Muutaman vuoden tauon jälkeen maastopyöräkisaaminen Sappeen
alueella Pälkäneellä sai jälleen jatkoa. Tapahtuman järjestäjätaho oli
muuttunut ja muiden kommenttien perusteella myös reitti oli kokenut täydellisen
muutoksen. Itse olen jälkimmäiseen seikkaan huono kommentoimaan, sillä
ensimmäistä kertaa näillä tanhuvilla olin pyöräilemässä, saati sitten kisaa
ajamassa.
Samaan aikaan etelässä järjestettiin myös Luukin
XCM-osakilpailu, joten suurin osa kisoja kiertävästä maastopyöräkansasta oli
toisaalla. Kuitenkin myös Sappeeseen oli saapunut runsaat 80 harrastajaa.
Lähtöryhmityksessä uskaltauduin tällä kertaa eturiviin, sillä
kisaamattomuudesta huolimatta oli vahva tunne selviytyä maaliin lähempänä
kärki- kuin keskijoukkoa.
Reitti kiersi alussa laskettelurinteiden tuntumassa
ja heti alkuun lähdettiin vauhdikkaaseen laskuun, jota sitten seurasi nousu
takaisin lähtöalueen tuntumaan. Siitä matka jatkui edelleen enduroreittiä
laskien kohti Laipanmaan aluetta. Laipanmaa on järjestäjätahon mukaan yksi
eteläisen Suomen suurimmista yhtenäisistä erämaa-alueista ja yleisesti ottaen
kävelyretkeilijöiden suosimaa seutua.
Heti alussa muusta ryhmästä erkani viiden hengen joukko,
joka kymmenen kilometrin kohdalla oli edelleen hajonnut kärkikolmikkoon ja
kaksikkoon sijoilla 4. ja 5. Itse kuuluin Aution Arin kanssa tuohon
jälkimmäiseen. Kärkiryhmässä kulkivat Tarmo Lehtinen ja Jarkko Pakkanen
Kanuunoista sekä kolmantena Heikki Köykkä.
Pyöräiltävinä matkoina tarjolla oli 24-, 38- ja 60 km. Keskimatka
oli houkutellut jopa enemmän kuskeja (39 osallistujaa) kuin pisin (36). Reitti
molemmilla oli sama, mutta Laipanmaalla pitemmän matkan valinneet tekivät kaksi
silmukkalenkkiä. Erämaa tarjosi erämaa-ajoa, eli maastopyöräilyä moneen muuhun
tapahtumaan verrattuna varsin paljon. Maastopyöräily tässä yhteydessä tarkoittaa
maastossa pyöräilyä. Usein maastopyörillä ajetaan polkuja, nyt käytiin välillä
poluttomilla taipaleilla, maastossa siis. Huolimatta polkujen puuttumisesta useissa kohdissa,
kokemus oli mielestäni varsin upea. Töitä eteenpäin pääsemiseksi sai tehdä
varsinaisen kokovartalojumpan merkeissä. Ja olihan siellä tietysi myös sitä polkupyöräilyäkin. Toki reitti oli mielestäni rytmitetty
varsin sopivasti siten, että vuoroin tuli palauttavia metsäautoteitä ennen kuin
taas jatkettiin juurakko- ja kivikkojumppaa.
Ensimmäisen silmukkalenkin jaksoin sinnitellä Arin matkassa,
mutta ennen toiselle silmukalle pääsyä etenin matkaa vahvalla vitossijalla.
Ketään ei näkynyt sen kummemmin edessä kuin takanakaan. Välillä toki kuulin jarrutusääniä, jotka eivät tulleet omasta pyörästäni.
Reitillä hieman huomaamattakin tuli kerättyä nousumetrejä
varsin mukavasti runsaat 800 metriä. Tuo yhdistettynä varsin teknisiin pätkiin
aiheutti kisan puolivälin paikkeilla kramppeja reisiin. Tosin osasyynsä saattaa
olla myös melko vähäisellä kisakokemuksella tälle vuodelle, olihan kyseessä
vasta kolmas kisaa maastopyöräillen. Matkantekoa joutui tuosta syystä välillä
hieman rauhoittamaan, kunnes krampit hetkeksi taas helpottivat ennen seuraavaa
lihasten äkillistä kiristystä.
Etäisyyden kasvaessa ero niin edellä kuin takana ajaviin
kasvoi tasaisesti. Ensimmäisellä kierroksella eroa oli viisi ja toisella jo
kymmenen minuuttia. Loppumatkasta krampit alkoivat hieman hellittää ja kykenin
jopa hieman kiristämään vauhtia. Reitin viimeiset kilometrit kruunasi hieno
loppunousu, jossa meno tuntui jopa hyvältä. Maalissa eroa oli silti kertynyt
noin varttitunti voittoaikaan. Sijoitus alusta loppuun säilyi viidentenä, joka
kyllä oli odotettu tulos, kun tiesi keitä edellä ajaa. Kokonaisuudessaan 60
kilometrin urakkaan aikaa kului 3h27min50s.
Sappee Mtb oli mielestäni hyvin järjestetty kisa ja toivon
tapahtuman saavan jatkoa myös tulevina vuosina.
Täältä voit vielä tarkastella tuloksia kisasta.
Kuvia tapahtuman facebook –sivuilla
