Mennyt pyöräilykesä

Pyöräillessähän se kesä hyvin pitkälti meni. Koska kilpailutapahtumat tältä kesältä ovat ohi, on aika kääntää katse menneeseen.

Huhtikuussa kävin ensimmäisen kerran etelässä hakemassa harjoitustuntumaa. Viikon mittaisen Mallorcan leirin aikana pääsin ajamaan rutinoituneempien, pääosin maantietä ajavien kuskien kanssa saarta ristiin ja rastiin. Kun omasta joukosta löytyy kokeneita Mallorcan kävijöitä, ei itse tarvitse kuin pysytellä joukon jatkeena ja nauttia ajamisesta. Usein nimittäin liikenneympyröissä näki muita ajajia, jotka pyörittelivät karttaa ja koittivat paikantaa itsensä ja tulevan suuntansa. Tätä ongelmaa ei meillä ollut, kiitos Salosen Esan, joka oppaana toimimisessa ansaitsee ison käden. Viikon aikana ajoa kertyi 850 kilometriä, joka oli varsin hyvä lähtö kauteen. Tästä innostuneena on matka vuoden 2013 huhtikuuksi jo varattuna. Kotiin palatessa huhtikuinen pyöräily jatkui maantiellä, työmatkoja tehden.

 Mallorcalla residenssinä toimi ansiokkaasti Montuirilainen hotelli. Montuiri sijaitsi keskisaarella, joten sieltä oli hyvä sukkuloida sekä tasamaa- että vuoristolenkeille.

 Sa Calobran nousu takana, joten pitäähän siitä kuva napsaista. Aavistuksen alle 40 min sai dieselijalkainen höyrytä ylämäkeen.

Kuva Curan kukkulalta. Ensimmäinen ajopäivä lopuillaan. Maantiepyöräilijöiden joukosta maastopyöräilijän erottaa kantamastaan repusta.

Myötäisessä. Hauska tunne, kun mittari näyttää yli 50km/h ja syke hieman alle sadan lukemaa. Eri asia on, kannattaako tällaisessa nopeudessa kaivaa kännykkäkameraa esiin.

Aurinkokin paistoi.

Huhtikuun treenit jakautuivat pyöräilyn lisäksi sisäharjoitteluun. Yhteensä treeniä tuli hankittua koneeseen 84h 33min.

Toukokuussa työkiireiden lomassa ei varsinaisia kilpailuja ollut. Sen sijaan treenikilometrejä ja -tunteja maastossa kertyi mukavasti, sillä vuosittainen Tour de Tampere -maastopyörätapahtuma järjestettiin syyskuun sijaan nyt ensimmäistä kertaa jo toukokuussa. 

Tour de Tampere, Aktiivi2 -ryhmäläisiä Mustavuoren huipulla.

Muiden Kanuunojen kanssa tehdyissä reittien kartoituksissa sekä itse TdT.ssa tunteja kertyi yhteensä 47.

Vasta kesäkuussa koitti ensimmäisen kilpailun aika, kun 3.6. järjestettiin Korson XCM cup -osakilpailu. Seuraavalla viikolla ensimmäisen lomaviikon kunniaksi teimme Anssin kanssa kolmen päivän mittaisen maastopyöräretken, jonka aikana ehdittiin melko paljon jännittää loppukesän kilpailua Norjassa. Myöhemmin ollaan yhdessä mietitty, miksi suorituksesta Norjassa tuli niinkin ehjä. Päädyimme siihen, että useat yhteistreenitunnit mahdollistivat toiminnan jopa niin hyvin, ettei liikoja tarvinnut kisassa miettiä, kun tiesi suunnilleen toisen vauhdin ja varmasti muitakin ajatuksia sen kummemmin kyselemättä. Kiitokset vielä Anssille, kun kisaan suostui mukaan lähtemään! 7. kesäkuuta tuli jobinpostia, kun huomasin Giant Anthemin rungossa halkeaman, joka estäisi turvallisen pyörällä ajamisen. Tätä runkoa on nyt odoteltu jo rapiat neljä kuukautta, muttei siitä tällä erää sen enempää..

Korson kisan jälkeisenä viikonloppuna pääsin ajamaan Pirkan kierrokseen kuuluvan pyöräilyosan, jossa ajoseurana oli useita Kanuunoja sekä muuan Alex Stubb, joka teki viimeistä pitkää pyöräilyharjoitustaan tavoitellen Frankfurtin Iron man -kisassa aikaparannusta ensi vuoteen. Tavoite 10 tunnin alituksesta onnistui sittemmin itse kisassa. Onnittelut maailman kovakuntoisimmalle ministerille! Täällä ministerin pohdintaa Pirkasta ja täällä Ironman -kilpailusta.

Laajavuoren XCM -kisa tarjosi oivan viimeistelytreenin Tahkoa ajatellen. Opiskeluvuosinani kiertelin ensimmäisellä kunnon maastopyörälläni juuri näitä reittejä, joten pientä nostalgiaa oli aistittavissa. Tällä samaisella sotaratsulla (Trek 6300, vm. 2008) kisan ajoin, kun muitakaan ehjiä maastopyöriä ei tallista löytynyt. Kisa oli koko kesän ainut hellesään kisa. En tiedä, mitä itse ajattelet, mutta minun puolestani hellettä kuluvana kesänä olisi voinut muutenkin enemmän…

Kesäkuu huipentui tänä vuonna Tahkolahdella, kun 30. päivä klo 00.00 koitti aika startata 240 kilometrin matkalle. Noin 15½ tuntia myöhemmin saavutin maalin. Taisi se loppuhuipennus tulla vasta illalla, kun pääsin ensimmäistä kertaa nousemaan Sokos hotel Tahkovuoren palkintojenjaossa podiumille kolmannen sijan kunniaksi. Ainutlaatuinen hetki, varsinkin kun luulen, ettei tällainen temppu todennäköisesti enää tule toistumaan. Yritys toki harjoittelun muodossa on kova, mutta realisti täytyy olla. Nyt vain kaikki natsasi melko lailla kohdilleen, vaikkakin pyöräremonttia ehti matkan aikana myös tehdä.

Kesäkuussa treeniä kisoineen, pääosin pyöräilyä siis, kertyi yhteensä 99½ tuntia. Ei mennyt tänä(kään) vuonna 100 tunnin kuukausi rikki...

Tahkon jälkeen heinäkuussa ei ollut mahdollista höllätä treenitahtia edellisvuoden tapaan, olihan kolmen viikon päässä odottamassa kesän kovin haaste, OffroadFinnmark Pohjois-Norjassa, Altassa. 300 kilometriä Finnmarksviddan aavoilla. Pahimmassa tapauksessa jäämeren viileää tuulta ryydittäisi kostea ilmanala, josta myös pohjoisen olosuhteissa on koko kesä päästy nauttimaan. Pelkäsin oikeasti. Toisaalta parhaassa tapauksessa lämpötila voisi nousta reilusti yli kymmenen lämpöasteen. Huh heinäkuun hellettä!

Viikkoa ennen Altan starttia tein vielä pitkän treenin yhdessä Juhan ja Teron kanssa ja seuraavana päivänä osallistuin Joupiskan XCM -kisaan. Vaikka tässä vaiheessa tällaisista treeneistä ei enää fysiologisessa mielessä mitään hyötyä olisi, sain haettua hyvää fiilistä nuoruusvuosilta tutuilta poluilta. Fysiikan lisäksi myös mentaalipuoli on äärimmäisen tärkeä, etenkin pidempiä kisamatkoja ajatellen.

Kesän kohokohta Norjassa starttasi lauantaina 21.7. puolen päivän aikaan. Osana noin 200 henkilön joukkoja lähdettiin ajamaan kohti tuntureita. Ainutlaatuinen kisa, josta täytyy vielä jossain elämän vaiheessa ottaa uusinta. En tiedä vielä, onko seuraava kerta jo ensi vuonna, mutta jonain vuonna se varmasti on. 31 tuntia alittui selkeästi, noin minuutin marginaalilla.

Heinäkuussa kulutin pyörän satulaa harjoituspäiväkirjan mukaan yhteensä 86h 21min.

Seuraavat viikot kuluivat palautumisen merkeissä. Asteittain lisäsin treenimääriä ja hieman myös tehoja. Kilpailut koko elokuulta jätin kuitenkin muille ajajille.

Enemmän tai vähemmän kevyttä harjoittelua sykemittariin tuli elokuulta 53h 51min.

Syyskuun alkuun iski syksyinen kausiflunssa, jarruttaen harjoittelua noin puolentoista viikon ajaksi. Myös tämän jälkeen kauramoottori toimi mielestäni aavistuksen vajaateholla. Kuitenkin useita hienoja kilpailutapahtumia oli loppukuun ohjelmassa. Hyvinkäällä järjestettyihin XCmaratonin SM -kisoihin osallistuin 16.9. Edellisen päivän maastoduathlon jäi väliin, kun en uskaltanut lähteä kahta kisaa samana viikonloppuna tahkoamaan. Myös Korson järjestämä XCO -kisa jäi väliin toipilaana. Viikko Hyvinkään jälkeen oli vuorossa kotimaastoissa järjestetty Teivo XCM, cupin viimeinen osakilpailu, josta muistoksi sain hopeisen osallistujamitalin viiden osakilpailun läpäisemisestä. Märkää oli myös tällä reitillä, kuten seuraavana viikonloppunakin Haanjassa. Kisakauden päätti Haanja100 tapahtuma eteläisessä Virossa, Võrun kunnassa. Kiva päätös pyöräilykaudelle tämä kisa oli. Helpolla ei maaliin päässyt, mutta ei tämän lajin aina helppoa kuulu ollakaan!

Syyskuussa harjoitus- ja kisatunteja tuli yhteensä 49h 15min.

Nyt on pyöräilyn kannalta siirtymäkauden aika. Harjoittelua tulen tekemään pääasiassa sisätiloissa siihen asti, kunnes hiihtoladut kutsuvat. Toki varmasti jonkun pyörälenkin teen vielä ennen lumia, ja ehkä lumentulon jälkeenkin. Ensi vuonna sitten osin uudet, osin vanhat kujeet, myös kisojen osalta.