Tour de Tampere-Extreme: Matkantekoa lähes vuorokauden ajan

Ennakkoa

Viime syyskuussa istuimme porukalla parvekkeella iltakahvilla syysillan auringonpaisteessa jutellen niitä näitä. Ei liene ihme, että Arin kanssa puhe siirtyi melko pian pyöräilyaiheisiin. Menneen kesän tapahtumia kerratessa juttu alkoi luistaa varsin korkealentoisesti pitkiin matkoihin. Mietimme, josko Tour de Tampereen yhteydessä voisi tehdä hieman pidempää lenkkiä. Tahkon kokemuksien kautta tuli puhetta siitä, kuinka matkanteon voisi aloittaa jo aamukuudelta, ehkä jopa viideltä. Tällöin saataisiin jotain Tahkon kolmen kierroksen kaltaista haastetta ehkä aikaan. Kuten niin usein, lämpöisellä kotisohvalla – tai tässä tapauksessa ilta-auringon paisteessa – ajatuksilla on tapana nousta ehkä jopa suurempiin sfääreihin kuin mitä terve järki voisi myöten antaa. Jopa keskiyön lähdöstä keskusteltiin. Naureskeltiin idealle, mutta jokin jäi kytemään mielen perukoille.

Olen viime vuosina saanut kokea paljon kisatessani Tahkolla pisimpiä matkoja ja toisaalta löytänyt uuden ulottuvuuden pitkien taipaleitten kulkemisessa maastopyörällä, kun Pohjois-Norjan Finnmarkviddania olen Offroadfinnmarkin puitteissa päässyt kiertämään  alkuun noin vuorokauden kisoina ja viimeisimpänä vajaan kolme vuorokautta kestäneen kisan aikana. Ensikosketus alueen maastopyöräolosuhteisiin tuli tosin jo vuonna 2011, kun olin mukana Mika Hahtokarin järjestämässä Mtb-Seikkailussa Tapio Huttusen suunnittelemalla reitillä. Viimeisessä kisassa myös Pasi ja Juha olivat tutustumassa tuohon tunnelmaan, kuten myös Mtb-Seikkailun merkeissä.

Ajatus Tour deTampereen yhteydessä järjestettävästä ultramatkasta oli kaksien eri keskustelujen myötä kasvanut niin suureksi, että alkoi olla polte lähteä toteuttamaan sitä todenteolla. Luonteviksi suunnittelijakavereiksi matkan varrella tulivat Ari, Pasi ja Juha, joiden kanssa asiaa hiljakseen lähdettiin kehittämään eteenpäin.

Reitin kartoitusta olin tehnyt loppusyksystä itsenäisesti jo melko paljon. Pasin ja Juhan kanssa saatiin alkukuva reitistä Tampere – Jämi, kun lähdimme kartoitusretkelle pimeänä keskimarraskuun aamuna. Valoja tarvittiin, vaikka hyvin kevyt lumipeite osaa reitistä jo peittikin. Pimeästä pimeään tuo matka kesti. Paluumatka Jämiltä Tampereelle tulisi noudattamaan Pirkan hiihdon uraa sopivin maastopyöräilyyn soveltuvin poikkeuksin. Marraskuun lopussa 2014 teimme Juhan kanssa vielä Roineen kierron kartoituksen. Ehkä suurin hölmöistä ideoista vuonna 2014 osui joulukuun puoliväliin, jolloin Arin kanssa todettiin, että tuon koko reitin voisi ajaa talvipäivänseisauksen aikana läskipyörillä. Saatiin vielä kolmaskin hullutukseen mukaan, kun Anssi lupasi tulla mukaan. Vuoden pimeimpänä päivänä 21.12. starttasimme matkaan auringon laskiessa. Kaverit tulivat matkassa pitkän matkaa, mutta ihan loppuun ei rahkeet tuolloin riittäneet. Itse olin tuolla reissulla puolenvälin jälkeen jo mielestäni valmis, mutta jotenkin sisu ei antanut periksi jättää leikkiä kesken. Ensimmäisen kerran TdT-extreme -reitti oli ajettu 22.12 iltana. Tuon lenkin aikana ilta-aurinko oli painunut mailleen jo kahdesti. Aikaakin kului 27 tuntia ennen kuin maali tuli näkökenttään.

Kuvia talvipäivän seisauksen kartoituslenkiltä: Ari,, Anssi ja Mikko (yllä). Keisarinharju Kangasalla (kesk.). Kanuunasillan taukopaikka

Talvikuukaudet pyörä oli naftaliinissa poissa suksivoitelutelineen tieltä. Maaliskuun lopulla oli aika palata reitin pariin. Enimmät lenkeistä tuli tehtyä läskipyörällä aluksi maaston lumisuuden ja myöhemmin märkyyden vuoksi. Huhtikuussa kiersin apuohjaajien kanssa kahteen kertaan Roineen ja kahteen kertaan Pirkkahalli – Jämi – Pirkkahalli -lenkin. Viimeisin näistä tehtiin Arin kanssa vappuaaton ja -päivän välisenä yönä, ja yön yli -ajona se oli oivallinen kenraaliharjoitus varsinaista tapahtumaa ajatellen.

Toukokuu meni pitkistä lenkeistä palautellen, joskaan liikuntaa ei täysin tullut unohdettua. Suunnistusta ja lyhyitä teräviä maastopyörälenkkejä kuului ohjelmaan edelleen. Toukokuussa ehti myös hoitaa käytännön järjestelyjä TdT-extremen huollon ja reitin varavaihtoehtojen suhteen, sekä infota osallistujia tulevasta. Työtä tapahtuman eteen oli tehty tässä kohtaa noin kahdeksan kuukautta. Nyt kaikki oli valmiina koitosta ajatellen.

22.5.2015 TdT-extreme

Edeltävällä viikolla tuli muutamia ilmoituksia poisjäänneistä. Niin työkuviot, kuumeilu kuin kylkiluumurtumat verottivat osallistujia. Pirkkahallille alkoi silti saapua mukavasti osallistujia ja matkaan päästiin klo 20.00.

Lähtöhetki. Kissa ja koira eivät seuranneet meitä, vaan jäivät odottamaan seuraavia TdT-ryhmiä! Kuva: Laura Salminen

Alkukierroksen osalta matka eteni varsin joutuisasti. Teknisiltä murheilta vältyttiin, samoin kuskit olivat vaatimusten tasalla. Ensimmäiseltä kierrokselta palattiin aamiaiselle Pirkkalan ABC:lle. Tästä eteenpäin matkanteko hidastui, kuten valvotun yön jäljiltä sopi odottaakin. Silti matka eteni edelleen jopa hieman edellä aikataulua. Hämeenkyröön saavuimme noin aamuseitsemältä. Etukäteen ennakoin tämän kohdan olevan henkisesti kaikkein haastavimman. Nyt kuitenkin jokainen tähän saakka kyennyt ajaja jatkoi matkaa edelleen varsin hyvävoimaisena kohti Jämiä.

Jämi saavutettiin täsmälleen aikataulussa. Ennakoitua vauhdikkaampi ajo alussa antoi mahdollisuuden tasoittaa menoa Hämeenkyröstä Jämille. Tämän uskon jälkikäteen säästäneen arvokkaita voimia loppumatkaan. Paluumatkalla kohti Pirkkahallia jokainen ryhmän jäsen vaikutti olosuhteisiin nähden erittäin hyvävoimaiselta. Jotenkin tuntuu siltä, että menoa olisi voinut jatkaa pidempäänkin, vaikka muutamat ketunlenkit Ylöjärven poluilla päästiin vielä nauttimaan.

TdT-extremestä en kirjoita tämän enempää. Arin video (linkki videoon) kertoo kaiken oleellisen! Uskoisin, että osallistujat saivat sitä, mitä olivat tulleet hakemaan. Kiitos kaikille mukanaolleille osallistujille, kuten myös huollolle joka piti meistä hyvää huolta. Kiitos eritoten Juha, Pasi ja Ari, kun toteutitte kanssani tämän hienon elämyksen.

Reitti kahdessa osassa:

Roine

Jämi

Osallistujaesittelyyn pääset täältä.