Fillarilla lepikkoon: Pinehill-Extreme 2020: raportti täysmatkan ajosta

Pinehill-Extreme, Täysmatka vuonna 2020: etäisyys: 316 km, kok.nousu: 3166 m. Kokonaisajoaika: 24 h 50 min.

Mustavuori 26.-27.6.2020, tunnelmia Täysmatkan pyöräilyltä

Reittitiedot Stravassa: Linkki.

Pinehill-Extreme järjestettiin koronan aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi osallistujamäärältään rajoitettuna tapahtumana poikkeuksellisesti kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Toukokuussa tapahtumaa ei valitettavasti voitu järjestää, mutta pikaisella valmistelulla ja hieman pienemmällä organisaatiolla saatiin tapahtuma kuitenkin vietyä ainakin tapahtumajärjestäjän silmin varsin mukavasti läpi.

KUVA YLLÄ: Toimitsijoina helteen armoilla olivat myös kuvausta, videokuvausta maasta ja ilmasta käsin toteuttanut Tero Hiironniemi (vas.) ja Minttu (kesk.), joka pyöritti infopistettä ja huoltoa ympäri Pirkanmaata ja Satakuntaa. Oikealla Mika Hahtokari, joka otti homman pitkällä kaavalla, toimien perjantai-illan raatotaksissa, lauantaiyön kahvimestarina ja ajoi siihen päälle lauantain päiväajon Roineen ympäri. (Kuva: Aki Pekkanen.) KUVA ALLA: Aki Pekkanen ehti huoltaa kahta ryhmää ja ottaa ison määrän kuvia matkan varrelta. Huippusakkia! (Kuva alla: Tero Hiironniemi.)

Tämänkertainen tapahtuma koostui ainoastaan kahdesta ryhmästä, täysmatkan ajajista ja päivämatkalaisista. Molemmissa osallistujamäärä oli rajoitettu 20 osallistujaan per ryhmä (+oppaat). Ihan täyteen ryhmät eivät tulleet, mutta oppaat mukaan laskien ajajia oli yhteensä 40.
Tapahtumakeskuksena toimi Mustavuoren laskettelukeskus, joka on tullut monelle harrastajalle tutuksi aiempina vuosina järjestetyistä Tour de Tampere- ja Mustavuori 24h-tapahtumista. Lisäksi paikka on suosittu sauvarinne harjoituspaikka. Keskukselta oli oivallinen lähteä ajamaan niin Nokian, Jämin kuin Roineen suuntaan.

Huoltoautoja tänä vuonna kulkisi ainoastaan yksi. Tämä asetti ison haasteen huoltokaksikolle, Mintulle ja Akille, jotka lopulta selviytyivät varsin mallikkaasti kaiken kiireen ja yllättävien teknisten haasteiden keskellä. Ilman huoltoa tällaista tapahtumaa olisi mahdoton järjestää. Niinpä heille kuuluu iso kiitos toiminnasta ympäri vuorokauden. Akin kuvista saadaan myös tämän blogikirjoituksen yhteydessä nauttia, mikäli kuvan alla ei toisin mainita.

Kuvat yllä: Lähtöä edeltävät hetket. Kuvat alapuolella: ensimmäisen kierroksen jälkeinen huoltotauko. Koronan vuoksi päädyttiin tänä vuonna kippotarjoiluihin, omatoimisen santsaamisen sijaan. (Kuvat: Aki Pekkanen)

Sääolosuhteet olivat tänä vuonna varsin helteiset. Jo edeltävän viikon lämpötilalukemat olivat kolmenkymmenen asteen paremmalla (pahemmalla) puolella. Tämä aiheutti varmasti jokaiselle osallistujalle päänvaivaa jo ennen lähtöä. Nestettä ja suoloja tulisi nauttia riittävästi koko matkan ajan. Myös mahdollisia uimapaikkoja oli varsinkin lauantaipäivän varalle jo etukäteen mietitty.

Täysmatka starttasi matkaan alkuinfon jälkeen perjantaina iltakuudelta. Aluksi tehtiin Nokian kierros, joka koostui paikoin melko teknisestä maastosta.

Parin tunnin ajon jälkeen ryhmä palasi Mustavuoreen ensimmäiselle huoltopisteelle, ennen siirtymistä kohti pitkää, luoteeseen suuntautuvaa etappia. Kohteena olisi Jämi ja matkaa tehtäisiin läpi illan, yön ja varhaisen aamun ennen paluuta Mustavuoreen.

Ilta-auringon paistaessa vielä varsin lämpimästi lähdettiin tapahtumakeskukselta kohti Hämeenkyröä. Pinsiön ja Sasin kylien polkuja ja hiekkateitä ajaen saavuimme Sasiin, jossa vielä illalla täysmatkaa taivaltavalle ryhmälle avattiin kioski virvoke- ja jäätelöostoihin.

Sasin huoltopisteelle tullessa oli jo selvää, että sorateillä hiekka pöllyää! Kuvassa jälkipäätä vartioinut Ari. Kuva: Mikko Petäjämäki

Reitin teknisesti haastavimmat kohdat oli tähän mennessä jo jääneet taakse. Tätä seikkaa kuvaa hyvin myös se, että koko matkan ainoat kaatumiset koettiin ensimmäisten kolmen tunnin aikana. Petollinen heinikko oli kätkenyt alleen kiviä, jotka eivät ajajalle näkyneet. Onneksi pahemmilta vammoilta säästyttiin.

Matka Sasista Hämeenkyrön lentokentälle eteni valtaosin hiekka- ja asfalttiteitä. Toki ajoa rytmittämään osui tasaisin väliajoin myös polkuosuuksia. Ilta hämärtyi, ja vaikka täyttä pimeyttä ei missään vaiheessa tullutkaan, oli metsän siimeksessä tarpeen käyttää ajovaloja. Nämä laitettiin päälle Hämeenkyrön lentokentän huollossa, samalla kun tankattiin evästä ja kahvia ym. juomaa. Kello oli huollon aikaan sen verran, että vuorokausi oli vaihtunut lauantain puolelle. Kulku oli koko ryhmällä sujuvaa ja puheensorina siivitti matkantekoa.

Hämeenkyrön lentokentältä matka jatkui kohti Jämiä. Tuolle uralle osuu upeita paikkoja: Ulvaanharju, Vatula, Koivistonvati ja tietenkin itse Jämin ympäristö. Alueella on hienoja mahdollisuuksiamyös päiväretkeilyyn joko jalan, pyörällä tai talvisin sukset jalassa. Reittimme etenikin pääosin Pirkan hiihdon uraa seuraillen, kuitenkin singletrack-polkuja eri puolilta uraa hakien.

Kuvia Jämiltä aamukahdelta. Kuvat: Mikko Petäjämäki

Jämin huoltopisteen saavutimme varhaisen auringon kajastuksessa klo 02.00. Hieman odottelun vuoksi venyneen tauon jälkeen matka jatkui kohti Kyröskoskea, jälleen Pirkan hiihdon uraa seuraillen. Tässä vaiheessa vuorokautta elimistö alkaa ilmoitella, että eikös olisi jo aika käydä unille. Ajaminen kuitenkin jatkui, mutta selkeää väsymystä ja ajoittaista ankeutta oli havaittavissa ainakin allekirjoittaneella. Se kuuluu asiaan, ja sen yli pääsee ajan myötä, kunhan päivä pääsee valkenemaan.

Kyröskoski ja huoltopiste saavutettiin puoli viideltä linnunlaulun säestämänä. Monella mieli virkeni mm. Cokiksen ansiosta, mutta toki myös hyvällä ajoporukalla on iso vaikutus mielialaan ja jaksamiseen.

Kuvia Kyröskosken huoltopisteeltä. Kylänraitti oli melkein hiljainen. Ainoastaan pari mopoa päristi säännöllisin väliajoin huoltopisteen ohi ennen aamuviittä.

Aamuyö oli ollut kylmän tuntuinen. Päivisin lämpötila oli koko viikon ollut kolmenkymmenen tuntumassa, joten yöllä kymmenen astettakin tuntui viileämmältä kuin se oikeastaan edes oli. Rokkakosken notkot tarjosivat siis tänäkin vuonna samaa hyistä tunnelmaa kuin aiempienkin vuosien aikana.

Ylöjärvelle saavuttaessa lämpötila nousi samaan tahtiin auringon kanssa. Metsäkylään aamiaiselle saapuikin silminnähden pirteitä ilta- ja yöpyöräilijöitä. Lämmin aamupala ja wc-tilat saavat ihmeitä aikaan. Aamupalan jälkeen matka jatkui kohti etelää ja tapahtumakeskuksella Mustavuoressa olimme hieman puoli kahdeksan jälkeen. Huollossa osa vaihtoi uuden ajovaatekerran ja huoltotoimenpiteet tehtiin vähintäänkin perusteellisesti ja rauhalliseen tahtiin. Olisihan edessä pisin etappi ilman huoltoauton tukea. Se nähtäisiin seuraavan kerran Valkeakoskella.

Roineenkierto tehtiin tänä vuonna Extremessä pitkän tauon jälkeen jälleen vastapäivään. Heti alkuun saatiin Pirkkalassa maistiaisia juurakko-/kivikkopoluista. Aamujumppa pyörän kanssa herätti viimeistään, mikäli herätystä ei aiemmin ollut vielä tullut. Sääksjärven - Vuoreksen välillä päästiin palautumaan siirtymäpainotteisesti, kunnes päästiin Pirkan Hölkän uraa ajamaan.

Hölkkäura sisälsi pääosin metsäautoteitä, mutta runsaan vartin verran ajettiin hyvinkin teknistä maastoa. Rutajärven lähellä olimme samassa letkassa päiväryhmäläisten kanssa. Olipas mukava ajaa hetkisen osana neljänkymmenen ajajan letkaa! Päiväryhmän vetäjä Jari Mallat vei oman ryhmänsä uimaan Rutajärvelle. Täysmatka jatkoi edeltä huoltoon, joskin päivämatkan taittajia päästiin vielä huollossa ja myöhemminkin näkemään.

Valkekosken huoltopisteen jälkeen alkoi Valkeakoski-Tour, joka sisälsi niin Lotilan järven kierroksen kuin Korkeakankaan hiihtokeskuksella ja laskettelurinteen päällä käyden. Äimälän suuntaan jatkae matkaa taitettiin niin Roineen ranta-aaltojen vierustaa kuin mäen päällä hevosuralla matkaa taittaen kohti Pälkänettä ja Aapinkukon huoltopistettä.

Jo ennen Aapiskukkoa Pälkäne oli tarjonnut upeita polkujaan ja huollosta kohti Kangasalaa vievät polkuverkostot nostivat polkukertoimen suoraan sanoen upeisiin sfääreihin. Kappale kauneinta polku-Suomea!

Yllä: Saapuminen viimeiseen huoltoon Kangasalla. Alla: Viimeinen etappi kohti maalia alkaa. Kuvat: Aki Pekkanen

Kaikki hyvä loppu aikanaan. Ihan vielä ei kuitenkaan ollut sen aika, sillä viimeseltä huollolta Kangasalan keskustasta olisi vielä vajaan kahden tunnin matka maaliin. Viimeisellä huoltopisteellä oli Täysmatkalaisillakin mahdollisuus käydä uimassa. Pari kuskia tarttui täkyyn ja ainakin allekirjoittanutta pulahdus veteen virkisti kovasti.

Kohti Tamperetta matkatessa koettiin polut Kyötikkälästä, Takkuniitystä, Kisapirtiltä ja Kaukajärveltä. Loppumatka taitettiin ulkoilureittejä, mm. Pyhän rantamaisemissa sekä myös Pirkkalan PumpTrack-rata kokien.

Rajasalmen sillalta näkyi jo maali. Se nimittäin sijaitsi Täysmatkalaisilla Mustavuoren päällä.
Matkaa oli taitettu jo runsas vuorokausi, ja lopulta hieman ennen lauantai-iltaseitsemää olimme saaneet täysmatkan osalta urakan loppuun.