Itsensä ylittäminen

"Mahdottoman erottaa mahdollisesta päätös tarttua toimeen."

Männähetkenä istuskelin pitkästä aikaa paikallisliikenteen bussissa. Matkalla Red Hot Chili Peppersin keikalle, vaikket sitä kysynytkään. Silmiini osui infotaulun mainoksia. Ei mainoksista sen enempää, mutta yllä mainittu virke nousi esille. Tulipa sitten inspiraatio kirjoittaa jälleen yksi teksti.

Mahdollisuuksia siis on. Avaruudessa on käyty ja Marsiin jo suunnataan. Epäselvyyksien välttämiseksi tarkennusta sen verran, että itse en ole käynyt. Toisaalta ei ole Aurinkokuningaskaan käynyt Auringossa. Avaruusmatkat sikseen, sillä tarkoitus on nyt(kin) käsitellä pyöräilyä.

Pyörällä olen kuluneen taipaleeni aikana kulkenut kaikki kilometrit laskien hieman alle yhden kierroksen verran Maan ympäri. Kyläkaupassa todettaisiin, että ei näillä vielä Kuuhun mennä. Tämä ei estänyt hakemasta omalle kunnolle ylitsepääsemättömältä kuulostavia pyöräilyyn liittyviä tavoitteita.

Asteittain on näissä tavoitteissa edetty, niin kai sen kuuluu mennäkin. Vajaat kymmenen vuotta sitten osallistuin Pirkan pyöräilyn 134 kilometrin klassikkomatkalle. Hurja matka, kun taipaletta oli reilusti yli satanen ja muutama mäkikin matkalle oli hankittu. 2008 koitin kuntoni kestävyyttä Tahkolla 60 km.n matkalla. Hengissä siitäkin selvisin, vaikka tiukkaa teki. Paria vuotta myöhemmin oli Pirkassa matka kasvanut 217 ja Tahkolla 120 kilometriin (ko. tapahtumat muuten vastaavat melko hyvin rasitukseltaan toisiaan, maantiellä kun jaksaa edetä pidempään rullaavasta alustasta johtuen). Tässä kohtaa mainittakoon, että harjoitusten ajallinen kesto on kasvanut kisatapahtumien kanssa suunnilleen samaan tahtiin. Viime vuonna pitkä Pirkka kävi hyvästä treenistä Tahkon kolmelle kierrokselle. Nälkä on kasvanut syödessä.

Lopun alkua lienee tämän kesän kaksi kisaa, joita silmällä pitäen olen pakertanut liikunnan parissa tunnista toiseen, viikosta toiseen. Ei niistä sen enempää, kun olen jo kertaalleen kirjoittanut. Luettavissa ovat arkistossa edelleen kesä- ja heinäkuun kohdalla. Nekin ovat jo koettuja tapahtumia. Hyviä muistoja jättivät jälkeensä, mutta…

Nyt lainaan fillarifoorumilta alias ellmerin tsemppausviestin loppuosaa (OffroadFinnmarkiin liittyen): 

” Noi on pahoja :( reissuja, noita kun rupeaa harrastamaan niin se on kuin huimausaineet! Aina vaan vetästäwä pitempi trippi. :D”

…sitten huomaa, että nyt ne kisat, joihin on tunteja valmistautunut, ovatkin ohi. Tulee kummallinen olo. Tältäkö tuntuu olympiaurheilijasta, joka on tähdännyt neljä vuotta kisoihin? En edes uskalla ajatella, mitä pyörii viimeisiin olympialaisiinsa valmistautuneella urheilijalla. Tosin onhan sitä elämää urheilun ulkopuolellakin, ehkä. Onhan sitä avaruudessakin…

No. Ei tämä nyt niiiin vakavaa ole. Elämästähän vain on kyse. Juicekin totesi viisaasti, ettei elämästä selviä hengissä. Luo uskoa ja toivoa tulevaisuuteen... Ja onhan noita pyöräilyn kannalta vaativampia juttuja tarjolla moniakin, jos vauhdin sijaan hakee matkasta haasteita. Kaikkia en tietenkään tiedä, mutta joitakin juttuja on jo kartoitettu. Hyvä olisi järki silti pitää näissä suunnitelmissa, vaikka tuntuvat houkuttelevilta näin tietokoneen ääressä tarkasteltuna.

Ensinnäkin maantiellä:

Vätternrundan

Jotunheimenrundt 

…ja maastossa:

Craft Bike TransAlp 

Finnmarkin 700 km kisaa en uskalla lisätä tähän, ettei vain koskaan toteutuisi. Mutta ehkä se 300 km matka jälleen jonain vuonna. Ja nämä eivät sitten ole vielä mitään lupauksia :)

Eteenpäin katsoen ja tulevaan luottaen. Lienee alkurivin lisäksi toimiva motto tehdä mahdottoman kuuloisista asioista edelleen mahdollisia, myös pyöräilyn saralla.

Ai niin, onhan tuossa syys- ja lokakuun vaihteessa tulossa Haanja100 -tapahtuma. Puhuvat siitä Viron Tahkona. Käytössä on kuulemma mailimittari.