TahkoMtb 2018/240 km

Tapahtuma järjestettiin 20. kerran. Itselleni tämä oli kymmenes.

Kierroksia olen Tahkon ympäri kulkenut kisailumielessä 29. Keskimäärin siis 2,9 kierrosta per tapahtuma. Tänä vuonna matkana oli 240 km, mikä tarkoittaa neljää kierrosta Nilsiäläisissä maisemissa.

Lähtö tapahtui perjantain kääntyessä lauantaihin. Puolilta öin siis. Perjantain olin lähinnä yrittänyt lepäillä ja ottaa rennosti, mutta niin vain taas illan tullen alkoi sellainen hyperaktiivinen olo. Ei oikein meinannut malttaa odottaa starttia.

klo 00.00 pitkän matkan kuskeilla oli sitten matkaanlähdön aika. Oli tainnut jokunen muukin odotella jo kovasti starttia, sen verran kovalla höökillä osa porukasta lähti ajamaan ensimmäisiä kilometrejä. Täytyy todeta, että itsekin hieman keulin ylimääräisiä alkumatkasta ja puisen hiihtosillan ylityksessä meinasi lähteä pyörä alta. Varsinaiset kaatumiset omalta kohdaltani tulivat tosin vasta ennen Kalkkiruukin huoltopistettä olevan alamäen alkumudissa ja toisen kerran sitten samaisen huollon jälkeisissä mutalaskuissa. Kummassakaan tapauksessa ei ollut kyse pahasta kaatumisesta. Pito vain loppui renkaista ja jouduin siirtymään kuskin paikalta hetkellisesti matkustajaksi.

Lähdön aikaan ja tulevana yönä oli pilvisyydestä johtuen varsin pimeää. Valoilla täytyi matkaan lähteä. Kuva: Tarja Kivirinta

Alkumatkan olin taittanut matkaa yhdessä Mäkelän veljesten Jaakon ja Villen sekä Jani Poussun kanssa. Kinahmin jälkimmäisen nousun jälkeen jouduin pudottautumaan kyydistä. Ekan kaatumisen jälkeen lähti rohkeus ajaa märkiä muta- ja juuriosuuksia. Toinen kaatuminen ei ajovauhtia ainakaan aiemmasta nostanut. Niinpä tyydyin ajelemaan omaa vauhtia.

60 ensimmäistä kilometriä olivat menneet aiempia vuosia huomattavasti hitaammin, reilun kolmen ja puolen tunnin aikaan. Pesin pyörän ja tankkasin energiaa huolella ennen toiselle kierrokselle lähtöä.

Toinen kierros meni samaan tapaan tasaisella, joskaan ei millään huikealla kisavauhdilla. Joka tapauksessa pääasia oli, että matka eteni. Kroppakaan ei valitellut, joskaan ei nyt mitään huippulyöntiäkään ollut jaloissa. Muutaman pitkän matkan ajajan (Jari Tarpio, Kalle Ratilainen ja Ville Perälä, jos oikein muistan) kanssa ajoin alkusiirtymiä. Hiljakseen kuitenkin huomasin tekeväni matkaa itsekseni ja puolen välin kohdalla olin aamulla puoli kahdeksan aikaan.

Laura ja Ari olivat vastassa vaihtopaikalla ja itselle tuli siitä erittäin mukavat fiilikset. Jani oli tähän saakka tehnyt matkaa Mäkelän veljesten kanssa, mutta alkanut kärsiä voimansiirron ongelmista. Sramin teltalla olivat laittaneet pyörää lyöntiin. Ja ehdottelin, josko Jani olisi lähtenyt ajelemaan samaa matkaa kolmannelle kierrokselle. Pitkäksi aikaa en kuitenkaan halunnut jäädä odottelemaan pyöräremontin valmistumista, mutta lähdin hiljakseen ajelemaan ja odottelin, että Jani saisi minut kiinni. Näin kävikin jo kierroksen alkupuolella ja jatkoimme tästä seuraavat sata kilometriä samaa matkaa.

