Kolmen pyöräkisan syksy: (2/3) Teivo XCM/ Tampere

Kuluneena sunnuntaina järjestettiin maastopyöräilyn XCM –cupin päätösosakilpailu Lamminpään harjumaastoissa. Kisakuskeilla panoksena olivat cupin yhteiskilpailun sijoitukset. Itse taistelin ynnä muut -sijoituksista, kun näillä matkoilla ei tasaisesti tahkoavalla diesel -moottorilla kovin korkealle päästä. Jälleen kuitenkin XCM-kisa tarjosi mukavan tavan viettää sunnuntaita parhaan mahdollisen harrastuksen parissa. Ja ennen kaikkea kisa kävisi viimeisestä pitkästä harjoituksesta Haanja100 -tapahtumaa silmällä pitäen.

 Lähtöä odotellessa. Etualalla Ari (vas.) ja Anssi. Takana Mikko (vas.) ja Piia. (Kuva: Lassi Hinkkanen)

Itse kisasta ja omasta ajosta joitain mainintoja:

Reitti oli märkä. Sen olin jo huomannut lauantaina, kun kävin kiertämässä kertaalleen radan läpi. Startin jälkeen edettiin pitkässä letkassa raviradan edustaa. Siinä olikin koko reitin ainut kestopäällystepätkä. Tästä eteenpäin sai polkupyöräillä, eli ajaa polkuja pyörällä, kuten lajin luonteeseen kuuluukin. Ensimmäinen kierros eteni rauhallisesti, eivätkä sykkeet kertaakaan päässeet ”punaisen puolelle”. Jossain vaiheessa ohitin (seura)kaverini Arin, joka oli onnistunut saamaan ajamalla ketjun pois takavaihtajan häkistä. Enpä ole moisesta aiemmin kuullut, mutta näyttää tuokin olevan mahdollista. Toinen kisaan osallistunut kaverini, Anssi, oli jo kisan toisen kilometrin aikana katkaissut ketjut. Mitähän tässä vielä ehtii tapahtua?

 

Kurapyörän ulkoilutusta ylämäessä. (Kuva: Juha Autio)

Toiselle kierrokselle lähdin samoilla tehoilla, ripeällä retkimeiningillä. Kovin suurta tarvetta tai halua ei ollut kiristää vauhtia. Kunhan etenisi riittävän nopeasti maaliin, että ehtii saunaan ennen kuin ajastus loppuu. Ari tuli ajoseuraksi toiselle kierrokselle. Kovin suuresti ei hänelläkään näyttänyt kiirettä pitävän, kun tyytyi samaa vauhtia ajamaan, ja vaikka normaalisti menisi jo kaukana edellä. Ajeltiin, ja juteltiin mukavia toisen kierroksen aikana. Jossain vaiheessa Ari kysyi Kummelileffasta tutun rallikysymyksen: ”Nolo kysyä, mutta ehtiskö käydä… ”Totesin, että ”Kyllähän sää nyt…… voit käydä!” Ei pysähtynyt mies siinä kohtaa vielä, mutta hieman ennen puoltaväliä tarjoutui tilaisuus. Muta voimansiirrossa yhdistettynä ylämäen huolimattomaan polkimen runttaukseen on huono yhdistelmä, Tahkokin sen osoitti aiemmin kesällä. Ilmajokelaislähtöisten ajajien joukosta myös se kolmas, allekirjoittanut siis, katkaisi ketjunsa. Siinä sitten työkalut repusta esiin. Ari osoitti oivaa joukkuehenkeä pysähtymällä odottamaan. Lupautuipa mies vielä pesemään voimansiirron munuaisissa suodatetulla vedellä. Kieltäydyin kohteliaasti. Toisen kierroksen loppu meni tasaisesti pyöritellen, turhia putkellenousuja vältellen. Ketjut pysyivät ehjinä. Maaliin pääsin kolmen tunnin ja 37 minuutin urakoinnin jälkeen.

Reitti oli mukavan haastava, osin myös mudasta ja liukkaudesta johtuen, mutta kyllä sopivan tekniset ylä- ja alamäet tekevät radasta XCM maastopyöräilyä. Ratamestareille kiitos ja kumarrus polkujen määrän maksimoimisesta 30 kilometrin matkalla. Vaikka olen kuluvan kesän aikana lähes viikottain noita polkuja ajellut, mahtui joukkoon silti uusiakin polkuja. Tällaisia saisivat minun puolestani kaikki kisareitit olla!

Loppukaneettina mainittakoon, että Kaupin kanuunat saavuttivat maratoncupin joukkuekisan voiton kaudella 2012. Aivan upea saavutus, kun ottaa huomioon, kuinka kovia ajajia löytyy (myös) kilpailevista seuroista. Vaikka alla olevassa kuvassa mukana olenkin, taisivat omat pisteeni joukkuekisan osalta jäädä minimiin. Onnea koko Kanuunaporukalle!

Kanuunajuhlaa kauden 2012 XCM-cupin päätteeksi. Kuvassa Mauri (vas.), Perttu, Ari, Mikko ja Piia. Taustalla Teivo XCM.n kilpailunjohtaja Mikko Nokkonen. (Kuva: Outi Jussila)

 Kilpailun tulokset kisajärjestäjän sivuilla