Kolmen pyöräkisan syksy (3/3): Haanja100/ Viro

Tämä trilogia on päätöstä vaille valmis. Valmis on mieskin tämän vuoden pyöräkisojen osalta. Päätöskisa ulkomailla kuulostaa aina hienolta, mutta todettakoon, että olihan upea tapahtuma.

Kisaa edeltää tietenkin matka pelipaikalle. Seinäjoen porukan kanssa se eteni mukavasti. Saipa nöösi hieman opastusta kokeneemmilta Haanjan kävijöiltä. Ei tule olemaan läpihuutojuttu tämä kisareitti. Edessä tulisi olemaan 161 kilometriä vaakasuuntaista ja 2400 metriä pystysuuntaista etenemistä, mutaisissa olosuhteissa.

 Matka Viron Võruun sujui mukavasti seinäjokelaisseurueen mukana. Pyörien asettelua Länsisatamassa. (Kuva: Piia Nieminen)

Lauantaiaamuna kello seitsemästä alkaen täytyi sitten kuitenkin pärjätä omillaan, kun startti 100 mailin matkalle tapahtui. Lähtöpaikalla oli 50 pyöräilijää valmistautumassa matkalle. Pääosin kuskit olivat Virosta, mutta mukavasti oli paikalla myös suomalaisedustajia. Hulluimmat lähtivät reittiä kiertämään yksivaihteisella..

 Lähdön aikoihin oli vielä melko pimeää, mutta valoja ei sentään tarvinnut. (Kuva: Piia Nieminen)

Jutustelua Tahkolla myös 240km ajaneen Markon kanssa juuri ennen lähtöä. Nyt on luvassa ehkä aavistuksen mutaisempi kisa, vaikkei tämän vuoden TahkoMtb.kään kuivaa reissua tarjonnut. (Kuva: Piia Nieminen)

Startin jälkeen edettiin muutaman kilometrin maantiesiirtymä poluille, keräten nousua samalla n. 400 metriä. Tässä vaiheessa reitti alkoi näyttämään todellisia puoliaan: mutaa, vaahteranlehtiä ja mutaa. Tarttuivat aika tiukasti renkaaseen kiinni. Aiemmin viikolla olin vaihtanut voimansiirron uuteen. Se ei ennen kisaa ole aina paras ratkaisu, pikemminkin voisi puhua junnumaisesta virheestä. Nyt ketjut pomppivat muutamaan otteeseen sekä eturattaalta että takarattaalta pois. 

Ensimmäiseltä huoltopisteeltä lähtien ei enää suurempia ongelmia vaihteiden kanssa ollut. Muutenkin matka eteni mukavasti. Vain kerran luulin olevani eksyksissä. Ehdin jo jonkin matkaa palata takaisin päin, kun jostain kumman syystä luulin oikaisseeni jonkin ylimääräisen lenkin (jollaista ei ollutkaan). Tästä eteenpäin pääsin jatkamaan matkaa kahden kokeneemman suomalaisajajan kanssa. Jutustellessa matkan tekeminen kulki kuin itsestään. Käytiinpä siinä matkan varrella myös Viron korkeimman mäen (Suur Munamägi) valloituksessa.

Matka alussa, kun pyöräkin on vielä puhdas... (Kuva: S. Berg)

Reitin puolivälissä kierrettiin pariin kertaan lisäkierros. Ensimmäisellä näistä alkoivat kello 9.00 startanneet 100 kilometrin kärkikuskit mennä vauhdilla ohi. Yllättävän pitkiä olivat kärkimiesten väliset erot, maalissa marginaalit taisivat venyä jopa kymmenen minuutin paikkeille. Lisäkierrokselle mahtui muutamia mielenkiintoisia paikkoja, joista päällimmäisenä mieleen jäi ylämäki, nimeltään massamurhaaja. Siinä pyörää työntäessä tuli jotenkin kummasti mieleen Tahkolta tuttu Kinahmi 2.n nousu.

Maalisuoralla oli varaa jo vähän hymyillä kameralle. (Kuva: © Võrumaa Spordiliidu pildigalerii)

Kierrosten jälkeen oli jäljellä pari terävää nousua ja hiekkatiepainotteinen 20 kilometrin loppumatka maaliin. Fiilis oli korkealla, sillä pahimmat paikat olivat jo takana. Pikkaisen taisin jopa kiristää tahtiakin. Maaliin pääsin ajassa 10h 33min. Hienon kisapäivän kruunasi hotelli Kubijan kylpyläosasto. Poreissa on aina mukava köllötellä, mutta varsinkin ulkoilupainotteisen päivän päätteeksi.

Kisan jälkeistä spekulaatiota matkaseurueen kesken. (Kuva: Harri Kekola)

Suomalaiset pärjäsivät kisassa kaiken kaikkiaan loistavasti, kun maannaiset sekä 100 kilometrin (Piia Nieminen) että 100 mailin (Lissu Pitkänen) matkalla voittivat! Muut tulokset tästä (100mailia) ja tästä (100km) linkistä.

Nyt sitten pyörä hetkeksi telakalle, ja tilalle vaikkapa juoksuhölkkäilyä ennen kuin hiihtokelit alkavat.