Vauhti oli jo tässä vaiheessa hiipunut sellaiseksi, että tiesin sijoituksien olevan melko lailla lukittuja niin eteen kuin taaksekin: kärjessä etenisi omilla vauhdeillaan Matti Tahkola (tämän vuoden 24 h maastopyöräajon Euroopan mestari!) ja seuraavilla sijoilla Pekka Vesanen sekä Jaakko ja Ville. Aki Färm oli joutunut jo aiemmin jättämään leikin kesken. Totesin Janille veikkauksen, että kelistä johtuen 20 kuskia tulee jättämään 240 km leikin kesken. Hieman meni pieleen, sillä lopullinen keskeyttäneiden lukumäärä oli 26. Maaliin päässeitä kuskeja oli 24, joista jokaista voi tässä kohdassa kutsua kovaksi luuksi. Yön kierrokset olivat olosuhteiltaan huomattavasti karummat kuin viimeiset 120 km. Tuuli kuivatti vauhdilla lammikot ja kurakot muutamaa paikkaa lukuunottamatta perjantain rankkasateiden jäljiltä.

Yllä olevista kuvista saa hieman käsitystä perjantain rankkasateiden tuomasta kosteudesta, joka ei lauantain aikana ihan kokonaan ehtinyt kuivua. Kuvat: Jussi Heikkilä

Kolmas kierros meni mukavasti ja leppoisasti ja viimevuotiseen tapaan kierroksen lopulla Sasu Halme tuli vauhdilla ohi Granden loppuvaiheilla. Hän oli 60 km sarjan selkeä voittaja. Tahkolahden kohdilla tulivat vielä 60 km kisan kakkonen Jukka Vastaranta ja 120 km.n kärkikuski Henri Ojala vauhdilla ohi.

Kolmannella ja neljännellä kierroksella ajoimme Janin kanssa yhdessä. Tässä lasketellaan Tahkon loppulaskua. Kuva yllä: Jussi Heikkilä. Kuva alla: Tarja Kivirinta

 

 Kolmas kierros oli ajettu kellon näyttäessä aikaa 11.36. Sarjan kärki oli tullut samaan kohtaan 2 h 12 min aiemmin ja Mäkelät olivat 42 minuuttia edellä.

Neljännen kierroksen alkaessa aloin hieman miettiä omaa, varsin rauhallista vauhtia sijoituksen kannalta. Jokohan sieltä seuraavat alkaisivat tulla takaa rinnalle? Toisaalta matkaa oli kivempi tehdä kaverin kanssa ja sovimme Janin kanssa yhteisajosta ainakin Kalkkiruukin ja Tuulivaaran väliselle siirtymälle saakka. Muutamat  120 km kisan kuskit ohittivat meitä ja tsemppauksia toivoteltiin puolin ja toisin. Kiva fiilis oli ajaa, jos vertaa yön ja aamun kierroksiin!

Tuulivaaran nousuun lähdin ajelemaan hieman vauhdikkaammin ja kuten edellisillä kerroilla, myös nyt ajofiilis nousi sitä myöten, kun loppu alkoi häämöttää. Toki pakko oli pysähtyä juhlistamaan tämänvuotista Tahkon ajoa ja sitämyöten vuorineuvoksen arvonimeä vohvelipalalle Rahasmäen huoltoon. Sen jälkeen lasku Rahasmäen tekninen lasku Granden alkuun ja edelleen nousua loppulaskun serpentiineille.

Maalin saavutin ajassa 15 h 51 min. Sijoitus oli lopulta neljäs, kuten viime vuonna kolmen kierroksen kisassakin. Aika tosin oli vajaat pari tuntia edellisiä 240km ajojani hitaampi, mutta maaliinpääsy oli joka tapauksessa jälleen upea kokemus!

Kiitokset jälleen Tahko Mtb.n järjestäjille ja kanssa-ajajille. Erityiskiitos huoltopisteiden ystävälliselle henkilöstölle joka huoltopaikalla!


Täällä löytyvät tulokset, joista voi kisan kulkua spekuloida.