Offroad Finnmark 700km, kisahetki lähestyy

Viikko aikaa starttiin!

Olotila lähentelee samaa kuin joulukalenteria avatessa kahdeksankymmentä luvulla. Tällä kertaa ei avata luukkuja, varsinkaan etukäteen. Sen sijaan viimeisiä harjoituksia viedään loppuun ennen kuin aloitetaan lepäilyt ja siirtymä kohti Pohjois-Norjaa.

Offroad Finnmark: facebook-sivut ja kotisivut.

Kisaohjelma:
28.7. OF 150 km, startti klo 10.00 (paikallista aikaa)
30.7. OF 700 km: women, mix, men adventure, klo 18.00
31.7. OF 700 km: men elite, klo 18.00
2.8. OF 300 km, klo 18.00


Tulospalvelu ja GPS-seuranta (la 28.7. - la 4.8.2018):
- RaceTracker: seuraa kilpailun etenemistä
- Tulospalvelu
- Livelähetys

Mikä kisa?

700 kilometrin kisan osalta tämä on itselleni kolmas kerta. En tarkkaan muista, onko aiemmilla kerroilla tullut läpikäytyä näin paljoa mahdollisia "pahimman varalle" -skenaatioita läpi, mutta ainakin tavaralistat ja huoltokassien sisällöt on analysoitu lähestulkoon germaanisella täsmällisyydellä. Puhumattakaan ajorepun ja runkolaukkujen sisällöstä.

Tällaisessa kisassa fyysinen valmistautuminen on oleellista. Täytyy jaksaa jyhkiä 3+ vuorokautta, muuten ei maaliin pääse. Sitä varten on hikoiltu eri vuodenaikoina eri lämpötiloissa. Väheksyä ei sovi myöskään henkistä lujuutta, jota jokainen kuski tuolle matkalle osallistuessaan tarvitsee. Heikkoja hetkiä tulee väkisinkin, mutta onneksi ne ovat useimmiten ohimeneviä, jos niiden ei anna vallata omaa olotilaa. Jos et usko edellistä kommenttia, voit tehdä helpon kotitestin, jossa ensin valvot kaksi vuorokautta ja sen jälkeen lähdet vuorokaudeksi ajamaan maastopyörällä lenkkiä, jossa vuorottelevat kivikkoiset mäet, avosuot ja näiden lisäksi laitat noin seitsemän kilogramman painosta tavaraa kiinni pyörään sekä ajoreppuun. Näin pääset lähelle olotilaa, joka viimeisellä kolmanneksella odottaa Finnmarkissa. Usko tai älä, tuo kokemus on hieno, vaikka ajaisi ne ensimmäiset kaksi vuorokautta myös!

Valmistautumista isojen harjoituksien ja koekisojen parissa

Uskon, että pienen palan kokemusta saivat tänä keväänä Pinehill Extremellä täysmatkan mukana olleet kuskit. Täysmatkan jälkeen luvassa olisi pieni lepohetki ennen uutta samanlaista, ja edelleen saman setin jälkeen pieni lepohetki ennen kolmatta samanlaista urakkaa. Tuo tapahtuma oli mukavan ajoporukan kanssa ajaessa kiva kokemus, mutta myös hyvä harjoitus Offroadia ajatellen. Tuolta pääset palaamaan vielä toukokuisiin hetkiin: video vuoden 2018 Pinehill-Extremestä.

Toukokuisen vuorokauden ajon lisäksi kesä-heinäkuun taitteessa olen useana vuonna ajanut Tahko Mtb:n pitkän matkan kisan ja tuo on ollut itselleni hyvä mittari siitä, missä mennään Offroadia ajatellen. Tänä vuonna meno tuntui kisassa varsin hyvältä ja varsinkin Tahkon jälkeinen palautuminen on ollut jopa melko nopeaa.

Heinäkuun puolivälissä Seinäjoella ajoin XCM-Cupin osakilpailun eli Cycli XCM:n. Tuolla oli kova helle ja sen myötä kärsin hieman reisikrampeista, mutta muutoin vauhti ja jaksaminen oli lupaavaa Tahkon jäljiltä.

Heinäkuun loppu on harjoittelun puolesta mennyt määrällisesti varsin keveästi, joskin mukaan on mahtunut muutamia lisäpainojen kanssa tehtäviä täsmäharjoituksia, kuten Mustanvuoren kiipeämistä.

Ajonälkää on kasvatettu onnistuneesti maanantaina 30.7. klo 18.00 Norjan aikaa tapahtuvaan lähtölaukaukseen!

Muutamia etukäteisennustuksia ja spekulaatiota kisaan liittyen:

Sää

• Pitkän aikavälin sääennuste näyttää melko hyvältä. Jos toivoa saisi niin 15 C pilvinen sää olisi kisan kannalta parempi kuin hellelukemien kolkuttelu. Joka tapauksessa kuivempaa maastoa on luvassa verrattuna kahteen edellisvuoteen. Räkkä tullee olemaan suurin ongelma.
• Sääennuste näyttää tältä Kautokeinossa (pakollinen 4½ h taukopaikka noin vuorokauden ajon jälkeen) ja Karasjoella (toinen pakollinen tauko noin kahden vuorokauden ajon jälkeen). 

Ajosuoritus

Kerron seuraavassa suuntaa-antavaa arviota kisareitistä. Kartan avaaminen saattaa avata myös alla olevan tekstin lukemista. Muun kisatiedon ohella myös reittikarttaan pääset tutustumaan tästä linkistä.

• Ensimmäinen vuorokausi (231 km / 20-23 h) tulee olemaan enimmäkseen ylänköä. Itselleni länsipuoli reitistä on uutta ja sen vuoksi kartan tutkiskelua tarkempaa analyysia en osaa antaa. Kuitenkin reitin korkeimmat kohdat osuvat tähän tuoden mukanaan varmasti tiukkoja ylä- ja alamäkiä. Esimerkiksi Kvänangenin tauolta startatessa nousumetrejä tulee merenpinnan tasolta kolmen kilometrin ajossa noin 430 m. Luulisi taukojalkojen tuossa kohtaa aukeavan. Tuoreuden vuoksi todennäköisesti helpoimmat kilometrit osuvat ensimmäiselle kolmannekselle.
• Toinen vuorokausi on varsinkin toisen valvottavan yön osalta haaste, mutta pienille nokosille pääsee Karasjoen pakollisella 4½tunnin huoltotauolla 416 kilometrin ajon jälkeen kahden vuorokauden ajon jälkeen. Jos kaikki on edennyt riittävän hyvin, ollaan Karasjoella viimeistään 18.00 keskiviikkona.
• Kolmas vuorokausi on etukäteisarvioni mukaan pahin. Sitä tarjoaa myös kilpailun reitti: Itäisin osa reitistä etenee Karasjoelta Skoganvarriin ja edelleen Skoganvarrista Stabbursdalenin eteläpuolta hipoen kohti Mollisjohkaa. Kaksi varsin pitkää etappia, joiden yhteenlaskettu pituus on 130 km. Pituus ei kerro kaikkea. Järjestäjän arvio ajankulutuksesta noille kahdelle etapille on pidempi kuin Kautokeinosta Karasjoelle edellisen vuorokauden ajossa! Jos seurailet gps-pisteen etenemistä kotisohvalta käsin, voi tässä kohdassa täppä liikkua kartalla verrattain hitaasti. Vaikeimman osion voisi katsoa päättyvän torstaina illalla Suossjärvelle saavuttaessa. En ihmettelisi, jos tuossa kohdassa pidämme pidemmän lepotauon ennen viimeistä satasta.
• Neljäs vuorokausi oletettavasti tarjoaa maaliintulon, ennemmin tai myöhemmin. Viimeinen 106 kilometriä on tuttuakin tutumpaa reittiä Suossjärveltä Jotkaan ja edelleen takaisin Altaan. Tuoreilla jaloilla tuo olisi vauhdikasta, nautittavaa ja näköaloiltaan varsin upeaa maastopyöräilyä. Tällä kertaa se tulee olemaan selviytymistä, kuten tilanne kahdella edelliselläkin 700 kilometrin taipaleella ollut.

Aika näyttää, miten ennakoinnit osuivat kohdilleen.

---

Aiempina vuosina kirjoitettuja kisaraportteja ja muita kokemuksia tapahtumasta voit käydä lukemassa alla olevien linkkien takaa:

• 2016: 700 km
• 2015: 300 km
• 2014: 700 km
• 2013: 300 km 
• 2013: 300 km (Lauran kirjoitus)
• 2012: 300 km osa1
• 2012: 300 km osa2
• 2012: 300 km video

TahkoMtb 2018/240 km

Tapahtuma järjestettiin 20. kerran. Itselleni tämä oli kymmenes.

Kierroksia olen Tahkon ympäri kulkenut kisailumielessä 29. Keskimäärin siis 2,9 kierrosta per tapahtuma. Tänä vuonna matkana oli 240 km, mikä tarkoittaa neljää kierrosta Nilsiäläisissä maisemissa.

Lähtö tapahtui perjantain kääntyessä lauantaihin. Puolilta öin siis. Perjantain olin lähinnä yrittänyt lepäillä ja ottaa rennosti, mutta niin vain taas illan tullen alkoi sellainen hyperaktiivinen olo. Ei oikein meinannut malttaa odottaa starttia.

klo 00.00 pitkän matkan kuskeilla oli sitten matkaanlähdön aika. Oli tainnut jokunen muukin odotella jo kovasti starttia, sen verran kovalla höökillä osa porukasta lähti ajamaan ensimmäisiä kilometrejä. Täytyy todeta, että itsekin hieman keulin ylimääräisiä alkumatkasta ja puisen hiihtosillan ylityksessä meinasi lähteä pyörä alta. Varsinaiset kaatumiset omalta kohdaltani tulivat tosin vasta ennen Kalkkiruukin huoltopistettä olevan alamäen alkumudissa ja toisen kerran sitten samaisen huollon jälkeisissä mutalaskuissa. Kummassakaan tapauksessa ei ollut kyse pahasta kaatumisesta. Pito vain loppui renkaista ja jouduin siirtymään kuskin paikalta hetkellisesti matkustajaksi.

Lähdön aikaan ja tulevana yönä oli pilvisyydestä johtuen varsin pimeää. Valoilla täytyi matkaan lähteä. Kuva: Tarja Kivirinta

Alkumatkan olin taittanut matkaa yhdessä Mäkelän veljesten Jaakon ja Villen sekä Jani Poussun kanssa. Kinahmin jälkimmäisen nousun jälkeen jouduin pudottautumaan kyydistä. Ekan kaatumisen jälkeen lähti rohkeus ajaa märkiä muta- ja juuriosuuksia. Toinen kaatuminen ei ajovauhtia ainakaan aiemmasta nostanut. Niinpä tyydyin ajelemaan omaa vauhtia.

60 ensimmäistä kilometriä olivat menneet aiempia vuosia huomattavasti hitaammin, reilun kolmen ja puolen tunnin aikaan. Pesin pyörän ja tankkasin energiaa huolella ennen toiselle kierrokselle lähtöä.

Toinen kierros meni samaan tapaan tasaisella, joskaan ei millään huikealla kisavauhdilla. Joka tapauksessa pääasia oli, että matka eteni. Kroppakaan ei valitellut, joskaan ei nyt mitään huippulyöntiäkään ollut jaloissa. Muutaman pitkän matkan ajajan (Jari Tarpio, Kalle Ratilainen ja Ville Perälä, jos oikein muistan) kanssa ajoin alkusiirtymiä. Hiljakseen kuitenkin huomasin tekeväni matkaa itsekseni ja puolen välin kohdalla olin aamulla puoli kahdeksan aikaan.

Laura ja Ari olivat vastassa vaihtopaikalla ja itselle tuli siitä erittäin mukavat fiilikset. Jani oli tähän saakka tehnyt matkaa Mäkelän veljesten kanssa, mutta alkanut kärsiä voimansiirron ongelmista. Sramin teltalla olivat laittaneet pyörää lyöntiin. Ja ehdottelin, josko Jani olisi lähtenyt ajelemaan samaa matkaa kolmannelle kierrokselle. Pitkäksi aikaa en kuitenkaan halunnut jäädä odottelemaan pyöräremontin valmistumista, mutta lähdin hiljakseen ajelemaan ja odottelin, että Jani saisi minut kiinni. Näin kävikin jo kierroksen alkupuolella ja jatkoimme tästä seuraavat sata kilometriä samaa matkaa.

