Kolmas vieraskynä on 200+ km -ryhmän oppaana toimineen Petrin kirjoitus. Iso kiitos Petrille! Kuvat ovat ryhmän oppaana toimineen Jari Huhtalan sekä huoltajana toimineiden Tuija Aalin ja Aki Pekkasen otoksia.
----
Tässä kertaus Pinehill Extremen 200+
päivämatkasta, jos aamuneljältä lähtevää ryhmää nyt voi päivämatkaksi kutsua.
Ryhmän vetäjänä toimii Jari "ratamestari" Mallat ja apuvetäjinä Jari
"nakkikumi" Huhtala sekä allekirjoittanut. Ratamestarin matkaan on
aina turvallista lähteä tietäen, että matka etenee tasaisen varmasti turhia
hötkyilemättä ja parhaita polkuja seuraten. Jos jossain päin Suomea pääsee
ratamestarin peesiin, niin siinä kannattaa pysyä.
Tästä matkasta on jo Anu Lepistön raportti
facebookissa. Se kannattaa käydä lukaisemassa ainakin jos tällaiset retket
kiinnostavat, mutta ei ole koskaan uskaltanut lähteä mukaan. Anu aloitti
treenaamisen alkuvuodesta ja oli hienoa lukea, miten matka on edennyt
treeneistä tähän vaativahkoon 200 kilometrin suoritukseen. Kuten Anu ja muutkin
tästä reissusta kirjoittaneet ovat kertoneet, niin hienointa näissä reissuissa
on muihin tutustuminen, muiden tsemppaaminen ja tarpeen vaatiessa tsempin
vastaanottaminen. Onnittelut tässä Anulle ja muillekin niin 300 km kuin 200 km
suorituksesta!
Mutta palataanpa tähän 200+ retkeen ja
varhaiseen lauantaiaamuun. Noin klo 3 alkoivat ensimmäiset pyöräilijät saapua
Niihaman majalle auringon ollessa vielä piilossa. Niihaman majan isäntä Juho
oli keitellyt meille puurot aamupalaksi ja osa porukasta nautti maittavan
aamupalan auringon jo sarastaessa. Yllättävän hyvin aamupala maistui, vaikka
kello oli vasta vähän yli kolme ja moni oli varmasti tankannut edellisen viikon
aikana pitkää matkaa varten. Hiljalleen saapuvien pyöräilijöiden olemuksesta
huokui väsymyksen lisäksi pieni jännitys. Mutta pyörien päälle ulos päästessä
alkoi porukka vapautua ja puheensorina täytti hiljaisen majan pihan.
 |
| Aamun kajo. Jarin Pivot odottaa aamuyön tunteina jo malttamattomana. |
Auringon noustessa puiden takaa saatiin
porukka kasaan majan pihalle nimenhuutoon. Jarin vaimo Heli oli tullut
pirteästi aikaisesta kellonajasta huolimatta avuksemme ja saimme varmistettua,
että kaikki ilmoittautuneet sekä ryhmiä viime hetkellä vaihtaneet ovat paikalla
ja voimme aloittaa retken. Matkaan lähti seitsemäntoista reipasta pyöräilijää
ja mainittakoon jo tässä vaiheessa, että tämä porukka oli yksi parhaista,
joiden kanssa olen matkannut. Matkan aikana vierustoveria vaihdettiin tasaiseen
tahtiin ja hienoja keskusteluja käytiin aina kun polun tai tien muoto sen vain
mahdollisti. Jos jollain oli heikompi hetki, niin muilta tuli kannustusta ja
huonoa huumoria viljeltiin joka suunnasta naurun röhähdysten säestämänä. Iso
kiitos kaikille mukana olleille!
Koska olimme jo lähtökohtaisesti melkein
neljä tuntia 300 km matkalaisia perässä, niin ajoimme alun reippaasti
latupohjia ja rantareittejä ajaen Kaupin ja Lapinniemen läpi kohti Lamminpäätä
ja Teivaalanharjun polkuja. Eroa piti vähän kuroa kiinni, koska käytämme samaa
timanttista huoltokaksikkoa. Meidän ensimmäiseen huoltoon oli vielä matkaa,
joten siirrytään poluille ja palataan huoltoon myöhemmin. Saimme ajaa kaupungin
läpi rauhassa ja nauttia ihanasta auringon noususta Näsijärven rantaviivaa
kiertäessä. Kaupungin läpi päästyämme siirryimme Lamminpäässä poluille.
Nappasimmekin Teivaalanharjulta muutamat hienot polut ja nousimme vesitornille
pitämään ensimmäistä taukoa.
 |
| Kuvat yllä: Ensimmäinen tauko Soppeenmäen vesitornin tuntumassa. |
Aurinko oli jo noussut lämmittämään ja moni
vähenteli vaatetusta heti ensimmäisellä tauolla. Noin 13 asteen lämpötila jo
aamuviideltä tiesi lämmintä päivää. Jatkoimme matkaa Tissisillan kautta kohti
Pinsiötä nopeita polkuja kiertäen. Porukka pysyi hienosti kasassa ja
alamäkivoittoiset osat tultiin vauhdikkaasti. Ylämäet ajettiin rauhallisesti,
sillä matkaa oli vielä paljon edessä. Pinsiön kohdalta löytyi parin kilometrin
kivikkojumppa, jossa viimeistään saatiin unihiekat silmistä ja lihakset
lämpimiksi. Tässä kohtaa jouduimme jättämään Ketunkivenkierron väliin, jotta
huolto ei joutuisi odottamaan meitä liian pitkään.
Siirryimme seuraavaksi Vaasantien
pohjoispuolelle kohti Rokkakoskea ja ajoimme metsäautoteitä ja polkuja pitkin
Pirkan taivalta mukaillen ensimmäiseen huoltoon Lavajärventien risteykseen.
Tässä kohtaa pitää antaa mahtava kiitos tälle meidän aina iloiselle ja
reippaalle huoltokaksikolle. Kiitokset Tuijalle ja Jaskalle, jotka mahdollistavat
tämän tapahtuman vuodesta toiseen ja piristävät pyöräilijöiden matkaa aina
iloisesti ja hyvillä antimilla. Meillä oli takana kolmen ja puolen tunnin ajon
jälkeen vajaat 50km, joten tauko tuli hyvään hetkeen. Leipä, lämmin kahvi ja
herkut maistuivat ja tauon jälkeen porukka viiletti taas uudella innolla.
 |
| Kuvat yllä: Huoltotauko Lintuharjun huoltopisteellä. Pyöräilijöillä ajoa takana 3½ tuntia, huoltokaksikolla 13½ tuntia! Huoltajakaksikko Tuija ja Jaska pitivät yhteensä 27 tunnin aikana huolen, että kolme eri ryhmää jaksaa edetä suunniteltuja reittejä. |
Tauon jälkeen ajelimme Lintuharjun
neulaspolkuja pitkin kohti Kyrösjärven maisemaa. Kyrösjärvi avautui silmiemme
eteen korkealta Lintuharjulta ja saimme laskea jyrkän ja vauhdikkaan laskun
melkein alas asti. Tästä jatkoimme Kyröskosken läpi kohti Hämeenkyrön
lentokenttää. Tuolla välillä riittää neulaspolkua aina Jämille asti. Pian
lentokentän jälkeen saavuimme toiseen huoltoon muutaman harjunousun kautta.
Taisipa matkalla olla muutama kivikin, mutta vauhti pysyi hyvänä. Hieman ennen
huoltoa havaitsimme ensimmäisen teknisen ongelman, kun yhdessä pyörässä ei
tahtonut vaihteet pysyä kohdallaan. Tauolle saavuttuamme Jaska otti pyörän
tarkastukseen ja havaitsi että taka-akseli oli löysällä. Selvisimme siis
säikähdyksellä ja kaikki pyörät olivat jälleen ajokunnossa.
Vatulantien risteyksessä sijainneesta
huollosta lähdimme harjupolkuja pitkin kohti Jämiä. Välillä porukka vähän
rakoili ja meinasi siinä tulla yksi pummikin peräryhmällä. Onneksi edellä
menneellä oli keltainen paita, joka tuli viime hetkellä puiden välistä näkyviin
ja huomasimme ottaa oikean polun. Saavuimme Jämille vähän yhdentoista jälkeen
noin 90km ajettuamme. Ajatus oli pitää lounas ja suihkutauko, mutta sisälle
päästyämme saimme tiedon, että lounasta saa vasta kello kaksitoista. Niinpä
päätimme ottaa Jämin neulaspoluilla ajettavan sakkolenkin heti. Suurin osa
porukasta sai tästä tiedon nopeasti, mutta ihan kaikkia viesti ei tavoittanut.
Tästä johtuen osa porukasta jäi jälkeen pääporukasta, joka kiersi pienen lenkin
ja palasi ottamaan loput mukaan letkaan.
 |
| Kuvat yllä ja alapuolella: 200+ km -ryhmä saapuu Jämille Ratamestarin johdolla. |
 |
| 200+ km -ryhmän pääopas Jari Mallat... |
 |
| ... ja toinen opas Jari Huhtala. |
Sakkolenkin aikana ajoimme nopeita ja hienoja
neulaspolkuja Jämin lentokentän läheisyydessä. Lentokentän ympäristö oli täynnä
koirakoulutusporukoita ja toivottavasti emme liikaa häirinneet heidän tekemisiään.
Kävimme myös katsomassa Jämijärven traagisen laskuvarjo-onnettomuuden
muistomerkkiä. Noin kahdenkymmenen lisäkilometrin jälkeen palasimme
Jämikeskukseen ansaitulle lounaalle. Samalla moni kävi myös suihkussa vaihtaen
puhtaat ajovaatteet. Muutamaa pyörää vähän huollettiin ja omassani oli
jarruongelmia. Sram Guiden tyyppivika iski, eikä jarrut palauttaneet. Jarrut
saatiin auki ja noin puoli kahden aikaan pääsimme aloittamaan paluun kohti
Niihaman majaa.
Valitettavan paljon oli puita kaatuneena tai
taipuneena poluille ja nämä hidastivat harmittavasti matkan tekoa. Moni hieno
polku jäi Jämin suunnalla ajamatta, kun jopa satoja puita oli kaatunut. Saas
nähdä, miten kauan menee, että nämä mahtavat polut saadaan taas auki.
Ratamestarimme oli joka tapauksessa tehnyt hyvää työtä ja saimme nauttia
hienoista ja nopeista neulaspoluista. Aurinko paistoi edelleen täydeltä
taivaalta ja nestettä kului kovaa tahtia. Mahdollisuus uupumiseen oli, mutta
ryhmä pysyi hienosti kasassa toisiaan tsempaten.
Noin 140 kilometrin kohdalla saavuimme
seuraavaan huoltoon Hämeenkyrön St1:lle. Kuten kaikilla muillakin tauoilla,
Tuija ja Jaska odottivat meitä iloisesti mahtavien tarjoilujen kera. Huollossa
tankattiin ja täytettiin pullot ennen kuin suuntasimme kohti Sasia ja tulevia
nousuja. Ajoimme tässä kohtaa hieman siirtymää, mutta Sasin jälkeen palasimme
poluille. Meillä oli yllättävän vähän teknisiä ongelmia kokonaiskilometreihin
nähden, mutta Sasissa korjailimme yhtä takavaihtajaa. Tästäkin murheesta
selvittiin muutamalla nippusiteellä ja matka pääsi jatkumaan.
 |
| Kuvat yllä: Topintupa oli huoltopisteistä viimeinen. Tässä kohtaa ryhmä oli taittanut matkaa jo noin 15 tunnin ajan! |
Sasin jälkeen nousimme takaisin
harjumaisemiin ja kiertelimme ratamestarin perässä muutamia lenkkejä, jotta
luvattu 200 km tulisi täyteen. Tässä vaiheessa yksi polvi alkoi pahasti
vaivaamaan, mutta Anssi väänsi sitkeästi porukan mukana. Pinsiön polkujen ja
Yltä-Alta teoksen kautta siirryimme viimeiseen huoltoon Topintuvalle. Energiaa
vielä viimeisille kolmellekymmenelle kilometrille ja pullot täyteen. Lähes heti
poluille päästyämme totesimme Anssin kanssa, ettei metsässä ajo enää kipeällä
polvella ole järkevää. Ja näin päätimme siirtyä Julkujärven kohdalla kelveille
muiden jatkaessa Teivaalanharjun polkuja pitkin kohti Tamperetta ja Niihaman
majaa.
Noin 200 kilometrin ja 17 tunnin kuluttua
meidän koko seitsemäntoista pyöräilijän porukka palasi takaisin lähtöpaikkaan. Koska
200 km meinasi jäädä vähän vajaaksi, niin osa porukasta teki vielä pienen
sakkolenkin ennen kuin rakkaan pyörän päältä suostuttiin nousemaan pois.
Majalla meille tarjoiltiin kuohuvat, ruokaa ja kävi moni saunassa ja uimassakin.
Tunnelma oli koko ajan mahtava ja uskon, että koko tämä porukka tulee ajamaan
monia pitkiä reissuja. Osa porukasta taisi ajella lähellä omia rajoja, mutta
oli myös ilahduttavaa nähdä miten monella riitti puhtia. Itse yllätyin, kuinka
helposti tämä matka taittui ja oikeastaan ainoana ongelmana oli takaliston
särky. Satulassa tuli istuttua paljon ja näin istumalihakset olivat todella
kovilla.
Iso kiitos Mikolle ja muulle Pinehill-ryhmälle
sekä tietenkin Ratamestarille ja muille kanssapolkijoille. Kireitä ketjuja ja
aurinkoisia polkuja!
