Parhaimmillaan pyöräillessä matka taittuu luonnon ääniä ja omaa hengästymistä kuunnellessa. Porukkalenkeillä myös ajatusten vaihto tuo virikkeitä kuuloaistille.
Jatkuvasti tulee kuitenkin olla tietoinen ulkoisesta maailmasta. Maantiellä suurimpana
vaarana lienee liikenne. Kertakosketus auton kanssa johtaa pahimmassa
tapauksessa sananmukaisesti lopputulokseen. Maastossa otteen herpaantuminen voi
tarkoittaa ainakin loukkaantumiseen johtavaa virhettä. Yhden tällaisen herpaantumisen
koin vuoden 2009 Tahkon ajossa, kun viisi kilometriä ennen maalia tein pitkän
teknisen laskun päätteeksi tyylipuhtaan OTB:n. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon,
tämän olevan maastopyöräsanastoa, tarkoittaen sarvien yli etenemistä ilman
pyörää (Over the Bar). Laskeutumisalusta sattui sillä kohdalla olla pehmeää
kangasmaastoa ja huolimatta kasvojen iskeytymisestä tonttiin selviydyin melko
vähäisin vammoin, kun ainoastaan yhtä oikean käden luista oikaistiin K-piikillä
suoraksi kisan jälkeen. Enemmän silloin harmitti lähes parin kuukauden
mittainen pakkolepo pyöräilystä. Taisin kyllä ajaa käsi kipsissä Jyväskylästä
Tampereelle muuton yhteydessä pyöräillen, että sai liikoja höyryjä purkaa
polkimiin. Ja kyllä, tavarat kulkivat autolla, sitähän sä kysyit!
 |
| Alkuasetelmat tyylikkäälle OTB:lle. Kuvan lähde: MoabActionShots.com |
Kun saavuttaa
riittävän väsymystilan, niin ajatukset saattavat vaellella sfääreissä, joiden sisältöä ei
itsekään oikein saavuta. Tällöin täytyy jotenkin arvioida omaa skarppina oloa.
Fillarifoorumilta tuli kokeneemman jäsenen vinkki laskea saksaksi alaspäin 10,
9,…, 2, 1. (Lienee oleellista ainakin osata saksaa sen verran, että osaa laskea
yhdestä kymmeneen…) Tätä täytynee testata tositoimissa sitten, kun sellainen
hetki tulee. Viime vuonna Tahkolla noin 140 kilometrin kohdalla – 40 kilometriä ennen maalia –
tuli varsin tutulla reitillä ajettua pari kilometriä ohi eräästä
käännöspisteestä. Ainakaan edellisillä kierroksilla sillä kohtaa ei lehmiä laiduntanut... Tämän jälkeen piti tsempata, ettei samanlaisia herpaantumisia
tulisi ainakaan teknisemmillä laskuosuuksilla. Siis niillä kohdin, jossa jonain
vuonna katkesi luu. Hyvinhän loppumatka kuitenkin meni. Maali kuitenkin saavutettiin
ehjin nahoin ja mieli oli korkealla.
Tähän loppuun
vielä yksi OTB, jonka rinnalla oma lento tuntuu jääneen melko vajavaiseksi,
onneksi. Videon kuski selvisi hengissä, vaikka mielen tyhjennys olikin
onnistunut niin hyvin, ettei hommassa kyllä ollut järjen hiventä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti