TahkoMtb 2013 lähestyy...Olenko valmis?

Eletään maastopyöräilijän kannalta mielenkiintoisia aikoja. Ensi lauantaina on luvassa suomalaisittain suurin ja kaunein maastopyörätapahtuma – TahkoMTB. Osallistujia tätä kirjoittaessa oli ennakkoon ilmoittautunut jo 1845.

Mistä tietää, että TahkoMtb on lähestymässä? No tietenkin siitä, että fillarifoorumilla Kekolan Harrin alulle laittamaan säikeeseen Tahko lähestyy…Oletko valmis. alkaa virrata kommentteja kiihtyvällä tahdilla. Täältä voit käydä katsomassa viimeisimmät kommentit.

Seuraavassa joitain linkkejä kisasta kiinnostuneille:

-         TahkoMtb2012 trailer

-         Yleistä tietoa tapahtumasta 

-         Kilpailureitti 

-         Reitti savoksi 

-         kisaan ilmoittautuneet 

-         LIVELÄHETYS kisasta 

Suuret joukot starttaavat Nilsiän maastoihin aamuyhdeksältä ja sitä seuraavissa myöhemmissä lähdöissä. Oma urakkani alkaa aavistuksen aiemmin, aamuviideltä. Matkana on tänä vuonna kolme kierrosta, 180 km Kinahmivaaran molemmilla puolilla pyöritellen. Ehkä välillä täytyy myös nousta pyörän selästä talutuspuuhiin..

Jos aamuviideltä ylösnouseminen kuulostaa aika haastavalta, niin parannusta viime vuoteen on kuitenkin siinä mielessä, että silloin kilpailumatkani starttasi jo puolilta öin. Liekö myöhempi herääminen vai lyhyempi matka syynä, mutta ennakkoon ilmoittautuneita tämän vuoden kuninkuusmatkalle on kertynyt 47. Viime vuonna matkaan lähti 20 ajajaa, joista maaliin pääsi yhdeksän. Pieni aavistus itselläni on, että kuskien määrä tulee vielä nousemaan perjantain aikana. Saattaapa matkaan lähteä kovia viime vuoden kahden kierroksen tykittäjiä..

Vuoden 2012 240 km:n kilpailu Tahkolla oli oman maastopyöräilyurani kannalta ehkä kaikkein onnistunein. Niihin fiiliksiin on mukava palata. Jos haluat käydä kisaraporttia lukemassa, niin tuolta sen löytää.

Viime vuoteen verrattuna matka tulee siis olemaan kierroksen verran lyhyempi. Mikäli mitään suurempia teknisiä ongelmia ei satu, uskoisin matkan taittuvan nelisen tuntia aiempaa ripeämmin. Tämä järkeily on siis puhdasta matematiikkaa, jolla ei ole mitään käytännön yhteyttä elävään elämään. Jäädään siis odottamaan, mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa reitin vaativuutta kunnioittaen täytyy matkaan lähteä.

Vastaus alun kysymykseen: olenko valmis? Valmistautuminen tämän vuoden kisaan on mennyt pääasiassa hyvin. Talviaika kului aiemmista vuosista poiketen täysin hiihtoladuilla. Kesäkeleillä maantie- ja maastopyörää on ulkoilutettu 152 tuntia, 2766 kilometriä vaakasuunnassa ja 31 kilometriä pystysuunnassa. Tähän vielä lisänä suunnistukset. Viime vuoteen verrattuna siis ajallisesti hieman vähemmän treeniä, tosin harjoitustehoja olen pystynyt hieman nostamaan.

Laajavuori XCM & Jukolan viesti

Huikea viikonloppu on nyt takana.

Lauantaina 15.6. klo 12.05 starttasi Jyväskylän maisemissa maastopyöräilyn maratonsarjan toinen osakilpailu Laajavuori xcm. Kuten etukäteen ounasteltiinkin, tarjosi kilpa useiden ylä- ja alamäkien lisäksi suuren määrän mutarallia reitin notkopaikoissa.

Laajavuoren kisaan oli jälleen saapunut mukavasti maastopyöräilijöitä. Alakuvassa seurakaverit Aki (vas.) ja Arttu. Kuvat: J Härkönen

Ensimmäinen kierros kulki melko mukavalla tahdilla. Tuttuun tapaan ylämäissä jalkoja hapotti sopivassa määrin, mutta alamäkiin sai painaa singletrackiä sydämensä kyllyydestä. Tällaista voi maastopyöräily parhaimmillaan olla. Loppukierroksen mutaosuuksilla voimansiirto keräsi osansa. Tämä vaikutti siihen, ettei etenkään etuvaihtajaa halunnut juuri käyttää. Pääasiassa matkalla pärjäsikin keskimmäisellä 32 piikkisellä. Tulipa mieleeni, että tälle radalle sopisi hyvin yhden eturattaan XX1-voimansiirto, jota kyllä muutama ajokaveri myöhemmin maalialueella kehuikin kovasti.

Otos Laajavuoren kisalle tyypillisestä alustasta. Pitkää ja vauhdikasta laskua. (Kuva: J Solja)

Ensimmäinen kierros takana. Vielä paitakin on puhdas. (Kuva: K Kekola)

Toiselle kierrokselle lähtiessä mietin, kannattaisiko voimansiirto nopeasti pestä ennen kisan jatkamista, ettei tulisi ylimääräisiä ongelmia reitin varrella. Viime vuoden Tahkon kisassa onnistuin mudasta johtuen katkaisemaan ketjut. Jatkoin kuitenkin matkaa pesupuuhien jäädessä odottamaan tulevaisuutta. Riski tuli otettua, mutta hyvin näyttivät ketjut ja rattaat toimivan. Toisen kierroksen ajoin hyvissä voimissa osana neljän ajajan porukkaa, eikä suurta tarvetta ohituksille ollut. Kierroksen loppupuolella oli muutamia mutaisempia pätkiä, joissa edessä menevät ajoivat tarkasti pahimpia paikkoja vältellen. Itse päädyin ajamaan suorinta reittiä sopivalla alkuvauhdilla. Tämä vei pyörää mukavasti pahimpien kohtien yli. Yhdessä kohdassa tosin mudan alta paljastui pari korkeampaa kohtaa, joista ensimmäiseen vauhti tyssäsi hieman ja toisessa rengas tökkäsi sitten sen verran, että tuloksena oli tyylipuhdas otb ja perään pesäpallotyyppinen syöksy suoraan pehmeään mutaan. Alastulo oli hyvin pehmeä, jopa mukava. Ajopaita tosin vaihtoi tässä kohtaa värinsä keltaisesta ruskeaksi. Yleensä tällaisen kaatumisen jälkeen ensireaktio on katsoa, huomasiko kukaan. Nyt tätä ongelmaa ei ollut, sillä takana ajoi useampi kisaaja ja paikalla oli myös katsojia. Tulipa tarjottua kaikille viihdettä koko rahan edestä.

Viimeisen kierroksen loppuvaiheilla. (Kuva: O Jussila)

Maalisuoralla. Loppuaika karvan verran alle 3 tuntia. (Kuva: J Härkönen)

 

Kolmas kierros meni omaan tahtiin ajellen, kun muut toisella kierroksella ajoryhmässä mukana olleet jäivät vauhdista. Toisaalta matka edellä meneviin oli kasvanut sen verran suureksi, etten myöskään onnistunut enää kovin montaa kuskia ohittamaan ennen kuin ihan loppukierroksella. Krampeista ei tarvinnut matkan aikana kärsiä. Tämä oli poikkeuksellista tämän vuoden aiempiin kilpailuihin verrattuna. Maaliin pääsin lopulta hieman alle kolmessa tunnissa. Sijoitus miesten yleisessä sarjassa oli 32. Maaliin sarjassa ajoi yhteensä 85 kuskia ja 24 joutui jättämään leikin syystä tai toisesta kesken.

Maalissa. Pyörä ja kuski ehti hieman likaantua 60 km:n matkan aikana.

Laajavuori toimi hyvänä viimeistelykisana Tahkoa ajatellen, ja itselle jäi hyvä maku ajamisesta. Kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti, joskin suihku- ja pyöränpesujonot olivat ilmeisesti suuren osallistujamäärän takia melko pitkät.

Jukolan viesti. Jyväskylästä matka jatkui seuraavalle pelipaikalle, Jämsänkoskelle. Luvassa oli siis samalle vuorokaudelle vielä toinen kilpailu, Jukolan viesti. Omassa joukkueessani Eränaali 1:ssä olin lupautunut pitkälle yöosuudelle. Vein siis viestiä seitsenosuuksisessa kisassa kolmantena.

Jukola tapahtumana hakee Suomen mittakaavassa vertaistaan, olihan paikalla kisaan osallistuvien lisäksi tukku kannustusjoukkoja ja muuten toimintaan osallistuvia. Yhteensä ihmisiä oli näissä karkeloissa varovasti arvioiden 30 000 – 40 000. Paikalle saavuin sopivasti Venlojen viestin loppuvaiheilla, ja pääsin näkemään Lauran maaliintulon Venlojen ankkuriosuudelta. Tämän jälkeen kiertelimme muutaman tunnin ajan alueella tutustuen mm. urheilukauppojen ja ruokapaikkojen tarjontaan.

Pari hilpeää pihkaniskaa lähtöä seuraamassa.

Ja muitakin Jukolan tapahtumien seuraajia.

Jukolan massastartti on televisiosta katsottuna mahtava näky ja sitä se oli myös paikanpäällä. Ensimmäisen osuuden kärkikahinoita sekä joukkueemme avaajan etenemistä seurailtiin porukalla jättiscreeniltä sekä netin tulospalvelusta. Noin yhden aikoihin ajattelin käydä torkahtamassa hetkisen ennen omaa urakkaani. Vajaat puoli tuntia ehdin loikoilla makuupussissa, kunnes molempiin etureisiin iski massiiviset krampit. Tämän jälkeen ei tarvinnut miettiäkään makuullaolemista. Kävellessä sain jalkoja hieman avattua, mutta kyllähän tuo aiempi pyöräkisa antoi jonkinlaisia viitteitä väsyneistä jaloista.

Lähdin seurailemaan toista osuutta lähtöalueelle. Osa joukkueista oli jo siirtynyt kolmososuudelle ja kärkijoukkueet neljännelle. Katsojia alueella oli aamukolmen aikoihin vielä todella paljon. Omistautunutta suunnistuskansaa.

Aamupuuron jälkeen lähdin vaihtoalueelle verryttelemään aavistuksen kankeita jalkoja sekä pääkoppaa. Joukkueemme toisen osuuden viestinviejä Juhani saapui vaihtoon hieman neljän jälkeen, jolloin oma osuuteni pääsi vihdoin alkamaan. Tätä hetkeä on koko alkukesä tullut jännitettyä...

Osuus alkoi hieman hapuillen, ja ensimmäiset viisi rastia menivät, kuinka sen nyt kauniisti muotoilisi, ailahtelevasti. Onneksi pitkällä yöosuudella rastit eivät lopu kesken, joten aikaa oman suorituksen parantamiseen olisi riittävästi. Pääasia on, ettei liikoja hötkyile, vaan yrittää pitää karttasijainnin selkeänä mielessä, vaikka tuhansien muiden tamppaamat polut vetivät vauhtia kovasti kartanlukutaitojani suuremmaksi. Ratamestarit olivat rakentaneet reitin siten, että pitkiä rastivälejä seurasi useamman lyhyen rastivälin rypäs. Tämä rytmitti matkantekoa ja kartalla pysyi alun jälkeen jopa hyvin. Puolen välin jälkeen alkoi tulla miehiä rytinällä ohi vasenta ja oikeaa kaistaa. Tämä tarkoitti sitä, että kärkijoukkueiden ankkurit olivat matkassa suunnilleen samoilla kohdilla. Ei voi kuin ihmetellä, miten suossa ja metsäryteiköissä ihminen kykenee juoksemaan noin hurjaa vauhtia. Iso kunnioitus täältä lajin taitajille!

Oman osuuteni sain päätökseen ajassa 2h 43min. Viimeisen rastin leimauksessa kuulin tutun kannustusjoukon hurraavan suoritukselleni. Tätä voi suunnistus parhaimmillaan olla. Myöhemmin muiden suunnistajien maaliintuloa seuratessani huomasin kilpailijoiden leveän hymyn. Todennäköisesti näky omalla kohdallani oli samankaltainen. Osa jaksoi ottaa vielä loppuspurtin maalirastille, jotkut taas joutuivat nilkuttamaan joko nilkan pyörähtämisen tai kramppien vuoksi. Silti varmasti suurin osa osallistujista oli ylittänyt itsensä matkalla ja tunne maalissa oli sen mukainen.

Joukkueemme suoriutui urakastaan kunniakkaasti - lähtökohtiin nähden jopa hyvin. Etenkin ankkuriosuudella ollut Hannu äityi paikoin jopa hurjaan vauhtiin nostaen sijoitustamme vielä roimasti.

Tapahtuma tarjoaa erinomaisia jälkispekuloinnin mahdollisuuksia, kuten kunnon suunnistuskilpailun tuleekin. Seuraavassa vielä muutamia mielenkiintoisia linkkejä:

Jukolan tulokset täältä. 

Kärkijoukkueiden GPS-seurantaa täältä.

Eränaali 1 tulokset osuuksittain täältä.

Kuntoilijan superviikonloppu – XCM Laajavuori ja Jämsä-Jukola, ennakkospekulaatiota

Tuleva viikonloppu tarjoaa paljon mielenkiintoista toimintaa Keski-Suomalaisissa maastoissa, sillä lauantaina keskipäivällä starttaa Jyväskylän Laajavuoressa maastopyöräilyn maratoncupin osakilpailu sekä muutamaa tuntia myöhemmin Suomen suurimmat kuntoilijamäärät keräävä Jukolan/Venlojenviesti Jämsässä. Molempiin olisi allekirjoittaneen tarkoitus osallistua.

Laajavuori tuli itselleni tutuksi opiskeluaikoina jossain määrin sekä maastopyöräillen että hiihtäen, mutta jostain syystä (ehkäpä juuri tieto reitin korkeuseroista) uskaltaduin ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna mukaan kisaan. Viime vuoden kilpailu oli yksi harvoja hellesään tapahtumia, kesä kun nyt säiden puolesta oli mitä se oli. Tulevan viikonlopun aikana ei todennäköisesti helle kiusaa, mikäli Forecan sääennustus pitää paikkaansa. Toivotaan ettei ihan noin sateista tule. Kisan luonne nimittäin muuttuu kovan savialustan muuttuessa todella liukkaaksi. Myös notkopaikoissa saattaa vettä olla riittämiin, ja maalissa näkynee kisan jälkeen normaalia kuraisempia kuskeja. Joka tapauksessa hieno kisa on odotettavissa. Tahkoa silmällä pitäen tätä voi pitää erinomaisena viimeistelyharjoituksena, vaikka aikaa Nilsiän lähtöön onkin vielä kaksi viikkoa.

Jämsä-Jukola taas on itselleni täysin uusi kokemus, jos ei TV:n kisalähetysten seuraamista oteta huomioon. Metsässä voi olla ruuhkaa, kun joukkueita Jukolan viestiin on ilmoittautunut 1624 ja Venlojen viestiin 1235. Ylen mukaan tämä on ennätysmäärä, joskin viime vuonna Vantaan Valio-Jukolassa taisi olla muutama sata osallistujaa enemmän. Jukolassa osuuksia on seitsemän ja Venloissa neljä, joten yhteensä pihkaniskoja on matkassa 15141. Saman verran, ellei enemmänkin, paikan päälle saapuu toimitsijoita, lehdistöä ja kannustusjoukkoja, joten kuhinaa varmasti Jämsänkoskella riittää. Kisanöösinä jo tapahtuman seuraaminen osallistujana on valtava kokemus, puhumattakaan omasta urakasta pitkällä yöosuudella. Joukkueemme nimi on Eränaali 1, ja etänä meidän (ja muidenkin) menoa voi seurata kisasivustolta. Myös Yle lähettää massiivisen Jukolapaketin. Täällä uutinen hetkeä ennen h-hetkeä.

Odotukset viikonlopun suhteen ovat korkealla. Eivät niinkään muiden, vaan itsensä voittamisen suhteen.

Alkukesän pyöräilyä - Korso 96 Mtb

Siirrytään ajassa puolitoista viikkoa taaksepäin, edelliseen maastopyöräkisaan. Aiempina vuosina Korsossa on järjestetty XCM -sarjan osakilpailu. Täksi vuodeksi tapahtuman konsepti on muuttunut kuntoilijapainotteisemmaksi, ja kisasta on tehty erillinen tapahtuma, Korso96 MTB. Sunnuntaina 2.6. ohjelmassani oli ajaa maastopyörällä mahdollisimman nopeasti kolmesti noin 30 kilometrin rata, siirtymineen siis yhteensä 96 kilometrin verran. Sää oli loppukeväälle tyypillinen hellesää. En tiedä, rikkoiko lämpömittari missään kohtaa 30 asteen rajaa, mutta nestettä kului paljon. Vaikka matkan varrella oli huoltoa tarjolla Laura V:n ja Outin toimesta, joutui vesipulloja täyttämään myös virallisilla huoltopisteillä. Riittävä juominen tosin tarjosi itselleni kevään ensimmäisen kisan, jossa krampit eivät missään vaiheessa vaivanneet.

Matkaan lähdettiin kellon kääntyessä puoleenpäivään. Parin kilometrin ajan mentiin johtoauton perässä, jonka jälkeen päästiin maastoon. Alku, kuten aiempinakin vuosina, oli melkoista tungosta, mutta yllättävän nopeasti meno muuttui tasaiseksi ajoksi. Samanvauhtisessa ryhmässä ajoin ensimmäisen kierroksen lähes loppuun. Yhdessä juuressa eturengas lähti alta ja vaikken varsinaisesti kaatunutkaan, meno hidastui sen verran, että letka pääsi karkaamaan. En yrittänyt ottaa sitä enää kiinni, vaan tyydyin ajamaan omaa vauhtia.

Korson radalla oli tyypillistä Suomalaista kangasmetsää. Kuivat polut mahdollistivat ripeän ajon, kunhan vain kampea jaksaa pyörittää. (Kuva: Jarkko Pohjola)

Toinen kierros menikin sitten suurimmaksi osaksi itsekseen ajellen, kunnes yhtäkkiä meitä olikin kolme etenijää. Toinen kanssakulkija, Jani on myös Kanuuna ja toinen pääkaupunkiseudun menijöitä. Kuuleman mukaan jälkimmäinen oli käynyt ajamassa TransVesubiennen kovan maastokisan Alppien jylhissä maisemissa. Kovien menijöiden kanssa siis sai matkaa hetken taittaa. Molemmat jahtasivat menestystä kahden kierroksen matkalla. Niinpä toisen kierroksen lopulla jättäydyin heidän vauhdistaan, että se kolmaskin kierros menisi hyvissä voimissa. 

Kolmannen kierroksen vedinkin sitten lähes kokonaan itsekseni. Yhdessä kohtaa tuli tuttu Kanuunapaitainen kulkija vastaan. Arttu oli kärsinyt koko matkan nesteiden ja energian imeytymisongelmista, ja valitettavasti joutui jättämään tällä kertaa matkanteon kesken. Oma ajoni oli loppuun saakka tasaista. Ei mitään tykitystä, muttei välttämättä myöskään ihan kilpikonnavauhtia. Maaliin saavuin ajassa 3.58,53 ja sijoituksella 13. Olin kisasuoritukseeni tässä vaiheessa kautta ihan tyytyväinen. Vielä tyytyväisempi olin Lauran sijoitukseen N/64km -sarjassa.

Lauran meno 64km:n sarjassa oli vakuuttavaa. Ainoastaan esim. Singenin XCM:n U23 EM-tittelin aiemmin keväällä voittanut Jasmin Kansikas ehti maaliin aiemmin. (Kuva: Jarkko Pohjola)

 

Korson kilpailun tulokset voit lukea täältä.

Alkukesän pyöräilyä - Loman aloittelua maastopyöräillen.

Järjestyksessään kolmas Ahonkylä – Ylöjärvi –maastopyöräilytapahtuma saatiin vietyä läpi tänäkin vuonna. Matka alkoi maanantaina 3.6. ja päättyen Kankaanpäähän 170 kilometrin ajon jälkeen. Kantrissa vietetyn yön jälkeen 100 kilometrin maastosiirtymien jälkeen Ylöjärvelle tiistaina alkuillasta. Jo perinteeksi muodostunut maakunnat maastopyörällä kiertäen -tapahtuma on pitänyt osallistujamäärän suhteen pintansa. Joka vuosi matkaan on lähtenyt sama määrä ajajia (Eli minä ja Anssi). Tänä vuonna toiselle päivälle saatiin 50% lisäys osallistujiin, kun Arttu lähti Jäminkankaille ja Pirkan uralle meitä kirittämään.

Säiden puolesta etenkin ensimmäinen ajopäivä tarjosi sopivaa vaihtelua. Aamuyhdeksän aikoihin startatessa aurinko paistoi ja helle kutitteli lämmön ollessa parhaimmillaan 28 astetta. Neljän tunnin ajon jälkeen alkoi sade, jota jatkuikin koko loppupäivän. Ei käynyt meno liian kuumaksi, sillä välillä ainakin allekirjoittanutta jopa hieman paleli. Tämä Suomen kesä… Viimeisiin kilometreihin sai lisähaastetta, kun piti matkaa tehdä poikkimenneellä takavaihtajan vaijerilla. Voimaharjoitusta siis vielä päivän päätteeksi. Ensimmäisen päivän maalissa Kankaanpäässä olimme hieman ennen iltakahdeksaa. 

Santavuoren näkötornilla. Retkeä takana jo runsaat kaksi tuntia. Edessä vielä tälle päivälle seitsemän tunnin ajomatka Kankaanpäähän.

Kurikka, Pitkämön silta. Ensimmäisen päivän matka vajaassa puolessa välissä. Vielä aurinko paitoi, mutta ilma enteili jo ukkosta ja sadetta.

Kauhajoki, Nummijärven leirintäalue. Sateella ilma on raikasta, mutta vähempikin sade olisi riittänyt...

Toinen ajopäivä alkoi hotelliaamiaisen jälkeen siirtymällä Niinisaloon, jossa mukaan tarttui kolmas ajaja. Ja koska Niinisalossa kerran oltiin, täytyi käydä sotilaskodissa pullakahvilla, luonnollisesti. Tämän jälkeen matka jatkui Hämeenkankaan upeilla singletrackeilla. Kun kapeaa polkua pääsee loivaan alamäkeen lasettamaan, tietää ettei maastopyöräilijä voisi enempää vaatia. 

Toisen ajopäivän alussa Jämillä. Ajoseurana toisen päivän matkalla olivat Arttu (vas.) ja Anssi. Huomaa taustalla Pegasos -ilmalaiva.

Loppumatkasta matka jatkui hyvin samankaltaisia kovia kangaspolkuja Kyröskoskella. Matkan ollessa loppusuoralla päästiin vielä sotkemaan pyörät Rokkakosken mutaylämäessä. Maali sijaitsi Ylöjärveläisen kebabravintolan pöydässä. koska joistain perinteistä on vaan pidettävä kiinni. Hyvä reissu tälläkin kertaa!

Koko matkan tiedot Garminin tallentamana löydät täältä.

Alkukesän pyöräilyä – Pirkan pyöräily

Melkein kuukausi edellisestä päivityksestä. Ei sillä, ettei pyöräilyn saralta olisi kirjoitettavaa tullut, pikemminkin aika kirjoitustouhuihin on ollut kortilla. Lieneekö syy sitten tuossa nimenomaisessa pyöräilyn harrastamisessa.

Aloitetaan neljän tapahtuman muistelot takaperoisesti eilen järjestetystä Pirkan pyöräilystä. Onhan se tällä hetkellä parhaiten vielä tässä rakoilevassa muistissa.

Vuoden 2013 Pirkan pyöräily (linkki tapahtumasivuille) aiheutti edellisenä päivänä hieman harmaannusta hiuksiin, sillä matkalle oli parin tunnin ajon jälkeen luvassa ajoittaisia vesisateita. Toisin kuitenkin kävi, sillä aurinko paistoi koko päivän iloisesti pyöräilevää kansanosaa tervehtien. Mainittakoon tähän kohtaan, että Viljakkala – Ylöjärvi -välillä tervehdyksen tarjosivat myös kaksi autoilijaa, jotka tööttäsivät ts. soittivat torvifanfaaria parijonomme takana melko aktiivisesti. Oletan, että kannustivat omalla tavallaan meitä jatkaman hyväksi valitulla tiellämme kohti terveellisiä elämäntapoja ja vieläkin parempaa kuntoa. (Joku voisi ajatella, että autoilijat olivat pyöräilyllisesti huonolla asenteella liikenteessä, mutta itsehän en positiivisuuteen kallistuvana ihmisenä moista usko…) Torvensoitto jatkui myös ohitustilanteen ajan, ja huomasin molempien autoilijoiden kannustavan meitä lisäksi nyrkkiä heiluttaen. Upeaa liikuntakulttuuria Pirkanmaalaisissa maaseutumaisemissa. Vakavasti puhuen, muutamassa kohdassa autot tulivat ohi keltaisen sulkuviivan ollessa jatkuva molempiin suuntiin. En tiedä onko tämä sitä extremen hakemista myös heiltä. Joka tapauksessa tyhmää liikenneturvallisuuden vaarantamista.

Lauran kanssa odottelemassa lähtöhetkeä. (Kuva: M. Lampila)

34 keskinopeusryhmä odottaa lupaa lähteä 217km:n matkalle. (Kuva: M. Lampila)

Se oli tämän raportin päivittelyosuus ja seuraavaksi itse tapahtumiin. Pirkan pyöräilyn koko lenkille lähti tänä vuonna Aamulehden mukaan yli 500 polkijaa. Alussa lähtivät liikkeelle nopeusryhmät nopeimmasta 36km/h -keskinopeusryhmästä alkaen. Meidän ryhmän (34 km/h) vuoro tuli toisena. En ollut ehtinyt tänäkään vuonna ilmoittautua vetomieheksi, kuten moni muu Kanuuna. Silti tuppauduin vetoavuksi Esan kipparoimaan porukkaan. Esan mukana tuli jo aiemmin Mallorcalla ajettua maantietä ja tämä oli suurin syy, että ilmoittauduin tähän ryhmään mukaan. Homma oli noin 40 henkilön ajoporukassa hyvin hallinnassa. Alussa parikymmentä kilometriä vedettiin kuuden hengen Kanuunajoukolla telaketjua muiden ryhmäläisten rullaillessa aurinkokannella. (Aurinkokannella siis tarkoitetaan ajoryhmässä paikkaa, jossa saa parhaan mahdollisen peesiavun.) Nokialle saavuttaessa vetoryhmää kasvatettiin hiljakseen suuremmaksi. Parhaimmillaan vetoon osallistui varmaan noin parikymmentä pyöräilijää. 

Edessä ajaneen näkökulmasta voin todeta menon olleen koko matkan ajan sujuvaa ja mistään vaaratilanteista en meidän ryhmän osalta kuullut. Aavistuksen hitaammassa vetoryhmässä oli kuuleman mukaan tapahtunut pari valitettavaa kaatumistilannetta, johtuen ylämäkiin lähdöistä. Väkisinkin usean kymmenen ajajan letkassa tapahtuu haitariliikettä etenkin letkan perällä. Edellä menevien tulisikin pitää hyvä vauhti myös ylämäkiin lähdöissä, ettei takaa ajeta ”vanhalla vauhdilla” päälle. Onneksi kummassakaan em. kaatumistapauksissa ei henkisiä vammoja suurempaa tapahtunut. Tätä vauhdikkaasti ylämäkeen -tyyppistä taktiikkaa koitin omilla vetovuoroilla toteuttaa. Toivottavasti siitä oli hyötyä myös jonon hännillä.

Taukoja ryhmä piti 217 km:n matkalla kaksi. Ensimmäinen (63 kilometrin kohdalla) Kehäkukassa ja toinen Muroleen koululla (158 km). Tauot riittivät hyvin juomapullojen täydennykseen ja edellisten juomien poistoon. Maaliin saavuimme ajankohtana, jota en tiedä, kuitenkin niin, että keskinopeus ryhmässämme oli ajokaverin kertomana 34,9 km/h. Speksien mukaan siis mentiin.

Kokonaisuudessaan Pirkanpyöräilypäivä oli onnistunut pyöräilypäivä. Matka ajomittariin siirtymineen tuli 244 km ja nousuakin mukavat pari kilometriä.

Sunnuntain Garmintiedot täältä.