keskiviikko 3. tammikuuta 2018

IV Pinehill Extreme: Base Camp 18.-19.5.2018



Pinehill Extreme on tänä vuonna neljän ryhmän kokoinen (Matkat 60-300 km)!


Pinehill Sports järjestää 18.-19.5.2018 järjestyksessään neljännen Pinehill-Extremen (aiemmin tapahtuma tunnettiin nimellä TdT-Extreme).

Pinehill-Extreme jakautuu päämatkansa (300 km) lisäksi osasuorituksiin. Näitä ovat:

Matkavaihtoehdot


-          1. Extreme (matka 300 km, ajoaika 23 tuntia)

-          2. Yöajo Roineen ympäri (matka 140 km, ajoaika 10 tuntia)
-          3. Päiväajo Nokialta Jämille ja takaisin (matka 160 km, ajoaika 13 tuntia)
-          4. Puolikas päiväajo Länsi-Tampereen seudun parhaita polkuja. (matka tarkentuu myöhemmin, ajoaika noin 5 tuntia).

Nyt ei tarvitse siis olla täysin hullu osallistuakseen Extremeen (siitä on silti tässä tapauksessa etua...). Lyhempikin kärsimys riittää ja varsinkin yölliset elämykset polkupyöräillen ovat kerrassaan upeita (muutoinkin, kuin pikkutunneilla kulttuuritapahtumista palatessa).

Lyhyet faktat tapahtumasta

MIKÄ? 

Opastettu, vaativa ultramaastopyöräajo Pinehill Extreme 300 km/140 km/160km/ n. 60 km eli 5h ajo. Huomaa, että ajonaikaisen huollon ja tsemppauksen lisäksi tänä vuonna tapahtumassa on kiinnitetty huomiota myös ajon jälkeisiin lepo- ja rentoutumismahdollisuuksiin.

MILLOIN?

18.-19.5. 2018

MISSÄ? 

Tapahtumakeskus: Koukun maja, Koukkujärventie 420, Nokia

Ajoreitti itsessään kulkee yöllä Tampereen eteläpuolisella Pirkanmaalla ja päiväsaikaan suuntaamme kohti Satakuntaa.

OSALLISTUMISMAKSU:

 Extreme, YöRoine, PäiväJämi
31.1.2018 mennessä: 35 €
1.2.-31.3.2018: Extreme 50 €, 
1.2.-31.3.2018: YöRoine tai PäiväJämi 35 € (yöpyminen +5 €)
1.4.-11.5.2018: 60 €

Puolipäiväajo:
1.1.-11.5.2018: 25 €, Maksu sisältää opastetun maastoajon, huollot ajon aikana ja saunan ajon jälkeen.


Osallistumismaksu sisältää (Extreme, YöRoine, PäiväJämi):
-          Opastetun maastoajon kokeneiden maastopyöräoppaiden kanssa parhaille Pirkanmaalaisille poluille.
-          Huoltoauton palvelut: nestetäydennys, pientä välipalaa sekä teknistä apua pyörän kanssa olosuhteiden niin vaatiessa:
o   Parin tunnin välein nestetäydennystä pulloihin, suolapaloja, makeisia. Noin neljän tunnin välein myös lämmin juoma (kahvi/tee), leipää jne.
o   Kuivien ajovaatteiden kuljetus Jämille (lauantai 11.00), jossa mahdollisuus käydä suihkussa ennen lounastaukoa.
o   Jos jostain syystä joudut keskeyttämään ajosi, huoltoauto kuljettaa sinut takaisin tapahtumakeskukselle, Koukun majalle.

-          Puuroaamiainen & kahvi/tee/mehu lauantaiaamuna sekä yöllä ajaneille että Jämille lähteville.
-          Lämmin ruoka tapahtuman jälkeen lauantai-iltana.
-          Sauna ja uinti maaliintulon jälkeen. HUOM. Koukun majalla ei ole suihkumahdollisuutta, mutta peseytyminen onnistuu järvessä tai kannetun veden myötä saunatiloissa!
-          Saunan jälkeen nuotiopaikalla voi kerrata retken tapahtumia porukalla, samalla kun paistaa makkaraa ja yrittää pysyä hereillä.
-          Lepomahdollisuus tapahtumakeskuksella ajopäivän jälkeisenä yönä. Jos haluat jäädä nukkumaan, muista ottaa oma makuupussi ja -alusta mukaan.

Tapahtumamaksut EI sisällä:

-          Vakuutus! Pidä huoli, että oma vakuutusturvasi kattaa maastopyöräilyn sekä tapaturman, että aineellisten vaurioiden osalta.
-          Lämmin lounas Jämillä lauantaipäivällä (seisova pöytä luokkaa 15 €, muitakin vaihtoehtoja listalta haarukassa 10-20€). Lisäksi matkan aikana 2-3 huoltoasemaa, joista voi halutessaan tankata huoltoauton tarjonnan lisäksi.


Tapahtuman tarkempi aikataulu:


PERJANTAI 18.5.2018

-          klo 17.00 Kisakeskus aukeaa Koukun Maja (Koukkujärventie 420, 39150 Nokia)
-          19.00 Lähtö 1: Extreme- ja YöRoine-ryhmät
-          17.00-22.00: Majoittautuminen (Päivämatka Jämille(=Jämin) -ryhmäläiset)

LAUANTAI 19.5.

-          klo 04.00- puuroaamiainen tarjolla
-          04.00-05.00 YöRoine maaliin ja Extremeryhmä huoltoon Koukun Majalle.
-          05.00 Lähtö 2: Jämin ryhmä (Extreme jatkaa omaa matkaansa suunnilleen samaan aikaan).
-          05.00-08.00 Sauna lämpimänä YöRoine -ajajille.
-          11.00 Suihku ja lounasmahdollisuus Jämillä Extreme- ja Jämin-ryhmille.
-          12.00 Lähtö 3: Puolikas matka starttaa matkaan.
-          17.00 Puolikas saapuu maaliin Koukun Majalle
-          17.00-18.00 Sauna puolikkaan ryhmälle
-          n. 18.00-19.00 Extreme ja Jäminryhmät saapuvat maaliin.
-          18.00-20.00 Ruokailu
-          18.00-19.00 Sauna Extreme- ja Jämin ryhmille (naiset)
-          19.00-21.00 Sauna Extreme- ja Jämin ryhmille (miehet)
-          18.00-24.00 Vapaata fiilistelyä ja nuotiolla istuskelua, makkaranpaistoa ym.
-          22.00-09.00 Mahdollisuus nukkua kilpailukeskuksessa alkaa heti, kun ruokailut on hoidettu alta pois.

SUNNUNTAI 20.5.

-          KLO 09.00 kilpailukeskus sulkeutuu. Yöpyjille lähin aamiaismahdollisuus löytyy Kolmenkulman ABC:ltä (Rounionkatu 140, 37150 Nokia), jossa omakustanteinen buffetaamiainen tarjolla 06.00-10.00. 

Kiinnostuitko?
Ilmoittautumislomakkeeseen pääset tästä linkistä (paina tästä!, avautuu uuteen ikkunaan!) 
Osallistujien määrä on rajoitettu 20 ajajaan per ryhmä!

Kevättä odotellessa hyviä lenkkejä talvipoluilla! Toivottavasti nähdään toukokuussa!


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

TahkoMtb 2017 -tänä vuonna kolmen kierroksen verran



Palataan edellisten ulkomaanmatkojen jälkeen takaisin kotipuoleen, mutta kuitenkin itäiselle puolelle Suomea. Kisaraporttia luvassa siis Nilsiän seudulta, tutummin TahkoMtb:n maastoista.

Tahkolla pisin matka vuorottelee siten, että parittomina vuosina matka on kolmen, parillisina vuosina neljän kierroksen verran. Luvassa tämän vuoden kisassa oli siis 180 kilometrin verran maastopyöräilyn juhlaa.

Kulunut kevät on harjoitteluni osalta ollut varsin katkonainen ja harjoitusmäärät niin touko- kuin kesäkuussa ovat jääneet noin puoleen verrattuna aiempiin vuosiin. Syynä tähän ovat olleet poikkeuksellisen sitkeät flunssakaudet. Toisaalta viikko alppimäkien nousua tuli Tahkon kannalta otolliseen aikaan, joskaan se ei ollut perimmäinen syy poiketa kesälomareissulla Itävallassa. Etukäteen jännitti oma suorituskyky sen verran, ettei oikein tiennyt, millaista kyytiä kisassa uskaltaisi lähteä näitä polkuja tallaamaan.

Kolmen kierroksen kisa Tahkolla oli itselleni järjestyksessään kolmas. Viimeksi ajoin tämän matkan neljä vuotta sitten. Silloin kisani päättyi toiselle sijalle, Pasi Pohjasvuon painaessa hurjaa kyytiä läskipyörällään voittoon. Tänä vuonna läskipyöriä lähtöviivalle myös tällä hurjalla matkalla asettui poikkeuksellisen paljon. Etukäteen ajattelin podiumin karkaavan tänä vuonna tavoittamattomiin, sen verran kovia nimiä matkaan oli ilmoittautunut. Mukaan olivat ilmoittautuneet aiemmat Tahkon voittajat Pohjasvuo, Aki Färm ja Ville Mäkelä. Kovimpana nimenä tätä kisaa ajatellen mainittakoon Färm, joka lähti tavoittelemaan hurjaa kolme tuntia per kierros -tahtia koko kolmen kierroksen ajaksi. Myöhemmin sekä oma sijoitukseni, että edellä mainittu hurja voittoaikatavoite osuivat ennakko-odotuksien mukaisiksi.

Matkaan lähdettiin aiempien kertojen tapaan klo 5.00. Heti alussa neljän ajajan ryhmä erottui muusta ryhmästä. Kinahmille vievän ensimmäisen polkunousun kohdassa kärkikaksikko lähti omaa kyytiään ja ajoin Villen kanssa yhdessä matkaa ensimmäisen kierroksen ajan. Takana tulevia ei näkynyt. Vasta ensimmäisen kierroksen loppulaskussa takana näkyi kaksi kuskia, Ville Perälä ja Vili Arvonen (joista Vili teki matkaa FatBikella!).

TahkoMtb tarjoaa välillä nousuja kivuttavaksi. Kuva: TahkoMtb

Ripeiden huoltojen jälkeen matka jatkui toiselle kierrokselle. Lähdimme samaan aikaan Mäkelän kanssa taittamaan matkaa, tässä kohtaa sijoilla 4. ja 5. Perälä oli ehtinyt lähteä vaihdosta aiemmin, mutta Nilsiästä alkaen jatkoimme matkaa kolmisin. Käytännössä toinen kierros meni sijoitusten osalta siten, että kärkikaksikko teki omaa matkaansa jo kaukana edellä, mutta sijat 3.-6. etenivät minuutin sisällä lähes koko kierroksen.

Noin 100 kilometrin kohdalla itselleni sattui Tuulivaaran jälkeisessä lyhyessä irtokivilaskussa huolimattomuusvirhe, jonka seurauksena tein tuttavuutta ajouran vieressä sijaitseviin kiviin oikea kylki edellä. Onni oli onnettomuudessa. Kypärä suojasi hyvin kovasta kopsahduksesta huolimatta. Samoin olkapää osui kivikkoon hartialihaksen kohdalta solisluun sijaan. Kovimman iskun itseensä otti polvi, josta muistutuksena ruhjeiden lisäksi pieni narina. Tulehdus patellajänteessä oli siis Tahkolta kotiintuomisina. Vili pysähtyi kysymään, kävikö pahasti ja tarvitseeko auttaa. Sanoin kaiken olevan ok, ja että lähellä on ensiapu, josta tarvittaessa saan apua. Sinänsä matkaa olisinkin voinut heti kaatumisen jälkeen jatkaa, mutta aiemmin hieman vaivanneet reiden krampit eskaloituivat kaatumisessa niin tiukasti, että sekä molemmat etureidet että molemmat pohkeet (!) vetivät samanaikaiseen kramppiin. Ensiavun edustaja oli ehtinyt rysäyksen kuultuaan tulla paikalle kysymään vointia mieheltä, joka istui puoliksi pyöränsä päällä. Totesin, ettei tässä kummempia, mutta hetki tekee mieli istuskella vain. Ennen tulevaa jatkokysymystä selvensin, etten pääse tästä ylös, kun reisilihakset käskevät koukistamaan polvia ja pohkeet käskevät polvia suoristamaan. Pattitilanteessa istuin vain ja hörpin vettä. Lopulta sain EA-miehen avustuksella könyttyä itseni ylös. Sanoin, että hyvältä tuntuu ja lähdin jatkamaan ajoa. Lopulta tähän episodiin ei kuitenkaan paria minuuttia pidempään kulunut, vaikka siinä kohdassa aikaa tuntui kuluneen kisan kannalta pieni ikuisuus.

Matka jatkui loppukierroksen osalta omassa seurassa sijalla kuusi. El Grande -loppunousun päällä katsojat olivat jo odottamassa kuudenkympin kärkikuskeja. Lopulta tuon kisan voittaja Sasu Halme ohittikin loppulaskun alussa minut.

Vaihtopaikalla kokosin itseäni henkisellä puolella. Kaatumisesta ei tullut pahoja fyysisiä vammoja, mutta ajorytmi tuntui kadonneen. Kolmannella kierroksella tein matkaa pääasiassa yksin. Ainoastaan 120km kisan kärkinelikko sekä muutama 60km kisan nautiskelija osuivat samaan aikaan samoille poluille.

Tuulivaaran huollossa näin oman sarjan ajajan. Ville Perälän kanssa tehtiin matkaan hetki, mutta oma vauhti oli tuossa kohtaa ripeämpää, joten jatkoin matkaa kisan viimeiset kympit sijalla viisi. Ajorytmi alkoi oikeastaan vasta tuossa kohtaa nousta kaatumisen jälkeen, ja loppumatka kulkikin hyvässä nosteessa. Maaliin tulin loppuajan ollessa 10h 10min 50sek ja sijoituksen ollessa neljäs.

Loppulaskussa kolmannen kerran. Kohta urakka valmiina! Kuva: Tarja Kivirinta


Jälleen kerran Tahkolla oli mukava haastaa omaa kuntoaan ja ajotaitoaan! Ensi vuonna tuleekin kuluneeksi 10 vuotta ensiosallistumisesta.

Tulokset löytyvät täältä.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Etappikisailua Alpeilla: Alpen-Tour



Usean kuukauden tauon jälkeen hiljaiselo lepikkoblogissa on päättynyt. Viime vuosi päätettiin kirjoitusten osalta pohjoiseen, Finnmarkin 700 kilometrin kisaraporttiin. Tämän vuoden ensimmäinen kirjoitus jatkaa ulkomaan kisojen merkeissä, mutta suuntana tällä kertaa Keski-Eurooppa.

Itävallassa Styyrian maakunnassa sijaitsee alppihiihtokeskus Schladming, jossa Planain rinteillä Kalle Palander aktiiviurallaan teki suuria urotekoja. Schladmingin vieressä sijaitsevan Ramsaun kylän moni osaa yhdistää myös maastohiihtoon. Edellä mainitut kylät taas sijaitsevat Dachsteinin jäätikön juurella, joka puolestaan on useana vuonna tarjonnut puitteet suomalaishiihtäjien kesäharjoittelulle korkeassa ilmanalassa.

Schladmingissa järjestettiin tänä vuonna jo 19. kerran maastopyöräilyn etappiajo, Alpen Tour Trophy. Omat aiemmat kokemukset niin tästä tapahtumasta kuin muistakin etappikisoista näyttävät pyöreätä nollaa. Koska kuitenkin etappiajot ovat olleet niiden asioiden listalla, jotka tulee tehdä ennen kuin tarvitaan jälleen apurenkaat takapyörän sivuille, oli tämä kisa houkutteleva ainakin kahdesta syystä: ensinnäkin Alpen Tour Trophyssa etappeja oli ainoastaan neljä, joten kuormitus ei nousisi etappialoittelijalla liian isoksi. Toiseksi riittävän haastavia etappeja upeissa maisemissa olisi tarjolla riittävästi. Jälkeen päin tarkasteltuna molemmat ennakko-odotukset osoittautuivat oikeaan.

1.      Etappi: Hochwurtzen – Giglach See, 61km/2800m

Avausetappi osoitti välittömästi kisan luonteen. Alkuun mennään hetken tasaista, jonka jälkeen alkaa ylämäki, jonka aikana löytyy omaa vauhtia sopiva ajoryhmä. Pääasiassa alusta oli hiekkatietä, mutta myös varsinaisesta maastoajosta pääsi tällä etapilla nauttimaan.

Ensimmäisen päivän ajouraa. Kuva (C): Alpen-Tour, Thomas Mallin/Regina Stanger


Ensimmäiseen etappiin kuului kaksi tiukempaa, noin kilometrin korkuista nousua sekä lopussa vielä pienempi parin sadan metrin nousu. Kun tekee aikansa töitä ylämäkeen, pääsee jossain vaiheessa myös alamäkiajon fiilikseen. Keski-Eurooppalaiset ajajakollegat näyttivät mallia siitä, kuinka renkaan pitoon voi luottaa. Itse en uskaltautunut siihen kyytiin ensimmäisellä etapilla, enkä oikeastaan koko kisan aikana.

1. etappi takana ja hymy irtoaa kameramiehelle. Taustalla loppulasku, joka noudatteli Planain pujottelurataa. Kuva: Ari Autio


Varovaisesti, seuraavien päivien rasitukset mielessä, ajoin tämän etapin hieman alle neljään ja puoleen tuntiin. Täällä tarkemmat speksit.


2.      Etappi: Ramsau – Dachstein, 68km/3100m

Kisan vaativin etappi koostui useammasta mäestä (rataprofiili alla). Korkeimmillaan käytiin Türlwandhüttella, josta olisi ollut pääsy hissillä Dachsteinin jäätikölle vaikkapa hiihtohommiin. Tällä kertaa sukset saivat jäädä odottamaan seuraavaa kertaa.

2. etapin rataprofiili tarjosi haastetta niin ylä- kuin alamäkeen.

Edellisen etapin tapaan toisenakin päivänä suurimmat haasteet tulivat alamäen ajamisesta. Homma pysyi hyvin hallussa, mutta jälleen porukkaa ajoi ohi vasemmalta ja oikealta. Niitä samoja tyyppejä sitten sai ohitella ylämäissä.
Oman haasteensa toisen päivän etapille toi lämmin ja aurinkoinen sää. Suomen kesään tottuneelle keholle alppiauringon paiste ja Hochwurtzeniin vievän ylämäen ajaminen 30 asteen lämmössä oli vähintäänkin haastavaa.
Maaliin päästiin tältäkin etapilta ja loppulaskukin meni sujuvammin, kun Planain alamäkirata oli jo ensimmäisellä etapilla ajettuna tuttu juttu.

Täällä toisen päivän Garmin-tiedot.
 
Jokaisen päivän päätteeksi oli tarjolla päivällinen, jonka yhteydessä palkittiin etappien parhaat. Kuva (C): Alpen-Tour, Thomas Mallin/Regina Stanger

3.      Etappi: Hauser Kaibling, 53km/2200m

Kolmannella etapilla Itävallan Alban Lakata piti seitsemänneksi kovinta vauhtia. Kuva (C): Alpen-Tour, Thomas Mallin/Regina Stanger

Kolmas päivä tarjosi aavistuksen helpomman kokonaisuudenverrattuna kahteen ensimmäiseen. Ensimmäinen puolikas reitistä mentiin kumpuilevaa alppimaastoa ja toinen koostui runsaan kilometrin vertikaalisesta noususta sekä sen jälkeisistä laskuista ja pienemmästä noususta.

Tällaisessa tapahtumassa oma ajovauhti tuntuu pysyttelevän melko samanlaisena muihin verrattuna. Myös kolmantena päivänä samat ajopaidat näkyivät olevan samoissa porukoissa, joissa itse ajoi. Ihan mukavaa, vaikka varsinaiseen jutusteluun ei kisan tiimellyksessä ryhdyttykään. Jälleen Strava näytti loppulaskun menneen huomattavasti edellisiä päiviä nopeammin. Kehityskäyrä alamäkeen laskemisessa on kulkenut viikon mittaan ylämäkeen.

Kolmas ajopäivä nähtävillä täällä.

4.      Etappi (TT): Planai

Kolmena päivänä ehti saada fysiikkansa väsyneeseen tilaan. Tästä oli luonteva jatkaa neljännelle ja samalla viimeiselle etapille. Etappi oli lyhyt 14 km, mutta sisälsi kuitenkin nousua yhden TahkoMtb -kierroksen verran. Haasteellinen yhdistelmä pystyä ajamaan mahdollisimman kovaa väsyneellä kropalla. Toisaalta jollain oudolla tavalla jopa pidin tästä, kuten pidin koko kisasta. Harvoin pääsee näin hienoissa maisemissa ajamaan!

Etappi starttasi Planain hissien ala-asemalta ja heti alussa otettiin löysät pois nousemalla pätkä ylöspäin sellaista uraa, jota aiempina päivinä oli ajettu alas jarrut kuumana (ja jota DH-kuskit losottavat alas noustuaan ensin hissillä ylös). Alkuhöyryjen jälkeen matka jatkui inhimillisempää, 10-15 -asteen nousua hyvällä alustalla, joka kyllä metsäpätkillä muuttui 20-25 -asteiseksi nousuksi. Mummorattaalle oli käyttöä.

Aika-ajoon startattiin 20 sekunnin välein. Ensimmäisenä lähtivät matkaan Adventure-sarjaan (parikisa) osallistuneet ja sen jälkeen Trophy-sarjaan (yksilökisa) osallistuneet. Ensimmäisenä lähtivät kokonaisajoissa hitaimmat ja näitä sitten lähdettiin tavoittamaan ja ohittamaan, koittaen samalla pitää huoli siitä, että kovin moni takaa tulisi ohi. Ensimmäisessä aika mukavasti onnistuin, mutta kyllähän nuo aiempina päivinä nopeammat myös vääjäämättä saivat päänahan napattua itsestäni.

Kanuunakolmikolla Ari (oik.), Mikko ja Laura urakka takana. Takana siintää myös Dachstein, sekä lähempänä maalisuora.
Aika-ajo päättyi Planain yläaseman alla sijaitsevaan rinneravintolalle, jonne oli saatukin varsin hyvä meininki. Viimeisille sadoille metreille oli tarjolla rapsakat 20 % nousut, jotka nousivat hyvässä kannustuksessa hyvällä fiiliksellä. Maalissa oli voittajaolo, vaikkei nyt ihan podiumtasoisesta suorituksesta ollutkaan omalla kohdalla kyse.

Viimeisen etapin maalissa, auringon paisteessa. Kuva: Ari Autio



Aika-ajo Garminissa.

Kisan tulokset täältä (valitse sarja ja etappi tai kokonaiskisa). 


Hieno kisa, josta jäi hyvät fiilikset!