Melkein kuukausi edellisestä päivityksestä. Ei sillä, ettei
pyöräilyn saralta olisi kirjoitettavaa tullut, pikemminkin aika
kirjoitustouhuihin on ollut kortilla. Lieneekö syy sitten tuossa nimenomaisessa
pyöräilyn harrastamisessa.
Aloitetaan neljän tapahtuman muistelot takaperoisesti eilen
järjestetystä Pirkan pyöräilystä. Onhan se tällä hetkellä parhaiten vielä tässä
rakoilevassa muistissa.
Vuoden 2013 Pirkan pyöräily (linkki tapahtumasivuille) aiheutti edellisenä päivänä hieman harmaannusta hiuksiin, sillä matkalle oli parin
tunnin ajon jälkeen luvassa ajoittaisia vesisateita. Toisin kuitenkin kävi,
sillä aurinko paistoi koko päivän iloisesti pyöräilevää kansanosaa tervehtien.
Mainittakoon tähän kohtaan, että Viljakkala – Ylöjärvi -välillä tervehdyksen
tarjosivat myös kaksi autoilijaa, jotka tööttäsivät ts. soittivat
torvifanfaaria parijonomme takana melko aktiivisesti. Oletan, että kannustivat omalla
tavallaan meitä jatkaman hyväksi valitulla tiellämme kohti terveellisiä
elämäntapoja ja vieläkin parempaa kuntoa. (Joku voisi ajatella, että autoilijat
olivat pyöräilyllisesti huonolla asenteella liikenteessä, mutta itsehän en
positiivisuuteen kallistuvana ihmisenä moista usko…) Torvensoitto jatkui myös
ohitustilanteen ajan, ja huomasin molempien autoilijoiden kannustavan meitä lisäksi
nyrkkiä heiluttaen. Upeaa liikuntakulttuuria Pirkanmaalaisissa
maaseutumaisemissa. Vakavasti puhuen, muutamassa kohdassa autot tulivat ohi
keltaisen sulkuviivan ollessa jatkuva molempiin suuntiin. En tiedä onko tämä sitä
extremen hakemista myös heiltä. Joka tapauksessa tyhmää liikenneturvallisuuden
vaarantamista.
Lauran kanssa odottelemassa lähtöhetkeä. (Kuva: M. Lampila) |
34 keskinopeusryhmä odottaa lupaa lähteä 217km:n matkalle. (Kuva: M. Lampila) |
Se oli tämän raportin päivittelyosuus ja seuraavaksi itse
tapahtumiin. Pirkan pyöräilyn koko lenkille lähti tänä vuonna Aamulehden mukaan
yli 500 polkijaa. Alussa lähtivät liikkeelle nopeusryhmät nopeimmasta 36km/h -keskinopeusryhmästä
alkaen. Meidän ryhmän (34 km/h)
vuoro tuli toisena. En ollut ehtinyt tänäkään vuonna ilmoittautua vetomieheksi,
kuten moni muu Kanuuna. Silti tuppauduin vetoavuksi Esan kipparoimaan
porukkaan. Esan mukana tuli jo aiemmin Mallorcalla ajettua maantietä ja tämä
oli suurin syy, että ilmoittauduin tähän ryhmään mukaan. Homma oli noin 40
henkilön ajoporukassa hyvin hallinnassa. Alussa parikymmentä kilometriä vedettiin
kuuden hengen Kanuunajoukolla telaketjua muiden ryhmäläisten rullaillessa
aurinkokannella. (Aurinkokannella siis tarkoitetaan ajoryhmässä paikkaa, jossa
saa parhaan mahdollisen peesiavun.) Nokialle saavuttaessa vetoryhmää
kasvatettiin hiljakseen suuremmaksi. Parhaimmillaan vetoon osallistui varmaan
noin parikymmentä pyöräilijää.
Edessä ajaneen näkökulmasta voin todeta menon
olleen koko matkan ajan sujuvaa ja mistään vaaratilanteista en meidän ryhmän
osalta kuullut. Aavistuksen hitaammassa vetoryhmässä oli kuuleman mukaan
tapahtunut pari valitettavaa kaatumistilannetta, johtuen ylämäkiin lähdöistä.
Väkisinkin usean kymmenen ajajan letkassa tapahtuu haitariliikettä etenkin
letkan perällä. Edellä menevien tulisikin pitää hyvä vauhti myös ylämäkiin
lähdöissä, ettei takaa ajeta ”vanhalla vauhdilla” päälle. Onneksi kummassakaan
em. kaatumistapauksissa ei henkisiä vammoja suurempaa tapahtunut. Tätä
vauhdikkaasti ylämäkeen -tyyppistä taktiikkaa koitin omilla vetovuoroilla
toteuttaa. Toivottavasti siitä oli hyötyä myös jonon hännillä.
Taukoja ryhmä piti 217 km:n matkalla kaksi. Ensimmäinen (63 kilometrin kohdalla)
Kehäkukassa ja toinen Muroleen koululla (158
km). Tauot riittivät hyvin juomapullojen täydennykseen
ja edellisten juomien poistoon. Maaliin saavuimme ajankohtana, jota en tiedä,
kuitenkin niin, että keskinopeus ryhmässämme oli ajokaverin kertomana 34,9 km/h. Speksien mukaan siis
mentiin.
Kokonaisuudessaan Pirkanpyöräilypäivä oli onnistunut
pyöräilypäivä. Matka ajomittariin siirtymineen tuli 244 km ja nousuakin mukavat pari
kilometriä.
Sunnuntain Garmintiedot täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti