Vuoden 2014 TahkoMtb 240km

Jälleen oli Tahkolahden rannalle saapunut koko joukko maastopyöräilyn ystäviä.Oli siis TahkoMtb vuosimallia 2014

Alla kisaraportti omasta menosta, kronologisessa järjestyksessä. Raportti on pitkä, joten kiireisemmät voivat katsoa lyhennetyn version Garmin datasta täältä.

perjantai-ilta: Jännitys

Alkuillasta koitan ottaa pienet torkut, mutta haaveeksi jää. Tähän ei näytä tottuvan. Pari vuotta aiemmin olin ensimmäistä kertaa neljän kierroksen kisassa mukana ja muistakin pidemmistä maastoajoista on jo jonkin verran kertynyt kokemusta. Silti kuulen sydämen jyskytyksen MP3-soittimen läpi sängyllä maatessani.

Iltakymmenen aikoihin syön hyvin varhaisen aamupuuron, jutustelen hetken mökissä ystävien kanssa ja lähden hölkkäilemään kroppaa hereille. Sen jälkeen suihku ja ajokamat ylle. Kohta pääsee matkaan, mikä onkin huomattavasti helpompi asia odotteluun verrattuna.

Varttia vaille kaksitoista lähtöalueelle. Lähtöpaikalla oli yö- ja pitkänmatkan pyöräilijöiden lisäksi ilahduttavan paljon kannustajia saattamassa ajajat matkaan. Suuri osa pitkämatkalaisista oli viime vuoden lähdöstä tuttuja kasvoja. Mielenkiintoisena lisänä pitkän matkan ajajajoukossa oli Skinsin maastomaestro Simo Sohkanen.

Lähtökarsinan edustalla kuuluttaja päätti ottaa selfien. Kuva: Kaisa Kekola.

1. kierros: Vauhtia ja janontunnetta.

Puoliyö ja startti. Matkaan lähdetään melko vauhdikkaasti. En uskonut, että vauhdinpitäjiä liiaksi löytyisi avauskierrokselle. Toisaalta yöpyöräilyä oli ajamassa aikoinaan Tahkon 120km:n voittanut Paavo Hiltunen, joka oli ripeällä jalalla liikkeellä. Siinä sitten letkassa edettiin pitkänmatkalaiset perässä. Hiekkatielaskussa 25km:n reitin erkanemisen jälkeen oli Garmin näyttänyt lukemaa 58,4 km/h. Aika jännää iltahämärässä, kapeahkolla soratiellä vetää jonon mukana tuota vauhtia, kun tietää että hieman yli 230 kilometriä olisi vielä jaksettavana.

Matkaa jatkettiin odottavissa tunnelmissa Muorinmäen juurelta kohti Kinahmin ensimmäistä polkua. Pitkänä näytti jono edelleen olevan takana. Edessä ajoivat Simo, Tahkon moninkertainen mestari Tiimo Tönisson, pari yöpyöräilijää, ja maastomaratontykit Kare Eskola Korson Kaiusta ja Iiro Sairanen Imatralta. Kinahmin päällä, metsäpolkujen alkaessa jono oli jo venynyt niin että eteen oli matkaa jo 50 metriä. Eskolan huollon kohdalla nappasin edellä menevät kiinni ja jatkoimme neljästään matkaa. Sohkasen Simon vauhdissa ei kukaan Kinahmi ykkösen laskuissa ollut pysynyt.

Matka sujui joutuisaa vauhtia ja oma meno tuntui hyvältä kova vauhti huomioiden. Rahasmäen kohdilla geelin jälkeen alkoivat krampit napsia reisissä. Väliaikaista helpotusta tuohon sai juomalla reilummin. Kramppitiheys kasvoi, ja juomaa kului. Toisaalta krampit eivät tulleet yllätyksenä, sillä kuljin tällä hetkellä joukossa, jossa muut ovat XCM -cupissa ajaneet kisa toisensa jälkeen 15-30 minuuttia kovempia aikoja kuin minä. Onneksi vesi elektrolyyttitabletilla maustettuna toimi ensihoitona. Siis sihen asti kunnes se loppui. Loppuminen osui sujuvasti hiekkatiesiirtymälle, jonka jälkeen alkaisi Grandelle johtava double track. Siinä sitten pienintä vaihdetta silmään ja pyörittämään kevyimmällä vaihteella. Taktiikka auttoi tasaisimmat osiot, mutta kuten moni tietää, Grandessa noustaan myös ylöspäin. Turhautti aavistuksen nousta pyörän selästä talutuspuuhiin, kun edellä väki menee vauhdikkaammin. Ihan nousun loppuvaiheilla reisi antoi myöden pyöritysliikkeelle. Kello kääntyi kolmeen, joten tulisi varmuudella uusi kierrosennätys Tahkolla. Ei huono suoritus näin aamuyön ajeluksi! Ajelin varovasti loppulaskun alas manaillen samalla juoman loppumista. Seuraavalle kierrokselle riittävästi nestettä mukaan, amatööri!

Kierrosaika 3.04:07. Kaikesta huolimatta kestin hyvin mukana ensimmäisen kierroksen vauhdikkaampien ajajien seurassa.

Rauhallinen huoltotauko Piazzan kuusen juurella. Kärkikolmikko jo toisella kierroksella ja Tiimokin lähdössä. Juon puoli litraa jugurttia ja puoli litraa urheilujuomaa. Yksinäistä menoa olisi edessä, joten MP:t korville ja rokki soimaan. Leipää ja patukoita taskuun sekä juomavarastoja riittävästi mukaan, ettei aiempi pääse toistumaan.

2. kierros: Kylmyys

Sanotaan, että juuri auringonnousun aikaan on viileintä. En tiedä miksi, mutta tiedän että näin oli. Osaltaan lyhyt tauko yhdistettynä energiannauttimiseen saa ääreisverenkierron siirtymään kohti ruuansulatusta. Talvisilla lenkeillä tämä on helppo huomata. Onneksi nyt ei tullut lunta, räntää eikä edes vettä. Lämpötila sen sijaan oli Garminin mukaan alimmillaan +1 Celsiusastetta. Keskikesän ihanuutta.

Neste teki sen, että jalat toimivat jälleen. Koitan jauhaa leipää nieltävään kuntoon, ihaillen samalla järvestä nousevaa usvaa peilityynellä pinnalla. Sylki ei erity, joten koko asfalttisiirtymä puusillan jälkeen kuluu siihen, että kaksi pientä ohrarieskaa ovat saavuttaneet vatsalaukun. Meno Nilsiän keskustan kohdalla maistuu paremmin kuin leipä. Näen edessä Karen, joka ajaa vastaan kierroksen ensimmäisen huollon kohdalla, ja ilmoittaa, ettei polvi kestänyt. Olen oikeasti Karen puolesta harmissani, mutta mielestäni mies teki viisaasti keskeyttäessään, sillä vaihtoehto olisi saattanut pahimmillaan olla sairaslomaa kohtuuttoman pitkään. Hänen kanssaan olimme edelliskeväänä kämppiksiä Mallorcan treenileirillä ja tuolta on jäänyt hauskoja muistoja, näin Diesel-Legendan näkökulmasta.

Tämä diesel muistuttaa Tahkon pitkän reitin menijöistä ehkä eniten 1980-luvun mersua (sillä autonhan kuuluu olla saksalainen). Vauhtia on maksimissaan jonkin verran alle moottoritien rajoitusten ja ohitukseen tarvitsisi loivan alarinteen ja muutaman kilometrin näkyvyyden. Edellä porhalsivat sitten korkeaviritteisemmät turbot. Toisaalta en ollut huolissani, sillä tämä diesel nakuttaisi tasaisesti eteenpäin. Huhujen mukaan nokivasaramersullakin sisäänajo on vasta puolen miljoonan kilometrin kohdalla.

Matka taittuu omaan tahtiin ja ensimmäisiä ohitettavia yöpyöräilijöitä alkaa tulla Tuulivaaran huollon kohdalla. Tutut polut ja siirtymät ennen Grandea, joka menee viime kierrosta muistellen melko vauhdikkaasti ajamalla ylös.

Laura on tullut vaihtopaikalle kannustamaan ennen omaa urakkaansa. Jos on itsellä mennyt yö ilman unia, niin eipä varmaan montaa hetkeä ole hänkään ehtinyt nukkua. Tuntuu hyvältä nähdä edes hetki, ja hyvissä voimin jatkan puolivälin krouvin jälkeen matkaa.

Toisen kierroksen aika 3.23:39 ja kokonaisaika puolivälissä kisaa 6.27:46

3. kierros: tasaista menoa vaikka mäkien määrä pysyy vakiona

Reitti on tullut tutuksi. Matkalla ehtii miettiä asioita ja kolmannen kierroksen alussa pohdin sitä faktaa, että runsaan kolmen vuoden aikana olen menossa tätäkin kohtaa kisamielessä jo kolmattatoista kertaa. Ja kerta olisi vielä tälle päivälle edessä. Tuttuakin tutumpaa baanaa, jossa tosin pari viimevuodesta muuttunutta kohtaa. Toisella näistä, Tuulivaaralle johtavalla soratien nousulla näen edessä Tiimon, jonka perässä ajan jonkin aikaa. Ennen Rahasmäen huoltoa ohitan ja laitan aavistuksen lisää vauhtia, kun meno tuntuu hyvältä ajankohtaan ja kilometreihin nähden. Kello on 9.20. Ensimmäiset pari ryhmää päälähtöistä on jo lähtenyt matkaan ja seuraavatkin tuota pikaa. Alan huolestua vimeisestä kierroksesta, sillä poluilla tulee olemaan ruuhkaa ja oma vauhti tulisi pitää silti joutuisana. Granden juurelle kuuluu selvästi kisakeskuksen kuulutuksia. Mäki nousee suht vaivattomasti ylös ja Piazzan pihaan saavun kellon ollessa 9.51:46. Vajaa puolituntia aiemmin kuin viime vuonna 180km:n matkalta maaliin. Aika olisi riittänyt silloin voittoon. Nyt olen kolmas, mutta kisakin vielä pahasti kesken.

Kolmannen kierroksen kierrosaika näytti 3.24:00, siis 21 sekuntia hitaampi kuin toinen kierros. Diesel nakuttaa tasaista tahtia. Kokonaisaika 9.51:46.

4. kierros: ruuhkaa.

Pikainen huoltotauko ja viimeiselle kierrokselle ennen klo 10 lähtöryhmää. Kokenut Tahkon kisaaja ja seurakaveri Aki joutui valitettavasti jättämään tämän vuoden kisan väliin ja on kannustamassa viimeisen kierroksen alussa. Hyvältä tuntuu kannustus ja meno maistuu tällä hetkellä. Tiesin, että edessä on kuluneen tunnin aikana matkaan lähteneitä ajajia, karkeasti arvioiden noin tuhat. Leveillä baanoilla ennen Kinahmia tulisi saada ohitettua mahdollisimman monta, vaikka poluillekin ohituksia jäisi paljon.

Viimeisen kierroksen aikana oli mahdotonta laskea, montako maastopyöräilijäkollegaa ohitin. Jatkuvana virtana väkeä edessä olikin. Ei voi valittaa, kun on viimeiset 150 kilometriä ajanut yksikseen. Tässä kohtaa nöyrä kiitos jokaiselle polun antamisesta, vaikka siinä saattoi joillain ajolinjat hieman seotakin.

Isossa joukossa matkanteon tahti hieman rauhoittui. Oikeastaan ajaminen kävi liiankin mukavaksi, sillä jutustelin matkalla useiden tuttujen ja vielä useampien tuntemattomien kanssa. Turha herpaantuminen kisasuorituksessa, sillä ei tässä vaiheessa saisi vielä liikaa höllätä mukavuusalueelle.

Tuulivaaran huollon jälkeen huomasin seurakaverin, Simpan ajavan samassa ryhmässä. Loppumatkaa oli mukava tehdä samalla jutustellen. Edessä ei näkynyt 240-ajajia, eikä tullut edes mieleen katsella taakse. Meinasi tulla junnumainen kömmähdys, sillä Tiimo oli seurannut parin minuutin päässä takana. Maaliin kuitenkin pääsin onnellisena ja tyytyväisenä päivän suoritukseen. Kahden vuoden takaiseen 240 km kilpailuun verrattuna matka taittui pari tuntia nopeammin. Puoli tuntia pois jokaiselta kierrokselta tarkoittaa, että vauhtia vanhaan dieseliin on hieman saatu lisää.

Viimeisen kierroksen aika 3.41:57 oli ok suoritus ruuhkaisella väylällä. Kokonaisaikaa kolmannen sijan oikeuttavaan suoritukseen kulutin 13 tuntia 33 minuuttia ja 28 sekuntia. Kärkeen ajoi käsittämättömällä vauhdinpidolla Team Skinsin Simo Sohkanen ja toiseksi tuli Imatran Urheilijoiden Iiro Sairanen. Hatunnoston ansaitsevat lisäksi muut 20 miestä sekä ainoana naisena Pitkäsen Lissu, jotka Tahkon vaativimman matkan läpäisivät. Toissavuonna maaliin saapuneita kisaajia oli tässä sarjassa ainoastaan yhdeksän!

240 kilometriä kovaa ajoa - Sallittu ainoastaan kovanaamoille. Kisajärjestäjältä oli hauska tempaus ojentaa kaikille pitkänmatkan selvittäneille Hackmanin paistinpannu.

Vuoden 2014 Tahkopaita ja punainen Buff. Kaupasta näitä ei saa. Kuva Kaisa Kekola.

Podium 240km. Keskellä voittaja Simo, lähimpänä toiseksi tullut Iiro ja minä vasemmalla. Kuva Laura Salminen.

Kanuunajuhlia. Jani (oik.) pokkasi upealla ajolla 120km:n kovassa sarjassa palkinnon ollen seitsemäs. Kuva Laura Salminen

Lisää tuloksia kisasta voi käydä katsomassa täältä.