Parasta maastopyöräily(vuoden)aikaa

Kuluneen viikonlopun aikana Tampereella järjestettiin Tour de Tampere -maastopyöräilyn kuntotapahtuma. Aiemmin ajo on järjestetty syyskuussa, mutta nyt tapahtuma on siirretty toukokuun lopulle. Kyseessä ei siis ollut kilpailu, vaan matkaa taitettiin kuntoajomeiningillä Länsi-Tampereen ja Nokian sekä osin myös Ylöjärven parhaita polkuja ajellen. Näin myös muilta paikkakunnilta tulleet saivat kokea ehkä Suomen parasta polkuajoa (tästä tosin voi olla muitakin mielipiteitä). Omasta mielestäni kuitenkin näin. Tapahtuma tarjoaa maastoajoa niin kevyemmistä maisemalenkeistä aina kisakuskeille (ts. ajokoirille…) tarjottavaan vauhdikkaampaan maastoajoon. Ryhmiä oli useita ja reitin kesto oli puolikkaan matkan ajavilla 5 tuntia ja koko matkan taittaville kahdeksan tuntia. Ajokoirien lisäksi ryhminä olivat aktiiviajajat sekä harrastajille tarjottu ryhmä. Sää suosi auringon paistaessa koko päivän ajan, ehkä joku saattoi ensimmäistä kertaa tänä kesänä myös polttaa käsivartensa…

Järjestelyt ovat suuri ponnistus vapaaehtoispohjalta toimivalle seuralle. Tapahtuma vietiin läpi tyylikkäästi niin lähtöpaikan, reittien kuin maaliintulon osalta. Tapahtumaa hauskuuttamassa oli myös erityinen hupiryhmä, joka piti yllä iloista meininkiä tarjoten myös pientä purtavaa ajajille. Edustan myös itse pyöräilyseura Kaupin Kanuunoja, joka TdT:n järjesti, nyt jo 17. kerran. Oma urakkani valmistelujen osalta oli kulkea maastossa tutkailemassa sopivia polkuja. Tätä tein pääosin harrastaja- ja aktiiviryhmien vetäjien kanssa. Ajokoirien reittiä peitti salamyhkäisyyden verho, mikä toi mukanaan sopivasti lisäjännitystä...

Omalta osaltani tapahtumapäivä alkoi yhtenä apuohjaajana ajokoiraryhmän mukana. Matkaa taitettiin Nokian suuntaan, alueelle, jonka alan harrastajat tuntevat Takakallioina. Varsin hienoa menoa mukavan ripeässä tahdissa. Pieniä ongelmiakin ilmeni, lähinnä muutaman renkaan puhjetessa kivikko-osuuksilla. Omaa matkantekoani alkoi haittaamaan kolmen tunnin ajon jälkeen takavaihtajan hajoaminen, jota piti sitten hieman tuunata (Milko Konttisen ottama kuva alla). Yhdellä vaihteella homma kääntyy hieman haastavammaksi, varsinkin maastossa. Huoltopaikalla Koukkujärven majalla jouduin jättämään muut ajokoirat kahden ohjaajan vastuulle. Onneksi heillä matka eteni loppuun saakka hyvin, eikä esimerkiksi välinerikoista johtuvia takaisin opastuksia tarvinnut tehdä. Koukun majalta jatkoin matkaa Pasin luotsaaman aktiiviryhmän kanssa sinkuloiden yhdellä vaihteella. Matkanteko myös loppupäivän osalta oli mukavaa, niin kuin maastossa ajo aina on.. Tulipa siinä ajettua vastasuuntaan samoja polkuja kuin aiemmin aamulla toisen ryhmän kanssa, nyt vain yhden vaihteen voimin. Tai no, voimin -sanaa käytän varauksella, koska pyörittäessä poljinta liian kovaa ketju pyörähti rattaassa päästäen melko mukavat äänet :D Varsinaista tarkkuuspolkemista siis, mutta matka meni kivasti loppuun saakka ja takaisin lähtö-/maalialueelle päästiin aikataulun mukaisesti klo 18.

Kiitokset vielä kertaalleen kaikille TdT:ssa mukanaolleille ja arvon kollegoille eli ryhmiä vetäneille seurakavereille!

Mielen tyhjennys, vai onko se mahdollista?

Parhaimmillaan pyöräillessä matka taittuu luonnon ääniä ja omaa hengästymistä kuunnellessa. Porukkalenkeillä myös ajatusten vaihto tuo virikkeitä kuuloaistille. Jatkuvasti tulee kuitenkin olla tietoinen ulkoisesta maailmasta. Maantiellä suurimpana vaarana lienee liikenne. Kertakosketus auton kanssa johtaa pahimmassa tapauksessa sananmukaisesti lopputulokseen. Maastossa otteen herpaantuminen voi tarkoittaa ainakin loukkaantumiseen johtavaa virhettä. Yhden tällaisen herpaantumisen koin vuoden 2009 Tahkon ajossa, kun viisi kilometriä ennen maalia tein pitkän teknisen laskun päätteeksi tyylipuhtaan OTB:n. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, tämän olevan maastopyöräsanastoa, tarkoittaen sarvien yli etenemistä ilman pyörää (Over the Bar). Laskeutumisalusta sattui sillä kohdalla olla pehmeää kangasmaastoa ja huolimatta kasvojen iskeytymisestä tonttiin selviydyin melko vähäisin vammoin, kun ainoastaan yhtä oikean käden luista oikaistiin K-piikillä suoraksi kisan jälkeen. Enemmän silloin harmitti lähes parin kuukauden mittainen pakkolepo pyöräilystä. Taisin kyllä ajaa käsi kipsissä Jyväskylästä Tampereelle muuton yhteydessä pyöräillen, että sai liikoja höyryjä purkaa polkimiin. Ja kyllä, tavarat kulkivat autolla, sitähän sä kysyit!

Alkuasetelmat tyylikkäälle OTB:lle. Kuvan lähde: MoabActionShots.com

Kun saavuttaa riittävän väsymystilan, niin ajatukset saattavat vaellella sfääreissä, joiden sisältöä ei itsekään oikein saavuta. Tällöin täytyy jotenkin arvioida omaa skarppina oloa. Fillarifoorumilta tuli kokeneemman jäsenen vinkki laskea saksaksi alaspäin 10, 9,…, 2, 1. (Lienee oleellista ainakin osata saksaa sen verran, että osaa laskea yhdestä kymmeneen…) Tätä täytynee testata tositoimissa sitten, kun sellainen hetki tulee. Viime vuonna Tahkolla noin 140 kilometrin kohdalla – 40 kilometriä ennen maalia – tuli varsin tutulla reitillä ajettua pari kilometriä ohi eräästä käännöspisteestä. Ainakaan edellisillä kierroksilla sillä kohtaa ei lehmiä laiduntanut... Tämän jälkeen piti tsempata, ettei samanlaisia herpaantumisia tulisi ainakaan teknisemmillä laskuosuuksilla. Siis niillä kohdin, jossa jonain vuonna katkesi luu. Hyvinhän loppumatka kuitenkin meni. Maali kuitenkin saavutettiin ehjin nahoin ja mieli oli korkealla.

Tähän loppuun vielä yksi OTB, jonka rinnalla oma lento tuntuu jääneen melko vajavaiseksi, onneksi. Videon kuski selvisi hengissä, vaikka mielen tyhjennys olikin onnistunut niin hyvin, ettei hommassa kyllä ollut järjen hiventä!

Vauhti, jota pyörä ei kestänyt... 

Eturengas pyörii ja ajatukset harhailee.

Ennen kuin päästään tämänkertaiseen asiaan, mainittakoon niistä edellisen tekstin sukkahousuista, pyörämaailmassa tunnetaan siis myös termillä succikset. Nämä varsin veikeät housut ovat siis tyypillisesti vartaloa tiukasti polven yläpuolelle saakka myötäilevät henkselein varustetut byysat. Kun niissä vielä on säämiskä persauksen alla pehmusteena, niin viis tyylikkyydestä. Pääasia, että meno maistuu. Ja nyt itse asiaan:

Normaalin maantiepyörän renkaat ovat halkaisijaltaan 28 tuumaa (622 mm) ja leveyttä renkaalla on tyypillisimmin 23 millimetriä. Yhden kierroksen aikana rengas on liikkunut suunnilleen kaksi metriä ja viisi senttimetriä. Jos maantielenkin pituus on noin 70 kilometriä, tarkoittaa se renkaan pyörimistä 34 146 kertaa. Siinä sitä ehtii ajatella monenlaisia. Joskus harvoin tulee myös keskityttyä siihen, että jalka tekee pyörivän liikkeen. Tällöin tehoa pyörittämiseen saa monin verroin enemmän ja matka taittuu sutjakammin. Varsinkin väsyneenä sitä huomaa välillä vain runttaavansa poljinta alaspäin, jolloin väsähtää vieläkin nopeammin.

Sen sijaan usein sitä eturengasta tuijotellessa ajatukset harhailevat maailmaa hyvinkin erisuunnilta syleileviin ajatuksiin. Näitä ajatuksia ruokkii musiikki, jota tykkään kuunnella yksin ajaessa. Erityisesti Stam1nan levyt ovat soineet paljon lenkeillä, joskin sanoitusten lisäksi täytyy mainita että myös musiikillinen puoli on varsin oivallista. Tästä pääseekin sujuvasti aasin käyttämän sillan avulla yhteen mieltäni vaivanneeseen ongelmaan. Mikä bändi tai artisti kuvaisi parhaiten mitäkin pyörämerkkiä? Tätä eräällä lenkillä miettiessäni pääsin seuraavaan tulokseen. Valittamisen mahdollisuutta ei ole, sillä makuasioista ei sovi kiistellä.. :D

Perinteikäs italialainen Bianchi on vanhin vielä nykyisin sarjatuotannossa oleva pyörä, joten sitä kuvaa parhaiten The Beatles, onhan yhtyeestä kuitenkin jokunen osakas vielä hyvissä voimissa. Cannondalelle vastinparina Bruce Springsteen ja hiilikuituiselle Cervelolle Bryan Adams (jota muuten kuluneen the Voice of Finlandin yhteydessä verrattiin kisan voittajaan, vai oliko se toisin päin..) Perinteistä Colnagoa edustaisi itse Pavarotti ja Bassoa taas Pavarotti flunssassa. Maastopyöräilyyn erikoistunutta järeää Commencalia kuvaa yhtä järeää poljentoa tarjoava Metallica ja Cubea taas itseoikeutetusti Rammstein. Kalifornialaislähtöistä Felt:iä edustakoon Red Hot Chili Peppers ja Tekniikan maailmassa pari vuotta sitten meritoitunutta Saksalaista Focus:ta Scorpions. Ghost tarjoaa malleja niin maantielle kuin maastoon, joten yleispyörän yhteys bändiin nimeltä The Guano Apes. Giant pyöränä tarjoaa samoja vaihtoehtoja sekä aika-ajo ja thriatlonpyöriä, joten mikäpä olisi rockimpaa kuin Foo Fighters. Kalifornialainen (joko taas..) Ibis käy Guns’n’Rosesilla ja Floridalainen Jamis funkkailee James Brownilla. Havaijipyörä Konalle sopii kaveriksi Beach boys, kun taas eteenpäin katsova Look on kuin tehty Apulannalle (vaikkei muunmaalaiset sitä tiedäkään, vielä). Mondraker maastoutuu Slipknottiin. Nishiki liikkuu Suomalaisesti Nightwishin voimalla ja Olmo Ramazottin Eroksella. Abba varattakoon Pinarellolle. Jaa miksi? No, koska Team Sky:ta –tuota tallien Jaguaaria – edustava Thomas Lövkvist ajelee myös sillä. Pivot kiipeää polkua kuin vuorikauris, joten Hanoi Rocks tähän. Kiipeäähän myös Monroe lavarakenteisiin kepeästi kuin höyhen tuulessa. Vuonna 1997 perustetulle Ridley:lle sopinee Coldplay. Rose valmistaa pyöriä isolla volyymillä ja isosti vetää myös U2. Santa Cruz:lle (ei perhana, Kaliforniaanhan näitä näyttää mahtuvan) sopii trashmetallin voimin Slayer. Pitkän linjan pyörämerkki Scottille sopii Aeroscott eikun -smith. Molemmilta on menestystä totuttu näkemään laajan tuotannon lisäksi. Specialized, tuttujen kesken spessu (Kaliforniastahan tosiaan) on laajalti käytössä myös ammattilaisilla. Ja mikäs sen ammattimaisempaa kuin Rolling stones (tämähän ei toki ole ainut syy). Time tarjoaa tarkkaa maantiemenoa kuten Chris Rea. Ja sitten Trek. Tuota pyöräteiden mersua edustaa musiikkimaailmassa Lancen sanoin Ronnie James Dio. Holy diver, mutta kyllä kulkee!

Pyörämerkkejä on maailma pullollaan, joten millään ei kaikkia pystynyt huomioimaan. Pahoittelut! Mutta musiikkihan ei ole ainoa pyörään liitettävä tekijä. Muita varsin herkullisia vertailupareja olisivat esimerkiksi: mikä pyörämerkki vastaa mitäkin automerkkiä/-mallia? tai Mikä naisen nimi kuvaa mitäkin pyörämerkkiä? Toisaalta nämä saattavat herättää niin vahvoja tunteita, etten uskalla näistä kertoa enempää. Vai mitä mieltä olisit Meridasta, jonka nimi on Ritva?

No, tällaisin eväin tällä erää. Nauttikaa pyöräilystä, musiikista ja kesän saapumisesta!

Kirjoitan tätä ensimmäistä blogia toukokuisen keskiviikkoillan ratoksi. Itse asiassa tämän tekstin piti olla eetterissä jo talven aikana, ainakin silloisten suunnitelmieni mukaan. No nyt on pää avattu, joten täältä pesee.

Tarkoituksenani on kertoa hieman ajatuksiani pääasiassa pyöräilystä, toisaalta saattaahan sitä joskus eksyä aiheesta hieman kauemmaksikin. Tulevissa teksteissä - joita aikataulun salliessa toivottavasti onnistun kertomaan vähintään viikottain - valotan edellä mainitun lisäksi myös valmistautumistani kahteen tulevan kesän maastopyöräilytapahtumaan. Nämä tapahtumat ovat TahkoMtb240 kesä-heinäkuun taitteessa sekä FinnmarkOffroad heinäkuun lopulla. Tarkemmin näistä tapahtumista ja niihin valmistautumisesta kerron lisää myöhemmin... Klikkaamalla kuitenkin saat jo nyt jotain kuvaa tapahtumista!
TahkoMtb
Offroadfinnmark (300km), Alta, Norway

Maastokuskina lienen hieman alan valtavirrasta poikkeava tapaus, sillä olin vasta tänään ensimmäistä kertaa varsinaisen työvälineen selässä sitten viime vuoden. Sallittakoon tämä harrastelijalle.. Talven liikunnat koostuivat hiihtolenkeistä sekä siististä sisäharjoittelusta, jossa lähimpänä pyöräilyä lienee sisäpyöräilytreenit sekä niiden ohjaaminen. Toisaalta maantiellä kilometrejä on jo kertynyt tälle keväälle mukavasti hieman yli 1500 km. Tästä on hyvä siirtyä talviharjoittelun ja maantierullailun jälkeen itse asiaan, poluille.

Mikä sitten saa raavaan miehen liikkumaan sukkahousuihin sonnustautuneena pitkin Pirkanmaalaisia, joskus jopa muitakin polkuja? Hyvä kysymys. Ensimmäisenä tulee mieleen, että polkuja ajaessa mahdollisimman pieni väestönosa huomaa tämän raavaan miehen sukkahousuissaan (ja vielä pienempi todennäköisyys, että näistä vastaantulijoista joku saattaisi olla tuttu...) Vakavammin, jopa tutusta maastosta löytyy oikeastaan jokaiselle lenkille uusia haasteita. Kivikkojen ja juurakkojen päihittäminen jalkautumatta on yksi näistä haasteista. Saattaahan siinä sivussa kuntokin hieman kohentua. Vaikka pyöräily muiden kestävyyslajien ohella koetaan usein melko yksinäiseksi puurtamiseksi, on Tampereen alueella hyvät mahdollisuudet lenkkeillä myös porukassa. Olen jäsenenä Kaupin Kanuunat -nimisessä pyöräilyseurassa. Seuran lähes 500 jäsentä on joukko, josta on löytynyt useita treenikavereita. Kotoisten reittien lisäksi porukan mukana on päässyt liikkumaan myös muissa maisemissa. Esimerkkeinä ulkomaisista paikoista mainittakoon Pohjois-Norjan upeat maastoreitit ja maantiepyöräily Mallorcan maaseuduilla ja vuoristossa.

Mikä taas saa vapaaehtoisesti lähtemään pyöräilytapahtumissa suorituksiin, joissa ei ole tarkemmin ajateltuna mitään järkeä? Silloin tällöin asiaa joutuu itsekin miettimään. Ehkäpä tärkeimpänä tekijänä on ajatus omien rajojen testaamisesta. Alkuun nämä rajat tulivat vastaan parin tunnin kohdalla. Sittemmin uskaltauduin TahkoMtb.n 60 kilometrille, jossa matkaan kului aikaa neljä ja puoli tuntia. Tulevana kesänä tuskin tulen selviämään esimerkiksi Finnmarkin maastoista yhden vuorokauden aikana, vaikka vauhti ei oleellisesti olisikaan hidastunut.

Tässä avaus blogisarjalle. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Keep on rolling!