Vanheneminen on
kauhistus. Läntinen maailmankolkka on varautunut tähän vaivaan tarjoamalla
varsin oivallisia kosmetiikkatuotteita. Niitä turvehoidon ja tuorekurkun kanssa
käytettynä kyetään jarruttamaan tätä kurjaa ajan etenemistä. Sääli, etteivät
esimerkiksi Kiinassa ole huomanneet tätä. Arvostavat elämänkokemusta. Outoa.
No, kovalla vauhdilla länsimainen markkinointikoneisto sinnekin pyrkii. Melko
hyvin tämä koneisto on ainakin saanut länsimaat haltuunsa, sillä vanhenevaan
ulkonäköön kuuluu olla pettynyt, jos ylimääräiset uurteet näkyvät peilille ja etenkin jos heijastuvat sieltä takaisin.
Ironia on vaikea
taiteenlaji, varsinkin kirjoitettuna. Siispä todettakoon, että elämän tuomiin
jälkiin silmien uurteissa olen tyytyväinen. Pari harmaata säiettä on myös jo
löytynyt taakse pakenevasta hiuksistosta, enkä vielä ole ymmärtänyt ahdistua
siitä. Tällä viikolla tuli mittariin kolmaskymmeneskolmas (33) vuosi.
Kiitokset siis onnitteluista!
Mitkä mahtavat
olla ajatukset siinä vaiheessa, kun olen elänyt saman verran lisää vuosia?
(Todettakoon heti, että kaikkea voi tietenkin sattua eikä sitä rajapyykkiä tule
koskaan saavuttamaan, mutta suurempi todennäköisyys on, että tuokin aika joskus
koittaa.) Vaikeaa on etukäteen arvioida. Niinpä käytän vertailukohtana
henkilöitä, jotka tuon kunnioitettavan iän ovat saavuttaneet. Elämään kuuluu
paljon asioita, mutta koska tämä on pyöräilyblogi, rajoitun tarkastelemaan
(taaskin) ikää vain liikunnallisista lähtökohdista.
Kuluneiden
vuosien aikana olen kokenut useita upeita kuntotapahtumia. Näihin osallistuvat
kuntoliikkujat ovat pääsääntöisesti täysi-ikäisyyden saavuttaneita ja
ilahduttavan paljon joukossa on ollut eläkeiän saavuttaneita teräsmiehiä ja
-naisia. Pirkan kierroksen tapahtumat ovat ensimmäinen esimerkki. Ensimmäistä
kertaa osallistuessani Pirkan hölkkään tervaskannot pyyhälsivät ohi innokkaasti
aloittaneesta nöösistä. Sama on toistunut hiihdossa. Eivätkä nuo kokemukset ole
rajoittuneet pelkästään siihen ensimmäiseen kertaan, vaikka rauhallisemmin olen
malttanutkin aloittaa. Veikkaanpa, että aika moni biologisesti parhaassa
fyysisessä iässä oleva joutuisi kokemaan saman, jos tulevana lokakuisena
sunnuntaiaamuna starttaa 33 km
hölkkämatkalle.
Maastopyöräilyn
marathonCupin osakilpailuihin on osallistunut kuluneenakin vuonna henkilöitä,
joiden sarja olisi 65+. Todella hyvää vauhtia ovatkin pitäneet. En olisi nopein
siinä(kään) sarjassa. Eikä se kerro pelkästään siitä, että oma vauhtini
maastopyörällä olisi hidasta. Normaalisti en halua verrata omaa suoritustani
kisoissa toisten suorituksiin, sillä pyrin kilpailemaan vain itseäni vastaan ja
täten kehittymään. Halusin silti tuoda tämän esiin vertaillen suorituksia,
sillä siten lukija saa parhaan kuvan näistä teräsmiehistä.
Pitkäkestoisissa
liikuntasuorituksissa kunto kehittyy huomattavan myöhäiselle iälle, jos
verrataan vaikkapa pikajuoksuun tai useimpiin palloilulajeihin. Siispä uskon,
että säännöllisellä liikunnan harrastamisella on rahkeita rikkoa vielä useasti
omia rajoja sekä matkan pituuksissa, että tuttujen matkojen ripeämmässä
toteutuksessa. Heinäkuisen OffroadFinnmarkin voittajakaksikon iät olivat 44 ja
47 vuotta. Toisena olleilla 44 ja 48 ja kolmansilla 37 ja 49 vuotta. Muissa
reitin onnistuneesti läpäisseissä tiimeissä oli useita kuskeja, jotka
pääsisivät m50 tai m60 -sarjaan. Tasa-arvon vuoksi mainittakoon, että muutamia
parikymppisiäkin reitin läpäisi.
Aikaa oman kunnon
kehittymiselle on siis vielä runsaasti. Edellyttää tietysti, että liikunta
maistuu yhtä hyvälle tulevaisuudessa kuin miltä se nyt tuntuu. Pitkän aikavälin
tavoitteena voisi olla vaikkapa kävely- ja ehkä jopa pyöräilykyky vielä 99
-vuotiaana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti