Voe mahoton!

Nimittäin Mammutin Mahoton, joka oli yksi sarja Peräkylän Ponnistuksen järjestämässä Mammuttimarssissa (Mammoth march). Tapahtuma on perinteisesti ollut juoksijoille suunnattu, mutta nyt myös pyöräilijöille oli sarjat. Tämänvuotinen reitti suuntautui Vihdin, Nurmijärven, Lopen ja Karkkilan maille.

Tapahtuman ei ole tarkoitus olla mukava. Kisajärjestäjän sivuilla mainitaan muun muassa seuraavasti:

Kilpailuohjeet

Mahoton pyöräillen

Ratamestarin mietteitä

Tuo kuulosti houkuttelevalta, joten vaikka jo aiemmissa kirjoituksissa kovasti vannoin, ettei enää pyöräkisoja tälle vuodelle, niin taas sitä mennään. Päätöksen osallistumisesta tein keskiviikkona, joten vajaa pari vuorokautta jäi aikaa valmistella kartat ja reittisuunnitelmat sille mallille, että rastit metsien kätköistä löytyisivät. Oletuksena oli, että GPS -laitteita ei matkalla saisi käyttää. Vasta maaliin tullessani kuulin, että olisi ollut mahdollista. Olisi jokunen pummi jäänyt matkalla tekemättä…

Pyöräsuunnistuksen saralla en voi sanoa olevani kovin kokenut. Kolme vuotta sitten sain kosketuksen lajiin lähtemällä Anssin innostamana Seinäjoen maastoihin. Viime vuonna kävin toisen kerran lajia testaamassa takapihan maastoissa järjestetyillä fillarirasteilla. No, eipä Uunokaan ollut nähnyt biljardin pelaamista kuin ”kahtesti”, joten selitykset sikseen. Pimeällä ajoa maastossa pääsin ensimmäistä kertaa onneksi testaamaan jo keskiviikkona, kun piti tarkastaa, että valoissa on riittävästi potkua ja että pyörä toimii.

Mammutin mahoton sisälsi 25 rastipistettä maali mukaan lukien. Lyhintä reitinvalintaa käyttäen matkan pituus olisi noin 170km. Omilla reitinvalinnoilla arvelin reitin pituudeksi tulevan suunnilleen 200 km. Alkukolmanneksella yksi rasti olisi uintiosuus. Lisäksi matkalle sijoittuisi X-Factor -rasti, johon ohjeet saisi lähdöstä.

Kilpailu starttasi Enä-Sepän leirikeskuksesta perjantai-iltana 20.00. Pyöräilijöitä eri sarjoihin lähti kohti pimenevää lokakuun lopun iltaa arvioni mukaan noin 30. Rasteilta toisille en enempää tässä kerro. Turkulainen pyöräilyblogisti Yeti, joka joukkojensa kanssa osallistui myös samalla matkalle, kiteyttää hyvin matkanteon tapahtuman aikana (linkki blogiin). Yleisesti ottaen kylmyys teki tepposet monelle pyöräilijälle ja juoksijalle. Kisajärjestäjän ”raatotaksi” kävikin yön ja aamun aikana poimimassa useita kylmettyneitä pois matkan varrelta. Lisäilen jossain vaiheessa mahdollisesti tarkempia kuvauksia kera kuvien, jos jostain sellaisia löydän. Itse en räpsyjä ottanut.

Kisan tulokset löytyvät niin juoksijoiden kuin pyöräilijöiden osalta tästä linkistä.

Loppuun vielä muutamia huomioita:

-         Kilpailu oli kaikesta kurjistelusta huolimatta upea kokemus.

-         Myös kirkas kuutamo ja tähdet sekä auringonnousu tuottivat ainutlaatuisen elämyksen.

-         Uimavedet ovat jo viilenneet. Onneksi laiturin toinen puoli oli avattu, toisella puolella kun jääkerros olisi saattanut tehdä kipeää iholle.

-         Liikunnallisia hulluja löytyy Suomesta aika paljon. Pyöräillen tällaiset 100+ matkat vielä käsitän, mutta että juosten?

-         Suunnistustaidosta pyörällä olisi ehdottomasti hyötyä pyöräsuunnistustyyppisessä kilpailussa. Kartan pyörittely paikassa joka ei täysin ole selvillä ja 55 km ylimääräistä matkaa kuluttavat aikaakin melkoisesti.

-         Pyörä kesti joustokeulan jäätymisestä huolimatta hyvin, mieskin kesti hyvin.

-         Ajolasittomuus pakkasella tuotti samanlaiset punaiset silmät, jotka voi nähdä kun saa ongittua särjen. Särjellä tosin ei ole silmäpusseja. Muut varusteet toimivat melko hyvin sillä jalkoja ja käsiä paleli vain ajoittain.

-         Matkalla söin neljä proteiinipatukkaa, kolme geeliä ja kaksi haukkua yhdestä leivästä sekä MaxiTuplan. Juomana puoli litraa kokista, kaksi kertakäyttömukillista haaleaa teetä uintirastilla ja pullollisen juomaa, jota yritin pakkasessa pitää jäätymättä ajopaidan alla. Maaliin kannoin jäätymisestä kärsineen juomapussin, jossa oli 3 litraa jääviileänraikasta vettä. Kylmyydestä johtuen ei hiki päässyt tulemaan missään vaiheessa. Tästä syystä varmaan janontunnettakaan ei tullut.

-         15½ tunnin urakan aikana kului energiaa aavistuksen päälle 10 Mcal. Keskisyke oli 136 ja matkaa kertyi mittariin 225km.

Täältä tähän.

Mennyt pyöräilykesä

Pyöräillessähän se kesä hyvin pitkälti meni. Koska kilpailutapahtumat tältä kesältä ovat ohi, on aika kääntää katse menneeseen.

Huhtikuussa kävin ensimmäisen kerran etelässä hakemassa harjoitustuntumaa. Viikon mittaisen Mallorcan leirin aikana pääsin ajamaan rutinoituneempien, pääosin maantietä ajavien kuskien kanssa saarta ristiin ja rastiin. Kun omasta joukosta löytyy kokeneita Mallorcan kävijöitä, ei itse tarvitse kuin pysytellä joukon jatkeena ja nauttia ajamisesta. Usein nimittäin liikenneympyröissä näki muita ajajia, jotka pyörittelivät karttaa ja koittivat paikantaa itsensä ja tulevan suuntansa. Tätä ongelmaa ei meillä ollut, kiitos Salosen Esan, joka oppaana toimimisessa ansaitsee ison käden. Viikon aikana ajoa kertyi 850 kilometriä, joka oli varsin hyvä lähtö kauteen. Tästä innostuneena on matka vuoden 2013 huhtikuuksi jo varattuna. Kotiin palatessa huhtikuinen pyöräily jatkui maantiellä, työmatkoja tehden.

 Mallorcalla residenssinä toimi ansiokkaasti Montuirilainen hotelli. Montuiri sijaitsi keskisaarella, joten sieltä oli hyvä sukkuloida sekä tasamaa- että vuoristolenkeille.

 Sa Calobran nousu takana, joten pitäähän siitä kuva napsaista. Aavistuksen alle 40 min sai dieselijalkainen höyrytä ylämäkeen.

Kuva Curan kukkulalta. Ensimmäinen ajopäivä lopuillaan. Maantiepyöräilijöiden joukosta maastopyöräilijän erottaa kantamastaan repusta.

Myötäisessä. Hauska tunne, kun mittari näyttää yli 50km/h ja syke hieman alle sadan lukemaa. Eri asia on, kannattaako tällaisessa nopeudessa kaivaa kännykkäkameraa esiin.

Aurinkokin paistoi.

Huhtikuun treenit jakautuivat pyöräilyn lisäksi sisäharjoitteluun. Yhteensä treeniä tuli hankittua koneeseen 84h 33min.

Toukokuussa työkiireiden lomassa ei varsinaisia kilpailuja ollut. Sen sijaan treenikilometrejä ja -tunteja maastossa kertyi mukavasti, sillä vuosittainen Tour de Tampere -maastopyörätapahtuma järjestettiin syyskuun sijaan nyt ensimmäistä kertaa jo toukokuussa. 

Tour de Tampere, Aktiivi2 -ryhmäläisiä Mustavuoren huipulla.

Muiden Kanuunojen kanssa tehdyissä reittien kartoituksissa sekä itse TdT.ssa tunteja kertyi yhteensä 47.

Vasta kesäkuussa koitti ensimmäisen kilpailun aika, kun 3.6. järjestettiin Korson XCM cup -osakilpailu. Seuraavalla viikolla ensimmäisen lomaviikon kunniaksi teimme Anssin kanssa kolmen päivän mittaisen maastopyöräretken, jonka aikana ehdittiin melko paljon jännittää loppukesän kilpailua Norjassa. Myöhemmin ollaan yhdessä mietitty, miksi suorituksesta Norjassa tuli niinkin ehjä. Päädyimme siihen, että useat yhteistreenitunnit mahdollistivat toiminnan jopa niin hyvin, ettei liikoja tarvinnut kisassa miettiä, kun tiesi suunnilleen toisen vauhdin ja varmasti muitakin ajatuksia sen kummemmin kyselemättä. Kiitokset vielä Anssille, kun kisaan suostui mukaan lähtemään! 7. kesäkuuta tuli jobinpostia, kun huomasin Giant Anthemin rungossa halkeaman, joka estäisi turvallisen pyörällä ajamisen. Tätä runkoa on nyt odoteltu jo rapiat neljä kuukautta, muttei siitä tällä erää sen enempää..

Korson kisan jälkeisenä viikonloppuna pääsin ajamaan Pirkan kierrokseen kuuluvan pyöräilyosan, jossa ajoseurana oli useita Kanuunoja sekä muuan Alex Stubb, joka teki viimeistä pitkää pyöräilyharjoitustaan tavoitellen Frankfurtin Iron man -kisassa aikaparannusta ensi vuoteen. Tavoite 10 tunnin alituksesta onnistui sittemmin itse kisassa. Onnittelut maailman kovakuntoisimmalle ministerille! Täällä ministerin pohdintaa Pirkasta ja täällä Ironman -kilpailusta.

Laajavuoren XCM -kisa tarjosi oivan viimeistelytreenin Tahkoa ajatellen. Opiskeluvuosinani kiertelin ensimmäisellä kunnon maastopyörälläni juuri näitä reittejä, joten pientä nostalgiaa oli aistittavissa. Tällä samaisella sotaratsulla (Trek 6300, vm. 2008) kisan ajoin, kun muitakaan ehjiä maastopyöriä ei tallista löytynyt. Kisa oli koko kesän ainut hellesään kisa. En tiedä, mitä itse ajattelet, mutta minun puolestani hellettä kuluvana kesänä olisi voinut muutenkin enemmän…

Kesäkuu huipentui tänä vuonna Tahkolahdella, kun 30. päivä klo 00.00 koitti aika startata 240 kilometrin matkalle. Noin 15½ tuntia myöhemmin saavutin maalin. Taisi se loppuhuipennus tulla vasta illalla, kun pääsin ensimmäistä kertaa nousemaan Sokos hotel Tahkovuoren palkintojenjaossa podiumille kolmannen sijan kunniaksi. Ainutlaatuinen hetki, varsinkin kun luulen, ettei tällainen temppu todennäköisesti enää tule toistumaan. Yritys toki harjoittelun muodossa on kova, mutta realisti täytyy olla. Nyt vain kaikki natsasi melko lailla kohdilleen, vaikkakin pyöräremonttia ehti matkan aikana myös tehdä.

Kesäkuussa treeniä kisoineen, pääosin pyöräilyä siis, kertyi yhteensä 99½ tuntia. Ei mennyt tänä(kään) vuonna 100 tunnin kuukausi rikki...

Tahkon jälkeen heinäkuussa ei ollut mahdollista höllätä treenitahtia edellisvuoden tapaan, olihan kolmen viikon päässä odottamassa kesän kovin haaste, OffroadFinnmark Pohjois-Norjassa, Altassa. 300 kilometriä Finnmarksviddan aavoilla. Pahimmassa tapauksessa jäämeren viileää tuulta ryydittäisi kostea ilmanala, josta myös pohjoisen olosuhteissa on koko kesä päästy nauttimaan. Pelkäsin oikeasti. Toisaalta parhaassa tapauksessa lämpötila voisi nousta reilusti yli kymmenen lämpöasteen. Huh heinäkuun hellettä!

Viikkoa ennen Altan starttia tein vielä pitkän treenin yhdessä Juhan ja Teron kanssa ja seuraavana päivänä osallistuin Joupiskan XCM -kisaan. Vaikka tässä vaiheessa tällaisista treeneistä ei enää fysiologisessa mielessä mitään hyötyä olisi, sain haettua hyvää fiilistä nuoruusvuosilta tutuilta poluilta. Fysiikan lisäksi myös mentaalipuoli on äärimmäisen tärkeä, etenkin pidempiä kisamatkoja ajatellen.

Kesän kohokohta Norjassa starttasi lauantaina 21.7. puolen päivän aikaan. Osana noin 200 henkilön joukkoja lähdettiin ajamaan kohti tuntureita. Ainutlaatuinen kisa, josta täytyy vielä jossain elämän vaiheessa ottaa uusinta. En tiedä vielä, onko seuraava kerta jo ensi vuonna, mutta jonain vuonna se varmasti on. 31 tuntia alittui selkeästi, noin minuutin marginaalilla.

Heinäkuussa kulutin pyörän satulaa harjoituspäiväkirjan mukaan yhteensä 86h 21min.

Seuraavat viikot kuluivat palautumisen merkeissä. Asteittain lisäsin treenimääriä ja hieman myös tehoja. Kilpailut koko elokuulta jätin kuitenkin muille ajajille.

Enemmän tai vähemmän kevyttä harjoittelua sykemittariin tuli elokuulta 53h 51min.

Syyskuun alkuun iski syksyinen kausiflunssa, jarruttaen harjoittelua noin puolentoista viikon ajaksi. Myös tämän jälkeen kauramoottori toimi mielestäni aavistuksen vajaateholla. Kuitenkin useita hienoja kilpailutapahtumia oli loppukuun ohjelmassa. Hyvinkäällä järjestettyihin XCmaratonin SM -kisoihin osallistuin 16.9. Edellisen päivän maastoduathlon jäi väliin, kun en uskaltanut lähteä kahta kisaa samana viikonloppuna tahkoamaan. Myös Korson järjestämä XCO -kisa jäi väliin toipilaana. Viikko Hyvinkään jälkeen oli vuorossa kotimaastoissa järjestetty Teivo XCM, cupin viimeinen osakilpailu, josta muistoksi sain hopeisen osallistujamitalin viiden osakilpailun läpäisemisestä. Märkää oli myös tällä reitillä, kuten seuraavana viikonloppunakin Haanjassa. Kisakauden päätti Haanja100 tapahtuma eteläisessä Virossa, Võrun kunnassa. Kiva päätös pyöräilykaudelle tämä kisa oli. Helpolla ei maaliin päässyt, mutta ei tämän lajin aina helppoa kuulu ollakaan!

Syyskuussa harjoitus- ja kisatunteja tuli yhteensä 49h 15min.

Nyt on pyöräilyn kannalta siirtymäkauden aika. Harjoittelua tulen tekemään pääasiassa sisätiloissa siihen asti, kunnes hiihtoladut kutsuvat. Toki varmasti jonkun pyörälenkin teen vielä ennen lumia, ja ehkä lumentulon jälkeenkin. Ensi vuonna sitten osin uudet, osin vanhat kujeet, myös kisojen osalta.

Jatka vaan, kyllä sitä hölkkäämistä riittää!

…nimittäin Pirkan hölkkäämistä, oli luvassa myös tänä vuonna. Omassa kuntoilukalenterissani jo perinteeksi muodostunut tapahtuma keräsi tänä vuonna varsin märistä olosuhteista huolimatta lähes pari tuhatta osallistujaa. Ei sitä yksin tulisikaan lähdettyä Valkeakoskelta Tampereelle läpäiseviä ulkoilureittejä juoksemaan, tai no hölkkäämään. Mukavuutta matkantekoon toi pienempi, Kaupin kanuunoista koostunut pyöräilijäporukka. Muutoin olisi matkalla saattanut huumori loppua.

Reitti ja reittiprofiili: linkki kisajärjestäjän sivuille

Valmistautumislähtökohdat hölkkään olivat omalta osaltani varsin kehnot, sillä juoksutreenit jäivät pitkälle venyneen pyöräilykauden vuoksi minimiin. Kuluneen viikon tiistaina kävin juoksemassa kolmen kilometrin lenkin muistutellen samalla kehooni ja mieleeni junnupesisvuosilta tuttuja juoksijan koordinaatioliikkeitä. Keskiviikkona sitten tein jo 11 kilometrin pituisen hölkkäilylenkin. Ei ollut kaikkien optimaalisin valmistautuminen. Pyörän selässä kerättyä kuntoa varmasti riittäisi edes jonkinlaiseen suoritukseen, mutta kuinka jalat kestävät 33 kilometrin mittaista iskutusta. Eivät ne lopussa oikein kestäneetkään, mutta syitä saa etsiä peilin takaa kurkkivasta hahmosta.

Viime vuoden aikaan 2.42 ei lähtökohtaisesti realistisia mahdollisuuksia olisi. Ennalta asettamani tavoite oli päästä maaliin asiallisessa ajassa. Esim. jotain alle 2.50 kun kuluttaisi matkaan, niin kehtaisi lopettaa kuntoilukauden tapahtumat tälle vuodelle.

Pirkan hölkän pitkäaikainen revolverisankari laukaisi aseensa 9.00. Tänä vuonna ei käynyt, kuten edellisenä vuonna. Silloin alkuvihellyksestä juoksijat säikähtivät sen verran, että lähtivät matkaan, minä mukaan lukien. Tänä vuonna maltettiin asettua vihellyksen jälkeen ”telineisiin”, ja paukusta sitten liikkeelle. Hevoskuurinsivuilta löytyvästä linkistä näkyy hieman lähtötunnelmia. Koko kesä on mudassa ryvetty eikä tämäkään tapahtuma siitä poikennut.

Jukan ottamia kuvia hölkästä:

 

Menoa matkan puolesta välistä. (Kuva: Jukka Isotalo) 

 Vasen kuva: Jarkon kanssa on taitettu matkaa noin 20 kilometriä. Vielä jaksaa hymyillä kameralle. Oikea kuva alla: Hervannan mäissä hymy oli tainnut jo hyytyä.(Kuvat: Jukka Isotalo)

Vasen: Kuudes, eli viimeinen huoltopiste. Urheilujuomaa ja matka jatkuu. 
Oikea: Huollossa ehti nopeasti tervehtiä tuttuja kannustajia. (Kuvat: Jukka Isotalo)

Maalin saavutin 9. Pirkan hölkässäni ajassa 2.44.36. Yllätyksekseni jäin vain pari minuuttia viime vuonna juostusta ennätysajasta. Muut (vielä epäviralliset tulokset) löytyvät tästä linkistä.

Kisat tältä kaudelta on taputeltu, mutta kirjoittelua tähän foorumin jatkan silti treenien merkeissä. Nyt taidan ottaa yhden oluen!

Kolmen pyöräkisan syksy (3/3): Haanja100/ Viro

Tämä trilogia on päätöstä vaille valmis. Valmis on mieskin tämän vuoden pyöräkisojen osalta. Päätöskisa ulkomailla kuulostaa aina hienolta, mutta todettakoon, että olihan upea tapahtuma.

Kisaa edeltää tietenkin matka pelipaikalle. Seinäjoen porukan kanssa se eteni mukavasti. Saipa nöösi hieman opastusta kokeneemmilta Haanjan kävijöiltä. Ei tule olemaan läpihuutojuttu tämä kisareitti. Edessä tulisi olemaan 161 kilometriä vaakasuuntaista ja 2400 metriä pystysuuntaista etenemistä, mutaisissa olosuhteissa.

 Matka Viron Võruun sujui mukavasti seinäjokelaisseurueen mukana. Pyörien asettelua Länsisatamassa. (Kuva: Piia Nieminen)

Lauantaiaamuna kello seitsemästä alkaen täytyi sitten kuitenkin pärjätä omillaan, kun startti 100 mailin matkalle tapahtui. Lähtöpaikalla oli 50 pyöräilijää valmistautumassa matkalle. Pääosin kuskit olivat Virosta, mutta mukavasti oli paikalla myös suomalaisedustajia. Hulluimmat lähtivät reittiä kiertämään yksivaihteisella..

 Lähdön aikoihin oli vielä melko pimeää, mutta valoja ei sentään tarvinnut. (Kuva: Piia Nieminen)

Jutustelua Tahkolla myös 240km ajaneen Markon kanssa juuri ennen lähtöä. Nyt on luvassa ehkä aavistuksen mutaisempi kisa, vaikkei tämän vuoden TahkoMtb.kään kuivaa reissua tarjonnut. (Kuva: Piia Nieminen)

Startin jälkeen edettiin muutaman kilometrin maantiesiirtymä poluille, keräten nousua samalla n. 400 metriä. Tässä vaiheessa reitti alkoi näyttämään todellisia puoliaan: mutaa, vaahteranlehtiä ja mutaa. Tarttuivat aika tiukasti renkaaseen kiinni. Aiemmin viikolla olin vaihtanut voimansiirron uuteen. Se ei ennen kisaa ole aina paras ratkaisu, pikemminkin voisi puhua junnumaisesta virheestä. Nyt ketjut pomppivat muutamaan otteeseen sekä eturattaalta että takarattaalta pois. 

Ensimmäiseltä huoltopisteeltä lähtien ei enää suurempia ongelmia vaihteiden kanssa ollut. Muutenkin matka eteni mukavasti. Vain kerran luulin olevani eksyksissä. Ehdin jo jonkin matkaa palata takaisin päin, kun jostain kumman syystä luulin oikaisseeni jonkin ylimääräisen lenkin (jollaista ei ollutkaan). Tästä eteenpäin pääsin jatkamaan matkaa kahden kokeneemman suomalaisajajan kanssa. Jutustellessa matkan tekeminen kulki kuin itsestään. Käytiinpä siinä matkan varrella myös Viron korkeimman mäen (Suur Munamägi) valloituksessa.

Matka alussa, kun pyöräkin on vielä puhdas... (Kuva: S. Berg)

Reitin puolivälissä kierrettiin pariin kertaan lisäkierros. Ensimmäisellä näistä alkoivat kello 9.00 startanneet 100 kilometrin kärkikuskit mennä vauhdilla ohi. Yllättävän pitkiä olivat kärkimiesten väliset erot, maalissa marginaalit taisivat venyä jopa kymmenen minuutin paikkeille. Lisäkierrokselle mahtui muutamia mielenkiintoisia paikkoja, joista päällimmäisenä mieleen jäi ylämäki, nimeltään massamurhaaja. Siinä pyörää työntäessä tuli jotenkin kummasti mieleen Tahkolta tuttu Kinahmi 2.n nousu.

Maalisuoralla oli varaa jo vähän hymyillä kameralle. (Kuva: © Võrumaa Spordiliidu pildigalerii)

Kierrosten jälkeen oli jäljellä pari terävää nousua ja hiekkatiepainotteinen 20 kilometrin loppumatka maaliin. Fiilis oli korkealla, sillä pahimmat paikat olivat jo takana. Pikkaisen taisin jopa kiristää tahtiakin. Maaliin pääsin ajassa 10h 33min. Hienon kisapäivän kruunasi hotelli Kubijan kylpyläosasto. Poreissa on aina mukava köllötellä, mutta varsinkin ulkoilupainotteisen päivän päätteeksi.

Kisan jälkeistä spekulaatiota matkaseurueen kesken. (Kuva: Harri Kekola)

Suomalaiset pärjäsivät kisassa kaiken kaikkiaan loistavasti, kun maannaiset sekä 100 kilometrin (Piia Nieminen) että 100 mailin (Lissu Pitkänen) matkalla voittivat! Muut tulokset tästä (100mailia) ja tästä (100km) linkistä.

Nyt sitten pyörä hetkeksi telakalle, ja tilalle vaikkapa juoksuhölkkäilyä ennen kuin hiihtokelit alkavat.