Offroad Finnmark 700 km, 2026

Kilpailuraportti, Offroad Finnmark 2026, 700km

Mikä on Offroad Finnmark? Katso lisätietoa sivustolta.

Johdanto

Kesälle 2026 oli omaan kisakalenteriin merkattu päätavoitteeksi Offroad Finnmarkin 700 kilometrin tiimikisa. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi Flying Finns -suomalaistiimin etenemistä maailman kenties haastavimman ja pisimmän maastopyöräilykisan eri vaiheissa. Tiimissä ajoivat Mikko Petäjämäki, Kalle Virtanen ja Jirka Länsikallio. Tiimi muodostui vuoden 2025 kisassa solo-sarjassa 700 kilometriä ajaneista kuskeista, joten kaikilla oli kokemusta tapahtumasta.

 

Kisaan valmistautuminen

Ilmoittautuminen kilpailuun tehtiin syyskuussa 2025. Päätös tällaiseen kisaan lähtemisestä tulee tehdä verrattain varhaisessa vaiheessa, sillä valmistautuminen vaatii perusteellisuutta. Karkeasti valmistautumista tehdään sekä kuskin että kaluston saattamiseksi mahdollisimman valmiiksi kohtaamaan kaikki ne mahdolliset tilanteet, joita vuorokausien mittainen kilpailu tarjoaa.

Kuskin tapauksessa harjoittelu vaatii kestävyyspohjaa useamman vuoden ajalta, joskin kisaa edeltävän vuoden harjoittelun merkitys on iso. Kaluston osalta valmistautuminen tarkoittaa sekä maastopyörää ja siihen liittyviä osia että varusteiden kuljetukseen käytettäviä ratkaisuja. Myös ajoasujen ja -kenkien tulee toimia sekä normaalissa kesäsäässä että muutaman asteen jopa nollaan putoavan lämpötilan, jossa taivaalta voi tippua runsaastikin vettä usein myös navakan tuulen saattelemana.

Tiimin jäsenet asuvat eri puolilla Suomea, joten yhteislenkit edeltävän vuoden aikana rajoittuivat muutamaan täsmäharjoitukseen. Jokainen kuski hoiti omatoimisesti oman harjoittelunsa. Yhtenä nostona täsmäharjoituksesta mainittakoon Pirkanmaan alueella ajettu Pinehill Extreme-tapahtuma, jossa ajettiin vuorokausi maastoajoa. Tämä tarjosi hyvän pohjan kuskeille oman suorituskyvyn ja varusteiden testaamisen osalta.

 

Kilpailu

Kilpailureitin karttakuva. Kisa ajetaan Pohjois-Norjassa Finnmarkin maakunnassa. Etappeja (13) läpikäydään seuraavissa alaluvuissa.

Vuoden 2026 Offroad Finnmark 700 -kisa koostui 13 etapista. Matkaan lähdettiin maanantaina 27.7. klo 13:00. Seuraavissa luvuissa läpikäydään kilpailusuoritusta etappikohtaisesti.

 

1. Prologi: Alta (distance 38km/ elevation 410m)

 

 

Matkaan lähdettiin johtomönkijän saattelemana läpi kaupungin kellon ollessa 13:00. Vapaan ajon alkaessa siirryttin sorapohjaiselle hiihtouralle ja edelleen etelästä tutuille metsäpoluille. Aiemmista vuosista poiketen alun ympyrälenkkiä oli pidennetty 38 kilometriin. Kello 15:00, kahden tunnin ajon jälkeen olimme ensimmäisessä huollossa.

Huollot jakautuvat perushuoltoihin, joissa tulee olla vähintään 15 minuutin ajan. Näiden lisäksi reitillä oli kolme pitkää huoltoa, joissa tuli olla vähintään neljä tuntia, mutta yhteenlaskettuna kuitenkin kuusitoista tuntia. Tässä vaiheessa huoltotauolla olimme 15 minuuttia, jonka jälkeen matka jatkui.

2. Alta-Sneddet

 

Prologin jälkeen matka jatkui isommalle ympyrälenkille, jolla mittaa tulisikin olemaan runsas 640 kilometriä. Reitti Sneddetin huoltopisteelle oli sama kuin vuoden 2025 kisassa: alussa ajettiin Altajoen vierustaa Øvre Altaan, josta matka jatkui edelleen ylängölle, Finnmarksviddaan. Tänä vuonna kirkkaan sään myötä näkymät olivat upeat.

Hieman ennen huoltopistettä Kallen pyörästä napsahti pinna poikki, minkä seurauksena myös rengas tyhjeni. Pikku huoltotoimenpiteitä luvassa, mistä kuitenkin selvittiin melko ripeästi. Sneddetissä odotti lämmin huoltoteltta sekä ruokaa ja juotavaa.

Matkalla Sneddetin huoltopisteelle. Soolokisaa ajanut Petri oli Flying Finnsin ajoseurana alkureitillä (Kalle Virtanen).

Tyyppimaastoa ensimmäiseltä pitkältä etapilta (Kalle Virtanen).

 

3. Sneddet-Biedjovagge

 

Jatkoimme Sneddetistä kohti etelää enimmäkseen hyväkulkuista mönkijäuraa. Pääosin ura oli kivikkoista, mutta ainoastaan muutamassa kohdassa ajettavissa oleva ura loppui joko soisen maaston tai järeämmän kivikon vuoksi. Matka kuitenkin eteni varsin sujuvasti ja Biedjovaggen huoltopisteen teltat saavutettiin kellon näyttäessä aikaa 03:14 tiistaiaamuna. Aikaa lähdöstä oli kulunut 14 tuntia 14 minuuttia sijoituksen ollessa tiimisarjan toinen. Kaksi seuraavaa tiimiä oliva kuitenkin saapuneet myös huoltoon ennen kuin matka kohti Kautokeinoa jatkui.

4. Biedjovagge-Kautokeino

 

Biedjovaggen kaivosalue sijaitsee melko korkealla ja etappi alkoikin hiekkatielaskulla. Tien päätyttyä matkanteko jatkui hieman hankalakulkuisemmassa tunturikoivikossa ja -pajukossa, joista ura muuttui kapeaksi poluksi ensimmäisen isomman nousun alkaessa.

Reitti tällä etapilla seurasi virallista vaellusreittiä ja siihen oli saatu kerättyä hämmästyttävän monta kukkulan lakea. Etapilla olleiden mäkien jälkeen ajettiin vielä tovi sekä hiekkapohjaisia että suossa olevia mönkijäuria, kunnes lopulta päästiin pitkälle asfalttitiesiirtymälle, jonka päässä odottaisi ensimmäinen pitkä huoltotauko kera lämpimän suihkun, lämpimän ruuan ja pienten nokosten.

 

5. Kautokeino-Maze

 

Taukoa Kautokeinossa pidettiin suunnitelman mukaisesti noin 4,5 tuntia, jonka jälkeen matka kohti Masia (Maze) alkoi. Noin kymmenen kilometrin jälkeen todettiin Kallen takarenkaan vuotavan, ja pistettiin uusi sisuri alle. Edelleen matkan edetessä alkoi takakiekko jälleen käyttäytyä hieman omituisesti ja tarkemman tutkimisen jälkeen sai todeta, että yhdessä takakolmion laakerissa tuntui välystä. Otimme pikaisesti neuvoa antavan soiton kisaorganisaation huoltotiimiin, ja lopulta päädyimme palaamaan takaisin Kautokeinon huoltoon, jossa odottamassa oli huoltomiehistö ja -välineistö. Korjaustoimenpiteet kestivät tovin ja pääsimme jatkamaan matkaa kolme tuntia myöhemmin. Taukoa kertyi Kautokeinossa yhteensä 7,5 tuntia ja lisäksi saatiin tehtyä 30 kilometrin verryttelylenkki. Unia tuli tauolla otettua aavistuksen suunnittelemaani vähemmän, ehkä noin puoli tuntia. Kuskien ohella pyörät kuitenkin toimivat ja se oli tässä kohtaa tärkeintä!

 

Etappi Masiin oli kilpailun pisin. Etapin aikana oli sateista ja tuuli kävi koillisen suunnasta melko viileänä. Jälkianalyysina tämä oli itselleni yksi kaikkein haastavimmista etapeista kisassa. Masi kuitenkin saavutettiin lopulta tiistaina kellon ollessa 23:35.

 

6. Maze-Suossjavri1 

 

Masissa huolellinen tankkaus, jonka jälkeen matkaan Keski-Finnmarkille tyypillistä tunturikoivujen seassa ajelua: oikealle-vasemmalle-ylös-alas-suohon-ylös jne... Osittain matkalle osui myös tutuksi tullutta suota sekä puutonta tundraa. Keskiviikon aamuyössä sade ropisi hiljalleen, mutta samanlaista vilua ei tuntunut. Matka eteni kohtuullisen mukavasti, joskin loppusiirtymällä meinasi nukahtaa ohjaimiin. Tämä vuoksi pidettiin välillä niin sanottuja silmien herättelytaukoja.

 

Kallen pyörä oli alkanut ilmoitella jälleen aiempaa ongelmaa. Saavuttaessa Suossjavren huoltoon huoltomies tutki tilanteen, ja totesi, ettei enää välttämättä olisi mitään tehtävissä sillä huoltokalustolla, mitä kisajärjestäjällä oli tarjolla. Vaihtoehdoksi tuli vaihto kokonaan uuteen pyörään, mikäli sellainen jostain löytyisi. Suossjavren huollossa vietimme aikaa selvityön verran, eli lähes kolme tuntia. Lopulta Kallelle saatiin pyörä erään toisen tiimin huoltajalta. Kyseessä oli SmartDokin naistiimiä 

 huoltonut henkilö, joka lainasi oman pyöränsä käyttöön loppukisan ajaksi. Huoltaja oli ottanut pyöränsä mukaan, mutta totesi, ettei sitä tarvitse. Pyörä oli endurohenkinen vuoden 2014 Canyon, eli ei ihan uusinta tekniikkaa. Joka tapauksessa sai tässä kohtaa luvan kelvata.

 

7. Suossjavri1-Karasjokk 

 

Etappi alkoi kohtuullisen pitkällä tiesiirtymällä, josta käännyttiin kohti pohjoista ja edelleen kohti länttä kohti Ravnastuaa ja edelleen kohti Karasjoen pitkää huoltoa. Reitti oli suurelta osin sama, jota oli ajettu edellisenä vuoden toisin päin. Johtuen ehkä pitkästä tauosta edellisellä etapilla matka eteni varsin sujuvasti ja tulimme hyvävoimaisina Karasjoelle.

 

Karasjoella pidettiin 4,5 tunnin mittainen huoltotauko. Tuona aikana ehtii hyvin syödä, käydä suihkussa, syödä uudelleen, nukkua hieman (nyt noin 90 min), syödä ja pukea ajokamat uudelle etapille. Matkaa jatkettiin tiimisarjan kolmannella sijalla kellonajan näyttäessä 22:33 keskiviikkoiltana.

 

8. Karasjokk-Skoganvarre

 

Karasjoelta kohti pohjoista. Alkuun edettiin asfalttia ja hiekkatietä nousumetrejä keräten. Maastosta oli helppo huomatta että kuluneiden vuorokausien aikana oli ollut sateista. Soisilla alueilla mönkijäurat olivat veden peitossa, eikä ajoalustaa voinut nähdä. Tiukalla perstuntumalla kuitenkin edettiin vettä halkoen. Muutama hieman vuolaampi joki ylitettiin, mutta selkeästi pahoja ylistyspaikkoja ei ollut tällä etapilla.

 

Aiempina vuosina tällä etapilla on ihaltu Stabbursdalenin vuoria, mutta tänä vuonna pilvisyys oli runsasta, eikä maisemista juuri päässyt nauttimaan. Matka eteni mukavalla tahdilla, vaikka yksi tyhjentynyt rengas paikattiinkin. Noin viiden tunnin matkanteon jälkeen näimme edessämme tiimikisan kakkostilaa pitäneen Team SmartDokin ajajat Erik Bangin ja Styrke Eriksenin. Heillä matka eteni sujuvasti, mutta meillä se oli ilmeisesti taittunut jopa nopeammin. Ohitimme joukkueen ehkä noin 15 kilometriä ennen huoltopistettä.
 

9. Skoganvarre-Bojobaeski

 

 

Omissa ennakkokaavailuissani tämä olisi koko kisan kuningasetappi, enkä tainnut pieleen veikata. Skoganvarressa pidimme rauhallisen huoltotauon, jonka jälkeen matka jatkui kohti länttä. Heti alkuun oli useamman kilometrin mittainen nousu, jonka jälkeen matka jatkui ajokelpoisella mönkijäuralla. Muutaman joenylityksen jälkeen alkoi enimmäkseen poluton osuus, jossa matkanteko vaihtui ajamisesta pyörän työntämiseen.

 

Kalle (vas.) ja Mikko tauolla. (Jirka Länsikallio)

Mikko ja Jirka jokiylityksellä (Kalle Virtanen)

Kulkukelpoista uraa - kuvassa Mikko (vas.) ja Jirka (Kalle Virtanen)

Alkunousussa Stabbursdalenille paistoi aurinko (Kalle Virtanen)

 

Selfie Stabbursdalenin etelälaidalla (Mikko Petäjämäki)

Jirka ja Transition (Mikko Petäjämäki)

Kalle ja laina-Canyon (Mikko Petäjämäki)

Mikko ja Canyon Lux Trail CF8 (Jirka Länsikallio)

Yhteispotretti (Mikko Petäjämäki)

Kallen (yllä) ja Jirkan (alla) ajoa ylängöllä. (Mikko Petäjämäki)

 

Loppumatka Bojobaeskiin meinasi olla hieman väsynyttä. Energia onneksi upposi ja matkaan lähtiin reipas kolmikko. (Mikko Petäjämäki)

 

Bojobaeskiin saavuttaessa oli varsin uupunut olo. Tauolla kuitenkin energia imeytyi mukavasti ja uudelle etapille lähdettäessä oli taas virtaa edetä. Toisaalta edellisellä etapilla olimme olleet pääkilpakumppaniamme noin tunnin verran nopeampia, joten sijoitus pysyi vahvastyi toisena. Ykkösenä ollut joukkue oli jo tässä vaiheessa lähes loppusuoralla, kun meillä matkaa oli vielä noin 165 kilometriä

 

10. Bojobaeski-Mollisjokk & 11. Mollijokk-Suossjavre

 

 

Edellisessä huollossa oli varoiteltu vuolaista virroista ja etenkin Giellanjohka oli joki, jossa virtaus oli suurta. Alkuajon jälkeen tuohon saavuimmekin ja tuossa ylityksessä oli kohtuullisen hankalaa saada pyörä pidettyä aisoissa samalla, kun itse yritti edetä kohtuullisen liukkailla kivillä. Tuosta onneksi selvittiin kohtuullisesti. Itse tosin kastuin vyötäröä myöden, joten seuraavilla kilometreillä oli varsin raikasta, ehkä jopa hieman kylmäkin.

 

Edellisen jokiylityksen jälkeen tuuli yltyi ja sade alkoi. Säätilaa riittikin koko loppuetapille ja melko kylmettyneitä ukkoja saapui Mollesjohkan huoltopisteelle torstai-iltana kellon näyttäessä 23:08.

 

Mollisjohkan huollosta jatkettiin kisan lyhimmälle etapille ja matkaan kohti Suossjavrea ja viimeistä pakollista pitkää taukoa. Sade oli tauonnut, mutta melko viileältä tuntui edetä. Vettä oli joka paikassa ja paljon. Jossain vaiheessa oman pyöräni takavaihtajasta vaihtui akku. Vaihto uuteen ja matka jatkuu. Muutama minuutti ajoa ja taas akku tyhjänä. Kosteus teki tepposia, ja jossain vaiheessa valitsin sopivan vaihteen, jolla etenin vaihtamatta vaihteita koko loppumatkan loppusiirtymälle. Lisähaastetta ajoon, mutta onneksi tuo jäi vain väliaikaiseksi ongelmaksi. Myöhemmin Pitkän tauon jälkeen vaihtaja toimi normaalisti ja akun kesto oli normaalimpi.

 

Suossjavren toisessa huollossa saimme tietää, että takana tuleva tiimi oli hieman saavuttanut etumatkaamme. Samalla kuitenkin saimme tiedon, ettei pyöränvaihdosta tulisi aikarangaistusta. Niinpä meillä oli edelleen turvallinen, noin puolentoista tunnin etumatka. Mikäli oman joukkueen ajo etenisi, kuten tähänkin saakka, olisimme maalissa toisena. Kaikkea voi kuitenkin pitkässä erämaakisassa tapahtua, joten tarkkana sai olla.

12. Suossjavre2-Jotka

 

 

Perjantaiaamu ja kello on 06:32. Matkaa on taitettu noin 90 tuntia ja viimeinen sata kilometriä odottelee lentäviä suomalaisia. Jos tilanteesta hakee hyviä puolia, niin sateet ovat loppuneet ja onhan maastopyöräily muutenkin mukava harrastus.

 

Alun maantiesiirtymän jälkeen suunnataan kohti pohjoista. Ajossa vuorottelevat tunturikoivikon mönkijäura ja suot, joissa sukat pääsevät hieman kastumaan. Ylitetään myös pari jokea. Samalla 300 kilometrin kisan voittaja viilettää vauhdilla ohi. Menee melko pitkään, ennen kuin seuraavia tuon kilpailun kuskeja tulee näkyviin. Kannustuksia jaellaan puolin ja toisin. Hieman korkeammalle ylänköön kiivettäessä maastonpohja muuttuu kovemmaksi ja rullaavammaksi. Kun ajorytmistä taas saa kiinni, on matkanteko mukavaa. Jotka on tämän kilpailun viimeinen huoltopiste ennen maalia. Sovimme joukkueen kesken, että pidämme lyhyen tauon. Ripeästi vain lämmintä ruokaa, jonka jälkeen matkaan kohti maalia.

 

Mikko (edessä) ja Kalle lähdössä viimeiselle etapille. (Offroad Finnmark, Marthe Nyvoll)

13. Jotka-Alta (Maali) 

 

Jotkasta matka alkoi melko jyrkällä nousulla, jota seurasi yhtä jyrkkä lasku Tuttebergetiin. Matka jatkui edelleen muutaman kilometrin asfalttisiirtymällä, kunnes käännyttiin luoteeseen ja noustiin ylängölle suunnaten Altaa kohti. Muutama mäki oli noustavana, ennen kuin tultiin lopun liuskekivilaskuun ja edelleen Palojärvelle. Tässä vaiheessa jäljellä on enää tiesiirtymää. Nyt oli varmaa, että joukkueemme Flying Finns sijoittuu kilpailussa toiseksi. Tulos on upea. Ajoimme rauhassa nautiskellen loppukilometrit ja maaliin saavumme 99 tuntia ja 22 minuuttia kisan alkamisen jälkeen. Olo on voipunut, mutta onnellinen.

 

Kisa oli päätöksessä ja suoritus oli erittäin hyvä! 

 

The FLYING FINNS  (Kuva: Offroad Finnmark, Anders Abrahamsen)

Kakkoseksi tulleenkin on helppo hymyillä  (Kuva: Offroad Finnmark, Anders Abrahamsen)

Kärkikolmikkoon sijoittuvat kuskit saavat palkinnoksi paikallisen lasitaiteilijan Daniela Salathen uniikin lasitaideteoksen. (Kuva: Offroad Finnmark, Anders Abrahamsen)

 

 

Lopputulokset

Linkki tulossivulle 

Joukkueen kisaan käytetty aika oli 99 tuntia ja 22 minuuttia. Vertailukohtana edellisen vuoden kisaan voi todeta, että nyt meni noin 22 tuntia pidempään. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että joukkue olisi edennyt heikosti, vaan meno oli todella hyvää - sen sijaan tämän vuoden kisa oli sääoloiltaan äärimmäinen. Jokien ja pienempien koskien ylitykset olivat erittäin haastavia. Oli osin onni, mutta enimmäkseen hyvää taitoa, ettei ylityksissä tapahtunut suuremmin täydellisiä kastumisia. 

Tämän vuoden reitin haastavuudesta kertoo myös se, että aikarajoituksen puitteissa maaliin tämän vuoden kisassa pääsi yhdeksän joukkuetta, kun viisi joukkuetta joutui keskeyttämään tai ei ehtinyt ajoissa. Solo-sarjassa puolestaan maaliin pääsi 13 kuskia ja keskeyttämään joutui 12 kuskia.

Offroad Finnmark on ohi vasta, kun banketti on läpikäyty. Bankett-illallisella suomalaiskuskit kokoontuivat saman pöydän ääreen läpikäymään kisakokemuksia hyvän ruuan ja juoman sekä musiikin ja muun ohjelman äärellä (Mikko Petäjämäki)

Palkintojenjako

 

Miesten 700 km tiimisarjan podium (Joonatan Haukilehto)

Yhteiskuvassa suomalaisfinisherit vuoden 2026 kisassa (Tommi Saarinen)

 

 Kiitokset tiimikavereille, kotijoukoille sekä kaikille kisassa mukana jännittäneille!

Offroad Finnmark 700 km, 2025

Taustaa kisalle

Vuoden 2025 kisakalenteriin oli merkittynä ainoastaan yksi isompi urheilutavoite - Offroad Finnmark 700. Tämän kauden pääkisan kokonaispituus oli noin 700 kilometriä ja nousua kertyi noin 10 kilometriä. Kisa koostui Altan lähistöllä ajettavasta prologista sekä yhdeksästä erämaaetapista. Vaikka puhun etapeista, kysessä ei ole etappikisa. Kilpailuaika alkoi maanantaina klo 18:00 ja kello pysähtyi, kun maalilinja oli ylitetty.

Kisareitti vuonna 2025. (Kuva: Offroadfinnmark.no)

Kukin etappi päättyy checkpointille, jossa tarjolla on pyöränpesu, energiatäydennystä ja muuta vastaavaa. Lisäksi tietyille checkpointeille järjestäjä kuljettaa kilpailijoiden dropbagit. Pääosin checpointilla täytyi olla vähintään 15 minuuttia. Kautokeinossa ja Karasjoella täytyi sääntöjen mukaan pitää pidempi tauko - vähintään kaksi tuntia, mutta siten, että yhteisaika näissä kahdessa huollossa tuli olla yhteensä yhdeksän tuntia. Kun lisäksi Kautokeinossa oltiin kahdesti, sai kuski itse päättää, kummallako huoltokerralla käytti pakollisen pitkän tauon. Itselleni tämä loi mielenkiintoisen asetelman taktisessa mielessä.

Muutoksia ukkosmyrskyn vuoksi

Ennen lähtöä Norjan meteorologisen instituutin suosituksesta kisaorganisaatio teki ratkaisun viivästyttää kisaajien päästämistä tunturiin lähestyvän ukkosrintaman vuoksi. Käytännössä tämä tarkoitti, että prologi Altajoen ympäristössä ajetaan suunnitellusti, mutta ensimmäinen pakollinen tauko pitenee 60 minuutilla. Lepoa alkukierroksen jälkeen olisi 75 minuuttia, ennen kuin päästäisiin jatkamaan. Vastaavasti Bidjovagge - Kautokeino -etappi ajettaisiin siirtymänä, jotta kisan aikataulu ei veny ja mahdollisimman moni kuski saataisiin aikarajan puitteissa maaliin.

Sääennuste näytti ensimmäiselle illalle ja yölle ukkosrintaman saapumista, minkä vuoksi järjestäjä viivästytti ajajien vuoristoon pääsyä. (Kuva: screenshot, YR.no)

Prologi: Lähtö-Alta 26.8 km (maanantai 19:13:35, etappiaika 1h 13min 35 sek)

"Let's get ready to rumble"

Lähtö tapahtui optimiolosuhteissa ja kannustusta reitin varrella oli aiempien vuosien tapaan runsaasti. Prologi koostui pääosin nopeasta urasta ja se meni ongelmitta. Tänä vuonna onnistuin ajamaan alkukierroksen riittävän matalilla kierroksilla. Yleisesti ottaen tavoite oli ajaa etenkin ensimmäinen vuorokausi maltillisella teholla, jottei meno hyytyisi tulevien vuorokausien aikana.

Lähtöhaastattelusta on selvitty. (Kuvat: Marthe Nyvoll)

Prologi takana. Kisa on vihdoin päässyt käyntiin. (Kuva: Marthe Nyvoll)

Alta-Biddjovaggi 130 km (tiistai 08:29:36, etappiaika 11:59:32)

"Feel the fire, he's entered the ring"

Kisan pisin etappi oli vuorossa heti ensimmäiselle vuorokaudelle. Yleisesti ottaen tämän vuoden kisassa oli kolme etappia, joissa matkaa kertyi vähintään sata kilometriä. Pitkät etapit tuntee kantamansa repun painossa - energia ja lämmin vaatetus eivät saa loppua kesken.

Pidennetyn tauon jälkeen matka jatkui edelleen hyvissä sääolosuhteissa, joskin pilviä alkoi taivaalle kertyä enenevissä määrin. Lähdin matkaan yhdessä toisen suomalaiskuskin, Jirkan kanssa. Olimme ajaneet samaa tahtia prologin, joten oli luontevaa jatkaa matkaa samavauhtisen kaverin kanssa. Jostain syystä Garmin meni jumiin siinä vaihessa, kun latasin Bidjovaggiin johtavan jäljen laitteeseen. Tästäkin syystä oli kiva, että oli ajokaveri, jonka kanssa aloittaa matkanteko. Onneksi sain Garminin toimintaan suhteellisen nopeasti ja Altajoen ylittävällä sillalla se oli jo toiminnassa.

Övre-Altassa ajettaessa reitille osui suhteellisen tiukka hiekkaylämäki. Menimme aluksi tuossa kohdassa hieman harhaan, mutta toki nopeasti pääsimme takaisin kyseiseen hiekkanousuun, jossa ajo tyssäsi ja jouduin taluttamaan mäen ylös. Mäen päällä oli oivallista norjalaiskannustusta: "Mikko, olet mennyt seitsemän kertaa tästä ohi ja nyt ajoit harhaan", "Det här er cykelrittet". Tunsin kasvoilta toki nämä hyvässä hengessä virnistelevät norskit, mutta yllätti kyllä, että minut tunnetaan täkäläisten keskuudessa jo kohtuullisen hyvin.

Övre-Altasta lähdettiin kohti ylänköä - Finnmarksviddaa, joka toimii päänäyttämönä, kun pistetään kuninkuusmatkan kuskeja nopeusjärjestykseen. Ukkosrintama ilmoitteli olemassaolostaan horisontissa näkyvin salamoin ja jyrähtelyin. Melko pian alkoi myös sade, mutta varsinaiset salamaniskut pysyttelivät onneksi loitommalla. Reitin kääntyessä kohti etelää sade oli muuttunut sumuksi, joten tällä etapilla näkyvyys jäi harmillisen vähäiseksi.

Pieni kalustevaurio tuli tälle etapille. Viimeiset tunnit ajelin vinolla satulalla, toisen satulakiskon katketessa tunteja kestäneessä kivikkojumpassa.

Biddjovaggin huoltopiste saavutettiin yhdessä Jirkan sekä Kirkkoniemeläistiimin (Erik, Håvord, Tom-Viggo) kanssa suunnilleen samaan aikaan tiistaiaamuna. Huoltopisteellä sain vaihdettua satulan uuteen. Olin onneksi varannut muiden varaosien ohella myös varasatulan matkaan. Onneksi muille säädöille ei tässä kisassa enää tullut tarvetta.

Biddjovaggi-Kautokeino 47,5 km (tiistai 10:24:30, etappiaika 1:25:48)

"His mindset only knows how to win"

Etappi oli muutettu alun viivästyksen vuoksi kulkemaan tiesiirtymää Kautokeinoon. Teimme hyvää yhteistyötä Jirkan ja kirkkoniemeläisten kanssa. Keskinopeudeksi saatiin tuolle välille 33,2 km/h. Matkan aikana hieman pohdittiin, miten käytetään Kautokeinon pakollinen lepotauko. Olin ryhmästä ainut, joka päätyi jatkamaan nopeammin. Muut jäivät pidemmäksi ajaksi Kautokeinon ensimmäiselle tauolle.

Kautokeino-Sihccajärvi 54.3 km (tiistai 16:50:35, etappiaika 5:28:35)

"Behold here comes the son"

Söin Kautokeinon huoltopisteellä lämpimän ruuan ja tein muutenkin perusteelliset huoltotoimenpiteet, jonka jälkeen matka kohti Sihccajärven huoltopistettä alkoi. Edellä olleet kuskit olivat jääneet pitämään pitkän tauon, joten tässä vaiheessa olin kilpailussa pisimmällä.

Reitti Sihccajärvelle oli kilpailussa täysin uusi, sisältäen alussa tiesiirtymän, josta päästiin Perletur-retkeilyreittiä seuraillen mukavasti rullaavaa alustaa kohti etelää. Jossain kohdassa ura päättyi ja eteneminen tapahtui muutaman kilometrin ainoastaan gps-jälkeä seuraamalla. Etapin lopussa oli jälleen mönkijäuraa, ennen kuin saavuin huoltopisteelle. Olin kuuleman mukaan historian ensimmäinen kisaaja Sihccajärven huollossa.

Saavuin kilpailun historian ensimmäisenä ajajana Sihccajärven huoltopisteelle (Kuvakaappaus kisajärjestäjän Facebook-päivityksestä).

Huoltopisteen isäntä Geir Elde vastaanottamassa huoltoon. Suuresti arvostamani Geir on itsekin ajanut viisi kertaa 700 kilometrin kisan. (Kuvakaappaus kisajärjestäjän Facebook-päivityksestä).

Sihccajärvi-Kautokeino 66,6 km (keskiviikko 01:00:00, etappiaika 7:38:42)

"You'll feel the floor again, unleashing it's hell (of mosquitos)"

Etappi alkoi hiekkatie- ja asfalttisiirtymillä, jonka jälkeen edessä oli jokiylityksiä, pusikoita sekä valtavasti ötököitä. Hyttysmyssy oli kovassa käytössä. Ötököiden määrä oli aivan järjetön. 

Edessä häämötti jo pidempi tauko ja mahdollisuus suihkun ja ruuan lisäksi saada muutama tunti unta. Tämä auttoi etenemään kohtuullista vauhtia, vaikka matkanteossa jo huomasi kilpailun olleen käynnissä jo vuorokauden verran. Saavuin ensimmäisenä myös Kautokeinon toiseen huoltoon.

Reitti sisälsi useita jokiylityksiä. (Screenshot kisajärjestäjän Facebook-sivuilta)

Kautokeinon toisella tauolla pidin pakollisen pitkän tauon. Moni kuski piti tauon jo ensimmäisellä, mutta itse päädyin jälkimmäiseen, sillä vuorokausirytmissä se oli luonnollisempi unensaantia ajatellen. Söin hyvin, kävin suihkussa ja menin hetkeksi nukkumaan. Kaikkiaan käytin ensimmäisessä pitkässä huollossa 5h 13min pakollisesta yhdeksästä tunnista, joten Karasjoella riittäisi lyhyempi pysähdys.

Kautokeino-Suossjarvi 95,5 km (keskiviikko 13:43:13, etappiaika 7:30:12)

"Feel the power a warrior, fight, fight, fight, fight"

Taukoa lämpimässä olisi ollut mielekästä jäädä viettämään pidemmäksikin, mutta matka jatkui kohti pohjoista sateisessa Kautokeinon aamussa. Tällä reitillä edettiin paljolti hiekkatienousuja, mutta se sisälsi myös tunturikoivikkoreiteillä ajoa ja suo-osuuksia. Sadetta riitti koko etapin ajalle ja melko navakassa vastatuulessa sai matkaa taittaa. Sinänsä ajo eteni varsin mukavasti, edellisen tauon pitkän unet varmasti lisäsivät ajotehoja.

Suossjärven tauolla tein hieman perusteellisemman huollon, eli vaihdoin ajovaatekerran ja söin hyvin, jotta valmistautuminen seuraavaan etappiin olisi mahdollisimman hyvä - olin kuullut seuraavan etapin sisältävän melko raskaan kävelyosuuden.
 

Suossjarvi-Karasjokk 73,4 km (keskiviikko 23:09:20, etappiaika 8:43:42)

"You'll feel the floor again"

Toinen vuorokausi lopuillaan. Neljäsataa kilometriä takana, kolmesataa jäljellä. Edessä odottava Karasjoen huoltopiste oli lopulta viimeinen, jossa tapahtui keskeyttämisiä. Keskeyttäneitä kuskeja/tiimejä oli yhteensä seitsemän. Maaliin päässeitä 21. 

Matka Suossjärveltä jatkui kevyessä sateessa ja alussa oli varsin mukavaa kulkukelpoista uraa. Hiljalleen mönkijäura hiipui näkyvistä, mikä tarkoitti siirtymistä tarkempaan gps-navigointiin. Lopulta kulkukelpoisuus oli pyöräilyä ajatellen mahdotonta ja aloitettiin pyörän työntäminen - alan piireissä tätä kutsutaan tunkkaamiseksi (mitä ei tosin tule sekoittaa polkujuoksijoiden tunkkausharjoituksiin, joissa edetään mäkeä ylös-alas sauvoilla tai ilman).

No mikä tekee kävelystä raskasta? Seuraavassa pieni ajatusleikki niille, jotka eivät ole päässeet tundramaastoihin käytännössä perehtymään:

Kuvittele, että edessäsi avautuu näkymä, jossa on noin 60-90 cm korkuinen tiheä pajukko. Nämä pajut kasvavat mättäittäin suoalustalla, eli mättäiden välissä on totta tosiaan vettä - välillä nilkkaan saakka, välillä taas polven syvyyteen. Ohittaessasi muutaman tällaisen pajumättään huomaat toisen jalkasi uppoavan puoleen reiteen ja tömähdät päistikkaa seuraavalle mättäälle. Nouset ylös ja jatkat matkaa, mutta huomaat, että pyöräsi on tarrannut edelliseen mättääseen kiinni takavaihtajasta. Koitat irrottaa pyöräsi huolella, ettei vaihtaja tai korvake väänny. Ja jatkat reippaasti kohti seuraavia vastaavia mättäitä. 

Kävelyosuudesta selvittiin huimalla kahden kilometrin tuntinopeudella. Tämän jälkeen pyöräily väsymyksestä huolimatta tuntui jotenkin erityisen mukavalta. Etapin loppuvaiheella oli vielä tiesiirtymä, jonka aikana nousumetrejä kertyi 15 kilometrille vielä runsas puoli kilometriä.

Karasjoella vielä keskiviikon puolella ja kohtuullisen hyvissä voimissa. Jälleen hyvät huoltotoimenpiteet ja unta niin paljon kuin vajaassa neljässä tunnissa muiden toimien ohella ehtii.

Karasjokk-Mollisjokk 99,2 km (torstai 13:06:08, etappiaika 10:03:48)

"Feel the pain tomorrow"

Sääennuste oli luvannut torstaille lämpenevämpää ja aurinkoista, mikä oli miellyttävä tieto muutaman sade- ja sumupäivän jälkeen. Matka Karasjoelta alkoi itselleni tuttua reittiä kohti Ravnastuaa, josta matka jatkuisi hetken länteen ja edelleen kohti etelää. Tämä etelään ja tarkemmin Jerguliin vievä ura oli itselleni uusi, mutta varsin miellyttävää ajettavaa.

Koko kilpailun hienoimman luontoelämyksen koin Karasjoen varhaisessa aamussa. Katsoin ensin, että kettu liikkuu noin sadan metrin päässä, kääntyen välillä katsomaan kohti ja jatkaen uudelleen samaa tahtia kanssani. Ihemettelin ensin, kun ei sillä ole vaaleaa hännänpäätä ja muutenkin se näyttää hieman harmahtavalta. Lopulta pääsin hieman lähemmäksi todeten eläimellä olevan aavistuksen pyöreämpi kasvoalue. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni nähnyt naalin luonnollisessa ympäristössä. 

Aurinko alkoi jo lämmittää siinä määrin, että sai ottaa päällimmäisen ajovaatekerroksen pois ja jatkaa niin sanotusti kesävaatteissa. Aurinko lämmitti päivän edetessä varsin tehokkaasti ja nestettä kului. Tarkkana tuli olla sen kanssa, että nautti energiaa tasaisin väliajoin. Loppumatkasta täytyi jo hieman ruveta säännöstelemään nestettä, sillä virtoja, joista pullot voisi täyttää, oli melko harvassa. Hikoilin kuin saunassa!

Huoltopisteellä Vuollet Mollisjohkalla tankkasin Coca Colalla erittäin ansiokkaasti, varmaankin enemmän kuin yksi iso pullo tyhjeni runsaan puolen tunnin mittaisella tauolla. Muutenkin tein huolellisesti kaikki toimenpiteet ja valmistautumiset ennen seuraavaa etappia. Se olisikin tuttua baanaa ainakin vuoden 2018 kisasta.

Mollisjokk-Jotka 61,3 km (torstai 19:43:07, etappiaika 6:02:12)

"Maybe you're strong, but don't stand a change"

Ykkössija oli Karasjoen huollon jälkeen karannut. Kärkikuski Kjell Roger Haetta oli pakollisen tauon jälkeen edennyt omia menojaan kohti kisan voittoa, mutta kakkossijasta kävin kamppailua Leif Anders Bongoa vastaan. Jälkimmäisen kanssa olimmekin Mollisjokin huollossa samaan aikaan, mutta pääsin lähtemään hieman aikaisemmin seuraavalle etapille.

Olin koko aiemman kilpailun pyrkinyt etenemään mahdollisimman taloudellisesti ja välttäen liian kovia tehontuottoja. Tunsin seuraavat kaksi etappia melko hyvin ja tiesin, että minulla olisi tarvittaessa varaa kiristää vauhtia mikäli tarpeen. Kun Jotkaan vievää etappia oli ajettu noin 20 kilometriä, huomasin Bongon olevan samassa pitkässä ylämäessä. Silmämääräinen arvio välimatkasta oli parin minuutin luokkaa. Tässä kohtaa totesin, että viimeisellä sadalla kilometrillä uskallan ajaa lähempänä omaa rajoitinta. Matkantekoa lähes euforiassa.

Matka eteni varsin joutuisasti Keski-Finnmarkin laakeilla, kumpuilevilla ja osin myös soisilla alueilla. Jotkaan tullessani ero taakse oli kasvanut jo 21 minuuttiin. Mikäli kalusterikkoa ei tule, saavuttaisin kisassa kakkossijan. Se olisi soolo-sarjassa ajamistani sijoituksista paras.

Jotka-Alta 46 km (torstai 23:30:49, etappiaika 3:32:19)

"His name will echo on the sea and on the ground"

Jos oli edellinen etappi tuttu, sitä oli myös kisan viimeinen etappi kohti Altaa. Alkuun kiivettiin kohtuullisesti kiviä sisältävä ylämäki, jonka jälkeen laskettiin alas kivikkoinen alamäki. Dronet pörräsivät ympärillä etapin alkuvaiheilla melko aktiivisesti, joten jännä nähdä, onko esimerkiksi bankettivideolle saatu joitain ajosuorituksiani mukaan.

Tämä kisa on pituudeltaan ja ajallisesti niin pitkä, että henkiset ja fyysiset ylämäet ja alamäet seuraavat toisiaan tietyin väliajoin. Tässä vaiheessa kisaa tunsin isoa kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan, mikä on mahdollistanut sen, että saan kokea jotain näin suurta kuluneiden päivien aikana ja toisaalta elämässä yleensäkin. Ilta-aurinko alkoi laskea saapuessani etapin keskiosaan, joka koostui tunturikoivikossa ja puurajan yläpuolella ajosta. Lopulta lähdettiin liuskekiviä sisältävään jyrkähköön loppulaskuun. Lasku jatkui melko pitkään, muuttuen hiekkatieksi ja lopulta asfalttisiirtymäksi. Lopussa vielä tiukka nousu paikalliselle ulkoiluharjulle, josta lasketeltiin kohti kaupunkia ja edelleen kävelykadun läpi maaliin.

Maalin saavutin vielä torstain puolella, mutta kun haastattelut ja promokuvat oli otettu, oli vuorokausi kääntynyt perjantaiksi.

Maaliintulon hetki 700 kilometrin ajamisen jälkeen on jokaisena kertana ollut erittäin mieleenpainuva. (Kuva: Marthe Nyvoll)

Kello 23:30 torstai-iltana olin vielä sen verran voimissani, että jaksoin vastailla haastattelijan kysymyksiin. (Kuva: Marthe Nyvoll)

Se virallisempi maaliintulokuva (Kuva: Marthe Nyvoll)

Lopputuloksena 2. sija 

Sijoitukseni oli 2. Eroa kärkeen tuli noin 3h 45min ja kolmas oli jäänyt 37 minuuttia. Lopulta erot kasvoivat melko isoiksi.

Omaan ajosuoritukseeni olin varsin tyytyväinen. Erityisesti vauhdinjako onnistui mielestäni hyvin. Myöskään kalustorikot eivät suuresti tässä kisassa häirinneet. Luottoratsu toimi upeasti ja toki kuskin tarkka ajo kivikoissa edesauttaa esimerkiksi rengasongelmilta säästymistä.

Muut suomalaiskuskin Kalle ja Jirka ajoivat niin ikään hienosti ollen lopputuloksissa sijoilla 4. ja 6.

LINKKI TULOKSIIN

Suomalaiset 700km kisaajat Jirka (vas.), Mikko ja Kalle perjantaiaamun yhteiskuvassa maalikaaren alla.

Grande Finale - päätösbanketti

Kunnon rääkkiä seuraa tietenkin hieno juhlatilaisuus. Kolmen ruokalajin illallinen, jota seuraa useampi esitys ja palkintojenjako. Alla muutama kuva 700-soolosarjan palkittavista.

 

Bankett, eli gaalaillallinen oli tilaisuus, jossa syötiin ja juotiin hyvin, sekä nautittiin ohjelmasta, kerrattiin tapahtunutta. Lopuksi oli vuorossa palkintojenjako sarjoittain.

Palkinnon ojensi kilpailun daglig leder Kjetil Johansen. (Kuva: Jirka Länsikallio)

Kuvassa 700-solo-sarjan ykkönen ja kakkonen. Kolmanneksi ajanut Leif Anders Bongo oli estynyt saapumasta tilaisuuteen. (Kuva Jirka Länsikallio)

700-solo-kisan kärkikymmenikkö.

Palkinto oli paikallista lasitaidetta. (Kuva: Jirka Länsikallio)

Loppusanat

Onko 700 kilometriä paljon vai vähän? Riippuu varmasti vastaajasta ja etenemistavasta. Itse ajattelen, että automatka Ylöjärveltä Rukalle on varsin pitkä aika istua autossa. Maantiepyörällä todennäköisesti saattaisin läpäistä matkan ison porukan tasaisessa ryhmäajossa noin vuorokauteen. Nyt raportoimastani kisasta vaikeimmat etapit Kautokeinossa ja etenkin Karasjoella sisälsivät pusikoita joissa edetessä ja pyörää perässä repiessä matka taittui kahden kilometrin tuntitahdilla.

Kiitokset

Näin aluksi kiittelen ja kehun kilpailussa käyttämääni sotaratsua, joka kesti varsin vaativia maastoja erinomaisesti, vaikka joutui työskentelemään paikoin kohtuuttomissakin olosuhteissa. Mainittakoon, että kisan voittanut Kjell Roger Haetta ajoi niin ikään Canyon Lux Traililla.

Seuraavaksi kiitän perhettä siitä, että sain mahdollisuuden valmistautua ja osallistua jälleen kisaan, jota suuresti arvostan. Lähipiirille kiitokset kisatapahtumien seuraamisesta ja mukana jännittämisestä. Lisäksi kiitokset kaikille tuttaville, jotka tsemppasitte viestein ja elitte mukana gps-pallon etenemistä seuraten. Ainakin kakkossijasta taistelussa jännitys pysyi pitkään yllä!

 

*) Blogin alaotsikoiden yhteydessä olevat sitaatit on poimittu Volbeat-yhtyeen kappaleesta Warrior's call.