Jälleen yksi uusi tapahtuma koettuna maastopyöräilyn
saralla. Eikä mikään huono kokemus, SyöteMtb kun tarjosi maastollisesti upeat
puitteet. Siirtymien määrä oli minimoitu tehokkaasti, joten sai keskittyä lajin
kannalta oleelliseen, maastossa ajamiseen.
Reitti koostui TahkoMtb:n tapaan n. 60 km:n
peruskierroksesta. Valtaosa ajoi yhden kierroksen, jotkut kaksi. Lisäksi
vaihtoehtona oli 30 km:n reitti aloitteleville kuskeille vähemmän teknisiä
maastoja pitkin.
Reittikartat 60km ja 30km sekä korkeusprofiili
Garminilla tallentamani reitti (jossa jotain häiriötä parissa
kohdassa?)
Raporttia omasta ajosta:
Kilpailua edeltävänä päivänä innostuin ajelemaan upeaa reittiä
vähän liiankin kanssa, sillä kisapäivän aamuna jalat tuntuivat olevan hyytelöä.
Eipä tämä tunne lämmittelyjen jälkeen helpottanut, sillä jo johtoauton perässä
hyvässä peesissä ajaessa meno tuntui aika vaikealta sykkeen hakatessa
rajoitinta vasten. Oikeastaan vasta toisella huoltopaikalla Pytkynharjun
jälkeen jalat tottuivat kulkemaan totutulla dieseltahdilla – ei siis kovaa,
vaan tasaisesti jyskyttäen. Tätä moodia sai sitten pitää noin puolitoista
kierrosta yllä. Tuosta kohdasta alkaen ajoinkin sitten koko loppumatkan
itsekseni, ei näkynyt ajajia sen paremmin edessä kuin takanakaan. Toisella
kierroksella tosin kohtasin kahdessa paikassa kirittäjänä toimineen poron. En
tosin lähtenyt seuraamaan, kun se poikkesi reitiltä sivuun.
 | |
 |
| Kuvasarja yllä: Pytkynharjun kangasmaastoissa sai puskea ylämäkeenkin. Kuvasarja alla: Loppulaskussa Iso-Syötteen huipulta maalin avautuivat upeat näkymät (Kuvat: Maarit Karhu-Teiskonen.) |
Reitin highlighteina mainittakoon ennen ensimmäistä
huoltopaikkaa reitille osunut ”pumppaamo”, jossa sai lihaskuntoharjoitusta jalkojen
lisäksi koko kropalle. Myös välittömästi samaisen huollon jälkeen laskenut
vauhdikas doubletrack sai adrenaliinin nousemaan sopivasti. Pytkynharjun
kangaspolut sekä Pärjänjoen rantabulevardi sopivat myös sarjaan haastavan mukavat polut. Loppunousussa
oli haastetta 222 nousumetrin (!) verran. Heikkojalkainen joutui jalkautumaan
muutamassa kohdassa, mutta olisipa tuon tuoreemmilla jaloilla saattanut päästä
ajamalla ylös saakka.
Kahden kierroksen kisaa dominoi Henri Ojala voittamalla 26
minuutilla toiseksi tullutta Kalle Kauppista. Kärjen kova vauhti ei liene mikään yllätys. Sen
sijaan seuraavatkin sijat venyivät ajallisesti pitkille etäisyyksille. Pasi
Pohjasvuo jyskytti FatBikellaan kolmanneksi ja kisan nelonen, Henri Ahonen, jäi
jo lähes tunnin ja seitsemän minuuttia kärjestä. Itse olin viides jääden reilut
20 minuuttia nelossijasta. Tyytyväinen olin kuitenkin, että pääsin säällisessä
ajassa maaliin jalkojen pehmeydestä huolimatta. 60 km -sarjassa ykköseksi ajanut Simo
Sohkanen ajoi hyvällä vauhdilla muutamaa minuuttia ennen kolmen tunnin
rajapyykkiä. Pelkkiä muistoja ei tarvinnut kotiin tuoda, sillä naisten kahden
kierroksen matkalla nopein oli Laura.
Kaikki tulokset löytyvät tästä linkistä.
Suosittelisinko tapahtumaa muille maastopyöräilyn ystäville?
Todellakin. Krossikommuuni Tahkolan Pekan johdolla on tehnyt valtaisan määrän
työtä upean tapahtuman eteen. Reitti on ainutlaatuisen upea ja järjestelyt
huollossa ja tapahtumakanslian ympäristössä toimivat moitteetta, vaikka
kyseessä oli vasta toista kertaa järjestetty tapahtuma. Lisämaininnan ansaitsee
kilpailun jälkeinen pastapuffetti, sillä tärkeintä ei ole voitto, vaan hyvät
eväät!
Ensi viikolla tähän aikaan ajetaan jo OffroadFinnmarkin tunturimaastoissa kahdeksattatoista tuntia. Jos ei kummempia ongelmia ilmene, niin todennäköisesti Masin huollon kohdilla noin sadan kilometrin päässä maalista... Ennakkoa tuosta kisasta tulee tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti