”Nousee päivä, laskee päivä, vierii tunnit nuo”. Monella
tapaa täytyy koittaa pitää mieltä virkeänä kun matkaa on taitettu sen verran,
mitä vuoden pimeimpänä päivänä pimeyttä riittää.
Matkaan lähdettiin Pirkkalan ABC:ltä pestolohen syönnin
jäljiltä. Santsasin noutopöydästä sekä kalaa että muusia. Arttu ihmetteli,
miten kummassa jaksan syödä noin suuria määriä. Arin lisäksi mukaan tälle
matkalle pääsi lähtemään myös Anssi. Olen meistä kolmesta pienin, mutta
jotenkin tuota ruokahalua on siunaantunut ainakin kahden edestä. Energiaa
tarvittaisiin vielä.
Alun perin matkaan oli tarkoitus lähteä Pirkkahallilta,
mutta päätettiin lisätä seitsemän kilometriä matkaa pyöräsiirtymällä viralliselle lähtöpaikalle. Jo tämä ensimmäinen siirtymä ilmoitti, mitä tuleman
pitää. Hieman uutta lunta oli satanut peilijäisen tien pintaa peittämään.
Ryhmäselfie 2: Virallinen lähtöpaikka, Pirkkahalli. Kuva: M.P. |
Ensimmäistä siirtymää ei gps:lle otettu, koska tämän reissun
yhtenä tavoitteena oli koostaa yhdeksi trackiksi tulevan kevään TdT:n
ultramatka. Samalla näkisi, miten oletettu aikataulu pitäisi yhtä käytännön
osoittaman kokemuksen kanssa. Tosin käytäntöön tulee suhtautua pienellä
varauksella, sillä alusta ei vastaa kuivaa kesäpolkua, eikä 16 kiloinen 4,6
tuumaisella Ground Controlilla varustettu läski etene yhtä jouheasti kuin kuusi
kiloa kevyempi Anthem. Varauksella pitäisi muutenkin suhtautua kaikkiin näinä
aikoina toteutettaviin hulluuksiin.
Toisinaan on kuitenkin hyvä hakeutua alueelle, jossa ei ole
välttämättä hyvä olla. Tämän hetken löytymiseen kului ajoaikaa 18 tuntia. Siihen
mennessä oli ajettuna noin 190 km.
Lämpimän ruuan olin syönyt noin kuusi tuntia sitten. Sen jälkeenkin toki
patukoita, mutten sitten kuitenkaan riittävästi. Olin odotellut jo tovin
pääseväni Jämille, jossa ehkä saisi aamupalaa, jos siis hotelli on auki.
Loppuosio Jämikankaasta oli kuitenkin kestänyt pidempään kuin mitä etukäteen
muistinkaan. Alokasmaista päästää energiansa putoamaan noin alas, varsinkin
yksin pakkasella. Hotelli löytyi tutusta paikasta aamuyhdeksältä, ja kuin
palkintona matkamittari näytti edetyksi matkaksi tasan kahtasataa. Jonkun verran oli
hiihtäjiä syömässä, ja sitten vielä yksi pyöräilijä. Pyöräilijä keräili
itseään, leipä leivän jälkeen, puurolautanen ja toinen, useita voisilmiä seassa.
Olo tuntui melko hyvältä, mutta epäusko valtasi, kun mietti sitä, mikä vielä
edessä odottaa. Väsy oli melko kova, Polar todisti lihaksen polttaneen jo lähes
11 megakalorin verran kaurabensiiniä. Tässä kohtaa palaan takaisin Pirkkahallille ja viralliseen
lähtöpisteeseen.
Reitti kulki alussa Vihiojaa seuraten kohti Kaukajärveä. Polkujen määrä alkoi merkittävästi lisääntyä kisapirtin maastoissa ja Takkuniityn jälkeisen nousun johtaessa Kyötikkälään päästiinkin sitten ajamaan jo keinovalossa polkupätkiä. Kangasala, Kaivanto, Vehoniemen ranta ja edelleen kohti Pälkäneen Aapiskukkoa ja taukoa. Tätä ennen koettiin hieno pätkä: lasku Punamultalukkoon. Tosin sieltä vielä työnnettäisiin pyörä ylös, mutta oli se sen arvoista.
Reitti kulki alussa Vihiojaa seuraten kohti Kaukajärveä. Polkujen määrä alkoi merkittävästi lisääntyä kisapirtin maastoissa ja Takkuniityn jälkeisen nousun johtaessa Kyötikkälään päästiinkin sitten ajamaan jo keinovalossa polkupätkiä. Kangasala, Kaivanto, Vehoniemen ranta ja edelleen kohti Pälkäneen Aapiskukkoa ja taukoa. Tätä ennen koettiin hieno pätkä: lasku Punamultalukkoon. Tosin sieltä vielä työnnettäisiin pyörä ylös, mutta oli se sen arvoista.
Kahvitauon jälkeen kierrettiin maastopolkuja pitkin
ketunlenkki Lahdentien itäpuolta ja edelleen jatkettiin kohti tuulta ja
Valkeakoskea. Kohtalaisen lännenpuoleisen tuulen lisäksi pientä lumisadetta.
Liukasta tietä ja puolentusinaa kaatumista. Osumaa kyynärpäähän ja sääreen.
Anssi ensimmäisenä kaatujana tarjosi koko joukolle pullakahvit aiemmin Kukolla.
Siirtymäpainotteisesti kohti Korkeakangasta. Käymme rinteen huipulla ja
laskemme alas XCO-reittiä, jossa ainakin itsellä valikoitui linjoiksi
ChickenLinet.
Korkeakangas. Taustalla Valkeakosken tehtään valot. |
Koskin taajaman läpi kohti Pirkan hölkän uraa. 11 hölkkää
takana, mutta tähän suuntaan vasta toinen kerta pyörällä. Vaikka lunta ja
märkää sohjoa on paikoin paljon, pidän miellyttävämpänä ajaa tätä pyörällä kuin
juosta. Anssi taistelee 2,2 tuumaisella Rocket Ronilla, minulla ja Artulla meno
on kevyempää. Tässä huomaa FatBoyn edun. Kesällä saman ehkä voisi kokea suolla
ajaessa. Sitä joutuu vielä tovin odottelemaan, koska ollaan keskitalvessa. Hitaasti, mutta varmasti edetään
ja puolen yön aikoihin ollaan takaisin Pirkkahallilta, josta meno jatkuu
pohjoiseen.
Rajasalmen sillan kautta Pyhäjärven rantaa pitkin Tesomalle
ja Haukiluomalle, jossa katkaisemme trackin. Epävirallinen siirtymä
Lamminpäähän makaronilaatikolle. Päivällistä tarjolla klo 01.00. Anssi päättää
jättää loppulenkin väliin ja jatkamme Artun kanssa matkaa ruuan jälkeen.
Siirtymä Haukiluomaan ja track päälle. Reittiä Vuorentaustaan, Kanuunasillalle,
Julkujärvelle, Työläjärvenkankaalle ja Ketunkivelle. Viimeksi mainitulla
upealla kivikkopätkällä oli tehty taimi-istutuksia, joten todennäköisesti sitä
ei enää tulla lenkeillä ajamaan.
Metsäautoteitä pitkin Sasiin ja hiekkatietä Sarkkilaan.
Arttu valittelee energian totaalista loppumista. Enemmän olin tuossa kohtaa
huolissani hänessä siitä, että miehen polvet olivat jo melko aikaisessa vaiheessa matkaa
kipuilleet. Rauhallisesti edettiin, pätkä kerrallaan, välillä energiaa nauttien.
Laskussa Maisematielle ja siirtymällä edelleen kohti Hämeenkyröä Arttu teki
päätöksen jättää urakka tähän kohtaan. Kello näytti aamuviittä. Odottelin, että
hakija saatiin puhelimen päähän. Sen jälkeen jatkoin matkaa yksin.
Olen tehnyt verrattain paljon pitkiä matkoja yksin, joten en
ollut tässä tilanteessa ensimmäistä kertaa. Kuitenkin nyt matkan jatkaminen oman
itsen seurassa oli vaikeaa. Ehkä ihmisluonteelle on tyypillistä, että omaa
vaikeaa oloa helpottaa, jos näkee toisenkin taistelevan samankaltaisten
asioiden parissa. Matka eteni GPS-jälkeä seuraillen. Hienoa maastouraa ja
käsittämättömän pitkiä pätkiä single trackia. Voisiko maastopyöräilyn
harrastaja enempää toivoa? Itse olisin toivonut tuoreempia jalkoja ja lämpimiä
kenkiä. Orastavaa energiavajetta en tuossa kohtaa vielä noteerannut. Aamuyöllä
ajatus ei ole terävimmillään, josko välillä muulloinkaan.
Varusteet ja pyörä ovat toimineet koko matkan moitteetta.
Hyvä niin, sillä kohmeisin sormin katkenneen ketjun korjaaminen ei ole juhlaa.
Enkä edes haluaisi ajatella renkaanvaihtoa vanteille, joista ei ole vielä
mitään kokemusta. Itse asiassa kokemukset läskipyörästä rajoittuvat kahteen
aiempaan, joiden aikana olen säätänyt vasta satulan korkeuden ja rengaspaineet
jotakuinkin kohdilleen. Periaatteessa kuskikin on toiminut moitteetta, mutta
raskas ajoalusta on vaatinut jo veroja.
Jämiltä jatkan matkaa takaisin kohti lähtöpistettä. TdT:n
loppuhuipennus tapahtuisi Pirkan hiihdon uraa seuraillen. Varpee, Vatulanharju,
Ulvaanharju, Hämeenkyrön lentokenttä ja Kyröskoski. Paikallisella R-kioskilla
palkitsen itseni kahvilla ja Cokiksella. Olen tullut Jämiltä tänne aavistuksen
nopeammin kuin uskalsin toivoa. Tällä hetkellä meno tuntuu hyvältä, eivätkä
tulevat mäet ahdista niin suuresti kuin aiemmin.
Jälkimmäinen puoli Pirkan hiihdosta tunnetaan mäistään:
Lintuharju, Rokkakoski ja Julkujärven pienemmät kumpareet. Niin kuin aiemmissa
pitkissä pyöräilyissä, myös nytkin huomaan ihmispsyyken toimivan
mielenkiintoisella tavalla. Mitä lähempänä maali häämöttää, sitä vahvemmalta
oma ajo alkaa tuntua. 250
kilometriä on jo ohitettu ja jalat tuntuvat
huomattavasti tuoreemmilta kuin sata kilometriä aiemmin. Fyysistä suorituskykyä
riittäisi todennäköisesti vielä paljon pidemmille matkoille, mutta onneksi
psyykkinen rajoitin ymmärtää välillä suojella kantajaansa. Pidän huolen
energiansaannista lopunkin lenkin ajan. Mainittakoon, että FlapJack –niminen
tuote on aika oivallinen kauradiiselin polttoaine.
Loppuun kellotan vielä ajan siirtymään Pinsiön taimitarhalta Pirkkahallille. Muutaman polun kautta ajaksi tulee hieman alle kaksi tuntia. Matkateko päättyy 27 tuntia ja 6 minuuttia alkamisensa jälkeen. Vaikka matkalla on energiaa nautittu välillä paljonkin, niin kyllä sitä kuluikin 14758 kilokalorin verran. Keskisyke tuolla lenkillä oli tauot mukaan lukien 123 bpm, joten menköön pitkästä PK-harjoituksesta.
Noin tunnin ajomatkan päässä maalista. Pimeys alkaa jälleen laskeutua ja valot täytyy vielä kerran kaivaa esiin. |
Loppuun kellotan vielä ajan siirtymään Pinsiön taimitarhalta Pirkkahallille. Muutaman polun kautta ajaksi tulee hieman alle kaksi tuntia. Matkateko päättyy 27 tuntia ja 6 minuuttia alkamisensa jälkeen. Vaikka matkalla on energiaa nautittu välillä paljonkin, niin kyllä sitä kuluikin 14758 kilokalorin verran. Keskisyke tuolla lenkillä oli tauot mukaan lukien 123 bpm, joten menköön pitkästä PK-harjoituksesta.
Pirkkahallilla 16.46 vuoden pimeimpänä päivänä. Lenkki on tehty. |
Täällä jälki pitkästä ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti