Pinehill-Extreme 2019 -vieraskynä #2: Matin ajoraportti Täysmatkalta

Pinehill-Extremen reissuraportteja lisää. Tällä kertaa vieraskynävuoron on ottanut Rauhallisemman Täysryhmän mukana vahvasti ajanut Matti Purojärvi. Kiitokset kirjoituksesta Matille!

----

Tästä pitkänlaisesti perspektiiviä maastopyöräilyyn, eli raporttini osallistumisestani Pinehill-Extreme 300 km maastopyörätapahtumaan Tampereella 17-18.5.2019. Kyseessä on siis tapahtuma, ei kisa. Tarinan loppuosalla kerron miten valmistauduin tapahtumaan, harjoittelin talvikauden aikana, sekä tuon esille joitakin muita oleellisia seikkoja.

Johdatuksena kerrottakoon, että kyseisessä tapahtumassa ajetaan maastopyörillä 300 km tavoitteena suorittaa reitti alle 27 tunnin aikana. Tämä tarkoittaa yhtenäistä ajoa ilman pitempiä, eli tunteja kestäviä taukoja. Siis todellinen extremesuoritus, johon ei pysty osallistumaan kuin riittävällä maastopyöräkokemuksella ja peruskunnolla varustettu maastopyöräilijä. Reitin läpäisemiseen tarvitaan ajotaitoa, kestävyyttä, mutta myös riittävää oman kehonsa tuntemusta, mm. kuinka se sietää pitkäkestoista rasitusta ja mitä ravintoa se pystyy vastaanottamaan. Henkistä kanttia ja kestävyyttä vaaditaan myös, sillä maastoajo vaatii keskittymistä myös väsyneenä ja etenkin silloin kun tuntuu pahalta eli kuski tummuu.

Tapahtumakeskus, Niihaman maja perjantain ilta-auringossa.

Matkaan lähdettiin perjantai-iltana klo 18:00. Alkuun ajettiin teknisiä polkuja 60 km, eli hieman vajaat kuusi tuntia kahtena eri lenkkinä palaamalla kummankin kiekuran jälkeen lähtöpaikalle muutaman minuutin tauolle. Ensimmäiset pari tuntia olivat hyvin teknistä ja haastavaa sekä raskasta juurakkojumppaa, kivikkoa ja kalliokinkamia jne. Toinen lenkki oli pitempi, mutta aavistuksen helpompi. Ensimmäiset tunnit olivat siis todellista reiden tyhjentäjäreittiä.

Poluille siirryttiin suoraan ilman lämmittelyjä, eli otettiin heti luulot pois. Onneksi ryhmässämme oli toistakymmentä kuskia, minkä vuoksi letka venyi ajoittain melko pitkäksi. Hakeuduin heti alussa jonon kärkeen, joka aika ajoin pysähtyi odottelemaan häntäpään kuskeja. Tämä helpotti meikäläisen hapensaantia, sillä siitepöly ja jotenkin tukkoinen olo ei sallinut oikein keuhkojen täyttyä kunnolla. Tämän vuoksi olin jo alussa aika ahtaalla, vaikka kuormitus oli siedettävällä tasolla. Viimeiset kaksi tuntia ajettiin valot päällä, sillä oli jo pimeää.

Ryhmä ajaa Kaupin maastoja. Kärjessä ryhmän pääopas Pasi (oik.), Matti ja Harri

Tekniset polut olivat vastaavanlaisia kuin Jyväskylän seudulla (Touruvuoressa, Halssilassa ja Väärämäessä). Kivikkoa ehkä vähemmän, mutta paksua juurta riittävästi. Kalliopolut olivat tosi makeita rantoja kierteleviä maisemareittejä. Mukaan mahtui myös soistunutta latupohjaa.

Kuuden tunnin ajon jälkeen oli noin 25 minuutin tankkaus- ja vaatetustauko, jonka jälkeen siirryttiin kohti Jämiä. Alkuun kevytväylää ja maantietä, mutta nousuja oli silläkin siirtymällä kohti Mustavuorta, jonne kiivettiin katsomaan yöllistä maisemaa. Pari kaveria puhalteli jo tässä vaiheessa. Itselläni oli ihan hyvä olo ja jalka toimi vahvasti. Happea ei vaan edelleenkään oikein meinannut saada, vaikka olin ottanut avaavaa suihketta jo aiemmin teknisellä osuudella.

Mustavuori öiseen aikaan. Täysikuu ja otsalamput valaisevat pimeää maisemaa.

Yöllä oli kylmä, laaksoissa paikoin jopa nollassa. Varpaita paleli enemmän ja vähemmän muutaman tunnin. Pitkät alamäkilaskut olivat melko jäätäviä. Nousuissa lämpeni, mutta happea joutui haukkomaan, kun keuhkot olivat tukkoiset siitepölystä.

Jämin, Kyröskosken ja Kankaanpään maisemissa ajettiin helppoa neulaspolkua upeilla mäntykankailla, joista osa oli valkean jäkälän peitossa. Hienoja paikkoja! Harjuille oli raskasta kiivetä, mutta harjuilta avautuvat maisemat olivat komeita aurinkoisessa kelissä. Vastaavanlaista reittiä löytyy Jyväskylästä Tikkakoskelta, Muuramen harjulta, Kinkoriutalta, Paasivuorelta jne.

Ajon lomassa pidettiin lyhyitä taukoja noin tunnin välein. Jämin lentokentällä pidettiin pari pidempää ruokataukoa. Ensin aamupala lauantaina aamupäivällä, jonka jälkeen ajettiin ketunlenkkinä vajaa 50 km Jämin luoteispuolen maisemissa ja soilla, jossa jalat ja kengät saivat turvekylpyä. Kun palasimme tuolta lenkiltä takaisin, päästiin nauttimaan lounasta. Itse en syönyt lounaalla muuta kuin pari kourallista rusinoita, sama määrä sipsejä, banaanin ja hieman kokista, jonka avulla nieleskelin alas Flapjack patukan. Edellä mainitun kaltainen lounas saattoi olla syynä siihen, että minulla oli seuraavien tuntien aikana todellinen flow olo ja erinomaiset fiilikset. Aivan kuin olisi sunnuntaipyöräilemässä, vaikka takana oli jo yli 200 km.

Kerroin Jämillä muille, että 90-luvulla kävin pienkoneella Jämin kentällä. Mikäli joku olisi silloin ennustanut, että ajan 25 vuotta myöhemmin alueen polkuja maastopyörällä ja vieläpä 300 km reitillä, olisin väittänyt ennustajaa vähintäänkin mielenvikaiseksi.

Toisella tauolla Jämin huollossa.

Jämin tauot ovat takana. Aika monta mäkeä on vielä edessä, joskin teknisesti vaativimmat osiot ovat jo takana päin.

Jämiltä palattiin Tampereelle osittain menomatkan polkuja. Joitakin tiesiirtymiä oli pakko ajaa myös asfalttiteillä. Loput 40 km olivat todella raskaita nousuja sisältävää hiekkatietä sekä latupohjaa ja mönkijäuraa. Koska avaava suihke ei enää auttanut saamaan keuhkoihin parempaa kapasiteettiä, jouduin hapen puutteen vuoksi todella ahtaalle mm. 3 km pituisessa hiekkatienousussa, jossa osa oli todella jyrkkää kiivetä. Kaikkein jyrkin 100 m jäi ajamatta, sillä hengitys vinkui kuin vappupilli. Syke nousi vain 120 paikkeille, mutta huohotin pahasti. Jaloissa oli voimaa edelleen ja loppuosan teknisillä poluilla olleet kinkamat nousivat hyvin, vaikka takana oli jo 280 km. Mutta happi loppui heti, jos nousu kesti pitempään kuin minuutin.

Juomana minulla oli uusi seos, joka toimi loistavasti: maltoa pussissa olevan suosituksen mukainen määrä, vain ripaus inkkarisokeria, ripaus ruususuolaa, pikkuriikkisen verran Argiinia. Tarkoituksella jätin pois urheilujuomajauheen. Intiaanisokeria en laittanut seokseen kuin vain 5 % Jaksamisjuoma-suosituksesta (Jaksamisjuoma ohje löytyy googlaamalla). Joihinkin pakastepusseihin jakamiini jauheannoksiin laitoin extrana Reco-palautusjuomajauhetta. Juomani toimi erinomaisesti. Paluumatkalla, jolloin päivä lämpeni yli 20 asteen, join reilusti enemmän. Lisäravinteena nautin geelejä kofeiinilla ja ilman. Kofeiinikarkit olivat jälleen kovaa huutoa. Taukopaikoilla söin ruisleipää lisukkeilla, rusinoita ja sipsejä.

Pari tummumista tapahtui reitin varrella. Menomatkalla Jämille poikkesimme aamuyön tunneilla syömässä kaurapuuroa ja hilloa välipalaksi. Tämä kostautui kohdallani verensokerin romahtamisena. Kesti tovin ennen kuin toivuin heikotuksesta. Verensokerin romahtaminen ja juomani imeytymisen hidastuminen aiheutti myös muutaman reisikrampin 140 km kohdalla. Ajelin pitkiä pätkiä putkelta (seisaaltaan) isolla vaihteella rauhallisesti polkien. Se sulatti krampit ja taas pääsi istumaan satulaan. Olen tuota putkelta-ajo niksiä käyttänyt aiemminkin kramppeja vastaan useissa pitkissä ajosuorituksissani.

Toinen tummuminen tapahtui viimeisen 40 km kohdalla. Nautin toiseksi viimeisellä huoltopaikalla vaaleaa leipää, kokista ja sipsejä. Ei olisi pitänyt. Imeytyminen häiriintyi ja jälleen sokeriromahdus, mutta onneksi ei kovin paha. Kesti kuitenkin melko kauan ennen kuin tuosta toivuin. Tuo heikko hetki sattui vieläpä aiemmin mainitsemani 3 km:n nousun aikana.

Viimeinen huoltopiste ennen maalia, Topintupa Ylöjärvellä.

Koska reitin pituus (300 km) ei aivan täyttynyt, päätettiin ajaa lopuksi vielä puuttuvat 6 km ulkoiluväylällä. Tässä vaiheessa olin jälleen hyvissä voimissa, vaikkakin keuhkot olivat aivan tukossa siitepölystä.

Maaliin päästiin ajassa 26:30, eli alle 27 tunnin aikarajatavoite täyttyi.

Ryhmästä kahdeksan kuskia saavutti maalin 300 kilometrin ajon jälkeen. Matti kuvassa kolmas oikealta.

Kokemus oli hieno, opettavainen, yllättävä, tunteiden kirjoa laidasta laitaan paitsi, että kertaakaan ei kaduttanut tai harmittanut mikään. Yllätyin, kuinka hyvin selvisin urakasta. Voisin jopa todeta, että helpohkosti, jos siitepölyä ei olisi ollut haittaamassa. Ihmettelen erityisesti, etten kokenut koko reissun aikana juurikaan väsymistä yläkropan ja selän alueella, vaikka juuri niiden odotin mahdollisesti pettävän. Seikkailurepun kanssa tulee helposti selkäoireita lisääntyneestä painosta johtuen.

Ainoa tekninen murhe tuli koettua, kun Jämin alueella ajettaessa takarenkaani alkoi tyhjetä, eikä sitä paikkausneste korjannut. Pumppailin rengasta muutamaan otteeseen, mutta lopulta täytyi laittaa sisäkumi. Muita teknisiä murheita ei koettu.

Ajon jälkeen tarjolla oli ruoka ja sauna. Yövyin tapahtumapaikalla sillä auton rattiin ei ollut asiaa. Seuraavana aamuna piti kotimatkalla pysähtyä tienvarsiparkkiin nukkumaan hetkeksi. Poikkesin myös Muuramen Shelliltä noutamassa pizzan hirmuisen suolaisen nälän tyydyttämiseksi. Sunnuntai meni muutamien päiväunien siivittämänä ilman pahempia olotiloja, ruoka maistui, mutta eivät makeat syötävät.

Tapahtuman jälkeisenä maanantaina olo oli jo kohtuullisen hyvä ja aika energinen, jaloissa lihasarkuutta samoin pakaroissa. Keskiviikko teki mieli ajamaan ja parin tunnin kevyt lenkki tulikin tehtyä. Muualla kropassa ei juurikaan mitään normaalista poikkeavaa, ehkä pientä jäykkyyttä.  Palauttelen viikon verran kevyellä pyörittelyllä ja kävelylenkein koirien kanssa. Seuraavalla viikolla voi jo ajella pyörällä tehokkaammin kohti seuraavia seikkailuja.

Kiitos tapahtuman järjestäjille ja vetäjille! Suosittelen tapahtumaa etenkin niille, jotka haluavat haastaa itseään hieman eri tavoin kuin numerolappu kiinnitettynä.

Maalissa 26 h 30 min lähtöhetken jälkeen!

Miten treenasin ennen tapahtumaa edeltävien kuukausien aikana:

- hiihtoa jonkun verran (1-2 viikossa ehkä..)

- sisäpyöräilyä trainerilla (Zwift) 4-6 tuntia viikossa

- ulkona maastopyöräilyä talvisilla poluilla vaihteleva määrä. Ei kuitenkaan kovin paljon.

- pari pitkää porukkalenkkiä tehtiin huhtikuussa (170 km maantietä ja 70 km maastossa)

- huhtikuussa eri kestoisia intervalleja teknisillä poluilla

- huhtikuussa JYPS endurotyyppisiä porukkalenkkejä pari kappaletta

- ennen tapahtumaa on kertynyt harjoittelua joulukuun alusta seuraavasti: 3180 km ja 232 tuntia mukaan lukien pyöräily, hiihto, kävely jne. Vähäiseen treenimäärään ovat vaikuttaneet pari flunssajaksoa sekä pitkään jatkunut iskiasvaiva.

- treenaamisen vaikutusta ja rasittavuutta seuraan melko tarkkaan olotilan muutoksilla, leposykkeen seuraamisella jne. Keskeytän tehoharkan mikäli kroppa tuntuu liian väsyneeltä. Uskallan levätä useita päiviä tarvittaessa.

- panostan myös ravintoon treenien onnistumiseksi varmistaen, että keho saa riittävästi ravinteita.

Miten valmistauduin tapahtumaan:

- kevensin treeniä jo kaksi viikkoa ennen tapahtumaa. Myös pahentunut iskiasvaiva laittoi kapuloita rattaisiin ja se pakotti lepäämään enemmän kuin suunnittelin. Pidin usean päivän taukoja ajamisesta.

- tapahtumaa edeltävinä päivinä pidin täydellisen vesipaaston ma-ti. Ke-to söin hieman reilummin hiilihydraattipitoista ruokaa ja join hieman maltodekstriinillä täydennettyä sitruunamehua. Maltoa taisi mennä 200 grammaa yhteensä.

- Perjantaina kevyt aamupala, lounas ja menomatkalla tapahtumaan perunamuusia ja kanaa. En juonut mitenkään poikkeavasti esim. lisäten nesteiden nauttimista. 

Mitä nautin suorituksen aikana:

- juomana oli seosta jossa 2:ta litraa kohti 70 g Maltoa, teelusikallinen intiaanisokeria, hyppysellinen ruususuolaa, pikkuriikkisen verran Argiinia parantamaan verenkiertoa.

- pyrin nauttimaan juomaa vähintään 0,5 - 1,0 litraa tunnissa, mutta juomapussikäytössä on vaikea arvioida paljonko tulee juotua. Ajoittain kun ei ollut täyttä varmuutta missä kohtaa pääsee seuraavaan huoltoon, tuli juotua säästellen.

- High5 Iso geelejä tuli otettua vähintään kerran tunnissa. Loppumatkasta lyhyemmillä väleillä. Suositus on 1 kpl per 20 minuuttia. Geelien tarve oli kuitenkin pienempi sillä huoltopaikoilla oli tarjolla leipää, banaania jne.

- mielenvirkistäjä napostelin PowerBar kofeiinipitoisia geelikarkkeja. Ovat hyvänä lisänä ja virkistävät.

- huoltopaikoilla söin maltillisesti ruisleipää, hieman sipsejä ja rusinoita. Join myös huollossa vettä.

- yhdellä tauolla syötiin kaurapuuroa ja hilloa. Minulle se aiheutti verensokerin romahtamisen ja imeytymisen hidastumisen. En syö jatkossa!

- Jämillä (160 km ajettu) syötiin kunnon aamupala seisovasta pöydästä sekä myös lounas myöhemmin iltapäivällä (ajettu 206 km). 

Mitä kuljetin mukanani:

Seikkailurepussa:

- 2 litran juomapussi jossa tekstissäni mainittua juomaseosta. Juoma oli hyvin laihaa.

- 4 isoa energiageeliä joista yhdessä kofeiinia. Suositeltava annostus on 1-2 geeliä per tunti.

- geelikarkkeja joissa kofeiinia

- jokunen myslipatukka

- kipulääkettä jota otin vasta loppumatkasta.

- varavirtalähde jolla latasin ajoittain urheilukelloani. Vinkki: älä osta Garmin Fenixiä jos pitää mitata pitempikestoisia suorituksia siten, että reittijälki on riittävän tarkka. Fenixin akun kesto ei riitä. 

- varalta tuulitakki ja irtohihat ja -lahkeet.

- keuhkoja avaava suihke.

- yöajalle pari lamppua akkuineen (kypärävalo ja tankovalo).

Pyörän satulalaukussa:

- rengastyökalut

- varasisuri

- hiilihappopatruunoita 3 kpl ja niihin sopiva työkalu.

- monitoimityökalu ketjunkatkaisilla

- takavaihtajan korvake ja siihen vaadittu työkalu.

- varaklossi ruuveineen, ketjuliittimiä, muutama ruuvi jotka sopivat vaikkapa jarrusatulan kiinnittämiseen.

Muuta huomioitavaa:

- öisin voi olla hyvin kylmä kuten nytkin oli. Laaksoissa oli jopa pakkasta. Lämmintä vaatetusta on tarpeen olla mukana.

- reppu tulee olla riittävän iso etenkin mikäli lisävaatetusta on tarpeen kuljettaa mukana.

- Bebanthen tai muu rasva tai talkki on todella tarpeen hiertymien ehkäisemisessä. Itselläni Bebanthen toimii erinomaisesti.

- aurinkorasvaa tarvitaan, sillä UV säteilyä saa usean tunnin ajan. 

- tärkeää on, että kun tauko alkaa niin heti suuhun ravintoa ja juomaa. Vasta sen jälkeen valokuvausta, tarpeiden teko jne. Energiahuolto on aina muita taukoaktiviteettejä tärkeämpää.

- tapahtuma järjestetään siitepölyaikaan joka tulee huomioida etenkin niiden kohdalla joille siitepöly tekee allergiaoireita. Minulla ei ole allergiaa, mutta siitepölyä joutuu keuhkoihin siinä määrin, että menivät väkisin tukkoon eikä avaava suihke enää juurikaan auttanut. Tämän vuoksi loppuosan nousut kiipesin hyvin heikosti toimivilla keuhkoilla.

- reitin puolivälin tienoilla on mahdollisuus käydä suihkussa ja vaihtaa ajovaatteet jne. Siis mikäli on huolehtinut vaihtovaatteet huoltoperäkärryn kyytiin.

- tapahtuma on hyvin järjestetty ja huollot on sijoitettu sopivin välimatkoin.