OffroadFinnmark 300 – 2013

Kuulkaa väsyneet maan.

Väsyneitten satamaan hän meidät kuljettaa.

Kuulkaa masentuneet maan, teidän kyyneleenne talteen korjataan.

Kun taivas laulaa, meidän sielussamme soi.

Kun taivas itkee, lohdun helmet pisaroi.

Kun taivas hymyilee, meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi.

(Väsyneet Maan. San. Juha Tapio)

Kello lähenee kuutta Altan alkuillassa. Suomalaistiimi asettuu lähtöpaikalla ujosti taaimmaisten ajajien joukkoon. Tätä hetkeä aiemmin miespuolinen tiimijäsen on jo hermoillut kotvasen aikaa. Toisesta jäsenestä en osaa sanoa, mutta epäilen että hänkin saattaa jännittää.

Kisareitti (of 300km)

Ensimmäinen kierros: Alta – Alta (50 km). Matkaan läpi Alta keskustan mönkijän toimiessa johtoautona. Muutaman kilometrin siirtymän jälkeen mönkijä siirtyy sivuun ja ajajat Altajoen vartta seuraavalle lyhyelle singletrackien ja hiekka- sekä sorapätkien osuudelle. Tämä pätkä on muuten huomattavasti kivempi ajaa tuoreilla jaloilla. Mieleen tuli vuoden takainen taistelu Anssin kanssa, jossa tuota pätkää ajeltiin toiseen suuntaan runsaan 30 tunnin ajon jälkeen. Saa nähdä, millä jalalla tälle polulle seuraavan kerran palataan reitin lopulla, seuraavan vuorokauden puolella. Joka tapauksessa nyt meno tuntui hyvältä.

Koska olimme lähtökarsinassa varsin takana, ohitamme ensimmäisen parinkympin matkalla arviolta parikymmentä joukkuetta. Ohitettavien joukossa on useita sekajoukkueita ja väkisinkin alan miettimään sijoitustamme. Hölmöähän se tässä vaiheessa on, vetää helposti liiassa innostuksesta itseltään jalat alta. Joka tapauksessa ensimmäiselle varsinaiselle nousulle (Gampvannslia/ 250 nousumetriä) tultaessa saadaan kiinni kolmen tai neljän joukkueen rykelmä. Noiden mukana kaksi sekajoukkuetta lisää. Omituinen fiilis, kun huomaa, että ollaan omassa sarjassa hyvin kärjen tuntumassa. Jatkamme tässä ryhmässä melko pitkään ensimmäisellä, takaisin Altaan vievällä etapilla. Tuolla etapilla saa esimakua siitä, mitä reitti tulisi suurelta osalta olemaan – suo- ja kivikko-osuuksiin tutustuen.

Altassa takaisin ajassa 2h 41min. 35 minuuttia miesten sarjan kärkeä myöhemmin. Sekasarjan joukkueista Team Atea Pro Aktiv oli ensimmäisenä 16 minuuttia meitä ennen. Olemme huollossa yhtä aikaa joukkueiden Team Nutrician ja Team DnB mix kanssa. Huollossa pyörän pesu ja ketjurasvaus, Mintun ja Akin avustaessa reput täyteen evästä ja juomaa. Muutama joukkue tässä kohtaa lähti jatkamaan ennen meitä, mutta neljäntenä sekajoukkueena lähdemme toiselle osuudelle.

Alta – Tutteberg (47,5 km). Kisan toiseksi pisin etappi alkaa melko pian Altan kuntoilu-uran ja siirtymän jälkeen ylämäellä, jota riitti Kaiskurun kautta Nalganasiin nousuna 423 metriä. Alkunousuilla on kymmenittäin ihmisiä huutamassa, heiluttamassa Norjan lippuja ja kilistämässä lehmänkelloja. Yksi lapsi juoksee edellämme iso Norjanlippu kädessään. Tour de Francen menoa Pohjois-Norjan pimenevässä illassa. Sää on pilvinen, sopivan viileä. Silti kroppa tuottaa hikeä. Mäkeä riittää. Aika hapokasta, etten sanoisi. Mäen loppuosalla saavutamme edellä menneen ryhmän, joka osoittautui DnB mix -joukkueeksi. Matka jatkui jälleen samaa vauhtia heidän kanssa, mutta jossain kohdassa huomasin heidän jääneen kauemmaksi. On melko pimeää, mutta onneksi ei sada. Pieni tuulenvire tosin käy. Eipä ole onneksi ötökät kiusaamassa. Garmin vaihtuu väreiltään yömoodiin, ja seurataan kapeaa vaaleanpunaista träkkiviivaa. Tunturin laelle päästyämme jatketaan suht kovapohjaista kumpumaastoa, kunnes päästään asfaltille jota jyhkimme kahden henkilön Kanuunajunana Tuttebergin huoltoon. Toisen etapin aika 3h 2min ja keskinopeus 15km/h. Sijoitus yleisessä 18. ja sekajoukkueissa kolmas. Rannekello näyttää aikaa 23.52. Voimansiirtoon ja ketjujen rasvaukseen kuluu aikaa kaksi minuuttia. Matka jatkuu Jotkaan.

Tutteberg – Jotka fjellstue (4,5 km). Lyhin etappi sisälsi nousun tunturille ja laskun sieltä alas. Tuttu pätkä itselleni kahden edellisen vuoden pyöräilyreissuilta. Kivikkonousua riittää, välillä menee talutteluksi. Yhdessä kohdassa Laura kaatuu kivikkoon loukaten polveaan. Varmasti sattuu, mutta sitkeästi jatkaa vaan eteenpäin. Teräksinen nainen! Matka etenee todella sujuvalla vauhdilla, ohitamme jopa yhden miesjoukkueen nousussa. Myös lasku pitää ottaa varman päälle. Löytyy pienien pyöreiden kivien lisäksi pääkallon kokoisia murkuloita pujoteltavaksi. Alhaalla hämärässä näkyvät Jotkan tunturituvat. Kolmannelle checkpointille päästessämme on jo perjantai 00.26. Sijoitus tällä etapilla yleisesti 15. ja sekasarjassa toinen. Sijoitus kokonaiskisassa 17. ja omassa sarjassa kolmas. Pyöriä ei Jotkassa huolleta, mutta otetaan juomapullot täyteen ja muutama minirieska mukaan seuraavalle pitkälle etapille.

Jotka – Nedre Mollisjokk (40 km). Kun on laskenut pitkän pätkän alas laaksoon, on nousu takaisin ylös luonnollinen jatkumo. Samanaikainen mäennousu ja leivänjauhaminen aiheuttavat kummasti hengästymistä. Ei kai tämän saa liian helppoa ollakaan. Nedre Mollisjokkiin vievä reitti kulkee tämän vuoden kisassa Iesjärven läntistä puolta. Viime vuonna idänpuolta kulkenut reitti oli todellista horroria kivikkoineen. Kiviä ei nyt ehkä ihan niin paljon ollut, mutta suota sitten senkin edestä. Muistuttelemme toisillemme tasaisin väliajoin geeli-/energiapatukkaruokailun tärkeydestä. Varhaisaamun tunteina silmän pintaan alkaa tulla utua. Keho ilmoittelee uniajasta, joka tänä yönä jää väliin. Edelleen on pilvistä, mutta uuden päivän alku tuo kummasti valoisuuden lisäksi myös virkeämpää olotilaa. Suota ja ylä-alamäkitömpäreitä riittää. Välillä myös hiekkapohjaista mönkijäuraa. Eturengas vaeltaa irtonaisessa hiekassa. Ohitamme yhden miesjoukkueen, joka tekee renkaanvaihtoa. Kysyn, onko kaikki ok. Kaikki on ok. Jatketaan. Edessä näkyy toinen miesjoukkue. Jatkamme suunnilleen samaa vauhtia. Etappi päättyy Nedre Mollisjokkiin ajassa 3h 22min, keskinopeudella 11,73. Sijoitus yleisessä 16. ja omassa sarjassa kolmas. Kello on 3.50. Lyhyt rieskan mittainen tauko, sekä voimansiirron pesu ja ketjut öljyyn. Pesuveden tosin joutui kantamaan itse järvestä, joten aikaa kului aavistuksen verran. Pidempi tauko sitten seuraavalla tauolla lohikeiton äärellä.

Mollisjokk – Suossjavri (27 km). Näillä leveysasteilla lyhyt etappi, josta viimeiset kilometrit asfalttisiirtymää lämpimän ruuan huoltopisteelle. Edellinen etappi oli raskas. Sen näki myös vieressä ajavasta. Jotenkin tuli huono omatunto siitä, miksi pitää oman itsensä kiusaamisen lisäksi nähdä myös Lauran kärsivän. Olo helpottuu, kun mietin asiaa eteenpäin. Tai oikeastaan taaksepäin toukokuuhun. Etelä-Afrikassa Omjakon myllytti viidennen vuorokauden puolelle kahta pykälää korkeammilla vuorilla pyörällä, kajakilla ja juosten. Minähän tässä oikeastaan olen aika rookie. Todellisen teräsnaisen kanssa saan tehdä matkaa. Suossjavrelle vievän etapin alussa ajamme mönkijäuraa kivikossa jumpaten. Pääasiassa saa laskea alaspäin, mutta muutama lyhyt nousukin ajetaan. Tiesiirtymän seitsemän kilometriä jyhkitään jälleen parasta mahdollista vauhtia, kunnes saavumme Suossjavren checkpointille. 17.27 tuntinopeudella etappiin kului aikaa 1h 30 min. Suossjavren kohdalla kokonaissijoitus 17. ja omassa sarjassa kolmas. Lohikeitto, kahvi ja kokis maistuvat hyvälle ennen ennakkoon ajatellen pahinta etappia.

Suossjavri – Masi (42 km). Alun siirtymän jälkeen takaisin tuttuihin tunturimaisemiin. Suota, vaivaiskoivuja, poroaitoja, kahden joen ylitys. Jukka Poika laulelee, että pystymetsää ja laakeeta peltoo. Sitä ei nyt ollut. Sen sijaan maisema herättää jumalanpelkoo. Pieniä nousuja ja niitä seuraavia laskuja sekä suon ylityksiä tuli jatkuvalla syötöllä. Neljä miesjoukkuetta ohitimme tällä pitkällä etapilla. Loppuvaiheessa pyrimme vielä hieman kiristämään vauhtia, Masissa odottaisi kahden tunnin pakollinen lepo, kuivat ajovaatteet ja lämmin ruoka, sekä oma huoltotiimimme, Minttu ja Aki.

42,9 km matkalla aikaa kului 3h 36min. Mainittakoon, että etappi meni koko kisan kymmenenneksi nopeiten. Sekasarjan paras joukkue veti silti viisi minuuttia ripeämmin. Kokonaiskisan sijoitus nousi tällä välillä 13. sijalle. Ei huono!

Tauolla piti yrittää ensinnäkin käyttää aika tehokkaasti kaikkiin huoltotoimenpiteisiin ja toisaalta estää jalkojen jämähtäminen pitämällä sopivaa liikettä yllä. Tekemistä riitti koko ajaksi, kun Gianttiin vaihdettiin taakse jarrupalat ja voimansiirto saatiin Akin ja Mintun toimesta paremmaksi kuin uusi vastaava :) Valmiina seuraavalle etapille oltiin minuuttia ennen kuin saisimme startata. Kahden tunnin aikana ei tarvinnut pyöritellä peukaloita.

Masi – Suolovuobmi (26 km). Sekasarjassa toisena ollut joukkue Team Nutricia pääsi lähtemään Masista 14 minuuttia ennen meitä. Otamme rohkean taktiikan ajaa tähän tilanteeseen mahdollisimman paljon kakkossijaa kiinni. Alkaa sataa ja jäämereltä puhaltaa tuuli. Vastainen tuuli, koska ajamme kohti pohjoista. Minun on ensimmäistä kertaa tässä kisassa ihan aidosti kylmä. Omaa hölmöyttä, kun jätin Masiin kaiken ylimääräisen, mm. tuuliliivini. Pakolliset kuoriasut toki repussa kulkivat. Lähdöstä on kulunut aikaa 18 tuntia. Kovan yrityksen palkintona olimme seuraavalla huoltopisteellä 17,54 km/h vauhdilla ajassa 1h 31min. Ei huono, kun ottaa huomioon, että etapin alussa nousumetrejä kertyi 232 metrin verran. Team Nutricia oli kuitenkin repinyt eroa neljä minuuttia lisää. Hurja tiimi. Myöhemmin selvisi, että miesjäsenellä oli jo Offroadin vuoden 2009 kisasta voitto meriittinä, eikä nainenkaan ollut ensimmäistä kertaa pyöräilemässä. Aika kovassa seurassa ollaan kisaa taitettu! Suolovuobmin huollossa saatiin aikaerotietoa Mintulta ja Akilta. Oli selvää, ettei sijoitus enää paranisi ilman toisten teknisiä ongelmia. Toisaalta myöskään takaa ei tultaisi ohi, jos kalusto vain kestää. Sijoitus Masin tavoin 13./3.

Suolovuobmi – Gargia (40 km). Matkaa jäljellä runsaan maraton cupin osakilpailun verran. Alustana tosin aavistuksen rouheampi Finnmarkin maaperä. Edessä odottaa vielä koko reitin korkein kohta Beskades, josta tultaisiin laskemaan vauhdikas soratiepätkä seuraavalle checkpointille Gargiaan. Vaikka matkaa on kokonaisuus ajatellen vain vähän jäljellä, saadaan matkaa jälleen taittaa kotvanen soilla ennen kuin päästään tunturikoivikoille ja paljakalle. Ohitamme tiistaina matkaan lähteneen 700 km:n sekasarjan joukkueen. Ovat matkalla kohti sarjansa voittoa. Huomattuani seitsemänsataa -alkuisen numerolapun miesajajan tangossa sanon hänelle kolme asiaa: a) 700km…respect!, b) totean heidän olevan hulluja, c) toivotan onnea loppumatkalle. Matka jatkuu loputtomalta tuntuvia nousuja ajaen edessä oleva huippu näyttää olevan viimeinen, kunnes sen päältä mönkijäura jatkuu edelleen korkeammalle laelle. Tätä jatkuu. Muutama porokin nähdään. Vihdoin Beskadesin kohdalla. Näin korkealla ei olla tässä kisassa vielä käyty. Lasku alkaa. Vauhdin saa haluamalleen tasolle. Garminista jälkeenpäin huomaan ajaneeni tässä kohdassa 68 km/h. Myös Jyväskylässä ajetaan tällä hetkellä maailman nopeinta sorarallia. Viima käy kylmästi, mutta adrenaliini virtaa. Gargian kyltti näkyy. Checkpointilla nollaminuutin stop-and-go. Sijoitus edelleen 13./3. Kello on 15.52 ja viimeinen etappi jatkuu.

Gargia – Alta [maali] (35 km). Viimeinen osuus jatkuu asfaltilla, kunnes Garmin lopettaa toimintansa viime vuoden tapaan. Akkua on jäljellä, mutta jostain syystä se uupuu. Reittiä on kuitenkin sen verran vähän jäljellä, että muistan reitin Altajoen varteen, josta on riittävät opasteet maaliin selviämiseksi. Ei silti nytkään ihan koko harjoitusta Connectiin.. Saavutaan Altajokilaaksoon. Tuttu reitti, jota ajettiin myös viime vuoden kisan lopulla. Tänä vuonna myös kisan alussa, mutta vastakkaiseen suuntaan. Tietää, mitä tuleman pitää. Vatsaa turvottaa, ei ole energiageeli ihmisravintoa parhaimmillaan. Totean Lauralle, että aika pitkä aika on tullut jo pyöräiltyä. Saan vastauksen, että aika pitkä aika, kun seuraavan kerran pyöräilen. Huumoria riittää loppuun saakka. Muutenkin ollaan menty ilman ongelmia sen paremmin pyöräkaluston kuin henkisen jaksamisen suhteen. Reidet ovat jo tyhjät, mutta niin pitää ollakin.

Maalissa ollaan kolme minuuttia yli yhden vuorokauden ajalla. Sijoitus säilyi kokonaiskisan 13.na ja saimme upeasti sekasarjan pronssia. Vastassa kilpailunjohtaja, joka haastattelee kisan suomalaiset edustajat, kysyen radan haastavuudesta ja onnittelee kolmannesta sijasta toivottaen tervetulleeksi myös seuraavana vuonna. Ihmisiä maalialueella on perjantain alkuillassa kivasti paikalla, tuttu huoltotiimimme mukaan lukien.

OffroadFinnmark 300km/700km -tulokset, väliajat checkpointeilta ym. löytyvät täältä.

Sateen jälkeen kaikki on ennallaan. Sateen jälkeen taivas jää uinumaan.

Sateeseen ja hiljaisuuteen kaikki raukeaa. Sateeseen kai me vielä kuljetaan.

Sateen jälkeen kaikki on ennallaan. Sateen jälkeen taivas jää uinumaan.

Sateeseen riutuen kai täällä kaikki kaivataan. Sateeseen kai me vielä kuljetaan.

Sateeseen, yksinäiseen, tähän taivas laskeutuu. Levon pilvi, yläpuolelleni tuu.

Sateeseen, janoinen, minä juoksen uudelleen. Minun kyyneleeni hukkuu sateeseen.

Sateen jälkeen kaikki on ennallaan. Sateen jälkeen taivas jää uinumaan.

Sateeseen, jossa kultavilja hiljaa kasvaa saa. Sateeseen, kai me vielä kuljetaan..

(Sateeseen. San. Juha Tapio)