Edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi. Toisaalta eipä tässä kummempia ole tapahtunutkaan, kun vajaa pariviikkoinen meni flunssatoipilaana. Aiemmassa kirjoituksessa ehdin jo innostua siitä, kuinka hiljakseen on päästy taas harjoittelun makuun. Nyttemmin sitten ollaan taas lähtökuopissa, ainakin siltä kovasti tuntuu.
Edellisestä
kisastakin on jo vierähtänyt tovi, tarkemmin kahdeksan (!) viikkoa. Kuluneena
sunnuntaina kävin kuitenkin katsomassa isojen poikien maastopyöräilyä Hyvinkään XC-maratonin SM-kisoissa.
Mukana oli siis varsin kovaa porukkaa. Parempi olisi olla mainitsematta, että
itsekin osallistuin. Sen verran vaikealta meno tuntui. No, parin kuukauden
kisatauon jälkeen tämä kävisi hyvin ainakin pidemmästä harjoituksesta syyskuun
lopun Haanja100 -tapahtumaa ajatellen.
Hyvinkään kisa
tarjosi kansainvälistyyppisen XCM-kisan, aurinkoista säätä myöten. Noin 27 km maratonreitti kierrettiin
kolmesti. Matka tarjosi teknisesti helppoa alustaa ryyditettynä jokaisella
kolmella kierroksella eteen tulleeseen laskettelurinteen nousuun.
Parhaimmillaan jyrkkyys käväisi kuuleman mukaan yli 30%.n. Arvaas, ajoinko
kertaakaan ylös asti? Oikein arvasit, tosin moni muukin kisaaja liittyi
taluttajien joukkoon (kärjestä en osaa sanoa, kun en heitä lähdön jälkeen
nähnyt…) Ajokelpoista pohjaa koko mäki olisi ollut, jos olisi ollut
ajokelpoiset jalat.
Kisan kaksi
ensimmäistä kierrosta menin omalle vauhdille sopivan haastavassa porukassa, keskisykkeen
ollessa 174. Kolmannella kierroksella iski jano sen verran kovasti, että
juomapullo oli säästötoimenpiteistä huolimatta tyhjentynyt laskettelurinteelle
tultaessa. Rinteen jyrkintä osaa tunkatessa alkoivat krampit etureisissä.
Pyörän päälle noustessa ne loppuivat, mutta pyörittäessä tilalle tulivat sekä
pohje- että takareisikrampit. Jälkiviisaana voisin todeta sekä kovan sykkeen
että juoman loppumisen vaikuttaneen kramppailuihin. Toisaalta kisavauhtisen
menon vähyys kuluneiden viikkojen aikana lienee se selittävämpi tekijä.
Loppumatkasta rauhoittelin menoa sen verran, etteivät jalat enää pahemmin krampanneet.
Eipä kyllä vauhtikaan edennyt edellisten kierrosten malliin. Vielä reitin loppuosan
lyhyellä teknisellä ylämäkiosuudella lihaksista nykäisi muutamaan otteeseen,
vaikka tuntui, ettei tämän hitaammin voi edetä.
Tulokset: XCM SM-kisat (valitse pyöräilytulokset ja Hyvinkää..)
Kaikesta
huolimatta, ja varsinkin näin jälkeenpäin ajatellen, oli mukava kisata.
Järjestelyt Hyvinkäällä toimivat oivallisesti. Innostusta jäi sen verran, että
tuli ilmoittauduttua Lamminpäässä järjestettävään XCM -cupin päätösosakilpailuun. Tämä siis ensi sunnuntaina 23.9.
Laitan kisasta raporttia, kunhan olen maaliin ehtinyt. Toivottavasti ennen
Viroon eli Haanjaan lähtöä..
Hyvikään kisan loppusuoralla (Kuva: Antti
Rantalahti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti