torstai 29. toukokuuta 2014

Lähtölaskenta vuoden 2014 OffroadFinnmark:iin

 OffroadFinnmark 700




Runsaan kahden kuukauden kuluttua starttaa Altasta jälleen oman kisakauteni tiukin koitos. Aiempina vuosina reitti on saatu selvitettyä kunnialla alusta loppuun. Tänä vuonna haaste koituu pidemmäksi ja todennäköisesti raskaammaksi kuin kaksi edellistä kertaa yhteensä. Kahden hengen tiiminä seikkailu-urheilukisoissa rutinoituneen Pekka Teivaanmäen kanssa lähdetään haastamaan niin henkistä kuin fyysistä kapasiteettia.

Ensimmäinen joukkueharjoitus
Kuluneen viikon perjantai-iltana klo 18.15 kahden hengen kisajoukkueemme starttasi ensimmäiselle tiimiyhteislenkille. Tavoitteena oli simuloida lähtöä seuraavan vajaan vuorokauden aikaista olotilaa kisavauhtisesti. Alkuillasta reitti sisälsi Norjan kisamaastoihin nähden aavistuksen teknisempää osiota Suomen olosuhteissa tyypilliselle kivi-/juuriajelulle. Vaajakoskelta lähdimme Kanavuorelle, takaisin Vaajakoskelle ja edelleen Halssilan poluille. Päivä oli ollut lämmin. Tämä tiesi haasteita ajamiselle, sillä ilta-ajankohdasta huolimatta muutamien hakkuuaukeiden kohdilla lämpötila kohosi edelleen yli 30:een Celsiusasteeseen. Matka jatkui Seppälän vesipisteen kautta kohti Peurunkaa, jossa keräsimme nousumetrejä mm. edellisellä viikolla järjestetyn Peurunka 4-satanen kisareittiä seuraten. Puolen yön aikoihin jatkettiin menoa otsalamppujen ja energiapatukoiden voimalla. Mies toimi ajossa moitteetta. Pyörästä ei voi sanoa samaa.

Jossain Jyväskylän ja Peurungan välissä. Uudempia uria varten karttateline kiinni Pekan pyörään.
Eturattaan pulttiepisodi
Myöhäisillasta ketjut putosivat eturattailta. Syyksi osoittautui kahden pultin jääminen jonnekin aiemman matkan varrelle. Toiset niistä löytyivät onneksi pienen etsimisen jälkeen, joten matkaa ei tähän tarvinnut keskeyttää. Matka jatkui, kunnes noin puolen yön aikaan oli taas pultit kadoksissa. Otsalampuin ei sitten löytynytkään enää sitä pudonnutta, joten nyt mentiin kahdella jäljelle jääneellä. Eteneminen tapahtui pääosin ”mummorattaalla”. Joillain alamäkipätkillä nostin edestä keskirattaalle, kunnes jäljelle jääneet kaksi pulttia olivat löystyneet niin, että jälleen toista etsittiin. Onneksi löytyi! Noin 35 km ajon jälkeen loppuajo koostuikin sitten ainoastaan 22-piikkisellä eturattaalla ajosta. Sujuvaa menoa tiukempiin ylämäkiin, mutta muuten homma kävi ärsyttäväksi sitkuttamiseksi.

Henkinen lujuus.
Aamuyö. Meno tuntui jaloissa helpolta. Voisiko muutoin ollakaan, kun pyörittää alivälityksellä? Harvoin tasamaalla ja loivassa alamäessä kaipaa ylämäkiä. Nyt kaipasi! Otsalamppu osoitti menon suuntaa ja aamuauringon kajo taivaanrannassa teki tuloaan. Edessä Pekka suunnisti reittiä avaten. Hatunnostoista työtä, kun ottaa huomioon, että otsalampun valossa jo vauhdikkaampi tekninen alamäki pitää aistit tarkkana. Siinä vain virtuoosi voi samalla lukea reittiä karttatelineeltä! Energiapatukoita ja suolapähkinää sopivin väliajoin, ja meno jatkuu jälleen. Ylämäissä hiki virtaa, mutta alamäissä tuntuu kylmyys. Myöhemmin treenianalyysia garminilta tehdessäni huomasin, että lämpötila oli laskenut alkuillan hellelukemista kylmimmillään 10 asteeseen. Lämpötilan vaihteluväli tällä lenkillä on siis ollut 20 astetta. Ei ihme, että kroppa ihmetteli.
Vanhempi Giant toimii sotaratsuna Norjassa. Samat pyörät ja mallit molemmilla helpottavat kisanaikaista varaosa- ja huoltosuunnittelua.
Aurinko nousee ja matkaa tehdään jossain Lievestuoreen ja Palokan välillä. Palokasta löytyykin sitten luontopolku, jolle joku on kasannut kiviä niin, että kaikki muu unohtuu. Ajamiseen jalkautumatta saa keskittyä. Tällaisilla pätkillä on hyvä mennä, sillä aamuväsymys unohtuu.
Palokan ABC:llä, kello näyttää 5.15. Vartin kuluttua saa aamupalaa. Tuota odotellessa saa huoltaa niin pyörää kuin ajajaa. Huoltolaukkuja ei ole, joten olen kantanut selässä ja satulalaukussa mukana isompaa kuormaa, ja nyt saa ylle kuivat ja puhtaat ajovaatteet.

Uusi päivä
Aamupalalta Laajavuoren XCM-maastojen pariin. Tuolla pahuksen pikkurattaalla edelleen. Samalla tuli kierrettyä viikontakaisia fillarirogainingreittejä. Matkaa jatkettiin Killerille, Keltinmäkeen ja polkuja seuraten Taka-Keljontielle. Matkalle osui Jyväskylän opiskeluajoilta tuttuja polkuverkostoja. Noilla poluilla aloitin aikanaan tavoitteellisemman maastopyöräharjoittelun ensimmäisen Tahkokäyntini jälkeen. Mieli oli korkealla ja aurinko alkoi jälleen paistaa paahtavan kuumana.

Kadenssitreeniä pikkuvaihteella
Siirtymissä matka eteni pikkurattaalla maksimissaan kahtakymppiä. Kadenssi lähenteli näille jaloille mahdottomuuksia. Jalat olivat pikemminkin irtonaiset kuin väsyneet. Silti kaipasi rauhallista diesel-tyyppistä jyhkimistä isommilla välityksillä. Meno helpottui, kun päästiin Kinkoriutan kivikkoihin. Upeita maisemia Päijänteen suuntaan ja ajatuksia pelkästään siihen, miten seuraavat töyssyt ylittäisi. Kuuma oli ja jano siinä sivussa. Vettä piti kuluttaa säästeliäästi, koska juomareppu tuntui liian kevyeltä. Kramppeja ei tullut, mutta kyynärvarren lihakset kertoivat, että kivikossa on jumpattu jo tovi jos toinenkin kuluneiden 16 tunnin aikana. Viimeinen tankkaustauko pidettiin Keljonkankaan M-Marketissa, josta kertaalleen vielä juomapussi ja -pullo täyteen. Lakritsi-salmiakkijäätelö kruunasi tauon.

Kaikki hyvä loppu aikanaan,
niin myös tämä harjoitus. Lopun matkaa mentiin pääosin siirtymiä, Keljon ja Kuokkalan kautta kohti Vaajakoskea. Kello lähenteli puoltapäivää, kun saavuttiin paikkaan, josta lähdimme edellisenä iltana kuuden jälkeen. Matkaa tälle harjoitukselle tuli karvan yli 190km, nousua 3210 metriä ja aikaa 17,5 tuntia. Olo oli unettoman yön jäljiltä väsynyt, muuten olotila kauramoottorissa oli verrattain sutjakka.

Punainen Alien vartioi takaa tulevia ja varoittaa tarvittaessa pimeän aikaan ohittavia autoja.






5 kommenttia:

  1. Huh huh! Kypärää nostan jo tästä treenistä, aikamoista. Miten tuo eturattaan pulttiepisodi pääsi syntymään, sitä jäin hivenen ihmettelemään..?

    VastaaPoista
  2. Sitä saa pulttien tippumiseen näköjään varautua, kun kuskeillakin on ruuvit vähän löysällä. Joukkuehengen nimissä ajoin minäkin pikkurattaalla melkein koko reissun ja lenkin jälkeen pyörää huoltaessa huomasin, että yksi pikkurattaan pultti puuttui ja muut olivat todella löysällä.

    VastaaPoista
  3. Mullakin oli sama vaiva Haanjassa kolme vuotta sitten.. Kahdella pultilla viimeiset 60 km. Ja niitä kiristellen 5 km välein. NYT on lukitetta "riittävästi".....

    VastaaPoista
  4. Todella kunnioittava harjoitus!
    Mä oon aina kuvitellut ettei tälläisille ääripitkille tapahtumille juurikaan harjoitella, mut vissiin sitä pitää:)

    VastaaPoista
  5. Pyörästä pitäisi aina muistaa tarkastella muutakin kuin rengas- ja iskaripaineet. Varsinkin ennen kisoja ja pidempiä treenejä. Nyt meni pulttiongelmat huolimattomuuden piikkiin. Ei tarvita kuin yksi löysällä oleva ruuvi (siis kuskin keskusyksikön lisäksi...), niin hiljakseen muutkin alkavat "elää" ja löystyä ajan myötä. Rattaat ovat nyt lukittu lukitteella ja riittävällä väännöllä...
    Ääripitkiin kisasuorituksiin harjoittelussa tällainen menee hyvästä mentaalityyppisestä harjoituksesta, jolloin ajo väsyneenä/hämärässä/pimeässä kehittyvät, kun täytyy skarpata vaikka hieman haukotuttaa.. Fyysistä puolta tuossa ei kehitetä ihan samassa määrin kuin lyhemmissä treeneissä. Toisaalta myös tulevan kisan suunnittelua ehdittiin jossain määrin tehdä.

    VastaaPoista