Lähtölaskenta vuoden 2014 OffroadFinnmark:iin

 OffroadFinnmark 700

Runsaan kahden kuukauden kuluttua starttaa Altasta jälleen oman kisakauteni tiukin koitos. Aiempina vuosina reitti on saatu selvitettyä kunnialla alusta loppuun. Tänä vuonna haaste koituu pidemmäksi ja todennäköisesti raskaammaksi kuin kaksi edellistä kertaa yhteensä. Kahden hengen tiiminä seikkailu-urheilukisoissa rutinoituneen Pekka Teivaanmäen kanssa lähdetään haastamaan niin henkistä kuin fyysistä kapasiteettia.

Ensimmäinen joukkueharjoitus

Kuluneen viikon perjantai-iltana klo 18.15 kahden hengen kisajoukkueemme starttasi ensimmäiselle tiimiyhteislenkille. Tavoitteena oli simuloida lähtöä seuraavan vajaan vuorokauden aikaista olotilaa kisavauhtisesti. Alkuillasta reitti sisälsi Norjan kisamaastoihin nähden aavistuksen teknisempää osiota Suomen olosuhteissa tyypilliselle kivi-/juuriajelulle. Vaajakoskelta lähdimme Kanavuorelle, takaisin Vaajakoskelle ja edelleen Halssilan poluille. Päivä oli ollut lämmin. Tämä tiesi haasteita ajamiselle, sillä ilta-ajankohdasta huolimatta muutamien hakkuuaukeiden kohdilla lämpötila kohosi edelleen yli 30:een Celsiusasteeseen. Matka jatkui Seppälän vesipisteen kautta kohti Peurunkaa, jossa keräsimme nousumetrejä mm. edellisellä viikolla järjestetyn Peurunka 4-satanen kisareittiä seuraten. Puolen yön aikoihin jatkettiin menoa otsalamppujen ja energiapatukoiden voimalla. Mies toimi ajossa moitteetta. Pyörästä ei voi sanoa samaa.

Jossain Jyväskylän ja Peurungan välissä. Uudempia uria varten karttateline kiinni Pekan pyörään.

Eturattaan pulttiepisodi

Myöhäisillasta ketjut putosivat eturattailta. Syyksi osoittautui kahden pultin jääminen jonnekin aiemman matkan varrelle. Toiset niistä löytyivät onneksi pienen etsimisen jälkeen, joten matkaa ei tähän tarvinnut keskeyttää. Matka jatkui, kunnes noin puolen yön aikaan oli taas pultit kadoksissa. Otsalampuin ei sitten löytynytkään enää sitä pudonnutta, joten nyt mentiin kahdella jäljelle jääneellä. Eteneminen tapahtui pääosin ”mummorattaalla”. Joillain alamäkipätkillä nostin edestä keskirattaalle, kunnes jäljelle jääneet kaksi pulttia olivat löystyneet niin, että jälleen toista etsittiin. Onneksi löytyi! Noin 35 km ajon jälkeen loppuajo koostuikin sitten ainoastaan 22-piikkisellä eturattaalla ajosta. Sujuvaa menoa tiukempiin ylämäkiin, mutta muuten homma kävi ärsyttäväksi sitkuttamiseksi.

Henkinen lujuus.

Aamuyö. Meno tuntui jaloissa helpolta. Voisiko muutoin ollakaan, kun pyörittää alivälityksellä? Harvoin tasamaalla ja loivassa alamäessä kaipaa ylämäkiä. Nyt kaipasi! Otsalamppu osoitti menon suuntaa ja aamuauringon kajo taivaanrannassa teki tuloaan. Edessä Pekka suunnisti reittiä avaten. Hatunnostoista työtä, kun ottaa huomioon, että otsalampun valossa jo vauhdikkaampi tekninen alamäki pitää aistit tarkkana. Siinä vain virtuoosi voi samalla lukea reittiä karttatelineeltä! Energiapatukoita ja suolapähkinää sopivin väliajoin, ja meno jatkuu jälleen. Ylämäissä hiki virtaa, mutta alamäissä tuntuu kylmyys. Myöhemmin treenianalyysia garminilta tehdessäni huomasin, että lämpötila oli laskenut alkuillan hellelukemista kylmimmillään 10 asteeseen. Lämpötilan vaihteluväli tällä lenkillä on siis ollut 20 astetta. Ei ihme, että kroppa ihmetteli.

Vanhempi Giant toimii sotaratsuna Norjassa. Samat pyörät ja mallit molemmilla helpottavat kisanaikaista varaosa- ja huoltosuunnittelua.

Aurinko nousee ja matkaa tehdään jossain Lievestuoreen ja Palokan välillä. Palokasta löytyykin sitten luontopolku, jolle joku on kasannut kiviä niin, että kaikki muu unohtuu. Ajamiseen jalkautumatta saa keskittyä. Tällaisilla pätkillä on hyvä mennä, sillä aamuväsymys unohtuu.

Palokan ABC:llä, kello näyttää 5.15. Vartin kuluttua saa aamupalaa. Tuota odotellessa saa huoltaa niin pyörää kuin ajajaa. Huoltolaukkuja ei ole, joten olen kantanut selässä ja satulalaukussa mukana isompaa kuormaa, ja nyt saa ylle kuivat ja puhtaat ajovaatteet.

Uusi päivä

Aamupalalta Laajavuoren XCM-maastojen pariin. Tuolla pahuksen pikkurattaalla edelleen. Samalla tuli kierrettyä viikontakaisia fillarirogainingreittejä. Matkaa jatkettiin Killerille, Keltinmäkeen ja polkuja seuraten Taka-Keljontielle. Matkalle osui Jyväskylän opiskeluajoilta tuttuja polkuverkostoja. Noilla poluilla aloitin aikanaan tavoitteellisemman maastopyöräharjoittelun ensimmäisen Tahkokäyntini jälkeen. Mieli oli korkealla ja aurinko alkoi jälleen paistaa paahtavan kuumana.

Kadenssitreeniä pikkuvaihteella

Siirtymissä matka eteni pikkurattaalla maksimissaan kahtakymppiä. Kadenssi lähenteli näille jaloille mahdottomuuksia. Jalat olivat pikemminkin irtonaiset kuin väsyneet. Silti kaipasi rauhallista diesel-tyyppistä jyhkimistä isommilla välityksillä. Meno helpottui, kun päästiin Kinkoriutan kivikkoihin. Upeita maisemia Päijänteen suuntaan ja ajatuksia pelkästään siihen, miten seuraavat töyssyt ylittäisi. Kuuma oli ja jano siinä sivussa. Vettä piti kuluttaa säästeliäästi, koska juomareppu tuntui liian kevyeltä. Kramppeja ei tullut, mutta kyynärvarren lihakset kertoivat, että kivikossa on jumpattu jo tovi jos toinenkin kuluneiden 16 tunnin aikana. Viimeinen tankkaustauko pidettiin Keljonkankaan M-Marketissa, josta kertaalleen vielä juomapussi ja -pullo täyteen. Lakritsi-salmiakkijäätelö kruunasi tauon.

Kaikki hyvä loppu aikanaan,

niin myös tämä harjoitus. Lopun matkaa mentiin pääosin siirtymiä, Keljon ja Kuokkalan kautta kohti Vaajakoskea. Kello lähenteli puoltapäivää, kun saavuttiin paikkaan, josta lähdimme edellisenä iltana kuuden jälkeen. Matkaa tälle harjoitukselle tuli karvan yli 190km, nousua 3210 metriä ja aikaa 17,5 tuntia. Olo oli unettoman yön jäljiltä väsynyt, muuten olotila kauramoottorissa oli verrattain sutjakka.

Punainen Alien vartioi takaa tulevia ja varoittaa tarvittaessa pimeän aikaan ohittavia autoja.

Fillarirogainingia Jyväskylän ympärillä

Viime viikonloppuna kesä teki tuloaan. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi 20 asteen selvästi paremmalle puolelle. Mikäpä sen oivallisempaa pyöräilyn harrastajalle.

Sunnuntaina oli tarjolla Jyväskylän opiskelevien partiolaisten järjestämä rogaining. Vaihtoehdot etenemiselle rajoittuivat joko fillari- tai kinttusuunnistukseen. Molemmilla tavoilla sarjat jakantuivat 2h, 4h ja 8h sarjoihin. Koska noin kauas naapurimaakuntaan lähtee, ei vaihtoehtona voi olla muu kuin pisin mahdollinen matka.

Kun pitkälle matkalle ilmoittautuu, täytyy alkulämmittelyn olla perusteellinen. Niinpä päädyin lähtemään matkaan jo lauantaina. Hyvässä säässä pääsin ajamaan maantiepyörällä ysitietä mukaillen, Tampereelta Jyväskylään. Loppuhuipennuksena tuolla matkalla olivat upeat järvimaisemat, kun malttoi tehdä Jyväskylän päässä pienen ketunlenkin Säynätsalon kautta. Matkaa maltillisilla pk-sykkeillä tehden tuli yhteensä 168km. Tarkempi reitti ja muita faktoja löydät tästä Garminin linkistä.

Sunnuntaina maantiepyörä vaihtui maastokulkineeseen. Tosin tätä edelsi tunnin mittainen reitin suunnittelu. Kartat saatiin yhdeksältä ja startti olisi klo 10. Rogainingissahan on tarkoitus etsiä mahdollisimman monta rastia. Rastit taas on pisteytetty sen mukaan, miten helposti rasti on saavutettavissa. Reitin siis saa jokainen kilpailija (tai joukkue) itse päättää sopivimmalla mahdollisella tavalla. Tunti on lyhyt aika, joten alustava reitti tuli kartalle piirrettyä, ja sitä sitten kymmeneltä lähdettin kiertämään.

Tavoitteena rogainingkisassa oli saada tehtyä ripeätahtinen treeni, sopivan mäkisessä maastossa. Matkaa siis pyrittiin tekemään suunnistuksen kustannuksella pidemmillä, mutta varmemmilla reittivalinnoilla. Tämä johti siihen, että useita metsäautoteitä mentiin ensin hakemaan rasti ja samaa reittiä sitten takaisin. Kilometrejä kertyi, mutta pisteitä ei tullut ihan kärkimenijöiden tahtiin. Tuloksena päivästä kuitenkin varsin hyvä sijoitus, näin ensikertalaisen mielestä. Jopa Ry, etenkin reittimestari Tommi Lahtonen, oli saanut aikaiseksi niin hienon radan ja tapahtuman yleensäkin, jotta tämä ei varmasti jää viimeiseksi rogainingkisakseni. Suosittelen lajia muillekin!

Tapahtumasivut ja tulokset

Ensi viikonloppuna pidemmät pyöräilyt jatkuvat. Jälleen meno suuntautuu Jyväskylään, mutta tällä kertaa siirtymät tehdään autolla. Siitä huolimatta pyörän selässä saa todennäköisesti viettää aikaa riittävästi. Tuosta keikasta lisää seuraavassa kirjoituksessa...

Rajamäen kisa 2014: kramppi vartissa pitää vauhdin loitolla...

...tai oikeastaan omena päivässä olisi pitänyt edeltävän flunssan loitolla...

Ennen XCM -cupin avausosakilpailua fiilikset olivat hieman kaksijakoiset. Toisaalta oli kova hinku päästä kisaamaan, toisessa vaakakupissa painoi järjen ääni: onko järkeä lähteä toipilaana kisaamaan, kun tietää, ettei tuota nyt kuitenkaan malttaisi pk-sykkeillä vetää. Kuten niin usein, myöskään tällä kertaa ei järjen ääntä kuunneltu. Seuraavassa siis lyhyt raportti kisasta.

Rajamäki XCM:n kisasivut löydät täältä.

Rajamäelle oli viimevuotiseen tapaan saatu suuremman mittakaavan pyöräilykisat, kun mukana maastokuskien lisäksi oli myös koko joukko maantietykittäjiä. Tästä syystä XCM:n startti oli vasta 13.30. Kotona ei siis tarvinnut heräillä kukonlaulun aikaan.

Reitti oli pääosin viimevuoden kaltainen sisältäen sopivassa suhteessa hiekkatietä, helppokulkuista pururataa ja neulaspolkua, muutaman teknisemmän kivikko-osuuden antaessa sopivan lisän, joka mielestäni maastopyöräilyyn kuuluukin. Reittiä tosin oli jouduttu lyhentämään noin 52 km:iin. Ihan sopiva matka kauden avauskisaksi mielestäni. Ratamestarille myös propsit hyvin kootuista kilpailumaaston elementeistä!

Matkaan lähdettiin siis 13.30. Alku mentiin asfalttia, jonka jälkeen leveämpää pururatapohjaa. Edelleen reitti muuttui neulaspoluksi, mutta kovin pahasti homma ei ruuhkautunut. Letkan mukana koitin edetä sujuvan soljuvalla vauhdilla ja ensimmäinen kierros menikin ilman sen kummempia ongelmia. Mieleen tuli viimevuotinen kisapäivä, jonka aikana taidettiin päästä ensimmäistä kertaa lähelle hellelukemia. Tuolloin juomat pääsivät loppumaan loppuvaiheissa ja krampit hiipivät jalkoihin ikävästi. Tällä kertaa mentiin viileämmässä, mutta sopivassa säässä. Se ei kuitenkaan estänyt kramppien esiintymistä. Toisen kierroksen alusta alkaen pohkeissa alkoi tuntua lievää kramppailun oiretta. Ajo jatkui "pohkeita säästellen". Teknisemmällä takalenkillä tämä säästelytyylinen ajo sai aikaan krampit, aluksi vasempaan sisäreiteen, edeten johdonmukaisesti molempiin etureisiin. Siinä sitä sitten rullailtiin viitisen minuuttia kevyellä välityksellä sen mitä pystyi. Loppumatkasta oireet helpottivat ja Purojärven Matin kanssa ajelimme samaa matkaa, jutellen samalla mukavia, mm. tulevasta Tahkosta ja kevään treenien onnistumisesta. Harmiksi Matilla etuvaihtaja hajosi muutamaa kilometriä ennen maalia, ja samalla mahdollisuudet podiumille m50 sarjassa. Matka jatkui yksin ajaen ja oman kisasuoritukseni kello pysähtyi sekuntia ennen kahden ja puolen tunnin täyttymistä. Sijoitus meni yleisessä sarjassa luokkaan ynnä muut. Menooni kisassa olin kuitenkin tässä tilanteessa tyytyväinen, sillä edellisenä päivänä mietin jopa kisan väliin jättämistä!

Tuloksiin pääset tästä linkistä.

Kohti kisakautta 2014

Vaikka eilen Ylöjärvellä satoikin vielä räntää, kevät alkaa kääntyä vääjäämättä kohti kesää. Sehän tietää maastopyöräilyn kannalta kilpailujen tuloa.

Kisakausi lähtee todenteolla käyntiin ensi lauantaina Rajamäen XCM osakilpailun merkeissä Nurmijärvellä. Viikonloput touko-kesäkuun osalta ovat täynnä aktiviteetteja. Viikon kuluttua Rajamäen tapahtumasta vuorossa on rogainingia Jyväskylässä. Rogaininghan on tunnetummin juoksevan suunnistajajoukon toimintaa, mutta onneksi matkaan voi lähteä nyt myös pyöräillen.

Toukokuun toiseksi viimeinen viikko on varattu pitkälle treenille, jälleen Jyväskylässä. Tuo treeni on tarkoitus vetää niin pitkänä, että tulen kirjoittamaan siitä myöhemmin enemmän. Sen verran voin jo mainita, että harjoitus toimii yhtenä tärkeimmistä ajatellen tämän kesän tärkeintä koitosta. En vielä paljasta, mikä/missä tämä koitos on. Kuitenkin sen voin jo paljastaa, että ilmoittautuminen on jo kisasivuille tehty, eli jossain osallistujalistassa allekirjoittaneen nimi jo komeilee. Myönnettäköön myös, etten moiseen olisi uskonut koskaan lähteväni, koska siihen osallistumisessa ei suoranaisesti mitään järkisyitä ole tarjota. No, monella tapaa voi itseään kiusata...

Kesäkuu alkaa perinteisen Tour de Tampereen merkeissä. Seuraavat viikonloput ennen juhannusta menevät Pirkan pyöräilyn, Laajavuori XCM:n ja Jukolan viestin merkeissä, ennen kuin koittaa yksi kauden kohokohdista, TahkoMtb. Matkaa Nilsiässä on tarjolla pitkän matkan menijöille neljä kierrosta, joten tarjolla on yö-, aamu-, aamupäivä- ja iltapäiväkierros. Kinahmi ehtii tulla tutuksi. Monia tuttuja kisakavereita löytyykin jo ilmoittautuneiden listalta, joten kiva kisa on luvassa. Tahkon jälkeen meneekin heinäkuu herkistellessä kohti loppukesän koitosta.

Toivottavasti vain tämä siitepölykauden tuoma kevätflunssa saadaan mahdollisimman pian taltutetuksi. Ollaan kuulolla!

Harjoitteluleiri 2014 Mallorcalla

Aurinkoa paistattelemassa Cap de Formentorilla. Kuva: Laura

Tämän vuoden ensimmäinen pyöräilytehoviikko on takana. Kahtena edellisenä vuonna olen saanut kokea saaren monipuolisia reittejä ikään kuin turistin näkökulmasta, kokeneempien toimiessa opastajina. Noista reissuista on jäänyt jonkinlainen pyöräilyllinen kuva saaresta. Tänä vuonna homma meni uusiksi, sillä Kanuunajoukko ei viime vuosien tapaan lähtenyt isolla joukolla Mallorcalle, vaan pirstaloitui pienemmiksi ajajaryhmiksi. Suurimpana syynä tähän lienee se, että RyanAirin lennot Tampereelta lakkautettiin. Harmillinen asia, mutta onneksi Norwegian lentää aktiivisesti Helsingistä kohteeseen.

Kahden hengen ajajaryhmämme Suomesta. Kuva: tuntemattomaksi jäänyt ruotsalaispyöräilijä.

Ison ryhmän puuttuminen tarkoitti sitä, että peesiapua viikon pitkille lenkeille ei ollut edellisten kertojen tapaan. Kahden hengen ryhmänä Lauran kanssa toki pääsimme saarta kiertämään. Yhtä aamupäivää lukuun ottamatta sää suosi pyöräilyä, joten edellisten vuosien tapaan maantiepyörää tuli kuljetettua saaren eri puolilla lähes 850 kilometrin matkan verran. Nousujakin pohjoisosan vuoristo tarjosi sopivassa määrin, lähes yhdeksän kilometriä. Harjoituksellisesti treeni iski mukavasti jalkoihin, kun koko matkan sai pyöräillä tuulta vastaan. Palautuminenkin muutama päivä matkan jälkeen tarkasteltuna on edennyt hyvin, sillä treeniä on kotisuomessa saanut jatkaa.

Viime vuonna päivitin blogia aktivisesti koko leiriviikon. Tänä vuonna nettiyhteydet tökkivät sen verran, että kokosin viikon yhteen tässä kirjoituksessa. Muutamia harjoituksellisia helmiä viikolta olivat ensimmäinen vuoristopäivä ja pitkä tasamaapäivä, jonka aikana tuli ensimmäistä kertaa ajettua saarella yli 200 kilometrin pituinen lenkki. Muinakin päivinä ajoa tuli upeissa maisemissa mm. Curalla ja Formentorilla cafe Americano kupillisella käyden. Näistä kahdesta päivästä kuitenkin seuraavassa tarkemmin.

1. Vuoripäivä, 21.4: Port Pollensa (Pt P) – Calobra – Port Soller – Pt P.

Hotelliltamme Port Pollensalta lähti lähes suoraa tiet niin saaren keskiosien tasamaalle kuin pohjoisen vuoristoonkin. Tänään lähdimme Pollensan kautta kohti Llucin luostaria vievälle tielle. Luostarilta matka jatkui kahville huoltoasemalle, Coll de sa Batallalle. Täältä matka jatkui edelleen kohti Sa Calobraa, tuttua käärmeen tavoin luikertelevaa laskua ajaen. Joka kerta tuo lasku tuntuu yhtä vaikuttavalta, kun tietää, että kohta täytyy sama mäki kiivetä myös ylös. Näin keväisin olen ottanut aikaa siitä, kuinka kauan mäen kiipeäminen kestää. Uskoa aiemman kevään ja talven harjoitteluun sain siitä, että sain viime vuoden ajasta kiristettyä pois 1min 32sek. Toissavuoden aikaan verrattuna parannusta oli tapahtunut 3min 15sek. Tiukille tuo nousu silti miehen laittoi, sitä ei käy kieltäminen.

Calobran nousun jälkeen tärisevin käsin otettu "selfie".

Sa Calobra kiemurteli käärmeen tavoin vuorelta kohti merenpintaa.

Lauran tyylinäyte siitä, kuinka mäkeä noustaan.

Vuoripäivän nousut.

Calobran nousun jälkeen jatkoin matkaa Puig de Tunelille ja edelleen 13,8km pitkään laskuun Solleriin. Upea lasku, jossa sai vauhdin nousemaan. Usein vuorilaskut ovat neulansilmämutkia toisensa perään, mutta tässä laskussa näkyvyys eteen oli usein niin hyvä, että mäkilasku oli turvallista myös isommassa vauhdissa. Sollerista matka jatkui viime syksyn lomakohteeseen Port de Solleriin evästauolle. Paluumatkan Pollensaan tein nousemalla takaisin Puig de Tunelille, josta sai laskuvoittoisesti jatkaa matkaa hotellille. Garminin tallentamat reittitiedot löytyvät tästä linkistä.

Pitkä tasamaapäivä, 23.4: Pt P – Montuiri – Campos – Cap de Ses Salines – Portocristo – Platja de Muro – Pt P.

Päivän aikana ajoimme saaren keskiosien kautta kohti saaren eteläkärkeä, Cap de Ses Salinesia, vältellen enimpiä nousuja. Vaikka päivä oli pääosin tasamaata, tuli nousumetrejäkin matkalta hieman yli 1½ kilometriä. Muutamia helmiä matkan varrelta voisi nostaa esiin. Ensinnäkin eteläkärjestä avautuivat kauniit merinäkymät ja saari Parque Nacional del Archipielago de Cabreralle. Myös Portocriston rannikkokylä ja Ses Salinesin velodromi kuuluivat matkan varrella nähtäviin kohteisiin. Harmillisesti Garmin Connect ei joinain päivinä toiminut, eikä tätäkään päivää saatu tallennettua Connectiin, mutta onnistuin säätämään .fit -tiedoston edes google earthin kartalle näkyviin pienen painiskelun jälkeen. Alla karttakuva päivän lenkistä.

Pitkän päivän reitti.

Laura Ses Salinesin velodromilla

Cap de Ses Salines, saaren eteläisimmässä kärjessä.

Hotellin vieressä ollut Ben & Jerry's jätskibaari ehti tulla tutuksi.

Viikon aikana ei tarvinnut pyöräillä yksin. Saarella oli totutusti valtava määrä pyöräilyn ystäviä, pääosin saksalaisia, mutta paljon myös brittejä ja pohjoismaalaisia. Lennoilla kohteeseen ja takaisin oli useita tuttuja, jotka hakivat tuntumaa tulevan kesän pyörittelyihin.

Lähtöpäivänä saarella järjestettiin Mallorca 312 kuntoajo. Valitettavasti tuonne 1700 muun ajajan joukkueeseen ei ehtinyt osallistumaan. Pääsimme kuitenkin seuraamaan ajajien menoa reitin alkuvaiheille, heidän ajaessa lähes lomapaikkamme Hotelli Caprin edustalta. Joskus tuokin tapahtuma täytyy päästä kokemaan..