Vauhti oli jo tässä vaiheessa hiipunut sellaiseksi, että tiesin sijoituksien olevan melko lailla lukittuja niin eteen kuin taaksekin: kärjessä etenisi omilla vauhdeillaan Matti Tahkola (tämän vuoden 24 h maastopyöräajon Euroopan mestari!) ja seuraavilla sijoilla Pekka Vesanen sekä Jaakko ja Ville. Aki Färm oli joutunut jo aiemmin jättämään leikin kesken. Totesin Janille veikkauksen, että kelistä johtuen 20 kuskia tulee jättämään 240 km leikin kesken. Hieman meni pieleen, sillä lopullinen keskeyttäneiden lukumäärä oli 26. Maaliin päässeitä kuskeja oli 24, joista jokaista voi tässä kohdassa kutsua kovaksi luuksi. Yön kierrokset olivat olosuhteiltaan huomattavasti karummat kuin viimeiset 120 km. Tuuli kuivatti vauhdilla lammikot ja kurakot muutamaa paikkaa lukuunottamatta perjantain rankkasateiden jäljiltä.

Yllä olevista kuvista saa hieman käsitystä perjantain rankkasateiden tuomasta kosteudesta, joka ei lauantain aikana ihan kokonaan ehtinyt kuivua. Kuvat: Jussi Heikkilä

Kolmas kierros meni mukavasti ja leppoisasti ja viimevuotiseen tapaan kierroksen lopulla Sasu Halme tuli vauhdilla ohi Granden loppuvaiheilla. Hän oli 60 km sarjan selkeä voittaja. Tahkolahden kohdilla tulivat vielä 60 km kisan kakkonen Jukka Vastaranta ja 120 km.n kärkikuski Henri Ojala vauhdilla ohi.

Kolmannella ja neljännellä kierroksella ajoimme Janin kanssa yhdessä. Tässä lasketellaan Tahkon loppulaskua. Kuva yllä: Jussi Heikkilä. Kuva alla: Tarja Kivirinta

 

 Kolmas kierros oli ajettu kellon näyttäessä aikaa 11.36. Sarjan kärki oli tullut samaan kohtaan 2 h 12 min aiemmin ja Mäkelät olivat 42 minuuttia edellä.

Neljännen kierroksen alkaessa aloin hieman miettiä omaa, varsin rauhallista vauhtia sijoituksen kannalta. Jokohan sieltä seuraavat alkaisivat tulla takaa rinnalle? Toisaalta matkaa oli kivempi tehdä kaverin kanssa ja sovimme Janin kanssa yhteisajosta ainakin Kalkkiruukin ja Tuulivaaran väliselle siirtymälle saakka. Muutamat  120 km kisan kuskit ohittivat meitä ja tsemppauksia toivoteltiin puolin ja toisin. Kiva fiilis oli ajaa, jos vertaa yön ja aamun kierroksiin!

Tuulivaaran nousuun lähdin ajelemaan hieman vauhdikkaammin ja kuten edellisillä kerroilla, myös nyt ajofiilis nousi sitä myöten, kun loppu alkoi häämöttää. Toki pakko oli pysähtyä juhlistamaan tämänvuotista Tahkon ajoa ja sitämyöten vuorineuvoksen arvonimeä vohvelipalalle Rahasmäen huoltoon. Sen jälkeen lasku Rahasmäen tekninen lasku Granden alkuun ja edelleen nousua loppulaskun serpentiineille.

Maalin saavutin ajassa 15 h 51 min. Sijoitus oli lopulta neljäs, kuten viime vuonna kolmen kierroksen kisassakin. Aika tosin oli vajaat pari tuntia edellisiä 240km ajojani hitaampi, mutta maaliinpääsy oli joka tapauksessa jälleen upea kokemus!

Kiitokset jälleen Tahko Mtb.n järjestäjille ja kanssa-ajajille. Erityiskiitos huoltopisteiden ystävälliselle henkilöstölle joka huoltopaikalla!


Täällä löytyvät tulokset, joista voi kisan kulkua spekuloida.