Palautumista ja OF:n analyysia

Altavuono. Kuva: Aki Pekkanen

Kaksi viikkoa tulee täyteen siitä, kun Finnmarkin kisa käytiin. Palautuminen on ollut odotetun hidasta. Koko kevät ja kesä tuli tähdättyä melko kurinalaisesti tähän kisaan, joten eiköhän tässä pysty itselleen antamaan sen verran periksi, että sohvallakin saa aikaa viettää.

Ylimenokausi ajoittuu omalla kohdalla pitkän kisan seurauksena elokuulle. Myös viime vuonna näin kävi. Tänä vuonna tosin en sairastunut totaalisen energiavaraston tyhjenemisen seurauksena parin viikon sitkeään flunssaan, vaan joitain pieniä treenejä olen jopa kyennyt tekemään, vaikka olo onkin välillä tuntunut rapakuntoiselta. Suunnistusta, spinningiä ja body pumpia. Nyt olisi tarkoitus lisäillä ohjelmaan juoksua. Josko sitä kykenisi lyömään aiemman ennätyksen Pirkan hölkässä lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Ihan täysin en pyöräilyä ajatellut jättää tältä loppukesältä. Luvassa on varmuudella Haanjan 100 mailin kisa syyskuun viimeisenä lauantaina. Mahdollisesti myös XCM:n SM -kisat, jotka kisataan takapihan maastoissa. Noin tutuissa maastoissa olisi kiva päästä kisaamaan.

Norjan kilpailusta olemme Lauran kanssa saaneet useita kommentteja ja onnitteluja. Kiitokset niistä! Myös muutamia kyselyjä kisaan liittyen on tullut. Jopa Eestistä soiteltiin ja kyseltiin kisasta. Toivottavasti osallistujia ensi vuonna näistä kanssapyöräilijöistä mukaan saadaan. Kiva oli jo tänä vuonna nähdä oman tiimin lisäksi Dani suomalaisedustajana. Mainittakoon tässä kohdassa, että mitään rahallista hyötyä OffroadFinnmarkin kehumisesta en saa. Sen sijaan tuntuu oikealta kehua sellaista tapahtumaa, jonka järjestelyt ja kilpailumaastot ovat ensiluokkaisia.

Seuraavassa hieman huomioita tuohon pitkään kisaan valmistautumisesta harjoittelun, kaluston, tekniikan ja kisasuorituksen osalta. Toivottavasti näistä saat apua, mikäli mielessäsi kutkuttaa osallistuminen pitkään tunturimaastokisaan. Maaston vaativuudesta en tässä yhteydessä kovin tarkasti kirjoita, mutta jonkinlaista käsitystä voi saada viime vuonna kisasta tekemästäni videosta.

Harjoittelu:

Kuntopohjaa pitkille maastopyörämatkoille joutuu kehittämään pitkällä aikavälillä. Kuluneita vuosia en lähde nyt analysoimaan, vaan kerron tähän kauteen – eritoten päätavoitteeseen, 1.8. kisaan – valmistaneesta harjoittelusta:

Talvikausi pohjasi hyvin pitkälti hiihtoon. Yhteensä rapiat 1700 km, joka muuten lisääntyi lähes tonnilla edellisestä vuodesta. Myös hiihtotapahtumia kiersin ja niistä löytyy kisaraportteja blogiarkistostani. Yksittäisenä selittäjänä hiihdot olivat varmasti tärkein kuntopohjan kehittäjä viime kesään verrattuna. Myös spinning (1-2krt/vko) eniten lajinomaisena harjoitteluna sekä lihaskuntopuolella Body pump (1-2krt/vko) kuuluivat talven harjoitusohjelmaan. Ulkona en pyöräillyt ennen lumien sulamista. Ensimmäisen pyörälenkin tein 6. huhtikuuta.

Pyöräilykausi jakautui pitkän kilpailun harjoitteluna ns. blokkiharjoitteluun, joita tälle kesälle tuli kolme. Harjoittelu ei tietenkään rajoittunut näihin jaksoihin, mutta nämä nousivat merkittäviksi yksittäisiksi kokonaisuuksiksi.

Ensimmäinen blokki Mallorcalla oikeastaan avasi pyöräilykauteni. Nuo kuusi ajopäivää koostuivat täysin maantiepyöräilystä. Kilometrejä kertyi 848 ja nousuja sain kerättyä 11321 metriä. Harjoitusaika tuolla jaksolla oli 42h 33min. Lisää näistä olen keväällä kirjoittanut blogiin.

Toinen blokki ajoittui kesäkuun alkuun. Tätä tosin edelsi XCM Rajamäki sekä Tour de Tampere hyvinä vauhti- ja määräharjoituksina. Kesäkuun alussa kahdeksan päivän sisään sisältyivät KorsoMtb 96, kahden päivän maastopyöräretki Anssin kanssa, kaksi suunnistusta iltarasteilla, kaksi kevyttä maantielenkkiä ja Pirkan pyöräily niin ikään maantiellä. Näistä yhteispituudeksi tuli ilman suunnistuksia 554 km (nousut 3832m) ajalla 25 h.

Ennen kolmatta blokkia olivat seuraavat kisat: XCM Laajavuori ja Jukolan viestin 3. osuus (15.–16.6.) sekä TahkoMtb kesäkuun lopulla.

Kolmas blokki sijoittui ajalle 11.7. – 13.7. Se sisälsi ensin pitkän harjoituksen, jonka aikana pyrin jossain määrin simuloimaan Norjan rasituksia, vaikka Tampere – Seinäjoki välillä ei samansuuruisia nousuja ole mahdollista saada. Seuraavana päivänä kevyemmällä teholla toteutettu parin tunnin maastoajo. Kolmas päivä piti sisällään vauhtikestävyysharjoituksen Joupiska XCM -kisassa. Tosin viimeisen päivän osalta vauhtikestävyys muuttui loppukolmanneksella voimaharjoitukseksi, kun takavaihtajan vaijeri katkesi 20 km ennen maaliviivaa. Kolmas blokki sisälsi 15 h harjoitusta, matkaa kertyi 298 km ja nousua 2043m.

Kolmannen blokin jälkeen harjoittelu sekä määrällisesti että tehollisesti väheni. Yksittäisenä viimeistelyharjoituksena vajaat kaksi viikkoa ennen H-hetkeä toimi oivallisesti SyöteMtb, jossa sai noin kolmanneksen verran esimakua Finnmarkin kisasta. Nousua tosin kertyi jopa puolet Offroadiin verrattuna.

Ja miten se Norjan kisa sitten meni Garminin speksien valossa? Seuraavassa hieman tarkennusta (puolitoista tuntia lopusta tosin puuttuu).

Reitti kartalla. 50 km:n pikkulenkki vasemmalla ja isompi lenkki idän puolella oikealla.

Korkeuskäyrä ja sykkeen käyttäytyminen kisan kuluessa.

Nopeus. Huiput saavutin Beskadesilta alas laskiessa.

Muut speksit kisasta.

Kalusto ja tekniikka:

Meidän tiimin kalusto koostui 26 -tuumaisista 100mm täysjoustopyöristä (S-Works Epic Fsr, Giant Anthem Adv.). Ei siis mitään trailijoustoja, vaan ennemminkin XC tykkeinä tutuksi tulleita veivejä. Arviolta 2/3 matkaan lähteneistä ajoi isopyörällä ja yllättävän monella 29 -tuumainen oli jäykkäperä!

- Laakerit ja pultit tarkastettuna sekä vanteet rihdattuna kisaa varten.

- Voimansiirtona Spessussa oli 2x10 välityksillä 42/28 & 11/32 ja Giantissa 3x9 välityksillä 22/32/44 & 11-28. Hyvin pärjäsi ja kiipesi!

- Renkaat: Spessu: 2x Rocket Ron 2,25, Giant: X-King 2,2 (ed.) ja Maxxis Crossmark 2,1 (tak.) Hyvin piti, eikä rengasrikkoja tullut!

- Jarrujen (Avid XX ja Avid Elixir) palat lähtiessä uudehkot, Masissa joutui vaihtamaan Giantin taakse uudet!

- Roiskesuojat: takana Ass Saver -läpyskä ja edessä minigrip pussiin suojattu varaulkorengas viistoputkeen teipattuna lokasuojan virkaa toimittamassa.

- Varusteet suurelta osin repuissa. Satulalaukussa vararengas ja multitool. Toisessa pyörässä vetohihnana koiralenkeiltä tuttu fleksi. Molemmilla vaakaputkeen/stemmiin kiinnitettävä pikkutasku, jossa geeliä, reittiselostus ja varavirtalähteet Garminiin.

- Puhelin varavirtalähteeseen (4000 mAh) kytkettynä minigrip pussissa teipattiin repun olkahihnaan. Gps -seurantalaite toimi moitteetta koko matkan.

Kuvat alla: Aki Pekkanen

Spessu ja etulokasuojana toimiva ulkorengas.

Alkuverryttelyä ennen pyörätkin pääsivät kuvaan.

Jarrupalat Masissa vaihdettiin uusiin.

 

Kisasuoritus:

Pääasiassa ajettiin omaa optimivauhtia, pyrkien kuitenkin minimoimaan tauot pysähdyksissä. Matkanteon aikainen geeli- ym. tankkaus toteutettiin mahdollisuuksien mukaan ajaessa, tai vaihtoehtoisesti jyrkemmässä ylämäessä toisen työntäessä kahta pyörää, kun toinen kaivoi eväitä taskusta. Huolloissa vain voimansiirron pesu ja pullot/repun pussi täyteen. Kahdessa huollossa (Suossjavri vajaan 12 tunnin ja Masi noin 16 tunnin ajon jälkeen) söimme lämpimän aterian. Siirtymillä ja pidemmissä ylämäissä vetovaljaan hyödyntämistä mahdollisuuksien mukaan.

Juomaa kului matkalla 3 x 3 litran juomapussi, viisi 0,75 litran pullollista sekä juomat huolloissa (n. 1.5 litraa). Suuri osa nesteestä meni allekirjoittaneella läpi, todennäköisesti viileän sään vuoksi. Energiaa em. ruokien ja leivän ohella tuli seuraavista tuotteista: geelejä n. 700 g, energiapatukkoja 8x 55g, suklaapatukkoja 5x n.50g ja turkinpippurin makuisia lakupötköjä kymmenkunta. Voin sanoa, että energia riitti, mutta maalissa pakki oli kyllä sekaisin..

Maaston paikoittaisen kivikkoisuuden vuoksi ajaminen oli todellakin jumppaamista, joten jalat eivät suinkaan olleet väsynein osa maaliin tullessa. Esim. vatsalihakset ja ylävartalo olivat huomattavasti piestymmän oloiset. Selkälihakset joutuvat koetukselle varsinkin repun kolmen litran juomasäiliön ollessa täynnä (repun paino tällöin 4-5 kg). Normaalilenkkejä painavamman repun kanssa ajamiseen olen panostanut erityisesti vuoden 2011 MtbSeikkailun jälkeen. Sinänsä kivikko-osuudet eivät olleet mitään teknistä mörköpolkua, vaan haasteen teki pikemminkin kiviosuuksien pituudet.

Toinen kisamaastolle tyypillinen piirre on suo. Suokasvillisuutta hyödyntämällä pyörä kantaa tasaisella pyörityksellä yllättävän hyvin. Mahdottomilla suopätkillä pyörän kanssa hölkkääminen vie ripeämmin eteenpäin.

Yhteenveto:

Toivottavasti tämä kirjoitus edes hieman avasi kokonaisuutta, joka pitkään maastopyöräseikkailukisaan liittyy. Olen saanut ylittää tuossa kisassa itseni jo kahteen kertaan, ja maaliintulon hetki on molemmilla kerroilla ollut ikimuistoinen.

Yleisesti kisaa miettivälle voin sanoa saman, mitä Laura aiemmassa blogissa jo mainitsikin. Jos maastopyöräilykokemusta on kertynyt usealta vuodelta, voi ihan varmasti selättää OF300km:n kisan. Toki epämukavuusalueelle joutuu varmasti jokainen tuossa kisassa mukana oleva: "Aina ei voi olla hyvä olla". Teknisesti kisamaasto ei ole ylitsepääsemätön. Nousumetrejä ei kerry liikaa, toki riittävästi.  Valmistaudu normaaleilla treeneillä, mutta sisällytä pitkiäkin treenejä ohjelmaan. Testaa varusteita. Testaa reppua. Testaa rajojasi. Matka ei tapa, vaan vauhti.

Lopuksi:

Loppuun vielä kuva OF 700km:n sarjan voittajakaksikosta Esben Hauerbach Kronborg & Erik Skovgaard Knudsen. 

Kuva: offroadfinnmark/venchejensen

En tiedä kumpi on enemmän saavuttamattomissa, Erik Skovgaard Knudsenin Mietomainen parta, vai uskomattomat saavutukset, MTBO 2008-2011 3 x Danish Champion 4 x European Champion (+ 1 silver, 1 bronze) 1 x World Champion (+ 2 silver, 2 bronze) 2 x World Cup winner MTB 2012 15. Cape Epic 4. Terrengsykkelrittet 10. Trans Alp 1. Sudety MTB Challenge 40. UCI World Championship XCM 2013 3. BC Bike Race, Canada joihin voidaan heinäkuun jälkeen lisätä käsittämättömän ylivoimainen voitto. Todennäköisyys saavuttaa jompikumpi voidaan todentaa kaavalla X--(Lim)--> 0, mutta tuon pidemmän reitin haluaisin joskus selättää..