Kirjoitan tätä ensimmäistä blogia toukokuisen keskiviikkoillan ratoksi. Itse asiassa tämän tekstin piti olla eetterissä jo talven aikana, ainakin silloisten suunnitelmieni mukaan. No nyt on pää avattu, joten täältä pesee.

Tarkoituksenani on kertoa hieman ajatuksiani pääasiassa pyöräilystä, toisaalta saattaahan sitä joskus eksyä aiheesta hieman kauemmaksikin. Tulevissa teksteissä - joita aikataulun salliessa toivottavasti onnistun kertomaan vähintään viikottain - valotan edellä mainitun lisäksi myös valmistautumistani kahteen tulevan kesän maastopyöräilytapahtumaan. Nämä tapahtumat ovat TahkoMtb240 kesä-heinäkuun taitteessa sekä FinnmarkOffroad heinäkuun lopulla. Tarkemmin näistä tapahtumista ja niihin valmistautumisesta kerron lisää myöhemmin... Klikkaamalla kuitenkin saat jo nyt jotain kuvaa tapahtumista!
TahkoMtb
Offroadfinnmark (300km), Alta, Norway

Maastokuskina lienen hieman alan valtavirrasta poikkeava tapaus, sillä olin vasta tänään ensimmäistä kertaa varsinaisen työvälineen selässä sitten viime vuoden. Sallittakoon tämä harrastelijalle.. Talven liikunnat koostuivat hiihtolenkeistä sekä siististä sisäharjoittelusta, jossa lähimpänä pyöräilyä lienee sisäpyöräilytreenit sekä niiden ohjaaminen. Toisaalta maantiellä kilometrejä on jo kertynyt tälle keväälle mukavasti hieman yli 1500 km. Tästä on hyvä siirtyä talviharjoittelun ja maantierullailun jälkeen itse asiaan, poluille.

Mikä sitten saa raavaan miehen liikkumaan sukkahousuihin sonnustautuneena pitkin Pirkanmaalaisia, joskus jopa muitakin polkuja? Hyvä kysymys. Ensimmäisenä tulee mieleen, että polkuja ajaessa mahdollisimman pieni väestönosa huomaa tämän raavaan miehen sukkahousuissaan (ja vielä pienempi todennäköisyys, että näistä vastaantulijoista joku saattaisi olla tuttu...) Vakavammin, jopa tutusta maastosta löytyy oikeastaan jokaiselle lenkille uusia haasteita. Kivikkojen ja juurakkojen päihittäminen jalkautumatta on yksi näistä haasteista. Saattaahan siinä sivussa kuntokin hieman kohentua. Vaikka pyöräily muiden kestävyyslajien ohella koetaan usein melko yksinäiseksi puurtamiseksi, on Tampereen alueella hyvät mahdollisuudet lenkkeillä myös porukassa. Olen jäsenenä Kaupin Kanuunat -nimisessä pyöräilyseurassa. Seuran lähes 500 jäsentä on joukko, josta on löytynyt useita treenikavereita. Kotoisten reittien lisäksi porukan mukana on päässyt liikkumaan myös muissa maisemissa. Esimerkkeinä ulkomaisista paikoista mainittakoon Pohjois-Norjan upeat maastoreitit ja maantiepyöräily Mallorcan maaseuduilla ja vuoristossa.

Mikä taas saa vapaaehtoisesti lähtemään pyöräilytapahtumissa suorituksiin, joissa ei ole tarkemmin ajateltuna mitään järkeä? Silloin tällöin asiaa joutuu itsekin miettimään. Ehkäpä tärkeimpänä tekijänä on ajatus omien rajojen testaamisesta. Alkuun nämä rajat tulivat vastaan parin tunnin kohdalla. Sittemmin uskaltauduin TahkoMtb.n 60 kilometrille, jossa matkaan kului aikaa neljä ja puoli tuntia. Tulevana kesänä tuskin tulen selviämään esimerkiksi Finnmarkin maastoista yhden vuorokauden aikana, vaikka vauhti ei oleellisesti olisikaan hidastunut.

Tässä avaus blogisarjalle. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Keep on rolling!