...tai oikeastaan omena päivässä olisi pitänyt edeltävän flunssan loitolla...
Ennen XCM -cupin avausosakilpailua fiilikset olivat hieman kaksijakoiset. Toisaalta oli kova hinku päästä kisaamaan, toisessa vaakakupissa painoi järjen ääni: onko järkeä lähteä toipilaana kisaamaan, kun tietää, ettei tuota nyt kuitenkaan malttaisi pk-sykkeillä vetää. Kuten niin usein, myöskään tällä kertaa ei järjen ääntä kuunneltu. Seuraavassa siis lyhyt raportti kisasta.
Rajamäki XCM:n kisasivut löydät täältä.
Rajamäelle oli viimevuotiseen tapaan saatu suuremman mittakaavan pyöräilykisat, kun mukana maastokuskien lisäksi oli myös koko joukko maantietykittäjiä. Tästä syystä XCM:n startti oli vasta 13.30. Kotona ei siis tarvinnut heräillä kukonlaulun aikaan.
Reitti oli pääosin viimevuoden kaltainen sisältäen sopivassa suhteessa hiekkatietä, helppokulkuista pururataa ja neulaspolkua, muutaman teknisemmän kivikko-osuuden antaessa sopivan lisän, joka mielestäni maastopyöräilyyn kuuluukin. Reittiä tosin oli jouduttu lyhentämään noin 52 km:iin. Ihan sopiva matka kauden avauskisaksi mielestäni. Ratamestarille myös propsit hyvin kootuista kilpailumaaston elementeistä!
Matkaan lähdettiin siis 13.30. Alku mentiin asfalttia, jonka jälkeen leveämpää pururatapohjaa. Edelleen reitti muuttui neulaspoluksi, mutta kovin pahasti homma ei ruuhkautunut. Letkan mukana koitin edetä sujuvan soljuvalla vauhdilla ja ensimmäinen kierros menikin ilman sen kummempia ongelmia. Mieleen tuli viimevuotinen kisapäivä, jonka aikana taidettiin päästä ensimmäistä kertaa lähelle hellelukemia. Tuolloin juomat pääsivät loppumaan loppuvaiheissa ja krampit hiipivät jalkoihin ikävästi. Tällä kertaa mentiin viileämmässä, mutta sopivassa säässä. Se ei kuitenkaan estänyt kramppien esiintymistä. Toisen kierroksen alusta alkaen pohkeissa alkoi tuntua lievää kramppailun oiretta. Ajo jatkui "pohkeita säästellen". Teknisemmällä takalenkillä tämä säästelytyylinen ajo sai aikaan krampit, aluksi vasempaan sisäreiteen, edeten johdonmukaisesti molempiin etureisiin. Siinä sitä sitten rullailtiin viitisen minuuttia kevyellä välityksellä sen mitä pystyi. Loppumatkasta oireet helpottivat ja Purojärven Matin kanssa ajelimme samaa matkaa, jutellen samalla mukavia, mm. tulevasta Tahkosta ja kevään treenien onnistumisesta. Harmiksi Matilla etuvaihtaja hajosi muutamaa kilometriä ennen maalia, ja samalla mahdollisuudet podiumille m50 sarjassa. Matka jatkui yksin ajaen ja oman kisasuoritukseni kello pysähtyi sekuntia ennen kahden ja puolen tunnin täyttymistä. Sijoitus meni yleisessä sarjassa luokkaan ynnä muut. Menooni kisassa olin kuitenkin tässä tilanteessa tyytyväinen, sillä edellisenä päivänä mietin jopa kisan väliin jättämistä!
Tuloksiin pääset tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti