Offroad Finnmark 300 (2022) -kisaraportti

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2012 osallistuin ensimmäistä kertaa Finnmarkin alueella tapahtuvaan maastopyöräilykisaan. Tuossa ikimuistoisessa ja ensikertalaiselle varsin jännittävässä kilpailussa ajoin yhdessä pitkäaikaisen ystäväni Anssi Tervosen kanssa. Ensimmäinen kerta jätti jälkeensä kokemuksen, jonka myötä olen päätynyt osallistumaan kyseiseen tapahtumaan vuosittain, vuotta 2017 ja 2020 lukuun ottamatta.

Vuotta myöhemmin osallistuin 300 kilometrin kisaan Lauran kanssa ja ehjällä ajolla sijoituimme tuolloin kolmanneksi. Sittemmin matkat ovat pääsääntöisesti olleet kohdallani pidempiä, sillä viidesti osallistuin tapahtumassa tarjolla olleeseen kuninkuusmatkaan, 700 kilometrin kisaan. Tänä vuonna oli paluu pitkän tauon jälkeen tapahtuman päämatkalle, jota virallisesti kutsutaan SmartDok 300 -nimellä. Tiimikaverinani vuoden 2013 tapaan oli Laura, joka on kuluneen kesän panostanut enimmäkseen ultrajuoksuihin, mutta lupautui joukkuekaveriksi myös tähän maastopyöräkisaan.

Kisaa edeltävät päivät

Tiistain ja keskiviikon aikana tie vei Tampereelta Altaan. Keskiviikkona järjestettiin ajajainfo sekä jaettiin kisamateriaalit. Muuten omat tekemiset menivät lähinnä lepäillessä ja omaa starttia odotellessa ehti seurata pitkää matkaa ajavien etenemistä. 700 kilometrin kisaajat olivat startanneet jo maanantaina ja keli oli ollut vähintäänkin haastava: ei pelkästään jatkuvan kaatosateen aiheuttaman märkyyden vuoksi, vaan jokien pinnannousun ja virtauksen kasvamisen vuoksi. Tämän vuoksi järjestäjä oli vienyt köydet pahimpiin ylityksiin. Torstaille ja perjantaille sääennuste näytti sateetonta, jopa aurinkoista säätä. Sellainen otettaisiin toki ilolla vastaan.

Tämän vuoden reitti ja korkeusprofiili. Matkalla tulisi olemaan yhteensä viisi check pointia ja 300 kilometria ajoa, ennen kuin maali olisi saavutettuna.

Huoltopisteet kartalla.

Kilpailu

Kilpailu starttasi torstai-iltana 28.7. klo 18.00 paikallista aikaa. Ennen starttia oli joukkue-esittelyt sekä yleistä tunnelman nostatusta niin kisakuskeille kuin huoltojoukoille ja katsojille.

Kuvat yllä (Marko Haapakangas): Viimeinen tunti ennen lähtöä sisälsi joukkueiden esittelyt. Maalialueella otettiin yhteiskuva meidän kaveriporukasta: Minun ja Lauran lisäksi keskimmäisessä kuvassa maalivaatteen alla myös Team Smilen Janne Isohaka (2. oik.), Sami Sarsama (2. vas.) sekä Tero Niemelä (kesk.)

Alkukierros: Alta - Alta

Ensimmäinen osa kisareittiä koostuu Altan alueen lähikierroksesta. Tuon 27 kilometrin aikana ajetaan aluksi johtomönkijän takana kaupungin läpi, jonka jälkeen alkaa vapaa ajo hiihtouraa ja edelleen monipuolisia singletrackejä niin mäntymetsässä kuin joen reunustaa seuraavia savipohjaisia uria seuraten. Aiempien päivien rankkasateet näkyivät alkureitillä isoina lammikoina. Todennäköisesti sama tulisi jatkumaan myös myöhemmin ylängölle siirryttäessä.

Alkulenkillä ajettiin sulassa sovussa jonossa. Tänä vuonna osallistuvia joukkueita ei ollut ihan viime vuosien veroisesti, joten ruuhkia ei päässyt alkulenkillä syntymään. Alkulenkki otettiin alkusuunnitelman mukaisesti varsin rauhallisesti, ilman suurempia riskejä. Siinä onnistuttiin hyvin ja alkukierros etenikin kelpo aikaan: 1h 25min.

