2014 Kesäkuun alun matkoja maastossa

Alla neljän ajopäivän muistiinpanoja ajanjaksolla 1.-4.6.

1.6. Tour de Tampere

19.s Tampereen kiertoajelu maastoissa suuntautui tänä vuonna Pirkkalaan ja idänpuolisille Tampereen poluille lähtö- ja maalialueen ollessa Tampereen messu- ja urheilukeskuksella eli tutummin Pirkkahallilla. Matkaan lähti ryhmäohjaajat mukaan lukien yli 300 maastopyöräilyn ystävää.

Itselleni tuon reitin polut olivat jokseenkin tuntemattomia, mutta pettyä ei tarvinnut. Pääajokoira Izmo oli suunnitellut jälleen ruutupaperille oivan reitin. 89 km:n reitti koostui monipuolisesti kivikoista, juurakoista, mäkisemmistä pätkistä sekä muutamasta konepyöräurasta. Maasto oli aiempien päivien sateiden jälkeen jokseenkin kostea, joten pyörää sai todellakin ajaa. Todennäköisesti loivempikeulainen kulkine olisi monessa kohdassa sallinut rennomman ajon, mutta kukapa sellaista kaipaisi.

Kanuunapaitainen Izmo johdatti tänä vuonna ajokoirat mm. Ikean spooreille.

Ajokoiraryhmän jälkipäänvalvojana toimi jälleen Aki, joka huolehti, ettei osallistujat putoa kelkasta.

Kuvat yllä: Joidenkin havaintojen mukaan aiemmista vuosista poiketen kurjuus ei päässyt tällä reitillä äärimmilleen, sillä osalta kuskeista irtosi hymy vielä lenkin loppuvaiheillakin.

Erityisinä helminä matkalta mainittakoon legendaarinen Ikean spoori, mutta myös Vatialan enduroura ja Kyötikkälä tarjosivat hyvää ajettavaa. Mainita täytyy myös taukopaikat R-Tech ja Nippeli, jotka olivat onnistuneet huoltopaikkoina hyvin.

TdT:n ajokoiraryhmän reitti löytyy tästä linkistä.

2.6.
Maakuntamatkojen sarja käynnistyy

Aiempien vuosien kesä alkoi maastopyörämatkalla Etelä-Pohjanmaalta kohti Tamperetta. Niin kävi myös tänä vuonna.

TdT:n jälkeen tein nopeat huollot niin pyörälle kuin muille varusteille. Sitten oli edessä parin tunnin autoilu Ilmajoelle. Aamulla olisi startti kahden hengen ryhmällä kohti ensimmäisen päivän määränpäätä, Karviaa.

Luomaistenkallion laavulla.

Santavuori ja auringonpaiste. Tänä vuonna säästyttiin sateilta.

Alkumatka taitettiin edellisten vuosien tapaan ja ensimmäisen päivän maastoajohelmet tarjosi kallioajelu, alkuun Luomaisten kallio ja myöhemmin Santavuoren ympäristö. Meskaisten kautta jatkettiin Kurikkaan St1:lle ruokailemaan vajaan neljän tunnin ajon jälkeen. Edellispäivän TdT ilmoitteli vielä hieman reisissä, mutta meno tuntui kyllä varsin hyvältä.

Ikkeläjoen sillalta perinteinen kuva...

...ja hieman nykyaikaa, selfie-otos samaiselta Ikkelältä.

Nummijärven leirintäalue. Näillä pärjäisi pitkälle myös Juhannuksena, jos täällä aikaansa viettäisi.

Matkaa jatkettiin kohti Nummijärveä Pitkämön seudun ja Autionmaan polut kiertäen ja loppumatka pääosin hiekkateitä. Nummijärvellä tankattiin jälleen energiaa biobensatankkiin ja jatkettiin kohti Kauhanevan polkuja ja hiekkateitä. Päivän päätteeksi tiesiirtymätaival majapaikkaan, sauna lämpimäksi ja oleskelua ennen nukkumaanmenoa.

Kauhaneva lintutornista kuvattuna.

Mökki optimipaikalla, järvenrannassa.

1. Päivän ajot Garminilla.

3.6.
Hyttyset pitävät miehen virkeänä, myös yöllä. Aavistuksen unisin silmin kohti seuraavaa päivää. Alkuun rapsakka 45 km tiesiirtymä Karviasta Niinisaloon. Sotilaskodissa täytyi viime vuosien tapaan käydä, mutta sitten alkoivat sellaiset polut, joiden takia kannattaa maantiellä hetki aluksi kärvistellä.

Hämeenkangasta ja Pirkan uraa seuraten tehtiin matkaa hyvässä säässä hyvillä poluilla. Niinisalon ja Kyröskosken välinen ajoreitti on vuosien työn tulos. Tämänvuotinen retki toteutettiin Anssin kanssa jo neljättä kertaa, ja oikeastaan jokaisella retkellä on polkujen osuutta saatu lisättyä tiesiirtymien kustannuksella. Suosittelen seuraamaan myöhemmin linkattavaa garminträkkiä, jos haluat ajaa hyviä hiekkakangaspolkuja, eivätkä Hämeenkankaan reitistöt entuudestaan ole tuttuja.

Tyypillistä kangasmaastoa, tällä kertaa Kyröskoskella.

Kyröskoskella viimeinen kahvipaussi ja sen jälkeen on jäljellä enää retken mäkisimmät osuudet. Jälleen matkaa tehtiin Pirkan uraa seuraten, mutta sen verran kuitenkin uralta poiketen, että saatiin ajaa kapeampia polkuja mahdollisimman paljon. Mäistä maininnanarvoisia olivat Lintuharjun lue, Rokkakoski, ”pikkukinahmi” Kylmänotkosta ylösnousten. Loppuun vielä Lamminpään XCM-kisoista tuttuja pätkiä. Viime vuonna teimme vaihtoehtoisen loppureitin, mutta nyt palattiin takaisin vanhaan hyvään Ketunkiven kiertoon. Kivikot olivat sen verran kuivia, että ajo kulki sujuvasti. Edellisviikonlopun Jyväskylän keikkaan verrattuna kalusto toimi moitteettomasti, joten siltäkin puolelta homma toimi hienosti.

2. Päivän ajot Garminilla.

4.6.
Puolustusvoimat juhlii Mannerheimin syntymäpäiviä muun muassa ylennysten merkeissä. Kunniamainintoja ei tänä(kään) vuonna tullut presidentiltä. Toinen ongelma oli se, että auto oli ihan eri paikassa kuin mies. Täytyi lähteä pyörällä sitä hakemaan. Sen verran armahdin itseäni, että jätin retkirepun pois selästä ja vaihdoin maastokulkineen maantiepyörään. Kevyessä vaatetuksessa ja sopivassa säässä ajoin sateenuhkan kanssa kilpaa kohti Ilmajokea. Meno neljäntenä pitkänä ajopäivänä tuntui reisissä jo hieman väsyneeltä, mutta pyörä tuntui kulkevan siitä huolimatta melko mukavasti myös Viljakkala-Tevaniemi –välin mäissä.

3. Päivän ajot Garminilla.

Nyt on luvassa pari pyörätöntä treenipäivää, mutta viikonloppuna on sitten pari tapahtumaa, joiden aikana jälleen saa pyörää kuljettaa. Lauantaina pitkästä aikaa seikkailu-urheilun pariin, No Limit –adventureen Vihtiin ja sunnuntaina sitten Pirkan pyöräily. Näistä lisää tuonnempana.