Järjestyksessään toinen ultrapituinen reissu järjestettiin
osana varsinaista Tour de Tampere -tapahtumaa.
Osallistujia varsinaisessa TdT:ssä kirkkopyöräily mukaan
lukien oli arvioiden mukaan noin 450, varsin kunnioitettava määrä. Toinen
varsin kunnioitettava tosiasia oli yhdeksän osallistujan ja neljän oppaan lähteminen
maastomatkalle, jonka kesto tulisi olemaan 23 tuntia ja jonka aikana
ajettaisiin Pirkanmaalaisia polkuja yli kolmensadan kilometrin edestä. Vaikka
melko tarkkojakin etukäteissuunnitelmia reitistä ja siihen käytettävissä
olevasta ajasta on tehty, saattaisivat odottamattomat ongelmat esimerkiksi
pyörän tekniikan kanssa aiheuttaa muutoksia reitin toteutukseen.
 |
| Ajajat vasemmalta: Ari, Johanna, Hannu, Pasi, Kari, Mikko, Niko, Jarno, Janne, Laura, Tero, Juha ja Esa. (Kuva: Minttu Petäjämäki) |
Lähtöselvitysten ja huoltoauton pakkaamisen jälkeen 13
ajajan ryhmä lähti matkaan iltaseitsemältä kohti auringonlaskua. Siirtymän
jälkeen ensimmäiset varsinaiset metsäajot odottivat Nokialla Sarpatin,
Kankaantaan sekä Koukkujärven ympäristössä. Viime vuoteen verrattuna
matka-aikaa oli lisätty yhdellä tunnilla ja se aika käytettiin tehokkaasti
hyväksi kiertämällä Nokian polkuja. Tosin ihan perinteisiä takakallioita ei
tällä lenkillä ehditty testata.
Nokialta matka jatkui kohti Ylöjärveä. Teivaalanharjun
maisemista lähdimme seurailemaan Pirkan hiihdon uraa, poimien uran molemmilta
puolilta maastopyöräilyllisesti hyväksi havaittuja polkuja. Keskimäärin reitin
tekninen vaativuus oli helppo. Polut etenkin Kyröskosken ja Jämin välillä muodostuivat
nopeakulkuisista ja varsin nautittavista kangaspoluista. Vuorokaudenajasta
johtuen näitä polkuja päästiin ajamaan sekä pimeässä että valoisaan aikaan.
 |
| Vatulantiellä hieman ennen aamuneljää. (Kuva: Mikko Petäjämäki) |
Yöhuollot hoituivat huoltoautosta löytyvien varustelaukkujen
sekä kevyen välipalan ansiosta hyvin. Näin jälkikäteen oli jopa hyvä, että
huolloissa ei yöaikana käyty sisätiloissa. Täten ajajien valmius jatkaa matkaa
tauon jälkeen pysyi paljon parempana. Ensimmäiseen huoltoon sisätiloissa
pääsimme puoli kuudelta aamulla Hämeenkyrössä. Buffetaamiainen sekä lämpimät
tilat aiheuttivat salakavalasti raukeudentunteen, joka tovin seurasi mukana
etapilla kohti Sasia.
Sasiin ja edelleen Pinsiöön vievä reitti koostui pääosaltaan
helposta alustasta, joka toisaalta oli näihin leveysasteisiin nähden varsin
mäkinen. Varsinaisen polkuajon makuun pääsimme sitten Työläjärvenkankaan
maastoista. Polku jatkui melko yhtenäisenä aina Mustavuoren rinteille saakka. Alkulenkistä
oli tässä vaiheessa jäljellä enää siirtymä Pirkkahallille, jossa matkamittarin
lukema osoitti 191 ajettua kilometriä.
 |
| Aamuauringon paisteessa Mustavuoren huipulla. (Kuva: Mikko Petäjämäki) |
Kellon osoittaessa aikaa 9.45 poikkesimme TdT:n
lähtöpaikalla, jossa ryhmät olivat valmistautumassa lähtöön. Kunniakierros
sisällä yu-kentällä, jonka jälkeen kutsui tauko virallisella huoltopisteellä
R-Techissä. Huoltopiste oli laittanut parasta pöytään ja pyöriä huollettiin
samoin hyvällä tekemisellä. Kiitokset vielä tätäkin kautta, R-Tech!
Toisen kierroksen matka alkoi ajolla Vuoreksen läpi kohti
Pirkan Hölkän uraa. Alkuun jälleen helppoa polkua ja siirtymää, ennen kuin
päästiin teknisemmille osuuksille Savontien molemmin puolin. Vaikka matkaa oli
taitettu jo pitkä tovi, ryhmän ajajat pitivät yllä hyvää ja tasaista vauhtia.
Muutenkin ryhmän vauhti koko reitin ajan pysyi juoheana, ei mitään
kisatykitystä, muttei toisaalta myöskään turhia taukoja. Huomasi, että
kokeneita matkantekijöitä olivat tämänkin vuoden Extremeläiset. Hienoa työtä
kaikilta kuskeilta!
Valkeakoskella olimme hieman puolenpäivän jälkeen. Tauko
paikallisessa kahvilassa, sekä repputäydennyksiä ja pyörän huoltoa. Uutta
polkua oli kartoitettu tämän vuoden reitille ja seuraavana sitä olikin luvassa,
kun kiersimme Lotilanjärven kierroksen. Edelleen matka jatkui Korkeakankaan
hiihtokeskukselle, jossa kuuleman mukaan täytyy ottaa joka kerta yhteiskuva,
kun Roinetta kierretään. Kuva otettiinkin, mutta se on hukassa...
Matka eteni mukavasti, mutta hieman nopeammin eteni aika.
Äimälässä jouduttiin tekemään harmillinen ratkaisu jättää Lahdentien
itäpuolinen polkuosuus väliin. Niinpä suuntasimme lyhempää reittiä Aapiskukkoon
pikahuollolle ja edelleen kohti Vehoniemeä. Upeat polkuverkostot Pälkäneeltä
Kangasalle ja edelleen Kaukajärvelle ovat Tamperelaisen maastopyöräilyn
klassikkoja, joten tänäkin vuonna ne käytiin läpi. Väsymys 22 tunnin ajon
jälkeen alkoi olla jo tosiasia, joten teknisimmillä osuuksilla sai todella
keskittyä pyörän käsittelyyn. Jälleen hatunnosto koko joukolle siitä, kuinka
hyvin reitti vietiin yhdessä loppuun saakka.
Loppumatka Kaukajärveltä Pirkkahallille edettiin siirtymiä
pitkin fiilistellen kaikkea sitä, mitä matkalla oli koettu. Matkan loputtua oma
pyörälaitteeni näytti edetyksi matkaksi 302 kilometriä ja nousuakin oli
kertynyt päälle kolmen kilometrin. Hieno oli reissu tänäkin vuonna ja siitä
kiitos kuuluu osallistujille ja huoltoporukalle!
TdT-Extremen
reitti löytyy tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti