Laajavuori XCM & Jukolan viesti

Huikea viikonloppu on nyt takana.

Lauantaina 15.6. klo 12.05 starttasi Jyväskylän maisemissa maastopyöräilyn maratonsarjan toinen osakilpailu Laajavuori xcm. Kuten etukäteen ounasteltiinkin, tarjosi kilpa useiden ylä- ja alamäkien lisäksi suuren määrän mutarallia reitin notkopaikoissa.

Laajavuoren kisaan oli jälleen saapunut mukavasti maastopyöräilijöitä. Alakuvassa seurakaverit Aki (vas.) ja Arttu. Kuvat: J Härkönen

Ensimmäinen kierros kulki melko mukavalla tahdilla. Tuttuun tapaan ylämäissä jalkoja hapotti sopivassa määrin, mutta alamäkiin sai painaa singletrackiä sydämensä kyllyydestä. Tällaista voi maastopyöräily parhaimmillaan olla. Loppukierroksen mutaosuuksilla voimansiirto keräsi osansa. Tämä vaikutti siihen, ettei etenkään etuvaihtajaa halunnut juuri käyttää. Pääasiassa matkalla pärjäsikin keskimmäisellä 32 piikkisellä. Tulipa mieleeni, että tälle radalle sopisi hyvin yhden eturattaan XX1-voimansiirto, jota kyllä muutama ajokaveri myöhemmin maalialueella kehuikin kovasti.

Otos Laajavuoren kisalle tyypillisestä alustasta. Pitkää ja vauhdikasta laskua. (Kuva: J Solja)

Ensimmäinen kierros takana. Vielä paitakin on puhdas. (Kuva: K Kekola)

Toiselle kierrokselle lähtiessä mietin, kannattaisiko voimansiirto nopeasti pestä ennen kisan jatkamista, ettei tulisi ylimääräisiä ongelmia reitin varrella. Viime vuoden Tahkon kisassa onnistuin mudasta johtuen katkaisemaan ketjut. Jatkoin kuitenkin matkaa pesupuuhien jäädessä odottamaan tulevaisuutta. Riski tuli otettua, mutta hyvin näyttivät ketjut ja rattaat toimivan. Toisen kierroksen ajoin hyvissä voimissa osana neljän ajajan porukkaa, eikä suurta tarvetta ohituksille ollut. Kierroksen loppupuolella oli muutamia mutaisempia pätkiä, joissa edessä menevät ajoivat tarkasti pahimpia paikkoja vältellen. Itse päädyin ajamaan suorinta reittiä sopivalla alkuvauhdilla. Tämä vei pyörää mukavasti pahimpien kohtien yli. Yhdessä kohdassa tosin mudan alta paljastui pari korkeampaa kohtaa, joista ensimmäiseen vauhti tyssäsi hieman ja toisessa rengas tökkäsi sitten sen verran, että tuloksena oli tyylipuhdas otb ja perään pesäpallotyyppinen syöksy suoraan pehmeään mutaan. Alastulo oli hyvin pehmeä, jopa mukava. Ajopaita tosin vaihtoi tässä kohtaa värinsä keltaisesta ruskeaksi. Yleensä tällaisen kaatumisen jälkeen ensireaktio on katsoa, huomasiko kukaan. Nyt tätä ongelmaa ei ollut, sillä takana ajoi useampi kisaaja ja paikalla oli myös katsojia. Tulipa tarjottua kaikille viihdettä koko rahan edestä.

Viimeisen kierroksen loppuvaiheilla. (Kuva: O Jussila)

Maalisuoralla. Loppuaika karvan verran alle 3 tuntia. (Kuva: J Härkönen)

 

Kolmas kierros meni omaan tahtiin ajellen, kun muut toisella kierroksella ajoryhmässä mukana olleet jäivät vauhdista. Toisaalta matka edellä meneviin oli kasvanut sen verran suureksi, etten myöskään onnistunut enää kovin montaa kuskia ohittamaan ennen kuin ihan loppukierroksella. Krampeista ei tarvinnut matkan aikana kärsiä. Tämä oli poikkeuksellista tämän vuoden aiempiin kilpailuihin verrattuna. Maaliin pääsin lopulta hieman alle kolmessa tunnissa. Sijoitus miesten yleisessä sarjassa oli 32. Maaliin sarjassa ajoi yhteensä 85 kuskia ja 24 joutui jättämään leikin syystä tai toisesta kesken.

Maalissa. Pyörä ja kuski ehti hieman likaantua 60 km:n matkan aikana.

Laajavuori toimi hyvänä viimeistelykisana Tahkoa ajatellen, ja itselle jäi hyvä maku ajamisesta. Kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti, joskin suihku- ja pyöränpesujonot olivat ilmeisesti suuren osallistujamäärän takia melko pitkät.

Jukolan viesti. Jyväskylästä matka jatkui seuraavalle pelipaikalle, Jämsänkoskelle. Luvassa oli siis samalle vuorokaudelle vielä toinen kilpailu, Jukolan viesti. Omassa joukkueessani Eränaali 1:ssä olin lupautunut pitkälle yöosuudelle. Vein siis viestiä seitsenosuuksisessa kisassa kolmantena.

Jukola tapahtumana hakee Suomen mittakaavassa vertaistaan, olihan paikalla kisaan osallistuvien lisäksi tukku kannustusjoukkoja ja muuten toimintaan osallistuvia. Yhteensä ihmisiä oli näissä karkeloissa varovasti arvioiden 30 000 – 40 000. Paikalle saavuin sopivasti Venlojen viestin loppuvaiheilla, ja pääsin näkemään Lauran maaliintulon Venlojen ankkuriosuudelta. Tämän jälkeen kiertelimme muutaman tunnin ajan alueella tutustuen mm. urheilukauppojen ja ruokapaikkojen tarjontaan.

Pari hilpeää pihkaniskaa lähtöä seuraamassa.

Ja muitakin Jukolan tapahtumien seuraajia.

Jukolan massastartti on televisiosta katsottuna mahtava näky ja sitä se oli myös paikanpäällä. Ensimmäisen osuuden kärkikahinoita sekä joukkueemme avaajan etenemistä seurailtiin porukalla jättiscreeniltä sekä netin tulospalvelusta. Noin yhden aikoihin ajattelin käydä torkahtamassa hetkisen ennen omaa urakkaani. Vajaat puoli tuntia ehdin loikoilla makuupussissa, kunnes molempiin etureisiin iski massiiviset krampit. Tämän jälkeen ei tarvinnut miettiäkään makuullaolemista. Kävellessä sain jalkoja hieman avattua, mutta kyllähän tuo aiempi pyöräkisa antoi jonkinlaisia viitteitä väsyneistä jaloista.

Lähdin seurailemaan toista osuutta lähtöalueelle. Osa joukkueista oli jo siirtynyt kolmososuudelle ja kärkijoukkueet neljännelle. Katsojia alueella oli aamukolmen aikoihin vielä todella paljon. Omistautunutta suunnistuskansaa.

Aamupuuron jälkeen lähdin vaihtoalueelle verryttelemään aavistuksen kankeita jalkoja sekä pääkoppaa. Joukkueemme toisen osuuden viestinviejä Juhani saapui vaihtoon hieman neljän jälkeen, jolloin oma osuuteni pääsi vihdoin alkamaan. Tätä hetkeä on koko alkukesä tullut jännitettyä...

Osuus alkoi hieman hapuillen, ja ensimmäiset viisi rastia menivät, kuinka sen nyt kauniisti muotoilisi, ailahtelevasti. Onneksi pitkällä yöosuudella rastit eivät lopu kesken, joten aikaa oman suorituksen parantamiseen olisi riittävästi. Pääasia on, ettei liikoja hötkyile, vaan yrittää pitää karttasijainnin selkeänä mielessä, vaikka tuhansien muiden tamppaamat polut vetivät vauhtia kovasti kartanlukutaitojani suuremmaksi. Ratamestarit olivat rakentaneet reitin siten, että pitkiä rastivälejä seurasi useamman lyhyen rastivälin rypäs. Tämä rytmitti matkantekoa ja kartalla pysyi alun jälkeen jopa hyvin. Puolen välin jälkeen alkoi tulla miehiä rytinällä ohi vasenta ja oikeaa kaistaa. Tämä tarkoitti sitä, että kärkijoukkueiden ankkurit olivat matkassa suunnilleen samoilla kohdilla. Ei voi kuin ihmetellä, miten suossa ja metsäryteiköissä ihminen kykenee juoksemaan noin hurjaa vauhtia. Iso kunnioitus täältä lajin taitajille!

Oman osuuteni sain päätökseen ajassa 2h 43min. Viimeisen rastin leimauksessa kuulin tutun kannustusjoukon hurraavan suoritukselleni. Tätä voi suunnistus parhaimmillaan olla. Myöhemmin muiden suunnistajien maaliintuloa seuratessani huomasin kilpailijoiden leveän hymyn. Todennäköisesti näky omalla kohdallani oli samankaltainen. Osa jaksoi ottaa vielä loppuspurtin maalirastille, jotkut taas joutuivat nilkuttamaan joko nilkan pyörähtämisen tai kramppien vuoksi. Silti varmasti suurin osa osallistujista oli ylittänyt itsensä matkalla ja tunne maalissa oli sen mukainen.

Joukkueemme suoriutui urakastaan kunniakkaasti - lähtökohtiin nähden jopa hyvin. Etenkin ankkuriosuudella ollut Hannu äityi paikoin jopa hurjaan vauhtiin nostaen sijoitustamme vielä roimasti.

Tapahtuma tarjoaa erinomaisia jälkispekuloinnin mahdollisuuksia, kuten kunnon suunnistuskilpailun tuleekin. Seuraavassa vielä muutamia mielenkiintoisia linkkejä:

Jukolan tulokset täältä. 

Kärkijoukkueiden GPS-seurantaa täältä.

Eränaali 1 tulokset osuuksittain täältä.