maanantai 4. elokuuta 2025

Offroad Finnmark 700 km, 2025

Taustaa kisalle

Vuoden 2025 kisakalenteriin oli merkittynä ainoastaan yksi isompi urheilutavoite - Offroad Finnmark 700. Tämän kauden pääkisan kokonaispituus oli noin 700 kilometriä ja nousua kertyi noin 10 kilometriä. Kisa koostui Altan lähistöllä ajettavasta prologista sekä yhdeksästä erämaaetapista. Vaikka puhun etapeista, kysessä ei ole etappikisa. Kilpailuaika alkoi maanantaina klo 18:00 ja kello pysähtyi, kun maalilinja oli ylitetty.

Kisareitti vuonna 2025. (Kuva: Offroadfinnmark.no)

Kukin etappi päättyy checkpointille, jossa tarjolla on pyöränpesu, energiatäydennystä ja muuta vastaavaa. Lisäksi tietyille checkpointeille järjestäjä kuljettaa kilpailijoiden dropbagit. Pääosin checpointilla täytyi olla vähintään 15 minuuttia. Kautokeinossa ja Karasjoella täytyi sääntöjen mukaan pitää pidempi tauko - vähintään kaksi tuntia, mutta siten, että yhteisaika näissä kahdessa huollossa tuli olla yhteensä yhdeksän tuntia. Kun lisäksi Kautokeinossa oltiin kahdesti, sai kuski itse päättää, kummallako huoltokerralla käytti pakollisen pitkän tauon. Itselleni tämä loi mielenkiintoisen asetelman taktisessa mielessä.

Muutoksia ukkosmyrskyn vuoksi

Ennen lähtöä Norjan meteorologisen instituutin suosituksesta kisaorganisaatio teki ratkaisun viivästyttää kisaajien päästämistä tunturiin lähestyvän ukkosrintaman vuoksi. Käytännössä tämä tarkoitti, että prologi Altajoen ympäristössä ajetaan suunnitellusti, mutta ensimmäinen pakollinen tauko pitenee 60 minuutilla. Lepoa alkukierroksen jälkeen olisi 75 minuuttia, ennen kuin päästäisiin jatkamaan. Vastaavasti Bidjovagge - Kautokeino -etappi ajettaisiin siirtymänä, jotta kisan aikataulu ei veny ja mahdollisimman moni kuski saataisiin aikarajan puitteissa maaliin.

Sääennuste näytti ensimmäiselle illalle ja yölle ukkosrintaman saapumista, minkä vuoksi järjestäjä viivästytti ajajien vuoristoon pääsyä. (Kuva: screenshot, YR.no)


Prologi: Lähtö-Alta 26.8 km (maanantai 19:13:35, etappiaika 1h 13min 35 sek)

"Let's get ready to rumble"

Lähtö tapahtui optimiolosuhteissa ja kannustusta reitin varrella oli aiempien vuosien tapaan runsaasti. Prologi koostui pääosin nopeasta urasta ja se meni ongelmitta. Tänä vuonna onnistuin ajamaan alkukierroksen riittävän matalilla kierroksilla. Yleisesti ottaen tavoite oli ajaa etenkin ensimmäinen vuorokausi maltillisella teholla, jottei meno hyytyisi tulevien vuorokausien aikana.

Lähtöhaastattelusta on selvitty. (Kuvat: Marthe Nyvoll)

Prologi takana. Kisa on vihdoin päässyt käyntiin. (Kuva: Marthe Nyvoll)

Alta-Biddjovaggi 130 km (tiistai 08:29:36, etappiaika 11:59:32)

"Feel the fire, he's entered the ring"

Kisan pisin etappi oli vuorossa heti ensimmäiselle vuorokaudelle. Yleisesti ottaen tämän vuoden kisassa oli kolme etappia, joissa matkaa kertyi vähintään sata kilometriä. Pitkät etapit tuntee kantamansa repun painossa - energia ja lämmin vaatetus eivät saa loppua kesken.

Pidennetyn tauon jälkeen matka jatkui edelleen hyvissä sääolosuhteissa, joskin pilviä alkoi taivaalle kertyä enenevissä määrin. Lähdin matkaan yhdessä toisen suomalaiskuskin, Jirkan kanssa. Olimme ajaneet samaa tahtia prologin, joten oli luontevaa jatkaa matkaa samavauhtisen kaverin kanssa. Jostain syystä Garmin meni jumiin siinä vaihessa, kun latasin Bidjovaggiin johtavan jäljen laitteeseen. Tästäkin syystä oli kiva, että oli ajokaveri, jonka kanssa aloittaa matkanteko. Onneksi sain Garminin toimintaan suhteellisen nopeasti ja Altajoen ylittävällä sillalla se oli jo toiminnassa.

Övre-Altassa ajettaessa reitille osui suhteellisen tiukka hiekkaylämäki. Menimme aluksi tuossa kohdassa hieman harhaan, mutta toki nopeasti pääsimme takaisin kyseiseen hiekkanousuun, jossa ajo tyssäsi ja jouduin taluttamaan mäen ylös. Mäen päällä oli oivallista norjalaiskannustusta: "Mikko, olet mennyt seitsemän kertaa tästä ohi ja nyt ajoit harhaan", "Det här er cykelrittet". Tunsin kasvoilta toki nämä hyvässä hengessä virnistelevät norskit, mutta yllätti kyllä, että minut tunnetaan täkäläisten keskuudessa jo kohtuullisen hyvin.

Övre-Altasta lähdettiin kohti ylänköä - Finnmarksviddaa, joka toimii päänäyttämönä, kun pistetään kuninkuusmatkan kuskeja nopeusjärjestykseen. Ukkosrintama ilmoitteli olemassaolostaan horisontissa näkyvin salamoin ja jyrähtelyin. Melko pian alkoi myös sade, mutta varsinaiset salamaniskut pysyttelivät onneksi loitommalla. Reitin kääntyessä kohti etelää sade oli muuttunut sumuksi, joten tällä etapilla näkyvyys jäi harmillisen vähäiseksi.

Pieni kalustevaurio tuli tälle etapille. Viimeiset tunnit ajelin vinolla satulalla, toisen satulakiskon katketessa tunteja kestäneessä kivikkojumpassa.

Biddjovaggin huoltopiste saavutettiin yhdessä Jirkan sekä Kirkkoniemeläistiimin (Erik, Håvord, Tom-Viggo) kanssa suunnilleen samaan aikaan tiistaiaamuna. Huoltopisteellä sain vaihdettua satulan uuteen. Olin onneksi varannut muiden varaosien ohella myös varasatulan matkaan. Onneksi muille säädöille ei tässä kisassa enää tullut tarvetta.

Biddjovaggi-Kautokeino 47,5 km (tiistai 10:24:30, etappiaika 1:25:48)

"His mindset only knows how to win"

Etappi oli muutettu alun viivästyksen vuoksi kulkemaan tiesiirtymää Kautokeinoon. Teimme hyvää yhteistyötä Jirkan ja kirkkoniemeläisten kanssa. Keskinopeudeksi saatiin tuolle välille 33,2 km/h. Matkan aikana hieman pohdittiin, miten käytetään Kautokeinon pakollinen lepotauko. Olin ryhmästä ainut, joka päätyi jatkamaan nopeammin. Muut jäivät pidemmäksi ajaksi Kautokeinon ensimmäiselle tauolle.

Kautokeino-Sihccajärvi 54.3 km (tiistai 16:50:35, etappiaika 5:28:35)

"Behold here comes the son"

Söin Kautokeinon huoltopisteellä lämpimän ruuan ja tein muutenkin perusteelliset huoltotoimenpiteet, jonka jälkeen matka kohti Sihccajärven huoltopistettä alkoi. Edellä olleet kuskit olivat jääneet pitämään pitkän tauon, joten tässä vaiheessa olin kilpailussa pisimmällä.

Reitti Sihccajärvelle oli kilpailussa täysin uusi, sisältäen alussa tiesiirtymän, josta päästiin Perletur-retkeilyreittiä seuraillen mukavasti rullaavaa alustaa kohti etelää. Jossain kohdassa ura päättyi ja eteneminen tapahtui muutaman kilometrin ainoastaan gps-jälkeä seuraamalla. Etapin lopussa oli jälleen mönkijäuraa, ennen kuin saavuin huoltopisteelle. Olin kuuleman mukaan historian ensimmäinen kisaaja Sihccajärven huollossa.

Sihccajärvi-Kautokeino 66,6 km (keskiviikko 01:00:00, etappiaika 7:38:42)

"You'll feel the floor again, unleashing it's hell (of mosquitos)"


Etappi alkoi hiekkatie- ja asfalttisiirtymillä, jonka jälkeen edessä oli jokiylityksiä, pusikoita sekä valtavasti ötököitä. Hyttysmyssy oli kovassa käytössä. Ötököiden määrä oli aivan järjetön. 

Edessä häämötti jo pidempi tauko ja mahdollisuus suihkun ja ruuan lisäksi saada muutama tunti unta. Tämä auttoi etenemään kohtuullista vauhtia, vaikka matkanteossa jo huomasi kilpailun olleen käynnissä jo vuorokauden verran. Saavuin ensimmäisenä myös Kautokeinon toiseen huoltoon.

Reitti sisälsi useita jokiylityksiä. (Screenshot kisajärjestäjän Facebook-sivuilta)


Kautokeinon toisella tauolla pidin pakollisen pitkän tauon. Moni kuski piti tauon jo ensimmäisellä, mutta itse päädyin jälkimmäiseen, sillä vuorokausirytmissä se oli luonnollisempi unensaantia ajatellen. Söin hyvin, kävin suihkussa ja menin hetkeksi nukkumaan. Kaikkiaan käytin ensimmäisessä pitkässä huollossa 5h 13min pakollisesta yhdeksästä tunnista, joten Karasjoella riittäisi lyhyempi pysähdys.

Kautokeino-Suossjarvi 95,5 km (keskiviikko 13:43:13, etappiaika 7:30:12)

"Feel the power a warrior, fight, fight, fight, fight"

Taukoa lämpimässä olisi ollut mielekästä jäädä viettämään pidemmäksikin, mutta matka jatkui kohti pohjoista sateisessa Kautokeinon aamussa. Tällä reitillä edettiin paljolti hiekkatienousuja, mutta se sisälsi myös tunturikoivikkoreiteillä ajoa ja suo-osuuksia. Sadetta riitti koko etapin ajalle ja melko navakassa vastatuulessa sai matkaa taittaa. Sinänsä ajo eteni varsin mukavasti, edellisen tauon pitkän unet varmasti lisäsivät ajotehoja.

Suossjärven tauolla tein hieman perusteellisemman huollon, eli vaihdoin ajovaatekerran ja söin hyvin, jotta valmistautuminen seuraavaan etappiin olisi mahdollisimman hyvä - olin kuullut seuraavan etapin sisältävän melko raskaan kävelyosuuden.
 

Suossjarvi-Karasjokk 73,4 km (keskiviikko 23:09:20, etappiaika 8:43:42)

"You'll feel the floor again"

Toinen vuorokausi lopuillaan. Neljäsataa kilometriä takana, kolmesataa jäljellä. Edessä odottava Karasjoen huoltopiste oli lopulta viimeinen, jossa tapahtui keskeyttämisiä. Keskeyttäneitä kuskeja/tiimejä oli yhteensä seitsemän. Maaliin päässeitä 21. 

Matka Suossjärveltä jatkui kevyessä sateessa ja alussa oli varsin mukavaa kulkukelpoista uraa. Hiljalleen mönkijäura hiipui näkyvistä, mikä tarkoitti siirtymistä tarkempaan gps-navigointiin. Lopulta kulkukelpoisuus oli pyöräilyä ajatellen mahdotonta ja aloitettiin pyörän työntäminen - alan piireissä tätä kutsutaan tunkkaamiseksi (mitä ei tosin tule sekoittaa polkujuoksijoiden tunkkausharjoituksiin, joissa edetään mäkeä ylös-alas sauvoilla tai ilman).

No mikä tekee kävelystä raskasta? Seuraavassa pieni ajatusleikki niille, jotka eivät ole päässeet tundramaastoihin käytännössä perehtymään:

Kuvittele, että edessäsi avautuu näkymä, jossa on noin 60-90 cm korkuinen tiheä pajukko. Nämä pajut kasvavat mättäittäin suoalustalla, eli mättäiden välissä on totta tosiaan vettä - välillä nilkkaan saakka, välillä taas polven syvyyteen. Ohittaessasi muutaman tällaisen pajumättään huomaat toisen jalkasi uppoavan puoleen reiteen ja tömähdät päistikkaa seuraavalle mättäälle. Nouset ylös ja jatkat matkaa, mutta huomaat, että pyöräsi on tarrannut edelliseen mättääseen kiinni takavaihtajasta. Koitat irrottaa pyöräsi huolella, ettei vaihtaja tai korvake väänny. Ja jatkat reippaasti kohti seuraavia vastaavia mättäitä. 

Kävelyosuudesta selvittiin huimalla kahden kilometrin tuntinopeudella. Tämän jälkeen pyöräily väsymyksestä huolimatta tuntui jotenkin erityisen mukavalta. Etapin loppuvaiheella oli vielä tiesiirtymä, jonka aikana nousumetrejä kertyi 15 kilometrille vielä runsas puoli kilometriä.

Karasjoella vielä keskiviikon puolella ja kohtuullisen hyvissä voimissa. Jälleen hyvät huoltotoimenpiteet ja unta niin paljon kuin vajaassa neljässä tunnissa muiden toimien ohella ehtii.

Karasjokk-Mollisjokk 99,2 km (torstai 13:06:08, etappiaika 10:03:48)

"Feel the pain tomorrow"

Sääennuste oli luvannut torstaille lämpenevämpää ja aurinkoista, mikä oli miellyttävä tieto muutaman sade- ja sumupäivän jälkeen. Matka Karasjoelta alkoi itselleni tuttua reittiä kohti Ravnastuaa, josta matka jatkuisi hetken länteen ja edelleen kohti etelää. Tämä etelään ja tarkemmin Jerguliin vievä ura oli itselleni uusi, mutta varsin miellyttävää ajettavaa.

Koko kilpailun hienoimman luontoelämyksen koin Karasjoen varhaisessa aamussa. Katsoin ensin, että kettu liikkuu noin sadan metrin päässä, kääntyen välillä katsomaan kohti ja jatkaen uudelleen samaa tahtia kanssani. Ihemettelin ensin, kun ei sillä ole vaaleaa hännänpäätä ja muutenkin se näyttää hieman harmahtavalta. Lopulta pääsin hieman lähemmäksi todeten eläimellä olevan aavistuksen pyöreämpi kasvoalue. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni nähnyt naalin luonnollisessa ympäristössä. 

Aurinko alkoi jo lämmittää siinä määrin, että sai ottaa päällimmäisen ajovaatekerroksen pois ja jatkaa niin sanotusti kesävaatteissa. Aurinko lämmitti päivän edetessä varsin tehokkaasti ja nestettä kului. Tarkkana tuli olla sen kanssa, että nautti energiaa tasaisin väliajoin. Loppumatkasta täytyi jo hieman ruveta säännöstelemään nestettä, sillä virtoja, joista pullot voisi täyttää, oli melko harvassa. Hikoilin kuin saunassa!

Huoltopisteellä Vuollet Mollisjohkalla tankkasin Coca Colalla erittäin ansiokkaasti, varmaankin enemmän kuin yksi iso pullo tyhjeni runsaan puolen tunnin mittaisella tauolla. Muutenkin tein huolellisesti kaikki toimenpiteet ja valmistautumiset ennen seuraavaa etappia. Se olisikin tuttua baanaa ainakin vuoden 2018 kisasta.

Mollisjokk-Jotka 61,3 km (torstai 19:43:07, etappiaika 6:02:12)

"Maybe you're strong, but don't stand a change"

Ykkössija oli Karasjoen huollon jälkeen karannut. Kärkikuski Kjell Roger Haetta oli pakollisen tauon jälkeen edennyt omia menojaan kohti kisan voittoa, mutta kakkossijasta kävin kamppailua Leif Anders Bongoa vastaan. Jälkimmäisen kanssa olimmekin Mollisjokin huollossa samaan aikaan, mutta pääsin lähtemään hieman aikaisemmin seuraavalle etapille.

