Offroad Finnmark 700, 2018

"Kyllä täällä tarkenee"

Maanantai 30.7.2018

Klo 14.00
Muutamaa tuntia ennen lähtöä kisaajille järjestetään ajajapalaveri, jossa käydään kilpailun kannalta oleellisimmat tiedot läpi. Näitä ovat mm. säätilanne, olosuhteet maastossa huoltopisteet, vaaralliset osiot reitillä ym. Tänä vuonna tiedossa olisi ennätyksellisen kuiva rata, ennätyksellisen kuuma ilma ja omakohtaisesti ennätyksellisen mukavaa ajoa. Olihan rouva saatu houkuteltua tiimikaveriksi. Luvassa olisi kahdenkeskistä laatuaikaa useamman vuorokauden verran, kun isovanhemmat hoitivat jälkikasvua kisan ajan.

Klo 17.00 alkaen ajajaesittelyt kameroille ja Altan revontulikappelin edustalle saapuneille katsojille. Sen jälkeen odottelua ja auringolta pakoon pääsemistä. Lämpötila kolkutteli 30 C lukemia, eikä seuraavat kaksi vuorokautta tuoneet helpotusta tämän suhteen.

Lähtö klo 18.00

Lähdön jälkeen ajettiin keskusta-alueen läpi johtomönkijän perässä ennen vapaan vauhdin alkamista. Kuva: A. Pekkanen

Ensimmäinen 33 km takana ja nopea käynti Alta Check pointilla ennen siirtymistä tunturiylängöille. Kuva: A. Pekkanen

Altajoen taustalla siintävät vuoret, joiden takana jossain kaukana odotti Kvänangen vuono. Kuva: A. Pekkanen

Varsin maltillisesti lähdettiin matkaan. Ensimmäinen kierros seuraili Altan lähialueiden hiihtouria sekä Altajoen vierustan upeita singletrackejä. Vajaan parin tunnin kohdalla kävimme lähtöalueella ensimmäisessä huollossa ennen matkan jatkumista ylängöille.

Altan Check pointin jälkeen jatkoimme matkaa edelleen Altajoen vierustaa seuraten. Tässä vaiheessa ilmeni iso ongelma. Huomasimme vajaan 50 kilometrin ajon jälkeen Lauran pyörän takaiskarin päästävän paineita ulos hiljalleen. Tai oikeastaan tuossa kohtaa huomasimme iskarin pohjaavan, joka taas johtui edellä mainitusta syystä.

Pyörä oli ollut juuri ennen kisareissuun lähtöä huollossa ja muun muassa iskari oli huollettu. Specialized hoitaa iskarien huollot lähettämällä huoltoliikkeeseen uuden iskarin vanhan tilalle. Huoltoliikkeessä tämä iskari oli vaihdettukin, mutta valitettavasti sen vuotoa ei tuossa yhteydessä oltu huomattu. Omat testilenkitkin olivat jääneet vähiin koska huolto oli juuri reissuunlähdön kynnyksellä. Hieman toki olin ihmetellyt, miksi iskariin ei oltu paineita huollossa laitettu. Ei tarvitse kummoista jälkikäteispäättelyä tehdä ymmärtääkseen, että huollosta lähtiessä iskarissa olivat paineet olleet, mutta ensimmäisellä testilenkillä niitä ei ollut.

Tässä kohtaa oli molempien yllä sellainen musta pilvi, ettei mielen maisemaa voi tässä yhteydessä kirjoittaa näkyviin. Todettakoon, että harmitus oli melkoinen ja keskeytyksen mahdollisuus kummitteli, ennen kuin kisassa olisi päästy edes kunnolla liikkelle. Matkanteko pysähtyi soittoon kilpailujohtajalle, ilmoittamalla tilanne ja alustavasti pyytämällä huolto-osia ja mahdollista varapyörää Kvänangenin huoltopisteelle. Edessä olisi kaikkiaan 65 kilometrin taival pyörällä, johon täytyi puolen tunnin välein lisätä iskariin painetta. Ei optimaalinen tilanne tunturikivikoissa etenemiselle. Kaikkiaan iskaripumppu ruuvattiin pyörään kiinni 14 kertaa ennen Kvänangenin huoltoa ja senkin jälkeen vielä lukuisasti.

50 kilometriä ajoa takana. Iskariongelmat laittoivat kuskit miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja maaliin pääsemiseksi. Kuva: A. Pekkanen

Tiistai 31.7.2018

Nilkuttaen matka eteni ja lopulta Kvänangen saavutettiin. Kuten odottaa sopii, kilpailun järjestäjällä ei ollut varaosapakissa Epicin FSR iskareita varalla. Tein huoltopaikalla päätöksen, että minun pyörästäni tehdään säädöillä Lauralle toimiva pyörä. Itse virittelin Lauran pyörästä itselleni jäykkäperän, jolla jatkaisin maaliin.

Reilun tunnin taukoilun ja säätelyjen jälkeen pääsimme jatkamaan Kvänangenista kohti Bidjovaggia. Tuolle välille osuisivat kisan korkeimmat kohdat. Jylhää tuo maisema olikin. Ajoalusta oli alkuun soratietä, muuttuen myöhemmin liuskekivikoksi. Jäykkäperäviritelmääni täytyi välillä vahvistaa Gorillateipillä ja nippusiteillä. Ajan sekä matkan edetessä oli helppo huomata, ettei jäykkäperätuunauksella olisi järkevää jatkaa matkaa.

Huoltoavustajamme Minttu ja Aki olivat tänäkin vuonna mukana auttamassa huoltopisteillä. He olivat  edellisenä yönä tehneet ison työn hankkimalla varapyörän Gloed Explorerilta: Trek Fuel Ex 8. Leppoisa nojatuoli, jossa 16 kilogrammaa silkkaa kestävyyttä Norjan tuntureille. Bidjovaggin huoltopisteeltä välitin tiedon Akille, että vaihdamme pyörän Kautokeinon pakollisella pitkällä huoltotauolla. Bidjovaggin huollosta Kautokeinoon reitti kulki läpi soiden, sekä jokaisen pienenkin kukkulan päälle kiiveten. Siltä matkanteko ainakin siinä kohdassa vaikutti.

Kautokeinon pakollinen pitkä tauko

Kilpailuun kuului turvallisuussyistä kaksi 4 h 30 min pituista taukoa. Näitä olivat Check pointit Kautokeinossa ja Karasjoella. Muilla taukojen minimipituus oli viisi minuuttia. Pidempäänkin sai tarvittaessa tauoilla aikaa viettää. Tämän pituisessa kisassa se oli jopa järkevää. Nyt, noin vuorokausi startista, olimme Kautokeinossa, jossa tarjolla lämmin ruoka, suihku, unet ja lämmin ruoka - mainitussa järjestyksessä.
Edellisten toimien lisäksi aikaa kului vuokra-Trekin säätöjen hakemiseen. Neljä ja puoli tuntia kului aika haipakkaa!

Kuvat yllä ja alla: Kvänangsbotn aamuhämärässä. Check point #2 odotti kuskeja 114 kilometrin kohdalla. Kuva: A. Pekkanen

Kautokeinossa sijaitsi Check point #4. Paikalla ovat jo huolto ja vuokrapyörä. Vain kuskeja vielä odotetaan. Kuva: A. Pekkanen

Kautokeinoon saapumisen jälkeen meni aikaa pyörätilanteiden selvittelyyn ja vuokrapyörän säätöön. Tästä eteenpäin matkaa sai taittaa kahdella ehjällä pyörällä. Kuva: A. Pekkanen

230 kilometriä edettiin vuotavan iskarin kanssa. Alkuun lisäiltiin paineita noin puolen tunnin välein, myöhemmin koitettiin saada takalinkusto mahdollisimman stabiiliksi Gorillateipillä ja vahvoilla nippusiteillä. Tulos oli kestämätön ja pyöränvaihto välttämätön. Kuva: A. Pekkanen

Keskiviikko 1.8.2018

Yötä vasten lähdimme ajamaan kohti Masia. Enimmäkseen tämä osa oli maastoltaan helppoa postitietä. Masista matka jatkui aiemmilta vuosilta tuttua uraa Suossjärvelle, jossa olimme kahden valvotun yön jälkeen keskiviikkona aamupäivällä. Lihasoppa ja kahvi maistuivat tuossa kohdassa hyvälle. Onneksi maistuivat, sillä edessä olisi yksi kisan kuningasetapeista: 82 kilometrin matka Suossjärveltä Karasjoelle. Lämpötila alkoi lähennellä eilisen tapaan 30 astetta Celsiusmittarilla.

Neljä vuotta aiemmin olen ajanut ensimmäisessä 700 km:n kisassa samaisen etapin, tosin vastakkaiseen suuntaan. Silloin tummuin kaatosateessa. Tällä kertaa matka eteni varsin sujuvasti. Ohitimme norjalaisnaisten joukkueen ja pääsimme toisena olevan sekajoukkueen kantaan. Alkumatkan pyöräongelmien vuoksi aikaa oli kulunut melko paljon hukkaan ja olimme jääneet muista sekajoukkueista jälkeen melko lailla. Nyt olimme jo paremmin kisassa mukana.

Ehjällä pyörällä on mukavampi ajaa. 

Matka eteni ja Karasjoelle saavuimme kisakellon näyttäessä aikaa 47 h 20 min. Jälleen oli aika suihkun, ruokailun ja unien. Paitsi, että unia ei otettu, sillä lämpötila sisällä oli jo yli 40 C.

Parin vuorokauden ajon jälkeen odotti toinen pitkä huoltotauko, Check point Karasjok. Kuva: A. Pekkanen

Kaksi tiimiä osui tässä kohdassa samaan kuvaan, kun sekä Suomen että Australian sekajoukkueet saapuivat Karasjoen huoltoon. Kuva: A. Pekkanen

Alkuvaikeuksien jälkeen ajamisen ilo oli jälleen löytynyt. Kuva: A. Pekkanen

Tauolla neste- ja ruokatankkaus ovat oleellisia. Toki myös suihku- ja unimahdollisuudet tulee hyödyntää, jos mahdollista. Karasjoella kuumuus teki nukkumisesta mahdotonta. Kuva: A. Pekkanen

Torstai 2.8.2018

Kolmatta yötä kohti. Ja samalla Karasjoelta kohti Skoganvarria. Luvassa olisi enimmäkseen tunturikoivikossa ajamista. Ajo tuntui nautittavalta. Maisemat auringon laskiessa olivat häikäisevät, sillä edessä siinsi Stabbursdalen varjokuvana violetilla taustalla. Tuolla ajettaisiin huomenna päiväsaikaan. Myöhemmin näkymä muuttui suorastaan maagiseksi, salamasarjojen lyödessä vuoriin. Etelätuuli oli kääntynyt hetkessä pohjoisesta puhaltavaksi. Tämä toi mukanaan upeita ukkosia sekä samalla toki muutamia ukkoskuuroja myös omalle ajoreitille. Ei tarvinnut tänä vuonnakaan kuljetella kuorivaatteita turhaan repussa. Todellista Jäämeren raikkautta odotettiin lähitunteina saapuvaksi. Lähitunteina pääsimme myös seuraavalle Check pointille, Skoganvarriin.


Skoganvarrissa söimme rauhassa lämpimän ruuan ja otimme vartin pikanokoset ennen seuraavaa etappia Mollisjokkiin. Näkymät tämän etapin alussa olivat upeat, Stabbursdalenin eteläisten vuorten jäädessä menosuunnassa oikealle puolelle. Energiansaanti tämän etapin aikana jäi kuitenkin itselläni vähäiseksi ja yhdistettynä 8 m/s pohjoistuuleen, se kostautui pienimuotoisena tummumisena etapin viimeisellä kolmanneksella. Joka tapauksessa Mollisjokkiin pääsimme ja sieltä jatkoimme edelleen kohti Suossjärveä, jossa edellisenä päivänä olimme ensimmäisen kerran käyneetkin.

Päivälleen, lähestulkoon tunnilleen tasavuosia kulunut siitä, kun kosintaani vastattiin myöntävästi. Täällä sitä nyt vedetään myötä- ja vastamäkeä jo kohta neljättä vuorokautta. Sijainti Stabbursdalen etelälaidalla. Takana siintää vuori nimeltä Vuorji. Kuva: M. Petäjämäki

Matka Suossjärvelle kulki melko helppokulkuisia mönkijäuria. Torstaina iltayhdeksältä olimme ajaneet 600 kilometriä. Ruuan lisäksi otimme 1½ tunnin unet. Laskimme, että vaikka taukoaika pitkittyy, voitamme vähintään saman verran vauhdissa viimeisellä satasella. Tässä kohtaa alkoi olla myös selvää, ettemme enää voi taistella voitosta. Toisaalta taakse päin ero oli kahden tunnin paremmalla puolella. Pyörän vaihtamisesta kesken kilpailun nimittäin tulee sääntöjen mukaan kahden tunnin aikasakko. Toisaalta useampi tunti kului ensimmäisen vuorokauden aikana nilkuttaessa rikkinäisen pyörän kanssa.

Suossjärvelle saavuttaessa vettä satoi sen verran, että matkaa täytyi tehdä goretakilla. Kuva: A. Pekkanen

Suossjärven huoltopiste: Kuva: A. Pekkanen

Perjantai 3.8.2018

Tässä kilpailussa tärkeimmät kamppailut käydään omaa jaksamista vastaan. Niinpä Finisher -statuksen saavuttaminen on tavoitteena selkeä ykkönen. Kuitenkin aina, kun kilpailusta on kyse, astuu kuvaan myös sijoitusten hakeminen. Tässä kohdassa on syytä onnitella Espanjalais-Kuubalaista sekajoukkuetta, joka teki hienon ja ehjän suorituksen. Myös takanamme ajaneet  Australialaiset ajoivat vahvasti. Sekajoukkueista kaikki pääsivät maaliin, muissa sarjoissa ei keskeytyksiltä vältytty!

Sijoitukset oli jo Suossjärvellä jotakuinkin lukittu. Toisaalta nyt alkoi tulla varmuus siitä, että pääsisimme maaliin. Niinpä viimeinen satanen oli oikeastaan enimmäkseen fiilistelyä, joskin ajoittain väsymys meinasi yllättää kesken ajon. Neljäs peräkkäinen yö valvottavana tuo oman haasteensa. Reitti Suossjärveltä Jotkaan ja edelleen Altaan oli monelta osin sama kuin vuonna 2015 ajamassani kisassa. Ajoimme viimeiset sata kilometriä pari tuntia ennakkoon suunniteltua nopeammin. Toki siihen oli osansa kuivalla ja rullaavalla alustalla.

Maalin saavutimme perjantaiaamuna, hieman ennen kymmentä. Voisi sanoa, että tuli tehtyä täysi työviikko, vaikka aloitimmekin maanantaina vasta iltakuudelta urakan.

Valmistautumista, harjoittelua ym. oli tätä kilpailua varten tehty kahden vuoden aikatähtäimellä ja olo oli sen mukainen, huojentunut ja onnellinen. Alla olevat kuvat maaliintulosta on ottanut Aki Pekkanen.

Eeli ja isovanhemmat olivat maalissa onnittelemassa. Kuva: A. Pekkanen

Offroad Finnmark Traktori: Trek Fuel EX 8. Kulki vakaasti kuin höyryjuna. Vajaan viidensadan kilometrin tutustumisajon perusteella täytti paikkansa puhtain paperein. Kuva: A. Pekkanen

Mikon pyörä alkukisan 113 km ja Lauran pyörä lopulle 587 kilometrille. Kuva: A. Pekkanen

Melko freesit maaliintulijat. Valvottuna kuitenkin neljä yötä Finnmarkin upeissa maisemissa. Kuva: A. Pekkanen

Loppusanat

Olen ollut etuoikeutettu päästessäni näkemään poikkeuksellisen hienoja paikkoja, kokemaan reitin varrella äärimmäistä iloa, surua, ahdistusta, onnea. Erityisesti mieleen painui Alta - Kvänang -väli ylänkömaisemineen sekä eeppisenpuoleinen lasku ylängöltä vuonon perukoille. Suuri kiitos kuuluu elämänkumppanille ja tässä kisassa tiimikaverina ajaneelle Lauralle. Teimme matkaa alusta loppuun hyvässä hengessä ja toisiamme tukien. Olen ollut etuoikeutettu myös sen vuoksi, että isovanhemmat pitivät pojasta hyvää huolta koko kisan ajan mahdollistaen jälleen kerran osallistumisen kisaan, jossa pääsee kokemaan jotain sanoin kuvaamatonta ja hieman venyttämään omia rajojaan. Minttu ja Aki toimivat käytännön huoltotoimissa suunnattoman suurena apuna. Kiitokset kuuluvat lisäksi myös tapahtuman huoltopisteillä meitä auttaneille sekä matkamme etenemistä kotikoneilla jännittäneille.

Offroad Finnmark 700km, kisahetki lähestyy

Viikko aikaa starttiin!

Olotila lähentelee samaa kuin joulukalenteria avatessa kahdeksankymmentä luvulla. Tällä kertaa ei avata luukkuja, varsinkaan etukäteen. Sen sijaan viimeisiä harjoituksia viedään loppuun ennen kuin aloitetaan lepäilyt ja siirtymä kohti Pohjois-Norjaa.

Offroad Finnmark: facebook-sivut ja kotisivut.

Kisaohjelma:
28.7. OF 150 km, startti klo 10.00 (paikallista aikaa)
30.7. OF 700 km: women, mix, men adventure, klo 18.00
31.7. OF 700 km: men elite, klo 18.00
2.8. OF 300 km, klo 18.00


Tulospalvelu ja GPS-seuranta (la 28.7. - la 4.8.2018):
- RaceTracker: seuraa kilpailun etenemistä
- Tulospalvelu
- Livelähetys

Mikä kisa?

700 kilometrin kisan osalta tämä on itselleni kolmas kerta. En tarkkaan muista, onko aiemmilla kerroilla tullut läpikäytyä näin paljoa mahdollisia "pahimman varalle" -skenaatioita läpi, mutta ainakin tavaralistat ja huoltokassien sisällöt on analysoitu lähestulkoon germaanisella täsmällisyydellä. Puhumattakaan ajorepun ja runkolaukkujen sisällöstä.

Tällaisessa kisassa fyysinen valmistautuminen on oleellista. Täytyy jaksaa jyhkiä 3+ vuorokautta, muuten ei maaliin pääse. Sitä varten on hikoiltu eri vuodenaikoina eri lämpötiloissa. Väheksyä ei sovi myöskään henkistä lujuutta, jota jokainen kuski tuolle matkalle osallistuessaan tarvitsee. Heikkoja hetkiä tulee väkisinkin, mutta onneksi ne ovat useimmiten ohimeneviä, jos niiden ei anna vallata omaa olotilaa. Jos et usko edellistä kommenttia, voit tehdä helpon kotitestin, jossa ensin valvot kaksi vuorokautta ja sen jälkeen lähdet vuorokaudeksi ajamaan maastopyörällä lenkkiä, jossa vuorottelevat kivikkoiset mäet, avosuot ja näiden lisäksi laitat noin seitsemän kilogramman painosta tavaraa kiinni pyörään sekä ajoreppuun. Näin pääset lähelle olotilaa, joka viimeisellä kolmanneksella odottaa Finnmarkissa. Usko tai älä, tuo kokemus on hieno, vaikka ajaisi ne ensimmäiset kaksi vuorokautta myös!

Valmistautumista isojen harjoituksien ja koekisojen parissa

Uskon, että pienen palan kokemusta saivat tänä keväänä Pinehill Extremellä täysmatkan mukana olleet kuskit. Täysmatkan jälkeen luvassa olisi pieni lepohetki ennen uutta samanlaista, ja edelleen saman setin jälkeen pieni lepohetki ennen kolmatta samanlaista urakkaa. Tuo tapahtuma oli mukavan ajoporukan kanssa ajaessa kiva kokemus, mutta myös hyvä harjoitus Offroadia ajatellen. Tuolta pääset palaamaan vielä toukokuisiin hetkiin: video vuoden 2018 Pinehill-Extremestä.

Toukokuisen vuorokauden ajon lisäksi kesä-heinäkuun taitteessa olen useana vuonna ajanut Tahko Mtb:n pitkän matkan kisan ja tuo on ollut itselleni hyvä mittari siitä, missä mennään Offroadia ajatellen. Tänä vuonna meno tuntui kisassa varsin hyvältä ja varsinkin Tahkon jälkeinen palautuminen on ollut jopa melko nopeaa.

Heinäkuun puolivälissä Seinäjoella ajoin XCM-Cupin osakilpailun eli Cycli XCM:n. Tuolla oli kova helle ja sen myötä kärsin hieman reisikrampeista, mutta muutoin vauhti ja jaksaminen oli lupaavaa Tahkon jäljiltä.

Heinäkuun loppu on harjoittelun puolesta mennyt määrällisesti varsin keveästi, joskin mukaan on mahtunut muutamia lisäpainojen kanssa tehtäviä täsmäharjoituksia, kuten Mustanvuoren kiipeämistä.

Ajonälkää on kasvatettu onnistuneesti maanantaina 30.7. klo 18.00 Norjan aikaa tapahtuvaan lähtölaukaukseen!

Muutamia etukäteisennustuksia ja spekulaatiota kisaan liittyen:

Sää

• Pitkän aikavälin sääennuste näyttää melko hyvältä. Jos toivoa saisi niin 15 C pilvinen sää olisi kisan kannalta parempi kuin hellelukemien kolkuttelu. Joka tapauksessa kuivempaa maastoa on luvassa verrattuna kahteen edellisvuoteen. Räkkä tullee olemaan suurin ongelma.
• Sääennuste näyttää tältä Kautokeinossa (pakollinen 4½ h taukopaikka noin vuorokauden ajon jälkeen) ja Karasjoella (toinen pakollinen tauko noin kahden vuorokauden ajon jälkeen). 

Ajosuoritus

Kerron seuraavassa suuntaa-antavaa arviota kisareitistä. Kartan avaaminen saattaa avata myös alla olevan tekstin lukemista. Muun kisatiedon ohella myös reittikarttaan pääset tutustumaan tästä linkistä.

• Ensimmäinen vuorokausi (231 km / 20-23 h) tulee olemaan enimmäkseen ylänköä. Itselleni länsipuoli reitistä on uutta ja sen vuoksi kartan tutkiskelua tarkempaa analyysia en osaa antaa. Kuitenkin reitin korkeimmat kohdat osuvat tähän tuoden mukanaan varmasti tiukkoja ylä- ja alamäkiä. Esimerkiksi Kvänangenin tauolta startatessa nousumetrejä tulee merenpinnan tasolta kolmen kilometrin ajossa noin 430 m. Luulisi taukojalkojen tuossa kohtaa aukeavan. Tuoreuden vuoksi todennäköisesti helpoimmat kilometrit osuvat ensimmäiselle kolmannekselle.
• Toinen vuorokausi on varsinkin toisen valvottavan yön osalta haaste, mutta pienille nokosille pääsee Karasjoen pakollisella 4½tunnin huoltotauolla 416 kilometrin ajon jälkeen kahden vuorokauden ajon jälkeen. Jos kaikki on edennyt riittävän hyvin, ollaan Karasjoella viimeistään 18.00 keskiviikkona.
• Kolmas vuorokausi on etukäteisarvioni mukaan pahin. Sitä tarjoaa myös kilpailun reitti: Itäisin osa reitistä etenee Karasjoelta Skoganvarriin ja edelleen Skoganvarrista Stabbursdalenin eteläpuolta hipoen kohti Mollisjohkaa. Kaksi varsin pitkää etappia, joiden yhteenlaskettu pituus on 130 km. Pituus ei kerro kaikkea. Järjestäjän arvio ajankulutuksesta noille kahdelle etapille on pidempi kuin Kautokeinosta Karasjoelle edellisen vuorokauden ajossa! Jos seurailet gps-pisteen etenemistä kotisohvalta käsin, voi tässä kohdassa täppä liikkua kartalla verrattain hitaasti. Vaikeimman osion voisi katsoa päättyvän torstaina illalla Suossjärvelle saavuttaessa. En ihmettelisi, jos tuossa kohdassa pidämme pidemmän lepotauon ennen viimeistä satasta.
• Neljäs vuorokausi oletettavasti tarjoaa maaliintulon, ennemmin tai myöhemmin. Viimeinen 106 kilometriä on tuttuakin tutumpaa reittiä Suossjärveltä Jotkaan ja edelleen takaisin Altaan. Tuoreilla jaloilla tuo olisi vauhdikasta, nautittavaa ja näköaloiltaan varsin upeaa maastopyöräilyä. Tällä kertaa se tulee olemaan selviytymistä, kuten tilanne kahdella edelliselläkin 700 kilometrin taipaleella ollut.

Aika näyttää, miten ennakoinnit osuivat kohdilleen.

---

Aiempina vuosina kirjoitettuja kisaraportteja ja muita kokemuksia tapahtumasta voit käydä lukemassa alla olevien linkkien takaa:

• 2016: 700 km
• 2015: 300 km
• 2014: 700 km
• 2013: 300 km 
• 2013: 300 km (Lauran kirjoitus)
• 2012: 300 km osa1
• 2012: 300 km osa2
• 2012: 300 km video

TahkoMtb 2018/240 km

Tapahtuma järjestettiin 20. kerran. Itselleni tämä oli kymmenes.

Kierroksia olen Tahkon ympäri kulkenut kisailumielessä 29. Keskimäärin siis 2,9 kierrosta per tapahtuma. Tänä vuonna matkana oli 240 km, mikä tarkoittaa neljää kierrosta Nilsiäläisissä maisemissa.

Lähtö tapahtui perjantain kääntyessä lauantaihin. Puolilta öin siis. Perjantain olin lähinnä yrittänyt lepäillä ja ottaa rennosti, mutta niin vain taas illan tullen alkoi sellainen hyperaktiivinen olo. Ei oikein meinannut malttaa odottaa starttia.

klo 00.00 pitkän matkan kuskeilla oli sitten matkaanlähdön aika. Oli tainnut jokunen muukin odotella jo kovasti starttia, sen verran kovalla höökillä osa porukasta lähti ajamaan ensimmäisiä kilometrejä. Täytyy todeta, että itsekin hieman keulin ylimääräisiä alkumatkasta ja puisen hiihtosillan ylityksessä meinasi lähteä pyörä alta. Varsinaiset kaatumiset omalta kohdaltani tulivat tosin vasta ennen Kalkkiruukin huoltopistettä olevan alamäen alkumudissa ja toisen kerran sitten samaisen huollon jälkeisissä mutalaskuissa. Kummassakaan tapauksessa ei ollut kyse pahasta kaatumisesta. Pito vain loppui renkaista ja jouduin siirtymään kuskin paikalta hetkellisesti matkustajaksi.

Lähdön aikaan ja tulevana yönä oli pilvisyydestä johtuen varsin pimeää. Valoilla täytyi matkaan lähteä. Kuva: Tarja Kivirinta

Alkumatkan olin taittanut matkaa yhdessä Mäkelän veljesten Jaakon ja Villen sekä Jani Poussun kanssa. Kinahmin jälkimmäisen nousun jälkeen jouduin pudottautumaan kyydistä. Ekan kaatumisen jälkeen lähti rohkeus ajaa märkiä muta- ja juuriosuuksia. Toinen kaatuminen ei ajovauhtia ainakaan aiemmasta nostanut. Niinpä tyydyin ajelemaan omaa vauhtia.

60 ensimmäistä kilometriä olivat menneet aiempia vuosia huomattavasti hitaammin, reilun kolmen ja puolen tunnin aikaan. Pesin pyörän ja tankkasin energiaa huolella ennen toiselle kierrokselle lähtöä.

Toinen kierros meni samaan tapaan tasaisella, joskaan ei millään huikealla kisavauhdilla. Joka tapauksessa pääasia oli, että matka eteni. Kroppakaan ei valitellut, joskaan ei nyt mitään huippulyöntiäkään ollut jaloissa. Muutaman pitkän matkan ajajan (Jari Tarpio, Kalle Ratilainen ja Ville Perälä, jos oikein muistan) kanssa ajoin alkusiirtymiä. Hiljakseen kuitenkin huomasin tekeväni matkaa itsekseni ja puolen välin kohdalla olin aamulla puoli kahdeksan aikaan.

Laura ja Ari olivat vastassa vaihtopaikalla ja itselle tuli siitä erittäin mukavat fiilikset. Jani oli tähän saakka tehnyt matkaa Mäkelän veljesten kanssa, mutta alkanut kärsiä voimansiirron ongelmista. Sramin teltalla olivat laittaneet pyörää lyöntiin. Ja ehdottelin, josko Jani olisi lähtenyt ajelemaan samaa matkaa kolmannelle kierrokselle. Pitkäksi aikaa en kuitenkaan halunnut jäädä odottelemaan pyöräremontin valmistumista, mutta lähdin hiljakseen ajelemaan ja odottelin, että Jani saisi minut kiinni. Näin kävikin jo kierroksen alkupuolella ja jatkoimme tästä seuraavat sata kilometriä samaa matkaa.

Vauhti oli jo tässä vaiheessa hiipunut sellaiseksi, että tiesin sijoituksien olevan melko lailla lukittuja niin eteen kuin taaksekin: kärjessä etenisi omilla vauhdeillaan Matti Tahkola (tämän vuoden 24 h maastopyöräajon Euroopan mestari!) ja seuraavilla sijoilla Pekka Vesanen sekä Jaakko ja Ville. Aki Färm oli joutunut jo aiemmin jättämään leikin kesken. Totesin Janille veikkauksen, että kelistä johtuen 20 kuskia tulee jättämään 240 km leikin kesken. Hieman meni pieleen, sillä lopullinen keskeyttäneiden lukumäärä oli 26. Maaliin päässeitä kuskeja oli 24, joista jokaista voi tässä kohdassa kutsua kovaksi luuksi. Yön kierrokset olivat olosuhteiltaan huomattavasti karummat kuin viimeiset 120 km. Tuuli kuivatti vauhdilla lammikot ja kurakot muutamaa paikkaa lukuunottamatta perjantain rankkasateiden jäljiltä.

Yllä olevista kuvista saa hieman käsitystä perjantain rankkasateiden tuomasta kosteudesta, joka ei lauantain aikana ihan kokonaan ehtinyt kuivua. Kuvat: Jussi Heikkilä

Kolmas kierros meni mukavasti ja leppoisasti ja viimevuotiseen tapaan kierroksen lopulla Sasu Halme tuli vauhdilla ohi Granden loppuvaiheilla. Hän oli 60 km sarjan selkeä voittaja. Tahkolahden kohdilla tulivat vielä 60 km kisan kakkonen Jukka Vastaranta ja 120 km.n kärkikuski Henri Ojala vauhdilla ohi.

Kolmannella ja neljännellä kierroksella ajoimme Janin kanssa yhdessä. Tässä lasketellaan Tahkon loppulaskua. Kuva yllä: Jussi Heikkilä. Kuva alla: Tarja Kivirinta

 

 Kolmas kierros oli ajettu kellon näyttäessä aikaa 11.36. Sarjan kärki oli tullut samaan kohtaan 2 h 12 min aiemmin ja Mäkelät olivat 42 minuuttia edellä.

Neljännen kierroksen alkaessa aloin hieman miettiä omaa, varsin rauhallista vauhtia sijoituksen kannalta. Jokohan sieltä seuraavat alkaisivat tulla takaa rinnalle? Toisaalta matkaa oli kivempi tehdä kaverin kanssa ja sovimme Janin kanssa yhteisajosta ainakin Kalkkiruukin ja Tuulivaaran väliselle siirtymälle saakka. Muutamat  120 km kisan kuskit ohittivat meitä ja tsemppauksia toivoteltiin puolin ja toisin. Kiva fiilis oli ajaa, jos vertaa yön ja aamun kierroksiin!

Tuulivaaran nousuun lähdin ajelemaan hieman vauhdikkaammin ja kuten edellisillä kerroilla, myös nyt ajofiilis nousi sitä myöten, kun loppu alkoi häämöttää. Toki pakko oli pysähtyä juhlistamaan tämänvuotista Tahkon ajoa ja sitämyöten vuorineuvoksen arvonimeä vohvelipalalle Rahasmäen huoltoon. Sen jälkeen lasku Rahasmäen tekninen lasku Granden alkuun ja edelleen nousua loppulaskun serpentiineille.

Maalin saavutin ajassa 15 h 51 min. Sijoitus oli lopulta neljäs, kuten viime vuonna kolmen kierroksen kisassakin. Aika tosin oli vajaat pari tuntia edellisiä 240km ajojani hitaampi, mutta maaliinpääsy oli joka tapauksessa jälleen upea kokemus!

Kiitokset jälleen Tahko Mtb.n järjestäjille ja kanssa-ajajille. Erityiskiitos huoltopisteiden ystävälliselle henkilöstölle joka huoltopaikalla!


Täällä löytyvät tulokset, joista voi kisan kulkua spekuloida.

Vuoden 2019 Pinehill-Extreme!

Niihamasta lähdetään ensi toukokuussa pitkälle lenkille!

Vuoden 2019 Pinehill-Extremen valmistelut ovat jo käynnissä. Lähtöpaikaksi ja tukikohdaksi tulevalle tapahtumalle saatiin sijainniltaan ja miljööltään oivallinen Niihaman maja!

MIKÄ?
Pinehill-Extreme on opastettu maastopyöräajo, jossa ajetaan noin vuorokausi maastossa. Reitille osuu hiekkateitä, polkuja sekä hieman asfalttiakin. Yleisesti reitin teknisyys on kokeneelle maastopyöräilijälle melko helppo, mutta jonkin verran haasteita on kivikoista ja juurakoista haettu etenkin perjantai-illalle. Tällöin ajetaan Itäisen Tampereen teknisesti haastavampaa maastoa, ennen siirtymistä länsipuolen tasaisemmille neulaspoluille.

Ajoryhmät:

- 300 km / 22-24 h tavoiteaika
- 300 km / 24-27 h
- +200 km / 15-17 h
- Perjantain teknisempi ilta-ajo n. 70 km / 6h

Ajankohta:

- 17.-18.5.2019 (pe - la). Äitienpäivän jälkeinen viikonloppu!
- Lähtö perjantai-iltana klo 18.00 (täysmatkat ja pe-ilta-ajo), +200 km lähtö lauantaiaamulla klo 04.00.

Tapahtumakeskus:

- Niihaman maja  (kotisivut), (facebookissa)

- Puitteet niin ajamiselle maastossa kuin tapahtumakeskuksen osalta ovat hienot: Maastopyöräkelpoista baanaa pääsee ajamaan heti. Tapahtumakeskuksella palvelee kanttiini ja ajon jälkeen lauantai-iltana ruokailun jälkeen Pinehill-Extremen käyttöön varattu sauna odottaa pitkän matkan taivaltaneita kuskeja!

Puoli vuotta harjoituksia tehtynä Norjan kisaa varten.

Tämän kesän tähtäin on jälleen vahvasti vuonomaan pohjoisissa osissa. Paikkana Alta, Finnmark ja Norja. Kyseessä henkilökohtaisen kisavälivuoden jälkeen jälleen Offroad Finnmark. Matkana 700 kilometriä. Alla olevasta kuvasta näet kartan ja reitin, joka tämän vuoden osallistujilla on edessä.

Olen hyväksi havainnut riittävän harjoittelun sekä valmistautumisen tapahtumaan. Niinpä harjoittelu on tapahtunut melko vahvasti tämän tapahtuman ehdoilla.

Tulevan Offroad Finnmarkin 700 km.n reitti sekä huoltopisteet välimatkoittain. Kuva: offroadfinnmark.no

Mitä kuluneet päivät, viikot ja kuukaudet ovat sisältäneet? Lähden purkamaan tätä vyyhtiä talven hiihdoista kohti treineriharjoituksia ja alkukesän ajoja.

Talvikausi meni harjoittelun osalta varsin hiihtopainotteisesti, joskin tammi-helmikuun aikana sairastin pitkänsitkeän flunssan ja useampi viikko meni harjoituksellisesti ajatellen harakoille. Joka tapauksessa noin 1500 kilometriä suksilla. Mukaan tuohon lukemaan mahtuvat kolme kuntohiihtotapahtumaa: Kauha-hiihto (60 km/perinteinen), Pirkan reppuhiihto (90 km/ vapaa), Vuokattihiihdon kainuulainen sprintti (50 km/perinteinen + 50 km/ vapaa). Pohjia tämän kesän pyöräilyjä varten sai ladulta siis varsin mukavasti.

Ei pyörittely talveksi kokonaan jäänyt pois ohjelmasta: Marraskuusta huhtikuulle mukana harjoitusohjelmassa oli viikoittaista autotalliharjoittelua treinerillä. Valtaosa omasta maantiepyöräajosta tuleekin paikallaan pyöritellen.

Huhtikuulla ulkopyöräilykausi alkoi toden teolla Pinehill-Extremen reittien tarkastuksella sekä uusien osuuksien kartoituksella. Ajot olivat lähes poikkeuksetta harjoittelua pk 1 ja 2 -alueilla, välillä käväisten aerobisen kynnyksen yläpuolisella alueella. Keho on totutettu vuosien saatossa siihen, että kierroksia ei koneesta irtoa parhaalla tahdollakaan, mutta toisaalta tasainen diisseli pyörii tarvittaessa vuorokaudesta toiseen. Toukokuussa huhtikuun teemaa jatkettiin. Lisäksi itse Pinehill-Extreme -tapahtumassa ajettiin lähes vuorokausi putkeen. Tämä tuo etenkin henkistä harjoitusta ja sitkeyttä tekemiseen.

