Pinehill-Extreme 2019

Tämän vuoden tapahtuma saatiin viimevuotiseen tapaan vietyä läpi hyvien sääolosuhteiden ja upean ajoporukan voimin. Heti alkuun kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille!

Tämä kirjoitus avaa enimmäkseen sen täysmatkan etenemisestä, jossa olin mukana. Toki jonkin verran kerrotaan myös yleisesti Pinehill-Extremen ryhmien ajosta. Pasin kipparoiman täysmatkan osalta raporttia on lähiaikoina luvassa ja Jarin kipparoimasta 200+ km -matkasta on raportti niin ikään tulossa lähiaikoina.

---

Perjantaina iltapäivällä ultramaastopyöräilystä kiinnostuneita ajajia saapui paikalle aurinkoiseen Niihamaan. Pientä jännitystä oli varmasti muillakin kuin allekirjoittaneella. Edelliset päivät olivat menneet vinhaa vauhtia tapahtumaan liittyvien järjestelyjen parissa oman työpäivän päätteeksi. Nyt asiat alkoivat olla sillä mallilla, että matkaan päästään lähtemään.

Tällaiset tapahtumat ovat siitä mukavia, että ne keräävät varsin samanhenkistä porukkaa yhteen. Uusia tuttavuuksia syntyy ja vanhoja tuttuja pääsee pitkänkin ajan jälkeen taas tapaamaan. Omassa ajoryhmässä ainakin oli mukavasti aikaa tutustua ja kertoa kuulumisia ajon lomassa, sillä vuorokauteen mahtuu monta tuntia.

Tapahtumakeskus oli tämän vuoden Pinehill-Extremessä Niihaman maja. Paikka on suosittu kaupunkilaisten lenkkipysähdyspaikka, etenkin talviaikaan hiihtokahviona. Onpa siellä Tour de Tampereen ja Yö-Rogainingin huoltopistekin sijainnut menneinä vuosina. Suosittelen käymään, mikäli lenkkiä Kaupin maastoissa tulet tekemään!

Täysmatkalaiset oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettu kahteen nopeusryhmään, joista ripeämmän tavoite oli päästä urakasta alle vuorokauden ja rauhallisemmalla tavoiteaika oli 24-27 tunnin haarukassa. Lisäksi maastopyöräilystä teknistä haastetta hakeville oli tarjolla täysmatkaryhmissä perjantain kuuden tunnin tekninen maastoajo.

Alla kuvia perjantai-illalta. Kuvia tapahtumassa ottivat Tero Hiironniemi ja Aki Pekkanen.

Lähtövalmisteluja tapahtumakeskuksella Niihaman majalla.

Tapahtumajärjestäjä Mikko (vas.) ja Niihaman majan isäntä Juho.

Minttu infopisteellä otti vastaan tapahtumaan ilmoittautuneet.

Pitkä yö odottaa, joten Jani on hakenut kupin kahvia.

Mikko ja Harri spekuloivat reitin teknisimpiä kohtia.

Huoltokärryyn sai pakata kassin, joka kuljetettiin Jämin huoltoon. Jämillä oli mahdollisuus käydä suihkussa ja vaihtaa puhtaat ajovaatteet, sekä tehdä kassista muita haluamiaan täydennyksiä.

Tuija ja Jaska hoitivat huollon tänäkin vuonna. Tapahtumaa ei ole ilman tätä kaksikkoa järjestetty, eikä se ilman tätä huippuparia todennäköisesti onnistuisikaan.

Parkkipaikalla oli pyörätapahtumalle tyypillinen näky.

Juha (vas.), Tero ja Pasi ajoivat samassa täysmatkaryhmässä ja tässä ehkä jo ennakoidaan tulevaa reittiä.

Jari Mallat oli vastuuoppaana 200+ km -ryhmän ajossa. Heillä lähtöaika oli lauantaina klo 04.00, mutta Jari saapui kannustamaan ja laittamaan väkeä liikkeelle jo perjantaina.

