Kun kaikki hullut numeroidaan - Kainuulainen sprintti

Hiihtokausi sai huipennuksensa, kun lauantaina 24.3. hiihdin tähänastisen elämäni pisimmän hiihtolenkin. Alkuun 60 kilometriä perinteisellä ja varikkokäynnin jälkeen 60 km vapaalla hiihtotyylillä. Siitä siis seuraavaksi.

Päivässä oli suuren urheilujuhlan tuntua. Olihan jo hotelliaamiaisella itse ”Bupi” Wallenius samaan aikaan päivää aloittamassa. Tosin ei tullut samaan pöytään aamupuurolle eikä myöskään sittemmin kisan lähtöviivalle. Työt saattoivat haitata harrastusta.

Seuraavana kisakeskukselle ja lähtöalueelle ihmettelemään, keitä muita hulluja on Kainuulaiselle sprinttimatkalle osallistunut. Ja olihan niitä varikkoalueella jokunen, kaikkiaaan 32 kisajärjestäjän mukaan.

Vuokattihiihdon 60 km.n reitti. Tämän sai halutessaan kiertää sekä perinteisellä että vapaalla.

Startti perinteisen 60km kisaajien sekä sprinttimiesten (ja kahden naisen) osalta tapahtui yhdeksältä. Matkaan lähdettiin Vuokatin urheiluopiston edustalla olevalta kentältä, jonka jälkeen kahdella ladulla jonoteltiin parempia asemia. Kun lähtee hiihtämään 120 km:n urakkaa, ei suurempaa kiirettä pitäisi olla ensimmäisten kilometrien aikana. Halusin kuitenkin löytää sopivaa vauhtia etenevän letkan, joten höntyilyksihän tuo aloitus meni. Sykkein kerrottuna ensimmäiset 20 minuuttia menivät karvan yli 180 bpm keskiarvolla. Valmennusoppaissa annetaan hieman erilaista vinkkiä pitkäkestoisen suorituksen aloittamiseksi. Meno tasaantui, kun hyppyrimäkeä kiertävistä kumpumaastoista päästiin tasaisemmille osuuksille. Ensimmäiset mäet alkoivat Vuokatin laskettelurinteiden kohdilta. Sen verran olivat jyrkkiä tömpäreitä, että pohja oli mennyt puuroksi. Haarakäynnissä menin letkan mukana mäkiä ylös, miettien samalla lähitulevaisuutta. Noinkohan olisi riittävästi virtaa koneessa kuokkia mäki ylös seuraavalla kierroksella. Vaikka monia nousumetrejä oli kierroksella vielä edessä, tuntui meno melko sujuvalta. Huoltopisteillä otin rauhallisesti, urheilujuomasta nautiskellen. Ensimmäisen kierroksen sain valmiiksi ajassa 3h 28min. Kuuluttajan mukaan olin tullut kahdeksantena vaihtoalueelle.

Mononvaihtoprojektin otin rauhallisella tahdilla energiaa ja nestettä nauttien. Toiselle kierrokselle lähtiessäni oli jo kymmeneskin sprintin taivaltaja tullut suksien vaihtoon. Oletuksena siis oli, että kymmenentenä lähdin toiselle kierrokselle.

 Vuokattihiihdon reittiprofiili sisälsi mukavan määrän nousumetrejä.

Henkisesti vaikein hetki koitti heti toisen kierroksen ensikilometreillä. Sopiva määrä nousuja reitin alussa yhdistettynä tulevan matkan pituuden tiedostamiseen saivat mielen mietteliääksi. Lähdin rauhallisesti myllyttämään pääosin wassua hiihtämällä. Matka jatkui toisella kierroksella noin puoleenväliin saakka itsekseen hiihdellen. Takaa tuli pari hiihtäjää tuoreemmalla vauhdilla ohitse. Yksi ohittaneista tsemppasi pysymään peesissä. Tästä sain aavistuksen lisää vauhtia hiihtooni. Kiitokset peesiavusta tätäkin kautta! Noin 100 kilometrin hiihtämisen jälkeen alkoivat sisäreidet kramppailemaan. Aluksi vuorotellen, lopulta samanaikaisesti. Hetkeen en tuota kramppailun ihanuutta ole kokenut, viimeksi muistaakseni vajaat pari vuotta sitten Tahkolla maastopyöräillessä. Silloin oli matkana 180 km ja myös silloin krampit iskivät samalla tavoin noin 100 km.n matkan jälkeen. Liekö sitten henkistä sorttia, kun siirrytään kolminumeroisiin lukuihin. Kainuulaisen sprintin loput parikymmentä kilometriä menivät kramppeja vältellen (tai ainakin sitä yrittäen), hitaasti, mutta varmasti. Maaliin pääsin ajassa 7 tuntia 23 minuuttia ja 32 sekuntia, runsaan tunnin verran kärjestä jääneenä. Sitkeitä sissejä tältä matkalta maaliin pääsi 30 hiihtäjää. Onnittelut kaikille meille. Olihan urakka!

Vuokattihiihto 2013 – Sprinttimatkaa tarjolla

Hiihtäjänä olen hieman vähemmän ”kiritykkityyppiä”. Dieselillä kun mennään yleensäkin sellaista hidasta, mutta varmaa tahtia. Nyt kuitenkin uskaltauduin sprinttimatkalle, sillä Vuokattihiihdon Kainuulainen sprintti on aavistuksen armollisempi, kun ei koko matkaa tarvitse ehkä ihan täysillä vetää. Tosin haastetta tulee itse matkasta, joka koostuu 60 km:n lenkistä perinteisellä tyylillä ja heti perään saa tehdä saman lenkin toistamiseen vapaalla tyylillä. Suksittelua siis yhteensä 120 km:n verran. Toivottavasti lauantaina 23.3. sääolosuhteet ovat suosiolliset.

Pääsarjoina Vuokatin tapahtumassa ovat 60 kilometrin pituinen perinteinen kisa tai vapaa kisa. Ilahduttavasti näytti olevan osallistujia sprinttimatkallekin. Lähes kolmekymmentä hurjapäätä löytyy lähtölistalta. Osallistujat sarjoittain löytyvät täältä. Tuttujakin nimiä löytyy: muun muassa viime vuoden OffroadFinnmark -kisan tiimikaverini Anssi sekä tänä vuonna kisaan kanssani lähtevä Laura.

Kisaraporttia kirjoittelen tänne blogiin sitten kun kisa on kisailtu. Toivottavasti maaliin jaksan.. Onlinena voi kilpailua seurata GPS-seurannassa, johon linkki löytyy Vuokattihiihdon sivuilta kisapäivänä. Vaativana kestävyyssuorituksena voisi kuvailla sitäkin, jos jaksat seurata sohvalta gepsitäpliä koko sprintin ajan…

Reppu selkään ja hiihtämään!

Pyöräilyblogi - ja taas hiihtoa... Pahoittelut :) 

Hiihtokausi kääntyy kohti loppua – tämän talven osalta. Viime lauantaina kävin hiihtämässä Pirkan reppuhiihdon. Siitä tarkemmin tässä blogissa, mutta ei ihan vielä..

Tarkoituksenani oli osallistua myös varsinaiseen Pirkanhiihtoon, mutta se suunnitelma piti haudata. Syynä tähän oli kaksi viikkoa erittäin sitkeässä ollut influenssa. Enpä muista, milloin olen samanlaisessa sairaussuossa tarponut. Pirkanhiihtopäivänä pääsin kuitenkin seuraamaan kisoja hieman toisesta perspektiivistä, kun sain toimia Lauran huoltajana. Siinä suhteessa hiihto menikin hyvin, sillä suorituksesta irtosi naisten perinteisen sarjan voitto. Huoltaja voi syystäkin olla ylpeä!

Pirkan hiihdon tulokset

Talven hiihdot olivat sairasteluihin saakka menneet aikaisempiin vuosiin verrattuna, voisinko sanoa, erinomaisesti (näin hiihtelijän näkökulmasta). Kilometrejä ladulla on kertynyt aiempiin vuosiin verrattuna huomattavasti enemmän. Käytännössä tämä on näkynyt hiihdon sujuvuutena niin treenilenkeillä, Neljän vuoren hiihdossa kuin myös Jämillä.

Sairastelujen jälkeen ennen reppuhiihtoa ehdin tehdä yhden lenkin vaparilla. Matkaa kertyi parikymmentä kilometriä. Aiemmin pisin vapaan lenkkini on ollut 57km ja aiemmat Pirkan hiihdot olen mennyt perinteisellä hiihdellen. Luistellen uskaltauduin hiihtämään kuitenkin tämän reppuhiihdon.

Jos oli varsinaisena Pirkanhiihdon päivänä haastavat sääolosuhteet edellisyönä sataneen 15 cm:n lumen suhteen, niin reppuhiihdossa haastavuutta toi kylmyys. Niinisalossa lähtiessä mittari näytti päälle -20 asteen pakkasta. Toki sää lämpeni auringon noustessa, mutta kummasti vain pakkanen nipisteli poskipäitä. Oikeastaan Kyröskoskelle saakka matka sujui varsin mukavasti, mutta jonkin sortin väsymystä alkoi tästä eteenpäin tulla. Eipä kai 90 kilometrin hiihdon tule helppoa ollakaan.

Pirkanhiihdon kartta  (Klikkaa reittikartta)

Pirkanhiihdon reittiprofiili (Klikkaa latuprofiili)

Kokonaisuutena päivä oli upea erityisesti hyvän seuran ja aurinkoisen sään vuoksi. Maaliin pääsin yhdessä Lauran ja Anssin kanssa 6 tunnin ja 18 minuutin hiihtämisen jälkeen. Tähän toki täytyy lisätä tauot Vatulassa ja Kyröskoskella. Keskisyke reissussa oli 136 bpm ja kokonaiskulutus 4942 kCal 90 km:n matkalla.

Koska hiihtokelit vielä suosivat, odottaa reilun viikon päässä (lauantaina 23.3.) Vuokattihiihto, tarkemmin Kainuulainen sprintti. Tapahtumasta kiinnostuneet voivat lukea lisää täältä.

Vuokattihiihdon reittikartta löytyy osana tapahtumainfoa, joka löytyy täältä. Profiilikin sinne lisätään todennäköisesti myöhemmin. Näköjään itsellenikin annetaan mukaan GPS -seurantalaite. Jos haluat minun tai jonkun muun etenemistä matkalla seurailla, pääset onlinena seurailemaan hiihtoja. Tapahtuman sivuille ilmestynee lähempänä linkki myös tähän.

Nyt siis 302 hiihtotapahtumakilometristä takana on 182. Edessä siis vielä 120 km. Ennen pyöräilykauden alkua on siis vielä luvassa hiihtotreeniä!