Ennakkoa
Viime syyskuussa istuimme porukalla parvekkeella
iltakahvilla syysillan auringonpaisteessa jutellen niitä näitä. Ei liene ihme,
että Arin kanssa puhe siirtyi melko pian pyöräilyaiheisiin. Menneen kesän
tapahtumia kerratessa juttu alkoi luistaa varsin korkealentoisesti pitkiin
matkoihin. Mietimme, josko Tour de Tampereen yhteydessä voisi tehdä hieman
pidempää lenkkiä. Tahkon kokemuksien kautta tuli puhetta siitä, kuinka
matkanteon voisi aloittaa jo aamukuudelta, ehkä jopa viideltä. Tällöin saataisiin
jotain Tahkon kolmen kierroksen kaltaista haastetta ehkä aikaan. Kuten niin
usein, lämpöisellä kotisohvalla – tai tässä tapauksessa ilta-auringon
paisteessa – ajatuksilla on tapana nousta ehkä jopa suurempiin sfääreihin kuin
mitä terve järki voisi myöten antaa. Jopa keskiyön lähdöstä keskusteltiin.
Naureskeltiin idealle, mutta jokin jäi kytemään mielen perukoille.
Olen viime vuosina saanut kokea paljon
kisatessani Tahkolla pisimpiä matkoja ja toisaalta löytänyt uuden ulottuvuuden pitkien
taipaleitten kulkemisessa maastopyörällä, kun Pohjois-Norjan Finnmarkviddania olen
Offroadfinnmarkin puitteissa päässyt kiertämään alkuun noin vuorokauden kisoina ja viimeisimpänä vajaan kolme
vuorokautta kestäneen kisan aikana. Ensikosketus alueen
maastopyöräolosuhteisiin tuli tosin jo vuonna 2011, kun olin mukana Mika
Hahtokarin järjestämässä Mtb-Seikkailussa Tapio Huttusen suunnittelemalla
reitillä. Viimeisessä kisassa myös Pasi ja Juha
olivat tutustumassa tuohon tunnelmaan, kuten myös Mtb-Seikkailun merkeissä.
Ajatus Tour deTampereen yhteydessä järjestettävästä
ultramatkasta oli kaksien eri keskustelujen myötä kasvanut niin suureksi, että
alkoi olla polte lähteä toteuttamaan sitä todenteolla. Luonteviksi
suunnittelijakavereiksi matkan varrella tulivat Ari, Pasi ja Juha, joiden kanssa
asiaa hiljakseen lähdettiin kehittämään eteenpäin.
Reitin kartoitusta olin tehnyt loppusyksystä itsenäisesti jo
melko paljon. Pasin ja Juhan kanssa saatiin alkukuva reitistä Tampere – Jämi,
kun lähdimme kartoitusretkelle pimeänä keskimarraskuun aamuna. Valoja
tarvittiin, vaikka hyvin kevyt lumipeite osaa reitistä jo peittikin. Pimeästä
pimeään tuo matka kesti. Paluumatka Jämiltä Tampereelle tulisi noudattamaan Pirkan hiihdon uraa
sopivin maastopyöräilyyn soveltuvin poikkeuksin. Marraskuun lopussa 2014 teimme
Juhan kanssa vielä Roineen kierron kartoituksen. Ehkä suurin hölmöistä ideoista
vuonna 2014 osui joulukuun puoliväliin, jolloin Arin kanssa todettiin, että
tuon koko reitin voisi ajaa talvipäivänseisauksen aikana läskipyörillä. Saatiin
vielä kolmaskin hullutukseen mukaan, kun Anssi lupasi tulla mukaan. Vuoden
pimeimpänä päivänä 21.12. starttasimme matkaan auringon laskiessa. Kaverit
tulivat matkassa pitkän matkaa, mutta ihan loppuun ei rahkeet tuolloin
riittäneet. Itse olin tuolla reissulla puolenvälin jälkeen jo mielestäni
valmis, mutta jotenkin sisu ei antanut periksi jättää leikkiä kesken.
Ensimmäisen kerran TdT-extreme -reitti oli ajettu 22.12 iltana. Tuon lenkin aikana ilta-aurinko
oli painunut mailleen jo kahdesti. Aikaakin kului 27 tuntia ennen kuin maali
tuli näkökenttään.
Kuvia talvipäivän seisauksen kartoituslenkiltä: Ari,, Anssi ja Mikko (yllä). Keisarinharju Kangasalla (kesk.). Kanuunasillan taukopaikka |
Talvikuukaudet pyörä oli naftaliinissa poissa
suksivoitelutelineen tieltä. Maaliskuun lopulla oli aika palata reitin pariin.
Enimmät lenkeistä tuli tehtyä läskipyörällä aluksi maaston lumisuuden ja myöhemmin märkyyden
vuoksi. Huhtikuussa kiersin apuohjaajien kanssa kahteen kertaan Roineen ja
kahteen kertaan Pirkkahalli – Jämi – Pirkkahalli -lenkin. Viimeisin näistä
tehtiin Arin kanssa vappuaaton ja -päivän välisenä yönä, ja yön yli -ajona se
oli oivallinen kenraaliharjoitus varsinaista tapahtumaa ajatellen.
Toukokuu meni pitkistä lenkeistä palautellen, joskaan
liikuntaa ei täysin tullut unohdettua. Suunnistusta ja lyhyitä teräviä
maastopyörälenkkejä kuului ohjelmaan edelleen. Toukokuussa ehti myös hoitaa
käytännön järjestelyjä TdT-extremen huollon ja reitin varavaihtoehtojen
suhteen, sekä infota osallistujia tulevasta. Työtä tapahtuman eteen oli tehty
tässä kohtaa noin kahdeksan kuukautta. Nyt kaikki oli valmiina koitosta
ajatellen.
22.5.2015 TdT-extreme
Edeltävällä viikolla tuli muutamia ilmoituksia
poisjäänneistä. Niin työkuviot, kuumeilu kuin kylkiluumurtumat verottivat
osallistujia. Pirkkahallille alkoi silti saapua mukavasti osallistujia ja
matkaan päästiin klo 20.00.
Lähtöhetki. Kissa ja koira eivät seuranneet meitä, vaan jäivät odottamaan seuraavia TdT-ryhmiä! Kuva: Laura Salminen |
Alkukierroksen osalta matka eteni varsin joutuisasti.
Teknisiltä murheilta vältyttiin, samoin kuskit olivat vaatimusten tasalla.
Ensimmäiseltä kierrokselta palattiin aamiaiselle Pirkkalan ABC:lle. Tästä eteenpäin
matkanteko hidastui, kuten valvotun yön jäljiltä sopi odottaakin. Silti matka
eteni edelleen jopa hieman edellä aikataulua. Hämeenkyröön saavuimme noin aamuseitsemältä.
Etukäteen ennakoin tämän kohdan olevan henkisesti kaikkein haastavimman. Nyt
kuitenkin jokainen tähän saakka kyennyt ajaja jatkoi matkaa edelleen varsin
hyvävoimaisena kohti Jämiä.
Jämi saavutettiin täsmälleen aikataulussa. Ennakoitua
vauhdikkaampi ajo alussa antoi mahdollisuuden tasoittaa menoa Hämeenkyröstä
Jämille. Tämän uskon jälkikäteen säästäneen arvokkaita voimia loppumatkaan.
Paluumatkalla kohti Pirkkahallia jokainen ryhmän jäsen vaikutti olosuhteisiin
nähden erittäin hyvävoimaiselta. Jotenkin tuntuu siltä, että menoa olisi voinut
jatkaa pidempäänkin, vaikka muutamat ketunlenkit Ylöjärven poluilla päästiin
vielä nauttimaan.
TdT-extremestä en kirjoita tämän enempää. Arin video (linkki videoon) kertoo kaiken oleellisen! Uskoisin, että osallistujat saivat sitä,
mitä olivat tulleet hakemaan. Kiitos kaikille mukanaolleille osallistujille,
kuten myös huollolle joka piti meistä hyvää huolta. Kiitos eritoten Juha, Pasi
ja Ari, kun toteutitte kanssani tämän hienon elämyksen.
Reitti kahdessa osassa:
Osallistujaesittelyyn pääset täältä.