Alkuvuoden kuukausittaiset harjoitusmäärät ja -kilometrit (pääharjoitustyypit)

- tammikuu 43 h / 411 km (hiihto, treineri)
- helmikuu 37 h / 360 km (hiihto, treineri)
- maaliskuu 49 h / 550 km (hiihto, treineri)
- huhtikuu 61 h / 753 km (treineri, maastopyörä)
- toukokuu 68 h/ 869 km (maastopyörä)

Kesäkuun alun OF700km - simulaatio

Kesäkuun alku ja ensimmäinen lomaviikko alkoi määrällisesti haastavana. Haasteen siihen loi pohjaväsytys sunnuntaina 3.6. järjestetyssä Peurunka400-kisassa Laukaassa. Kisavauhtista maastoajoa 60 kilometrin verran väsytti kehoa, niin kuin sen pitääkin silloin kun kisaa ajetaan! Keli kisassa oli oivallinen ja ehkä siitä johtuen aika viimevuotisesta parani viitisen minuuttia. Kunnon puolesta mennään melko samoissa kuin vuosi sitten. Täällä Garmin-faktaa omasta kisastani.

Peurunka tarjosi mäkien lisäksi myös juoksuhiekkaosuuksia. Kuva: Sanna Laitinen

Vauhdikasta alamäkeä Peurunka400.n maastoista. Kuva: Tarja Kivirinta

Peurungan kisaa seuraavina kolmena päivänä ajoin väsyneessä tilassa "etappityyppisesti" maastopyörällä täydessä erämaavarustuksessa, toisin sanoen painavahko reppu selässä. 

Maanantai 4.6.2018: Ylöjärvi - Ilmajoki

Pääasiassa tieajoa, ajoalustan ollessa hiekka-/soratien ja asfaltin kesken jaolla 65 % 35 %. Toki joitain polkujakin mukana oli, jottei meno liian tylsäksi kävisi. Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä liput liehuivat noin 10 m/s pohjoistuulessa, joka hieman hidasti omaakin matkantekoani. Ajoaika siirtymäpäivälle oli 9 h 15 min ja matkaa tuli karvan alle 180 km. Garminista tarkemmin.

Tiistai 5.6.2018: Ilmajoki - Kankaanpää

Polkuajelua sekä hiekkatietä enimmäkseen: Matka alkoi Ilmajoen Ahonkylästä, josta poikkesin ketunlenkin Joupiskalle Seinäjoelle. Sieltä sitten perinteistä maastoreittiä Santavuorelle Ilkan polkua myötäillen. Kurikassa pidin lyhyen ruokatauon ja jatkoin matkaa Kauhajoelle. Edelleen Nummijärven kautta Kauhanevan ja Pohjankankaan kansallispuistojen kautta Karvialle, josta reilun 30 kilometrin asfalttisiirtymä Kankaanpään kuntoutuskeskukseen. Sen kummempaa kuntoutusta en tarvinnut, mutta oivallinen hotelliyö aamiaisineen maistui makealle. Ajoaikaa tälle päivälle kertyi 10 h 22 min ja matkaa 172 km. Garminista lisää faktaa.

Santavuorella, näkötornin juurella.

Keskiviikko 6.6.2018: Kankaanpää - Ylöjärvi

Kankaanpäästä lähdin seuraamaan Pirkan hiihdon uraa. Edellisten päivien ajo tuntui kehossa ja repun paino berberissä, joten otin teknisesti helpotetun version alkuperäissuunnitelmiin verrattuna. Kaikkiaan tämäkin päivä eteni varsin ok aiempien päivien kuormitukseen peilattuna. Ajoaika tälle päivälle 5 h 21 min ja matkaa 90 km (Garmin). Seuraavat päivät saikin ottaa palauttelun kannalta ennen sunnuntaina koittavaa Pirkan pyöräilyä.

Sunnuntai 10.6.2018: Pirkan pyöräily

Tänä vuonna olin apuveturina 34 km/h -ryhmässä. Viime vuonna Pirkka jäi väliin samaan aikaan Alpeilla ajetun Alpen-Tour -etappiajon vuoksi. Edellisvuodet olivat Pirkassa menneet 36km/h -ryhmässä kapteenina ja apuveturina, mutta tänä vuonna en harjoituksellisten kuormitusten vuoksi uskaltanut lähteä niin vauhdikkaaseen menoon. Toisaalta 34 km/h -ryhmässä pääsin kokemaan tänä vuonna ekstrapitkän lenkin, ryhmämme reitin käväistessä Parkanossa ennen kuin Kurussa palattiin takaisin normaalille Pirkan lenkille. Jaloissa oli tuntemuksia alkuviikon lenkeistä ja kisasta, mutta kaikkiaan oli hyvä tunne pyöräillä (varsinkin ilman reppua). Myös tästä ajosta Garminissa tarkemmin!

Kesäkuu alkoi Offroad Finnmarkia simuloivilla harjoituksilla. Matkaa kisan ja neljän harjoituksen myötä kertyi 780 kilometriä ja harjoitusaikaa 38 tuntia. Tästä eteenpäin tehdään normaalimpia harjoituksia, joskin vielä ensi viikonloppuna Jukolan viestissä rymytään yötä myöten Hollolan metsissä!