sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Voe mahoton!



Nimittäin Mammutin Mahoton, joka oli yksi sarja Peräkylän Ponnistuksen järjestämässä Mammuttimarssissa (Mammoth march). Tapahtuma on perinteisesti ollut juoksijoille suunnattu, mutta nyt myös pyöräilijöille oli sarjat. Tämänvuotinen reitti suuntautui Vihdin, Nurmijärven, Lopen ja Karkkilan maille.
Tapahtuman ei ole tarkoitus olla mukava. Kisajärjestäjän sivuilla mainitaan muun muassa seuraavasti:
Tuo kuulosti houkuttelevalta, joten vaikka jo aiemmissa kirjoituksissa kovasti vannoin, ettei enää pyöräkisoja tälle vuodelle, niin taas sitä mennään. Päätöksen osallistumisesta tein keskiviikkona, joten vajaa pari vuorokautta jäi aikaa valmistella kartat ja reittisuunnitelmat sille mallille, että rastit metsien kätköistä löytyisivät. Oletuksena oli, että GPS -laitteita ei matkalla saisi käyttää. Vasta maaliin tullessani kuulin, että olisi ollut mahdollista. Olisi jokunen pummi jäänyt matkalla tekemättä…
Pyöräsuunnistuksen saralla en voi sanoa olevani kovin kokenut. Kolme vuotta sitten sain kosketuksen lajiin lähtemällä Anssin innostamana Seinäjoen maastoihin. Viime vuonna kävin toisen kerran lajia testaamassa takapihan maastoissa järjestetyillä fillarirasteilla. No, eipä Uunokaan ollut nähnyt biljardin pelaamista kuin ”kahtesti”, joten selitykset sikseen. Pimeällä ajoa maastossa pääsin ensimmäistä kertaa onneksi testaamaan jo keskiviikkona, kun piti tarkastaa, että valoissa on riittävästi potkua ja että pyörä toimii.
Mammutin mahoton sisälsi 25 rastipistettä maali mukaan lukien. Lyhintä reitinvalintaa käyttäen matkan pituus olisi noin 170km. Omilla reitinvalinnoilla arvelin reitin pituudeksi tulevan suunnilleen 200 km. Alkukolmanneksella yksi rasti olisi uintiosuus. Lisäksi matkalle sijoittuisi X-Factor -rasti, johon ohjeet saisi lähdöstä.
Kilpailu starttasi Enä-Sepän leirikeskuksesta perjantai-iltana 20.00. Pyöräilijöitä eri sarjoihin lähti kohti pimenevää lokakuun lopun iltaa arvioni mukaan noin 30. Rasteilta toisille en enempää tässä kerro. Turkulainen pyöräilyblogisti Yeti, joka joukkojensa kanssa osallistui myös samalla matkalle, kiteyttää hyvin matkanteon tapahtuman aikana (linkki blogiin). Yleisesti ottaen kylmyys teki tepposet monelle pyöräilijälle ja juoksijalle. Kisajärjestäjän ”raatotaksi” kävikin yön ja aamun aikana poimimassa useita kylmettyneitä pois matkan varrelta. Lisäilen jossain vaiheessa mahdollisesti tarkempia kuvauksia kera kuvien, jos jostain sellaisia löydän. Itse en räpsyjä ottanut.
Kisan tulokset löytyvät niin juoksijoiden kuin pyöräilijöiden osalta tästä linkistä.

Loppuun vielä muutamia huomioita:
-         Kilpailu oli kaikesta kurjistelusta huolimatta upea kokemus.

-         Myös kirkas kuutamo ja tähdet sekä auringonnousu tuottivat ainutlaatuisen elämyksen.

-         Uimavedet ovat jo viilenneet. Onneksi laiturin toinen puoli oli avattu, toisella puolella kun jääkerros olisi saattanut tehdä kipeää iholle.

-         Liikunnallisia hulluja löytyy Suomesta aika paljon. Pyöräillen tällaiset 100+ matkat vielä käsitän, mutta että juosten?

-         Suunnistustaidosta pyörällä olisi ehdottomasti hyötyä pyöräsuunnistustyyppisessä kilpailussa. Kartan pyörittely paikassa joka ei täysin ole selvillä ja 55 km ylimääräistä matkaa kuluttavat aikaakin melkoisesti.

-         Pyörä kesti joustokeulan jäätymisestä huolimatta hyvin, mieskin kesti hyvin.

-         Ajolasittomuus pakkasella tuotti samanlaiset punaiset silmät, jotka voi nähdä kun saa ongittua särjen. Särjellä tosin ei ole silmäpusseja. Muut varusteet toimivat melko hyvin sillä jalkoja ja käsiä paleli vain ajoittain.

-         Matkalla söin neljä proteiinipatukkaa, kolme geeliä ja kaksi haukkua yhdestä leivästä sekä MaxiTuplan. Juomana puoli litraa kokista, kaksi kertakäyttömukillista haaleaa teetä uintirastilla ja pullollisen juomaa, jota yritin pakkasessa pitää jäätymättä ajopaidan alla. Maaliin kannoin jäätymisestä kärsineen juomapussin, jossa oli 3 litraa jääviileänraikasta vettä. Kylmyydestä johtuen ei hiki päässyt tulemaan missään vaiheessa. Tästä syystä varmaan janontunnettakaan ei tullut.

-         15½ tunnin urakan aikana kului energiaa aavistuksen päälle 10 Mcal. Keskisyke oli 136 ja matkaa kertyi mittariin 225km.
Täältä tähän.

2 kommenttia:

  1. Siinä näkee miten oikea urheilija pärjää. Itse olisin tuolla energiamäärällä päässyt vain puoliväliin.

    Hieno tapahtuma oli ja mahtava kokemus.

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä tosiaan ihan huipputapahtuma. Meinasin jo päättää kauden aiemmin, mutta onneksi tuli vielä mukaan lähdettyä. Oikeat urheilijat taisivat tosin tulla maaliin muutamaa tuntia ennen meikäläistä :D

    VastaaPoista