Kesän 2014 superviikonloppu: Laajavuori XCM & Kuopio-Jukola

Viimevuotiseen tapaan tämänkin kesäkuun puoliväliin sattui viikonloppu, jonka aikana oli mahdollista nautiskella kahdesta hienosta tapahtumasta maastopyöräilyn ja suunnistuksen parissa. Koska Jyväskylän ja Kuopion välinen etäisyys ei veny mahdottomaksi, sain molemmat kisat sopimaan mukaan ohjelmaan. Tulevina vuosina Jukolan viesti sitten onkin sellaisissa paikoissa, että pitkään kuluu, ennen kuin seuraavan kerran Laajavuoreen kisaamaan pääsee (paitsi jos perinteistä kilpailuajankohtaa jostain syystä muutettaisiin, mitä en kyllä usko).

Laajavuori XCM

Edellispäivinä satoi paljon. Ei tarvinnut Laajavuoren maastoissa ajaa liian kuivalla alustalla. Nousuja Laajavuoren kisa on aiempinakin vuosina tarjonnut, mutta tämän vuoden rataan oli saatu sata metriä jokaiselle kierrokselle lisää. Noususumma siis koko kisalle n. 1500m kisajärjestäjän mukaan. Oma mittarini näytti reippaasti yli 1600 metrin. Hyvä niin, sillä mäen ajaminen kehittää mäen ajamisen taitoa.

Reittikartta ja -profiili.

Lähtöä odottelemassa Seinäjoen poikien kanssa. Kuva: Kaisa Kekola

Oma kisataktiikkani koostui kahdesta tavoitteesta. Ensinnäkin piti malttaa ajaa maltilla, että jaksaisi juosta seuraavana yönä Jukolassa pitkän yöosuuden. Toiseksi piti ajaa sikäli reipasta vauhtia, että ehtisi Vehmersalmelle seuraamaan paremman puoliskon maaliintuloa Venlojen ankkuriosuudelta. Ensimmäinen tavoite toteutui ja ajon jäljiltä olo oli vielä varsin freesi. Ajoajan suhteen toinenkin tavoite olisi toteutunut, mutta pyöränpesupaikalla jonotusajat muodostuivat käsittämättömän pitkiksi, kun väki yritti pestä pyöriään vesipyssyn paineen tarjoavalla letkulla. Lähes tunnin sai vuoroa odottaa ja siinä ehti miettiä, että tulikohan pyörien kuraisuus yllätyksenä? Muutoin toki kisa oli laadukkaasti järjestetty ja siitä JyPS:ille kiitokset!

Kivaa oli ajella, vaikka vaatteet vähän likaantuivatkin.. Kuva: Kaisa Kekola

Sijoitus kisassa oli ym.-sarjaa, mutta Tahkoa ajatellen sain hyvän kenraaliharjoituksen, mitä olin tullut kisasta hakemaan. Tuota tahtia kun pitelee yllä nelinkertaisen määrän, niin hyvä tulee.

 

Laajavuori XCM:n tulokset täällä.

Jukolan viesti, Vehmersalmi, Kuopio

Matka jatkui Jyväskylästä Jukolan maastoihin. Luvassa olisi suunnistuksellisesti koskematonta maastoa, joten hienoa rastien etsiskelyä olisi luvassa. Muutenkin odotin innolla Jukolaa, sillä viimevuonna olin tapahtumassa ensimmäistä kertaa ja se oli kyllä upea kokemus.

Viime vuonna nöösi laitettiin kolmannelle, yön pitkälle osuudelle. Kuopiossa yö tulee aikaisemmin ja pitkä pimeä osuus oli toisella viestinviejällä. Toiveenani joukkueenjohtajalle oli päästä suunnistamaan jälleen yössä pitkään ja näinpä pääsin pimeään metsään toiselle osuudelle.

Avausosuuden suunnistajat päästettiin metsään klo 23.00 Hornetin avatessa väylää, onneksi noin 100 metrin korkeudessa. Aikamoinen jylinä. Jylinää ja rytinää oli myös Anssilla, joka vei Eränaalin viestikapulaa kohti K-pistettä ja sitä seuraavia rasteja lähes 1600 muun pihkaniskan kanssa. Ensikertalainen suoriutui osuudestaan mallikkaasti ja itse pääsin matkaan kellon ollessa 00.45. Melkoista härdelliä oli karttojenvaihdossa, sillä emit-päätteet eivät ihan ajantasaista tietoa antaneet. Jonkin aikaa Anssi siellä meikäläistä etsikin, mutta parin minuutin etsiskelyn jälkeen pääsin omalle osuudelle.

Osuus alkoi noin kilometrin juoksulla K-pisteelle, ja tällä välillä huomasi, mitä maastonpohja tulisi olemaan. Pisteeltä sitten ensimmäistä rastia kohti. Rastiväli oli jokseenkin miehekäs, runsaan neljän kilometrin väli. Pimeys ja Jukolatäpinät tekivät saman kuin viime vuonna: junnumaista höntyilyä muutaman ensimmäisen rastin ajan. Liikaa tuli seurattua sitä, mitä muut tekivät. Hiljakseen meno alkoi kuitenkin asettua uomiinsa ja suunnistamisesta tuli sujuvaa. Yksin ei kovin useasti metsässä tullut mentyä, vaan otsalamput vilkkuivat vähän joka suunnalla. Ratamestari oli rytmittänyt rataa lyhyiden ja pidempien rastivälien muodossa. Aiempien suunnistajien urat auttoivat itseäni, mutta ihmetellä täytyy, kuinka kärki pystyy suunnistamaan koskemattomassa maastossa sammaleisten kivien päällä, hakkuuaukeilla ja jyrkänteillä niinkin huimaa vauhtia. Omasta osuudestani selvisin maaliin 2h7min48s. Uutta karttaa onnentoivotusten kera sitten vaan seuraavan osion menijälle Jarmolle, kuten viimevuonnakin.

Aamukolmelta kisakeskus oli jo hieman hiljentynyt. Tosin vain hieman, sillä kuka nyt tällaisena hetkenä haluaisi nukkua. Elättelin toiveita ehtiä suihkun jälkeen mallasrastille, joka olisi puoli neljään auki. Aikataulu veti liian tiukalle, joten suihkusta suuntasin suoraan snägärille. Kaksi A-luokan makkaraa runsaalla sinapilla. Kahden makkaran ostaja sai jopa pillimehun kaupan päälle.. Aamuneljältä nautittu grilliateria maistui tässä kohtaa yhtä hyvältä kuin kahdeksantoistakesäisenä junnuna. Tosin ihan jokaviikonloppuista huvia tästä ei ehkä enää näillä maileilla tule.

Puoli viiden aikoihin teltalle ja suunnitelmissa nukkua ehkä hieman. Nelososuudelle lähtevä Juhani heräili samoihin aikoihin ja toivottelin onnea matkaan. Ehkä noin tunnin unien jälkeen saapui kutososuudelle lähtevä V-P teltalle. Samoihin aikoihin myös Olli (5. osuus) ja Hannu (ankkuriosuus) heräilivät. Itse jäin hetkeksi vielä makoilemaan ja kuuntelemaan vaimeita selostuksia kilpailukeskuksen kovaäänisistä. Noin seitsemältä kuului, että Kalevan rasti on jälleen voittamassa viestin. Tuon jälkeen heräilin ja lähdin maalialueelle seurailemaan tapahtumia ja lähettämään Lauraa oman joukkueensa ankkuriosuudelle.

Vaikka takana oli varsin vähäuninen yö, oli viestiä mukava seurata vielä aamupäivälläkin. Ja tottakai jännittää oman joukkueen tilannetta onlinena. Eränaalin nousujohteinen meno sen kun jatkui. Tänä vuonna sijotukseksemme tuli 1103, joka on viime vuoteen verrattuna runsaat 200 pykälää kohti kärkeä. Tasaisella kehityksellä siis kärjen tuntumassa mennään 5-6 vuoden kuluttua... 

Jukolan tulokset (Eränaali) täällä ja yleiset täällä.

Jukolasta uutisia täällä

Jukolan kuvapankki täällä