Kisa: SappeeMtb 2015

Muutaman vuoden tauon jälkeen maastopyöräkisaaminen Sappeen alueella Pälkäneellä sai jälleen jatkoa. Tapahtuman järjestäjätaho oli muuttunut ja muiden kommenttien perusteella myös reitti oli kokenut täydellisen muutoksen. Itse olen jälkimmäiseen seikkaan huono kommentoimaan, sillä ensimmäistä kertaa näillä tanhuvilla olin pyöräilemässä, saati sitten kisaa ajamassa.

Kisasivut 

Samaan aikaan etelässä järjestettiin myös Luukin XCM-osakilpailu, joten suurin osa kisoja kiertävästä maastopyöräkansasta oli toisaalla. Kuitenkin myös Sappeeseen oli saapunut runsaat 80 harrastajaa. Lähtöryhmityksessä uskaltauduin tällä kertaa eturiviin, sillä kisaamattomuudesta huolimatta oli vahva tunne selviytyä maaliin lähempänä kärki- kuin keskijoukkoa.

Reitti kiersi alussa laskettelurinteiden tuntumassa ja heti alkuun lähdettiin vauhdikkaaseen laskuun, jota sitten seurasi nousu takaisin lähtöalueen tuntumaan. Siitä matka jatkui edelleen enduroreittiä laskien kohti Laipanmaan aluetta. Laipanmaa on järjestäjätahon mukaan yksi eteläisen Suomen suurimmista yhtenäisistä erämaa-alueista ja yleisesti ottaen kävelyretkeilijöiden suosimaa seutua.

Heti alussa muusta ryhmästä erkani viiden hengen joukko, joka kymmenen kilometrin kohdalla oli edelleen hajonnut kärkikolmikkoon ja kaksikkoon sijoilla 4. ja 5. Itse kuuluin Aution Arin kanssa tuohon jälkimmäiseen. Kärkiryhmässä kulkivat Tarmo Lehtinen ja Jarkko Pakkanen Kanuunoista sekä kolmantena Heikki Köykkä.

Pyöräiltävinä matkoina tarjolla oli 24-, 38- ja 60 km. Keskimatka oli houkutellut jopa enemmän kuskeja (39 osallistujaa) kuin pisin (36). Reitti molemmilla oli sama, mutta Laipanmaalla pitemmän matkan valinneet tekivät kaksi silmukkalenkkiä. Erämaa tarjosi erämaa-ajoa, eli maastopyöräilyä moneen muuhun tapahtumaan verrattuna varsin paljon. Maastopyöräily tässä yhteydessä tarkoittaa maastossa pyöräilyä. Usein maastopyörillä ajetaan polkuja, nyt käytiin välillä poluttomilla taipaleilla, maastossa siis. Huolimatta polkujen puuttumisesta useissa kohdissa, kokemus oli mielestäni varsin upea. Töitä eteenpäin pääsemiseksi sai tehdä varsinaisen kokovartalojumpan merkeissä. Ja olihan siellä tietysi myös sitä polkupyöräilyäkin. Toki reitti oli mielestäni rytmitetty varsin sopivasti siten, että vuoroin tuli palauttavia metsäautoteitä ennen kuin taas jatkettiin juurakko- ja kivikkojumppaa.

Ensimmäisen silmukkalenkin jaksoin sinnitellä Arin matkassa, mutta ennen toiselle silmukalle pääsyä etenin matkaa vahvalla vitossijalla. Ketään ei näkynyt sen kummemmin edessä kuin takanakaan. Välillä toki kuulin jarrutusääniä, jotka eivät tulleet omasta pyörästäni.

Reitillä hieman huomaamattakin tuli kerättyä nousumetrejä varsin mukavasti runsaat 800 metriä. Tuo yhdistettynä varsin teknisiin pätkiin aiheutti kisan puolivälin paikkeilla kramppeja reisiin. Tosin osasyynsä saattaa olla myös melko vähäisellä kisakokemuksella tälle vuodelle, olihan kyseessä vasta kolmas kisaa maastopyöräillen. Matkantekoa joutui tuosta syystä välillä hieman rauhoittamaan, kunnes krampit hetkeksi taas helpottivat ennen seuraavaa lihasten äkillistä kiristystä.

Etäisyyden kasvaessa ero niin edellä kuin takana ajaviin kasvoi tasaisesti. Ensimmäisellä kierroksella eroa oli viisi ja toisella jo kymmenen minuuttia. Loppumatkasta krampit alkoivat hieman hellittää ja kykenin jopa hieman kiristämään vauhtia. Reitin viimeiset kilometrit kruunasi hieno loppunousu, jossa meno tuntui jopa hyvältä. Maalissa eroa oli silti kertynyt noin varttitunti voittoaikaan. Sijoitus alusta loppuun säilyi viidentenä, joka kyllä oli odotettu tulos, kun tiesi keitä edellä ajaa. Kokonaisuudessaan 60 kilometrin urakkaan aikaa kului 3h27min50s.

Sappee Mtb oli mielestäni hyvin järjestetty kisa ja toivon tapahtuman saavan jatkoa myös tulevina vuosina. 

Täältä voit vielä tarkastella tuloksia kisasta.

Kuvia tapahtuman facebook –sivuilla