Tältä Niihaman majan ympäristö näyttää, kun dronen kamerasta sitä katselee.

Ajajainfo aluillaan,

...eli lyhyt briiffaus siitä, mitä seuraava vuorokausi tulee tarjoamaan.

Valmistautumista ennen lähtöä.

Ensimmäinen kaksituntinen ajettiin Kaupin teknistä maastoa. Tutuksi tulivat niin rantapolku, koirapolku kuin esimerkiksi roomalaisten polku. Matkalla oli myös tiukkoja nousuja esimerkiksi Hepovuorelle. Tuomikallion nousun päätteeksi ihailtiin hetkinen sitä alkuperäistä Kaupin kanuunaa.

Ennen kahdeksaa käväistiin pikahuollossa Niihaman majalla, josta matka jatkui edelleen kohti Lamminrahkaa ja Ruutanaa. Lamminrahkan polut olivat jo joltain osin jääneet metsätöiden ja tonttipohjien valmistelun myötä pois käytöstä, mutta pitkä tovi saatiin ajaa Itä-Tamperelaista ja osin Kangasalan perinnemaastoa, näin pyöräilijän näkökulmasta.

Ruutanaa lähestyttäessä aurinko oli jo laskenut horisontin taa, mikä tarkoitti lamppujen esiin kaivamista. Tästä eteenpäin matkaa tehtäisiin otsalamppujen kajossa.

Pimeäajo etenkin teknisissä maastoissa tuo oman ulottuvuutensa lajiin. Valokeila muodostaa juurien ja kivien taakse varjon, joka näyttäisi tekevän esteen loivemmaksi ylitettäväksi, kun estettä katsoo kauempaa. Tämä näköharha saattaa toisinaan tuoda yllätyksiä mukanaan. Toisaalta pimeäajoa tulee ainakin itse luonnostaan tehtyä pienemmällä vahdilla, jolloin esteisiin ehtii reagoida riittävästi.

Isomman kierroksen päätteeksi jälleen käynti Niihaman huoltopisteellä. Tällä kertaa huollon jälkeen jätettiin pidemmät jäähyväiset. Seuraavan kerran täällä oltaisiin noin 240 kilometrin ja 18 tunnin kuluttua.

Matka jatkui Ylöjärven suuntaan.

Pasin täysmatkaryhmä taittaa matkaa perjantain teknisillä osuuksilla. Pasin takana Matti, Harri ja Jouni.

Toisena ohjaajana ja jälkipään valvojana toimii Juha (vas.). Tyylinäytteen edellä tarjoaa Marko.

Cycling El Burro: Hannu (vas.) ja Timo.

Jari (oik.) kuljetti jäykkäperää kepeästi. Pässilän trail-mallinen geometria ja plussakoon rengas toimivat Kaupin juurakoilla ja kivikoilla.

 Niihamasta matkaa taitettiin alkuun hiihtouraa, sekä Kaupin vesitornilta alkaen lyhyesti myös jumppapoluilla. Sen jälkeen kaupunkisiirtymä kohti Pyynikinharjua, josta pudoteltiin Tahmelan rantaan. Pyhäjärven rantaa pitkin etenimme Mustanvuoren päälle, jossa taukoilimme ja ihastelimme kirkasta kuutamoa.

Mustavuoren huipulla, kuvassa Ville.

Matka jatkui kohti Lamminpäätä, jossa ripeämpi täysmatkaryhmä sai ajaa osia XCM-reitistä ja pari lisämäkeä ennen aamupuuroa. Matka Niihamasta Ylöjärven huoltopisteelle kesti 2h 15 min.

Varhaisen aamiaisen jälkeen, hieman ennen kolmea pääsimme jatkamaan kohti Hämeenkyröä. Matkalle osui Metsäkylän jälkeen Ketunkiven neulaspolku, Rokkakosken nousut ja laskut (joissa lämpötila käväisi -1C pakkaslukemilla). Lintuharjulla meitä odottivat valvotusta yöstä huolimatta pirteinä ja iloisina (kuten aina) Tuija ja Jaska. Keskelle metsää oli loihdittu herkkupöytä ja silmissä olevasta aamusumusta huolimatta mieli virkistyi kummasti. 

Ari venyttelee alaselkää. Kello on tällä hetkellä noin neljä aamuyöllä.

Omalta kohdaltani vaikeimmat vaiheet erinäisissä maastopyöräilytapahtumissa olen kokenut valvotun yön jälkeen auringon noustua. Luulen tämän johtuvat väsymyksestä, mutta oireet ilmenevät myös hetkellisenä imeytymisen ongelmana. Tälläkään kertaa tuolta olotilalta en päässyt välttymään. Kyröskosken jälkeen meno tuntui hetkittäin varsinaiselta puurtamiselta ja olo oli jokseenkin tukala. Oikeastaan tuota olotilaa jatkui Jämille saakka. Jämin aamupalapöydässä söimme rauhalliseen tahtiin buffetaamiaisen ja se rauhoitti omaa oloa siinä määrin, etteivät ongelmat enää loppumatkasta toistuneet, vaan meno tuntui varsin pirteltä ja jopa melko hyvävoimaiselta.

Ultramatkojen pyöräilyyn kuuluu oleellisena osana ajoittaiset heikot hetket. Tässä vuorokauden mittaisessa ajossa niitä tuli yksi. Toisinaan niitä tulee useampi. Neljän vuorokauden mittaisessa kisassa toistuvin väliajoin. Tällöin täytyy pitää pää kylmänä ja muistaa, että tilanne on ohimenevä. Pahinta on jäädä vellomaan omaan kurjaan oloon ja harmitukseen, sillä se vaikutta noidankehämäisesti vieden mielialaa yhä enemmän tappion suuntaan. Mieltä voi yrittää huijata monin keinoin: joku laulaa, toinen kääntää suupielet hymyyn (usko tai älä, mutta suun asento vaikuttaa muun muassa endorfiinin eritykseen). Muitakin keinoja löytyy.

Useasti ultra-ajot ovat tiimikisoja. Tässä tapahtumassa kyseessä on ison ryhmän, tiimin yhteiskisa. Ei niinkään sijoituksista, vaan jokaisen oma kisa itseään ja omaa suorituskykyään vastaan.

Ei ole sattumaa, että ultrakisoissa olen tavannut lämminhenkisiä kilpakumppaneita, ja huoltopisteillä on kilpavastustajaa autettu positiivisessa hengessä eteenpäin. Jokainen ymmärtää kunnioittaa vaativan ultratapahtuman haastavuutta. Kokeneemmat kuskit tietävät, mitä on ollut vaeltaa varjojen mailla. Lisäksi he tietävät, mikä merkitys on toisen tarjoamalla kannustuksella ja tuella. Esimerkiksi vatsalääkkeen tai vaikkapa energiapatukan tarjoamisella.

Aikoinaan oma innostukseni pitkiin matkoihin sai ison ja kirkkaan kipinän vuoden 2011 MtbSeikkailusta Suomen Lapin ja Norjan Finnmarkin erämailla. Tuolloin menimme reilun kymmenen hengen joukkona ja päivä päivän perään ajettiin pitkiä etappeja. Väsymys kumuloitui ja yhdeltä jos toiselta puhti katosi. Tuolloin opin kannustuksen merkityksen ja olen yrittänyt sitä omalta osaltani tarjota pitkissä kisoissa myöhemminkin.

Kovin kuski pitkien matkojen karkeloissa ei ole se, joka karistaa toiset kannoiltaan tai saapuu hyvävoimaisimpana maaliin, vaan se, joka auttaa toisetkin mukanaan perille.

Jämi saavutettiin hieman ennen kahdeksaa ja aamupala maistui hyvälle. Edessä olisi käynti kauimmaisessa paikassa, mihin tämän ajon aikana Niihaman tapahtumakeskukselta pääsee.

 

Kuvat yllä: Jämille saapumassa.

Kuivan keliolosuhteen vuoksi voimansiirto pysyi verraten puhtaana koko matkan.

Täydennystä pulloihin.

Jämin huollossa täytyi selkää hieman oikoa. Tyylinäyte ála AAutio.

Kuvat yllä. Toisen täysmatkan saapuminen Jämin huoltoon.

Maastopyöräilyn konkarit: Pasi (vas.) ja Mika.

Kuvat yllä: Täysmatkaryhmän matkanteko Jämiltä kohti Kankaanpäätä jatkuu.

Kuvat yllä ja alapuolella: Jari Mallatin kipparoima 200+ km -ryhmä saapuu Jämin huoltoon keskipäivän auringonpaisteessa.

Jämin piha-alueelle oli muodostunut maastopyöräilijöistä varsinainen kuhina.

Jari H tarkkailee tilanteen edistymistä!

...kuten tekee myös Jari M.

Jaskalla ei hymy hyydy vaikka takana on valvottu yö!

Jämi - Kankaanpää -väli oli kärsinyt pahoin puiden myrskykaadoista. Niinpä suuri osa viime kesänä suunnitellusta polkuverkostosta jäi ajamatta. Tarjolla oli silti monipuolisesti kangasmaastoa, juoksuhiekkaa sekä suota. Kankaanpään kuntoutuskeskuksella kävimme syömässä jäätelöt ennen paluuta Jämi2 -huoltoon.

Kankaanpään tauko. Kuntoutusta olisi ollut tarjolla, muttei jääty.

Menointo oli porukalla sen verran tapissa, että toisella Jämin tauolla emme syöneet suuremmin, vaan jatkoimme matkaa ulkoruokinnan jälkeen kohti Hämeenkyröä.

Aurinko paistoi ja Hämeenkyrön Kehäkukassa odotti seuraava taukopaikka. Jälleen olivat Tuija ja Jaska loihtineet huollon priimakuntoon. Tämän huollon jälkeen seuraava huolto tapahtuisi maalissa!

Mikko ja huippu huoltokaksikko Jaska & Tuija!

 Hämeenkyrön huollon jälkeen alusta muuttui helpoksi ajaa, joskin matkalle osui vielä roppakaupalla mäkiä: Sarkkila, Sasi, Pinsiö ja Kylmänotkon nousu muun muassa.

Maaliin saavuttiin voipuneina, mutta hyvillä mielin. Lähtöajasta laskettuna noin minuutin yli vuorokauden jälkeen.

Kuvat yllä: Täysmatkoista ripeämpi kilistelee kuplivaa maalissa.

Yhteiskuva rauhallisemmin edenneen täysmatkaryhmän maalissa.

Jani teki saman kuin vuosi sitten. Ajoi täysmatkan tyylikkäästi loppuun saakka.

Marko maalissa 300 km ajon jälkeen.

Mika liittyi oppaaksi toisen täysmatkan mukaan Jämiltä. Roimasti kertyi kilometrejä lauantaille!

Matti maalissa

Juha maalissa 300 km urakan jälkeen.

Anssi ja Petri lähdössä sakkolenkille, jotta 200 km täyttyy.

Jouni maalissa. Sormien määrä osoittaa ajettujen maastosatasten määrän tällä reissulla!

Kiitokset ajoseurasta ja tsemppauksista itse kullekin!

Aki kuvasi tapahtumassa huoltotoimien ohella.

Tero kuvasi sekä maasta että ilmasta käsin.

Täysryhmä saavutti maalin 24 tuntia ja 1 minuuttia lähtöhetken jälkeen. Ihan alle vuorokauteen ei siis kyetty, mutta lähelle päästiin!

Reitti, jonka ajoimme vuoden 2019 Pinehill-Extremen Ripeämmän Täysryhmän kanssa: http://umap.openstreetmap.fr/en/map/untitled-map_328828#14/61.5365/23.6155

Urakan jälkeen sai hetkisen aikaa puhaltaa ennen saunaa ja ruokailua.