Joupiska XCM kisarapotti

En palannut Leevi and the Leavingsin mukaisesti kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, vaan kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle. En myöskään vaihtanut farkkuja verkkarihousuun, vaan pyöräsucciksiin. Olihan lauantaina vuorossa XCM -sarjan kolmas osakilpailu Joupiskalla. Ja koska näiltä seuduilta tämä hieno harrastus aikoinaan alkoi, oli osallistuminen selviö.

Harvemmin tulee kisoihin lähdettyä kisakulkineella. Torstaina kuitenkin pyöräilin Ylöjärveltä kisapaikkakunnan tuntumaan. Yleisesti ottaen viime viikko olikin tulevaa OffroadFinnmarkia ajatellen viimeinen harjoituksellisesti tärkeä viikko. Alkuviikko meni lyhyempien mäki- ja suunnistusharjoitusten parissa. Torstaina tein pitkän, edes jollain tavoin tulevaa Norjan kisaa simuloivan harjoituksen. Nousuja ja laskuja tässä harjoituksessa kertyi toki huomattavasti vähemmän, mutta matkallisesti saavutin 2/3 määrän. Myöskään Finnmarkissa viime vuonna tutuksi tulleita suo-osuuksia tälle reitille kertyi oikeastaan vain yksi. Sekin piti hakea viimeiseltä kymmenen kilometrin etapilta. Runsaan yhdeksän tunnin ajon jälkeen on hyvä testata, miten pääkoppa reagoi melko ärsyttävään suotunkkaamiseen nokkosten pistellessä sopivin väliajoin. Huvinsa kullakin, mutta onneksi noita nokkosia ei pohjoisesta löydy, toivottavasti. Harjoitus onnistui joka tapauksessa siten kuin olin sitä suunnitellutkin. Matkaa kertyi 200 km, nousuakin 1189 m, ajoajan ollessa aika tarkalleen yhdeksän tuntia.

Tarkemmat ”Garminfaktat” pitkästä harjoituksesta täältä. 

Perjantai meni parituntisen, hyvin kevyen pyörittelyn parissa. Kävimme Lauran kanssa kiertelemässä lauantain kisareittiä joiltain osin. Melko hyvältä jaloissa tuntuikin, vaikka reidet torstain jäljiltä olivat aika tyhjät.

Lauantaina pyöräilin alkulämmittelyksi Joupiskan rinneravintolan edustalle. Paljon oli jälleen tuttuja paikalla, vaikka yleissilmäilyn perusteella kisaajia oli aiempiin vuosiin verrattuna aavistus vähemmän.

Hetki ennen starttia. Osuin näköjään hyvin keskelle kuvaa. (kuva: Petra Talvitie)

Kisa starttasi 12.00 ja matkaan lähdettiin kiipeämällä heti alkuun noin puolet laskettelurinteestä. Tästä jatkettiin 12 km:n aloituskierros, jonka jälkeen matka jatkui kahdella pidemmällä 24 km:n kierroksella. Vauhti oli alun helpommilla alustoilla sujuvaa, mutta kuten aiempina vuosi, myös tällä kertaa ruuhkaa tuli ensimmäisellä teknisemmällä osiolla. Yritin löytää heti alussa sellaisia asemia, ettei tekniikkapätkillä tarvitsisi odotella edellä ajavien takkuillessa, kuten niin usein aiemmin. Aika hyvin tämä suunnitelma onnistui. Tosin täytyy ihmetellä, että edellä meni vielä tässä vaiheessa henkilöitä, jotka eivät osanneet ajaa hieman teknisempiä droppeja sujuvasti alas.

Kun on hieman kerätty ajamalla korkeusmetrejä, voi hyvin lasketella teknistä polkua alas. Joupiska XCM on hyvä sekoitus teknistä polkua, singletrackia ja nopeita hiekkatiesiirtymiä. (Kuva: Xtremedia.)

Pystyin pitämään ensimmäisen ja toisen kierroksen yllä itselleni sopivaa vauhtia. Sijoituksista en sen tarkemmin tiedä, mutta eipä sillä niin väliäkään. Tämän kisan tarkoitus itselleni oli saada hyvä vauhtikestävyystyyppinen harjoitus, jossa testattaisiin jalkojen puhtia sen jälkeen kun ne on paria päivää aiemmin tyhjennetty. Hyvät tuntemukset jaloissa olivat hyvä merkki Finnmarkia ajatellen.

Petäjän Matin sanoin: "Sivuosuma, ei ihan Herra 47.." (Kuva: Kaisa Kekola.)

 

Toisen kierroksen lopulla näin edessä muutaman ajajan ryhmän ja viimeiselle kierrokselle lähtiessä ajattelin, että saan heidät hieman vauhtia kiristämällä kiinni ennen pitkää siirtymäosuutta. Siinä pääsisi hyödyntämään peesiä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin yllättävä muutos, kun takavaihtajan vaijeri päätti napsahtaa poikki päätöskierroksen alkupuolella. Keskeyttää ei enää kehdannut, kun näin vähän oli enää jäljellä ja toisaalta huoltokin oli pelannut mainiosti.

Niinpä viimeinen kierros ajeltiin pääasiassa 32 – 11 -välityksellä. Siirtymillä sai toisenkin vaihteen, 44 -rieskan, käyttöön. Pienintä eturatasta en voinut käyttää, kun ketju lähti pyörimään tyhjää pakan ympärillä. Siirtymän jälkeisellä kivikkopolkuosuudella oli pakko ajaa putkelta hitaalla pyörityksellä. Ajaessa voimansiirto alkoi pitää kärsiviä ääniä ja välillä ketjut löivät pakan ympärillä tyhjää. Varmistui sekin, että voimansiirto menisi tämän kisan jälkeen sitten vaihtoon. Kivikko-osuuden puolivälissä pääsi suhinat takarenkaasta sen merkiksi, että renkaan sai vaihtaa hyttysten pitäessä seuraa. Eipä ole turhaan tullut vararengasta mukana kannettua koko kesää, sillä jo nyt sitä pääsi käyttämään. Vaihdon aikana ehti muutama ajaja mennä ohi, mutta melko nopeasti pääsin matkaa jatkamaan. Lopun ylämäessä ei pyörittäminen enää onnistunut ketjujen pyöriessä tyhjää, joten juoksuharjoittelua pyörän kanssa ylämäkeen pääsi myös kisan lopussa harjoittelemaan. Maaliin kuitenkin pääsin onnellisesti ajassa 2h 48min 03s.

Maaliintulon jälkeenkin hymyä riitti. Vieressä tänään poikkeuksellisesti huoltajana ollut Laura. (Kuva: Kaisa Kekola.)

Joupiska XCM oli tänäkin vuonna onnistuneesti järjestetty tapahtuma. Kiitokset siitä kaikille asianosaisille! Ensi viikonloppuna sitten vuorossa SyöteMtb.

Joupiskan reitti Garmintallenteena täältä. 

Joupiskan tulokset täältä.