Olin koko aiemman kilpailun pyrkinyt etenemään mahdollisimman taloudellisesti ja välttäen liian kovia tehontuottoja. Tunsin seuraavat kaksi etappia melko hyvin ja tiesin, että minulla olisi tarvittaessa varaa kiristää vauhtia mikäli tarpeen. Kun Jotkaan vievää etappia oli ajettu noin 20 kilometriä, huomasin Bongon olevan samassa pitkässä ylämäessä. Silmämääräinen arvio välimatkasta oli parin minuutin luokkaa. Tässä kohtaa totesin, että viimeisellä sadalla kilometrillä uskallan ajaa lähempänä omaa rajoitinta. Matkantekoa lähes euforiassa.

Matka eteni varsin joutuisasti Keski-Finnmarkin laakeilla, kumpuilevilla ja osin myös soisilla alueilla. Jotkaan tullessani ero taakse oli kasvanut jo 21 minuuttiin. Mikäli kalusterikkoa ei tule, saavuttaisin kisassa kakkossijan. Se olisi soolo-sarjassa ajamistani sijoituksista paras.

Jotka-Alta 46 km (torstai 23:30:49, etappiaika 3:32:19)

"His name will echo on the sea and on the ground"

Jos oli edellinen etappi tuttu, sitä oli myös kisan viimeinen etappi kohti Altaa. Alkuun kiivettiin kohtuullisesti kiviä sisältävä ylämäki, jonka jälkeen laskettiin alas kivikkoinen alamäki. Dronet pörräsivät ympärillä etapin alkuvaiheilla melko aktiivisesti, joten jännä nähdä, onko esimerkiksi bankettivideolle saatu joitain ajosuorituksiani mukaan.

Tämä kisa on pituudeltaan ja ajallisesti niin pitkä, että henkiset ja fyysiset ylämäet ja alamäet seuraavat toisiaan tietyin väliajoin. Tässä vaiheessa kisaa tunsin isoa kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan, mikä on mahdollistanut sen, että saan kokea jotain näin suurta kuluneiden päivien aikana ja toisaalta elämässä yleensäkin. Ilta-aurinko alkoi laskea saapuessani etapin keskiosaan, joka koostui tunturikoivikossa ja puurajan yläpuolella ajosta. Lopulta lähdettiin liuskekiviä sisältävään jyrkähköön loppulaskuun. Lasku jatkui melko pitkään, muuttuen hiekkatieksi ja lopulta asfalttisiirtymäksi. Lopussa vielä tiukka nousu paikalliselle ulkoiluharjulle, josta lasketeltiin kohti kaupunkia ja edelleen kävelykadun läpi maaliin.

Maalin saavutin vielä torstain puolella, mutta kun haastattelut ja promokuvat oli otettu, oli vuorokausi kääntynyt perjantaiksi.

Maaliintulon hetki 700 kilometrin ajamisen jälkeen on jokaisena kertana ollut erittäin mieleenpainuva. (Kuva: Marthe Nyvoll)
Kello 23:30 torstai-iltana olin vielä sen verran voimissani, että jaksoin vastailla haastattelijan kysymyksiin. (Kuva: Marthe Nyvoll)

Se virallisempi maaliintulokuva (Kuva: Marthe Nyvoll)


Lopputuloksena 2. sija 

Sijoitukseni oli 2. Eroa kärkeen tuli noin 3h 45min ja kolmas oli jäänyt 37 minuuttia. Lopulta erot kasvoivat melko isoiksi.

Omaan ajosuoritukseeni olin varsin tyytyväinen. Erityisesti vauhdinjako onnistui mielestäni hyvin. Myöskään kalustorikot eivät suuresti tässä kisassa häirinneet. Luottoratsu toimi upeasti ja toki kuskin tarkka ajo kivikoissa edesauttaa esimerkiksi rengasongelmilta säästymistä.

Muut suomalaiskuskin Kalle ja Jirka ajoivat niin ikään hienosti ollen lopputuloksissa sijoilla 4. ja 6.

LINKKI TULOKSIIN




Suomalaiset 700km kisaajat Jirka (vas.), Mikko ja Kalle perjantaiaamun yhteiskuvassa maalikaaren alla.

Grande Finale - päätösbanketti

Kunnon rääkkiä seuraa tietenkin hieno juhlatilaisuus. Kolmen ruokalajin illallinen, jota seuraa useampi esitys ja palkintojenjako. Alla muutama kuva 700-soolosarjan palkittavista.

 

Bankett, eli gaalaillallinen oli tilaisuus, jossa syötiin ja juotiin hyvin, sekä nautittiin ohjelmasta, kerrattiin tapahtunutta. Lopuksi oli vuorossa palkintojenjako sarjoittain.

Palkinnon ojensi kilpailun daglig leder Kjetil Johansen. (Kuva: Jirka Länsikallio)
Kuvassa 700-solo-sarjan ykkönen ja kakkonen. Kolmanneksi ajanut Leif Anders Bongo oli estynyt saapumasta tilaisuuteen. (Kuva Jirka Länsikallio)
700-solo-kisan kärkikymmenikkö.
Palkinto oli paikallista lasitaidetta. (Kuva: Jirka Länsikallio)





Loppusanat

Onko 700 kilometriä paljon vai vähän? Riippuu varmasti vastaajasta ja etenemistavasta. Itse ajattelen, että automatka Ylöjärveltä Rukalle on varsin pitkä aika istua autossa. Maantiepyörällä todennäköisesti saattaisin läpäistä matkan ison porukan tasaisessa ryhmäajossa noin vuorokauteen. Nyt raportoimastani kisasta vaikeimmat etapit Kautokeinossa ja etenkin Karasjoella sisälsivät pusikoita joissa edetessä ja pyörää perässä repiessä matka taittui kahden kilometrin tuntitahdilla.

Kiitokset

Näin aluksi kiittelen ja kehun kilpailussa käyttämääni sotaratsua, joka kesti varsin vaativia maastoja erinomaisesti, vaikka joutui työskentelemään paikoin kohtuuttomissakin olosuhteissa. Mainittakoon, että kisan voittanut Kjell Roger Haetta ajoi niin ikään Canyon Lux Traililla.

Seuraavaksi kiitän perhettä siitä, että sain mahdollisuuden valmistautua ja osallistua jälleen kisaan, jota suuresti arvostan. Lähipiirille kiitokset kisatapahtumien seuraamisesta ja mukana jännittämisestä. Lisäksi kiitokset kaikille tuttaville, jotka tsemppasitte viestein ja elitte mukana gps-pallon etenemistä seuraten. Ainakin kakkossijasta taistelussa jännitys pysyi pitkään yllä :)

 

Blogin alaotsikoiden yhteydessä olevat sitaatit on poimittu Volbeat-yhtyeen kappaleesta Warrior's call


maanantai 28. heinäkuuta 2025

Offroad Finnmark 2025 - kisaennakko

Lähtö lähestyy, joten on aika pienelle kisaennakolle. Startti Offroad Finnmark 700 kilometrin kisaan on maanantaina 28.7.2025 klo 18:00 paikallista aikaa. Tänä vuonna osallistun solo-sarjaan.

Pikalinkit 

Reitti

Vuoden 2025 reitille on saatu poikkeuksellisen paljon ainakin itselleni uutta uraa. Osa näistä on uria, jotka ovat muutenkin ensimmäistä kertaa käytössä - toisin sanoen uraa tulee sitä mukaa, kun kisaajat samaa Gps-jälkeä etenevät..

Kuva: Vuoden 2025 reitti (Copyright: Offroad Finnmark)

Alkuun tullaan ajamaan tuttu prologi, jonka jälkeen matka suuntautuu kohti länttä. Tällä kertaa ei kuitenkaan Kvänang-vuonon kautta, vaan suoraan Biddjovaggiin. Näiden huoltopisteiden välinen etäisyys tulee olemaan 130 kilometriä, joten reppuun saa ladata energiaa. Tämä onkin kisan pisin huoltopisteiden välinen etappi.

Bidjovaggista Kautokeinoon mennään tutusti ja siellä odottaa pakollinen pidempi tauko, jonka jälkeen matka etenee kohti etelää pääosiltaan täysin uusille urille. Lähelle Suomeakin päästään, sillä Sihccasjärven tunturituvalla on kisan eteläisin huoltopiste. Finnmarkin eteläosassa jatketaan parikymmentä kilometriä kohti länttä ennen kuin lenkki kääntyy takaisin Kautokeinoon. Saavuttaessa toistamiseen Kautokeinoon on takana reilusti yli 300 kilometriä ajoa.

Matkalla Altaan kävin katsomassa Sihccasjärven ympäristöä. Kyseinen piste on vain muutaman kilometrin päässä Suomen rajasta. Valitettavasti ennakkotiedoista poiketen tänä vuonna ei vielä päästy käymään kisassa Suomen puolella. (Kuva: Mikko Petäjämäki)

 

Kautokeinon huollossa käydään siis kahdesti. Mielenkiintoa seuraajille tuo se, että kisaajat saavat itse valita käyttävätkö pakolliseen pitkään huoltotaukoon Kautokeinon ensimmäisen vai toisen käynnin.

Kilpailun puoliväli ohitetaan 100 kilometrin etapilla kohti Suossjärven tunturitupaa. Tämän jälkeen edessä on jälleen tuntematonta, Karasjoelle vievää maastoa. 73 kilometrin matka on kartan mukaan soista aluetta, eli melko hidasta etenemistä oletettavasti tulossa. Ajajainfossa todettiin, että tämän kisan jälkeen tuolla uralla on viiden tunnin verran uutta polkua - päästään siis poluntekopuuhiin kisaamisen ohessa ennen toista pitkää taukoa Karasjoella..

Karasjoen pakollisen tauon jälkeen jälleen tutumpaa matkalla kohti Mollesjohkaa ja tutut urat jatkuvat edelleen Jotkan kautta kohti Altaa. 

Poimintoja 700 kilometrille osallistuvista kuskeista

Tiimisarjaan on lähdössä kuusi joukkuetta (12 osallistujaa). Solo-sarjassa osallistujia on 20, joista suomalaisia kolme. Ennakkoon kovimpia kuskeja on vaikea nimetä. Viime vuonna toisena kuskina triplaan yltänyt Erik Bang on mukana tiimisarjassa ja hänellä perusvauhti on varsin kovalla tasolla. Lisäksi solo-sarjaan lähtee viime vuoden voittaja David Riiber, joka on helppo nimetä etukäteen ennakkosuosikiksi kuninkuusmatkalle. Oma tavoite on selkeästi maaliin pääsy, sijoituksen osalta tuloksen näkee sitten, jos päätavoite on saavutettu.

Solo-sarjan kaikki osallistujat näet tästä linkistä. Lisäksi linkki tiimisarjan osallistujiin.

Kisan seuraaminen

Kiinnostuneet voivat seurata sekä tätä (700 km) että myöhemmin alkavaa 300 kilometrin kisaa tulospalvelun avulla.

Myös GPS-seuranta kartalta katsoen on tarjolla.

maanantai 23. kesäkuuta 2025

Valmistautumista vuoden 2025 Offroad Finnmarkiin

OF700 - Pitkän matkan kisa päätähtäimenä kaudelle 2025


Seuraavaksi avaan hieman valmistautumistani heinä-elokuun taitteessa ajettavaan 700 kilometrin maastopyöräkilpailuun. Kyseessä on Offroad Finnmark-tapahtuman kuninkuusmatka

Kun puhutaan valmistautumisesta tähän kisaan, voisi todeta siihen kuuluvan kaiken harjoittelun ja kisaamisen, jota olen kuluneiden viidentoista vuoden aikana toteuttanut. Pelkästään Offroad Finnmarkissa ajettuja kisakilometrejä on kertynyt kohtuullisen paljon, 5400. Niiden taustalla olevia tarinoita voit lukea aiemmista postauksista.

Pääasiassa tarkastelen tässä kirjoituksessa ajanjaksoa ilmoittautumishetkestä tähän päivään. Henkinen valmistautuminen oli alkanut oikeastaan jo kesällä 2024, mutta ilmoittautuminen tapahtumaan tapahtui 26.9.2024, kymmenen kuukautta ennen varsinaisen tapahtuman alkua.

700 kilometriä verraten hankalasti maastopyöräiltävässä maastossa on urakka, joka ottaa aikansa. Lisätietoa 700 kilometrin reitistä. Vuonna 2024 voittajan, David Riiberin aika reitillä oli 62:53.42

Kisan startti on maanantaina 28.7.2025 klo 18:00 paikallista aikaa ja maalissa on oltava lauantaina klo 12:00. Maksimissaan aikaa on siis käytettävissä 114 tuntia. Alla olevassa kuvassa näkyy vuoden 2025 reitti. Huomionarvoista on, että ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa reitti poikkeaa ulkomailla - Suomessa!

Karttakuva vuoden 2025 reitistä. Kuva (C): Offroad Finnmark  (https://offroadfinnmark.no/ )



Mikäli reitin aikoo läpäistä aikarajan puitteissa, on sekä fyysinen että psyykkinen valmistautuminen aloitettava ajoissa - hetken mielijohteesta ei tähän kisaan kannata oman käsitykseni mukaan ilmoittautua.

Valmistautumista - harjoittelu kuluneen talven ja kevään aikana

Kohdallani kaikki harjoittelu ja kisaaminen ovat tapahtuneet tämän yksittäisen tapahtuman ehdoilla. 

Syksyllä 2024 pyöräilyharjoittelu koostui enimmäkseen maastoajosta, ja Pirkanmaan alueen XCO-kisojakin pääsin kisaamaan. Loppusyksy ja alkutalvi menivät autotallipyöräilyn merkeissä Zwiftin ohjelmia pyörittäen, joskin enimmäkseen harjoittelu koostui kuitenkin ulkoliikunnasta ja hiihtokauteen 
valmistautumisesta. Talven harjoittelu meni olosuhteiden mahdollistaessa pääasiassa hiihtoharjoittelun parissa. Traineriharjoituksia kertyi kaudelle yhteensä 53, hiihtoharjoituksia puolestaan noin tuplasti. 
Hiihtokauden huipennuksena kävin kisaamassa Pohjois-Ruotsissa järjestettävän Nordenskiöldloppettin, jossa kisamatkaa kertyi mittariin 231 kilometriä.

Kesäkelien koittaessa maastopyöräily on jäänyt hieman aiempia vuosia vähemmälle työ- ja arkikiireiden vuoksi, mutta muutamia täsmäharjoituksia olen onneksi pystynyt tehdä suunnitellusti. Yksi tällainen täsmäharjoitus oli toukokuun lopulla ajettu Pinehill Extreme 2025. Vuorokauden mittaiselle maastoajolle matkaa kertyi 300 kilometriä ja siinä oli hyvä testata niin pyörän, varusteiden kuin kuskinkin valmiutta 700 kilometrin kisaa silmällä pitäen. Ohessa pari videokoostetta kyseisestä tapahtumasta.


Video 1 - Pinehill Extreme 2025 (C) M. Petäjämäki

 

Video 2 - Pinehill Extreme 2025 (C) P. Korkkinen


Muitakin pidempiä (8-12 h) maastoajoja olen päässyt kevään aikana tekemään pari ja muuten ajot ovat noudatelleet 1-3 tunnin mittaisia harjoituksia käytetystä tehoalueesta riippuen. Pyöräilyä täydentävinä harjoituksina olen tehnyt tossulenkkiä pääasiassa suunnistaen sekä sauvakävellen. Jukolan viestissäkin kävin tänä kesänä kymmenettä kertaa.

Harjoitusten lukumäärän ja yhteistuntimäärän osalta ollaan melko kaukana huippuvuosien tasosta. Kuitenkin ihan kohtuullisesti olen päässyt harjoittelemaan noin 320 yksittäisen harjoituksen ja 500 tunnin vuositahdilla. 

Tästä on hyvä jatkaa viimeistä harjoittelukuukautta ennen kauden päätapahtumaa!