatkettiin maastoja pitkin Pirkan uraa seuraillen. Tällä
pätkällä on useita varsin nautittavia singletrackejä, suosittelen testaamaan.
Sää oli pyöräilylle varsin otollinen. Viime vuonna samassa reissussa oli
muistaakseni jatkuva helle lämpötilan noustessa maastouran hiekkapätseissä kolmen ja
neljänkymmenen asteen välimaastoon. Kyröskoskelta maasto jatkui edelleen
pääosin Pirkanhiihdon uraa seuraillen. Varsinkin loppuvaiheen kivikkopätkät
Ketunkivenkankaalla pitivät keskittymisen ajamisessa ja Työläjärvenkankaan jälkeinen
”pikkukinahmin” nousu haastoi mukavasti äijiä. Ylöjärvellä, 138 kilometrin ajomatkan
päätteeksi pizza ja sauna maistuivat.
Keskiviikko oli tämän retken
viimeinen ajopäivä. Pääosiltaan se koostui hiekka- ja
kestopäällystesiirtymistä, mutta saatiin Ylöjärven, Seitsemisen ja
Ilmajoki-Seinäjoki-akselin poluilta sentään muutama kymppi maastoajeluakin. Ylöjärven ja
Kihniön hiekkateitä ajellessa tuli mieleen, että jos täällä autolla olisi
liikkeellä, niin olisi jo melko pahasti eksyksissä...
Kolmannen ajopäivän luksus: maastoajoa. Paikkana Seitseminen.
Ajoaikaa taukoineen näille kolmelle
päivälle kertyi noin 29 tuntia ja matkaa 464 kilometriä. Varsin hyvää
treeniä Norjaa varten siis. Alla vielä Garminin tallentamat reitit matkalta:
Viikkohan ei kuitenkaan vielä ole ohi, vaan on aika kaivaa maantiepyörä naftaliinista. Sunnuntaina nimittäin on vuorossa Pirkan pyöräily. Tietää siis varhaista herätystä, kun matkaan lähdetään Hakametsän parkkipaikalta jo aamuseitsemältä.
Sitten niitä huonompia uutisia:
Eilen maastopyörää huoltaessa huomasin rungon haljenneen satulaputken ja
vaakaputken välisestä hitsauskohdasta. Tämä tarkoittaa sitä, että sillä
rungolla ei ajeta enää metriäkään. Tai voi sillä toki ajaa, mutta saattaa mennä kahteen osaan kesken ajon. Yhteydenotto maahantuojaan oli kuitenkin
hedelmällinen, sillä uusi runko menee takuuseen, kuten tällaisessa tapauksessa
kuuluu ollakin. Silti parhaan treeniajan ollessa käsillä on piinaavan pitkä
aika odottaa uuden rungon saapumista. Toivottavasti kuitenkin maasturi on
kasassa ennen kesäkuun loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti