Talvipäivän seisauksen pitkä pk-harjoitus

”Nousee päivä, laskee päivä, vierii tunnit nuo”. Monella tapaa täytyy koittaa pitää mieltä virkeänä kun matkaa on taitettu sen verran, mitä vuoden pimeimpänä päivänä pimeyttä riittää.

Matkaan lähdettiin Pirkkalan ABC:ltä pestolohen syönnin jäljiltä. Santsasin noutopöydästä sekä kalaa että muusia. Arttu ihmetteli, miten kummassa jaksan syödä noin suuria määriä. Arin lisäksi mukaan tälle matkalle pääsi lähtemään myös Anssi. Olen meistä kolmesta pienin, mutta jotenkin tuota ruokahalua on siunaantunut ainakin kahden edestä. Energiaa tarvittaisiin vielä.

Ryhmäselfie 1: Arttu (vas.), Anssi ja Mikko. Kuva AAutio.

Alun perin matkaan oli tarkoitus lähteä Pirkkahallilta, mutta päätettiin lisätä seitsemän kilometriä matkaa pyöräsiirtymällä viralliselle lähtöpaikalle. Jo tämä ensimmäinen siirtymä ilmoitti, mitä tuleman pitää. Hieman uutta lunta oli satanut peilijäisen tien pintaa peittämään.

Ryhmäselfie 2: Virallinen lähtöpaikka, Pirkkahalli. Kuva: M.P.

Ensimmäistä siirtymää ei gps:lle otettu, koska tämän reissun yhtenä tavoitteena oli koostaa yhdeksi trackiksi tulevan kevään TdT:n ultramatka. Samalla näkisi, miten oletettu aikataulu pitäisi yhtä käytännön osoittaman kokemuksen kanssa. Tosin käytäntöön tulee suhtautua pienellä varauksella, sillä alusta ei vastaa kuivaa kesäpolkua, eikä 16 kiloinen 4,6 tuumaisella Ground Controlilla varustettu läski etene yhtä jouheasti kuin kuusi kiloa kevyempi Anthem. Varauksella pitäisi muutenkin suhtautua kaikkiin näinä aikoina toteutettaviin hulluuksiin.

Toisinaan on kuitenkin hyvä hakeutua alueelle, jossa ei ole välttämättä hyvä olla. Tämän hetken löytymiseen kului ajoaikaa 18 tuntia. Siihen mennessä oli ajettuna noin 190 km. Lämpimän ruuan olin syönyt noin kuusi tuntia sitten. Sen jälkeenkin toki patukoita, mutten sitten kuitenkaan riittävästi. Olin odotellut jo tovin pääseväni Jämille, jossa ehkä saisi aamupalaa, jos siis hotelli on auki. Loppuosio Jämikankaasta oli kuitenkin kestänyt pidempään kuin mitä etukäteen muistinkaan. Alokasmaista päästää energiansa putoamaan noin alas, varsinkin yksin pakkasella. Hotelli löytyi tutusta paikasta aamuyhdeksältä, ja kuin palkintona matkamittari näytti edetyksi matkaksi tasan kahtasataa. Jonkun verran oli hiihtäjiä syömässä, ja sitten vielä yksi pyöräilijä. Pyöräilijä keräili itseään, leipä leivän jälkeen, puurolautanen ja toinen, useita voisilmiä seassa. Olo tuntui melko hyvältä, mutta epäusko valtasi, kun mietti sitä, mikä vielä edessä odottaa. Väsy oli melko kova, Polar todisti lihaksen polttaneen jo lähes 11 megakalorin verran kaurabensiiniä. Tässä kohtaa palaan takaisin Pirkkahallille ja viralliseen lähtöpisteeseen.

Reitti kulki alussa Vihiojaa seuraten kohti Kaukajärveä. Polkujen määrä alkoi merkittävästi lisääntyä kisapirtin maastoissa ja Takkuniityn jälkeisen nousun johtaessa Kyötikkälään päästiinkin sitten ajamaan jo keinovalossa polkupätkiä. Kangasala, Kaivanto, Vehoniemen ranta ja edelleen kohti Pälkäneen Aapiskukkoa ja taukoa. Tätä ennen koettiin hieno pätkä: lasku Punamultalukkoon. Tosin sieltä vielä työnnettäisiin pyörä ylös, mutta oli se sen arvoista.

Tauko Keisarinharjulla, Kangasalla.

Kahvitauon jälkeen kierrettiin maastopolkuja pitkin ketunlenkki Lahdentien itäpuolta ja edelleen jatkettiin kohti tuulta ja Valkeakoskea. Kohtalaisen lännenpuoleisen tuulen lisäksi pientä lumisadetta. Liukasta tietä ja puolentusinaa kaatumista. Osumaa kyynärpäähän ja sääreen. Anssi ensimmäisenä kaatujana tarjosi koko joukolle pullakahvit aiemmin Kukolla. Siirtymäpainotteisesti kohti Korkeakangasta. Käymme rinteen huipulla ja laskemme alas XCO-reittiä, jossa ainakin itsellä valikoitui linjoiksi ChickenLinet.

Korkeakangas. Taustalla Valkeakosken tehtään valot.

Koskin taajaman läpi kohti Pirkan hölkän uraa. 11 hölkkää takana, mutta tähän suuntaan vasta toinen kerta pyörällä. Vaikka lunta ja märkää sohjoa on paikoin paljon, pidän miellyttävämpänä ajaa tätä pyörällä kuin juosta. Anssi taistelee 2,2 tuumaisella Rocket Ronilla, minulla ja Artulla meno on kevyempää. Tässä huomaa FatBoyn edun. Kesällä saman ehkä voisi kokea suolla ajaessa. Sitä joutuu vielä tovin odottelemaan, koska ollaan keskitalvessa. Hitaasti, mutta varmasti edetään ja puolen yön aikoihin ollaan takaisin Pirkkahallilta, josta meno jatkuu pohjoiseen.

Rajasalmen sillan kautta Pyhäjärven rantaa pitkin Tesomalle ja Haukiluomalle, jossa katkaisemme trackin. Epävirallinen siirtymä Lamminpäähän makaronilaatikolle. Päivällistä tarjolla klo 01.00. Anssi päättää jättää loppulenkin väliin ja jatkamme Artun kanssa matkaa ruuan jälkeen. Siirtymä Haukiluomaan ja track päälle. Reittiä Vuorentaustaan, Kanuunasillalle, Julkujärvelle, Työläjärvenkankaalle ja Ketunkivelle. Viimeksi mainitulla upealla kivikkopätkällä oli tehty taimi-istutuksia, joten todennäköisesti sitä ei enää tulla lenkeillä ajamaan.

Metsäautoteitä pitkin Sasiin ja hiekkatietä Sarkkilaan. Arttu valittelee energian totaalista loppumista. Enemmän olin tuossa kohtaa huolissani hänessä siitä, että miehen polvet olivat jo melko aikaisessa vaiheessa matkaa kipuilleet. Rauhallisesti edettiin, pätkä kerrallaan, välillä energiaa nauttien. Laskussa Maisematielle ja siirtymällä edelleen kohti Hämeenkyröä Arttu teki päätöksen jättää urakka tähän kohtaan. Kello näytti aamuviittä. Odottelin, että hakija saatiin puhelimen päähän. Sen jälkeen jatkoin matkaa yksin.

Olen tehnyt verrattain paljon pitkiä matkoja yksin, joten en ollut tässä tilanteessa ensimmäistä kertaa. Kuitenkin nyt matkan jatkaminen oman itsen seurassa oli vaikeaa. Ehkä ihmisluonteelle on tyypillistä, että omaa vaikeaa oloa helpottaa, jos näkee toisenkin taistelevan samankaltaisten asioiden parissa. Matka eteni GPS-jälkeä seuraillen. Hienoa maastouraa ja käsittämättömän pitkiä pätkiä single trackia. Voisiko maastopyöräilyn harrastaja enempää toivoa? Itse olisin toivonut tuoreempia jalkoja ja lämpimiä kenkiä. Orastavaa energiavajetta en tuossa kohtaa vielä noteerannut. Aamuyöllä ajatus ei ole terävimmillään, josko välillä muulloinkaan.

Varusteet ja pyörä ovat toimineet koko matkan moitteetta. Hyvä niin, sillä kohmeisin sormin katkenneen ketjun korjaaminen ei ole juhlaa. Enkä edes haluaisi ajatella renkaanvaihtoa vanteille, joista ei ole vielä mitään kokemusta. Itse asiassa kokemukset läskipyörästä rajoittuvat kahteen aiempaan, joiden aikana olen säätänyt vasta satulan korkeuden ja rengaspaineet jotakuinkin kohdilleen. Periaatteessa kuskikin on toiminut moitteetta, mutta raskas ajoalusta on vaatinut jo veroja.

Jämiltä jatkan matkaa takaisin kohti lähtöpistettä. TdT:n loppuhuipennus tapahtuisi Pirkan hiihdon uraa seuraillen. Varpee, Vatulanharju, Ulvaanharju, Hämeenkyrön lentokenttä ja Kyröskoski. Paikallisella R-kioskilla palkitsen itseni kahvilla ja Cokiksella. Olen tullut Jämiltä tänne aavistuksen nopeammin kuin uskalsin toivoa. Tällä hetkellä meno tuntuu hyvältä, eivätkä tulevat mäet ahdista niin suuresti kuin aiemmin.

Jälkimmäinen puoli Pirkan hiihdosta tunnetaan mäistään: Lintuharju, Rokkakoski ja Julkujärven pienemmät kumpareet. Niin kuin aiemmissa pitkissä pyöräilyissä, myös nytkin huomaan ihmispsyyken toimivan mielenkiintoisella tavalla. Mitä lähempänä maali häämöttää, sitä vahvemmalta oma ajo alkaa tuntua. 250 kilometriä on jo ohitettu ja jalat tuntuvat huomattavasti tuoreemmilta kuin sata kilometriä aiemmin. Fyysistä suorituskykyä riittäisi todennäköisesti vielä paljon pidemmille matkoille, mutta onneksi psyykkinen rajoitin ymmärtää välillä suojella kantajaansa. Pidän huolen energiansaannista lopunkin lenkin ajan. Mainittakoon, että FlapJack –niminen tuote on aika oivallinen kauradiiselin polttoaine.

Noin tunnin ajomatkan päässä maalista. Pimeys alkaa jälleen laskeutua ja valot täytyy vielä kerran kaivaa esiin.

Loppuun kellotan vielä ajan siirtymään Pinsiön taimitarhalta Pirkkahallille. Muutaman polun kautta ajaksi tulee hieman alle kaksi tuntia. Matkateko päättyy 27 tuntia ja 6 minuuttia alkamisensa jälkeen. Vaikka matkalla on energiaa nautittu välillä paljonkin, niin kyllä sitä kuluikin 14758 kilokalorin verran. Keskisyke tuolla lenkillä oli tauot mukaan lukien 123 bpm, joten menköön pitkästä PK-harjoituksesta.

Pirkkahallilla 16.46 vuoden pimeimpänä päivänä. Lenkki on tehty.

Täällä jälki pitkästä ilosta.