Kuvat yllä (Marko Haapakangas): Näkymää alkukierrokselta. Edellispäivien sateet olivat tehneet reitistä melko märän ja mutaisen. Kaksi laidunmaata ohitettiin myös ja lehmiinkin saattoi törmätä

Alta - Suolovuobmi

Alkulenkin jälkeen matka jatkui Altajoen itäreunaa seuraten kohti etelää. Jos alkulenkillä ei jonoja päässyt muodostumaan, niin tässä vaiheessa polulla sellainen tuli ja matka eteni rauhallisella tahdilla. Vaikea sanoa, oliko vauhti kisaa ajatelleen liiankin rauhallista. Toisaalta hyvissä voimin päästiin polkuosuuden jälkeen jatkamaan tiesiirtymäosuutta kohti Gargian tunturimajaa ja edelleen kohti lähivuorenhuippua, Beskadesta. Beskadeksen valloituksen jälkeen päästiin kisan kannalta aidoimpaan ympäristöön, eli mönkijäurilla ajamaan. Matka eteni tasaisella tahdilla ja toiseen huoltopisteeseen Suolovuobmin tunturimajalle saavuttiin lauantaiaamun pikkutunneilla.

Suolovuobmi - Masi

Melko pikaisen lämpimän ruuan ja pyörän pesujen jälkeen matka jatkui kohti Masia. Tuolle välille osuivat kisan kylmimmät hetket. Kylmimmillään aurigonnousun aikaan aamukolmelta Garminin lämpömittari näytti nollaa astetta ja se hieman tuntui viileytenä jaloissa etenkin soiden ja purojen ylitysten jälkeen. Parin tunnin jälkeen aurinko lämmitti jo mukavasti, joten tänä vuonna kisapalelut rajoittuivat pariin tuntiin. Niitäkin hetkiä on ehtinyt kokea ja toisaalta tänä vuonna 700 kilometrin kisan voittanut Lukas Kauffmann kertoi myös palelleensa reitin loppuvaiheilla. Syynä tähän oli kaatuminen Suossjavren jälkeisen joen ylityksessä tapahtuneessa kaatumisessa. Lämmöt mies oli saanut jollain aikavälillä takaisin ottamalla ajon aikana untuvatakin ylleen. Sinänsä koomista ajaa heinäkuussa maastopyörään untuvatakki yllään, mutta niin se välillä jäämeren välittömässä läheisyydessä menee. Oma kokemus on osoittanut, että kolmen vuorokauden maastoajon jälkeen kehon kyky tuottaa lämpöä ei ole välttämättä enää kaikkein optimaalisin.

Kuva yllä (Mikko Petäjämäki): Vuoden 2022 voittaja Offroad Finnmarkin 700 kilometrin kisassa, itävaltalainen Lukas Kauffmann.

Meillä ajo eteni edelleen varsin mukavaa kyytiä, ja Masi saavutettiin varhain aamulla kellon näyttäessä aikaa 5:45. Ajoa oli siis huoltoon tullessa tehty hieman alle 12 tuntia. Nyt olisi aika pakolliseen tunnin mittaiseen taukoon. Muilla huoltopisteillä täytyi odottaa ennen jatkamista vähintään 10 minuuttia, mutta nyt sai tehdä huollot rauhassa.

Kuva yllä (Mikko Petäjämäki): Masin pakollinen tunnin mittainen tauko mahdollisti kuivan ajovaatekerran vaihtamisen sekä rauhallisen ruokailun.

Masi - Suossjavri

Masissa samaan aikaan huoltotauolla olivat myös toiset suomalaisjoukkueet, Team Smile sekä Ke-Ke Racing Team. Ensin mainitun kanssa lähdimme jatkamaan matkaa Masista lähes samaan aikaan ja oikeastaan koko etappi Masista Suossjavrelle taitettiin samaan tahtiin. Mukava oli vaihtaa ajatuksia myös Samin, Jannen ja Teron kanssa. Heilläkin matka näytti etenevän varsin hyvin. Yksi hieman vuolaampi virta oli ylitettävänä, mutta kisajärjestäjä oli tämän huomioinut tuomalla ylityspaikalle köyden ylitystä helpottamaan. Etapille osui myös reitin korkein kohta, Avjovarri (620 m). Etappi tarjosi kisalle tyypillistä maastoajoa: välillä edettiin hyväpohjaista mönkijäuraa, toisinaan taas kahlattiin suossa tai mutapohjaisissa mönkijäurissa. Näihin voi lisätä vielä muutamat purojen ylitykset.

Suossjavren huoltopiste saavutettiin kellon ollessa 10:27, eli startista aikaa oli kulunut 16 tuntia ja 27 minuuttia. Nyt oli kaksi kolmannesta matkasta takana. Tauolla ruokailun lomassa seurailtiin tulosseurannasta sarjan miesjoukkueiden etenemistä. Kärkijoukkueen kaksikko Oyvind Bothun ja Daniel Leirbakken oli jo lähestymässä kovaa vauhtia Altassa sijaitsevaa maalia. Käsittämättömän kovia tekijöitä, kuten myös toisena joukkueena edennyt kaksikko Tor-Espen Jolma ja Björn-Vidar Suhr. Kolmantena, mutta selkeästi kärkikaksikosta jääneenä matkaa taittoi viime vuoden voittajajoukkueen ajaja Sonke Wenger yhdessä parinsa Noah Sivssonn Pettersenin kanssa. Nämä miesten sarjan sijoitukset pitivät loppuun saakka. Itse olimme edellisellä etapilla ohittaneet yhden sekajoukkueen, mutta omasta sijoituksesta ei ollut tarkkaa tietoa. Oletus oli, että olisimme joko kolmantena tai neljäntenä.

Juuri lähtiessämme Suossjavrelta saapui huoltoon 700 km kisan ajaja Tom-Viggo Vårdal. Mies oli startannut maanantaina iltakuudelta matkaan, joten pitkällä neljättä vuorokautta mies matkaa taittoi. Hienoa oli huomata, että mies oli hyvissä voimin. Muutaman sanan ehdin hänen kanssaan vaihtaa ja kuulemma ensimmäinen vuorokausi oli ollut vaikea kahdesta syystä: ensinnäkin sääolosuhteet alkuviikolla olivat jokseenkin karseat, kun vettä oli tullut jatkuvalla syötöllä, parhaimmillaan 10 millimetrin tuntitahdilla. Toiseksi oman haasteensa miehen kisaan oli tuonut kymmenen päivää ennen starttia todettu korona, joka oli kuulemma vielä kisan alussakin pitänyt sykkeet varsin korkeissa lukemissa. No, pääasia että tällä hetkellä, neljän valvotun yön jälkeenkin mies vaikutti erittäin hyvävoimaiselta niin fyysisesti kuin mentaalisestikin.

Suossjavri - Jotka

Suossjavrelta matkaa jatkettiin Jotkaan, joka olisi viimeinen huoltopiste ennen maalia. Tuolle välille matkaa kertyi 52 kilometriä. Aurinkoisessa säässä vaatetusta sai poikkeuksellisesti keventää kesätasolle, eli lyhyissä pääsi ajamaan. Harvinaista kyllä, hyttyset ja mäkärät eivät juurikaan matkan aikana kiusanneet. Ainoastaan muutaman kerran tuli suihkautettua hyttysmyrkkyä koko kisan aikana. Suossjavren jälkeen tuli tämän kisan suurimman joen ylitys, mutta veden virtaus ja korkeus joessa olivat jo hieman edellispäivien sateiden jäljiltä helpottaneet. Mitään pahaa ongelmaa tästä ylityksestä ei lopulta tullut. Fiilikset ajamiseen olivat tällä etapilla suurimmaksi osaksi huipputasolla.

Kuva yllä (Tero Niemelä): Meidän ja Team Smilen etenemistä joen ylityksen merkeissä. Puoleen reiteen ylettyvä joen pinta ja virtaus olivat jo inhimillisemmällä tasolla kuin pitkän matkan voittajan ylittäessä jokea ja kaatuessa siinä.

Pieniä teknisiä ongelmia tällä etapilla tuli etenkin GPS-laitteeseen, sillä jostain syystä Garmin Edge 1030 ei toistanut reitin gpx-tiedostoa oikeana. Tämä "bugi" oli lisäksi kahdella edellisellä etapilla joissain kohden reittiä, mutta niihin oltiin osattu varautua. Mukana oli onneksi varalaitteena Edge 1000, joka toimi moitteetta. Lisäksi AXS takavaihtajan akku tyhjeni. Tuohon en osaa syytä sanoa, muuten kuin että normaalisti täydeksi ladatun akun tulisi kestää pidempään kuin 20 tuntia. Toki voin olla väärässä asian suhteen. No, siitäkin selvittiin ottamalla vara-akku dropper postista. Toki satulaa ei tästedes enää voinut käyttää eri korkeuksilla. Sinänsä akun tyhjenemisen kanssa ei tullut isoa ongelmaa, mutta enemmän se vaikutti takaraivossa, kun ei ollut varmuutta tekivätkö esimerkiksi jokien ylitykset ja niissä tapahtunut takavaihtajan akun kastuminen sen, että akku tyhjää itseään. Kaikki kääntyi lopulta parhain päin, eikä pyörää loppumatkalla tarvinnut ajaa sinkulana, eli yhdellä vaihteella. Seuraavalle reissulle sitten vara-akkua reppuun mukaan. Lopulta Jotkaan saavuttiin hyvissä sielun ja ruumiin voimissa kellon näyttäessä aikaa 15:56.

Kuva yllä (Mikko Petäjämäki): Jotkan huoltopisteellä pikainen ruokailu, terassilla tietenkin kun kerran terassikelit on.

Jotka - Alta

Jotkassa terassilla pikainen ruokailu, jonka jälkeen matkalle kohti Altaa ja maalia. Vielä oli taivallettava 52 kilometriä. Jos edellispäivien rankkasateet eivät mielestäni olleet näkyneet erityisen poikkeuksellisena märkyytenä soiden tai jokien ylityksissä, oli tilanne tällä etapilla toinen. Tämän vuotinen kisa oli itselleni yhdeksäs, enkä koskaan ole nähnyt Jotka - Alta -välistä etappia näin mutaisena ja märkänä. Eipä siinä suuremmin auttanut jäädä surkuttelemaan, vaan matkaa taitettiin tasaisen rauhalliseen tahtiin. Ehkä suurin kiihdyttelyinto jäi Jotkaan, sillä tämä etappi meni verrattaen hitaasti. Kilpailusijoitukseen etenemistahdilla ei ollut merkitystä, vaan maali saavutettiin kolmantena sekajoukkueena.

MAALI: Alta

Altassa sijaitsevaan maaliin saavuttiin ilta auringon paistaessa ja kellon näyttäessä aikaa 20:32. Loppuajaksi kirjattiin näin ollen 26h 32min 23s. Tästä ajasta taukoihin kului 2h 15min.

Kuvat yllä (Marko Haapakangas): Maali saavutettu. Noin varttia ennen meitä maaliin saapui hyvävoimaisena myös Team Smile, eli Janne, Sami ja Tero. Heidän kanssaan matkaa taitettiin lähes puolet reitistä. Kuvassa ajajien lisäksi myös huolto- ja kannustusjoukkoja. Erityiskiitos huollosta ennen ja jälkeen kisan sekä kuvauksista tämänkin kuvan ottaneelle Markolle!

Kokonaisuudessaan kisa sujui minulta ja Lauralta suunnitelmien mukaisesti ja lopputulokseen voi olla oikein tyytyväinen. Varusteet toimivat lähestulkoon täydellisesti ja fyysiset voimat riittivät hyvin. Pahoja kaatumisia ei tullut ja loukkaantumisilta vältyttiin. Kaiken kaikkiaan siis varsin positiivinen kokemus jälleen kerran!

Kuva yllä (Mikko Petäjämäki): Offroad Finnmarkin päätösjuhlassa eli Bankett:issa oli hyvä meininki - ennen palkintojenjakoa esimerkiksi livemusaa ja tänä vuonna erityisen hyvä ruokakattaus.

Kuva yllä (Janne Isohaka): Mixed-, eli sekasarjan podium. Keskellä voittajajoukkueen Ivan Severinsen, Celine Severinsen ja Stian Kjellmann Larsen. Vasemmalla oransseissa ajopaidoissa hopeaa saaneet Trond Olsen ja Joril Kristin Vedhugnes. Oikealla kolmanneksi sijoittuneina minä ja Laura.

Linkki tuloksiin (Avautuu uuteen ikkunaan)